Jaahas, kannoin kuusen sitten jo eilen asuntooni sisälle. Nimittäin häkkivarastosta muovikuusen. Mutta kuitenkin, vähitellen koristelen asuntoani joulukuntoon. Siinä minulla on vähän puuhaa sairauslomalleni.
Vaikea paikka tämä tämänkertainen sairausloma nimittäin siinäkin mielessä että kun Irwin vai kuka? totesi aikoinaan että voi voi tätä elämää, jalat kestäis mut ei pää... Niin minä totean toisin päin. Voi, voi tätä elämää. Pää kestäis mut ei jalat... Olen sinänsä ihan täysvirkeässä tilassa, ei ole ylimääräistä väsymystä tai mitään ainakaan fyysistä huonovointisuutta niin kuin olisi vaikka flunssassa. Mieli kaipaakin välillä vähän virikkeellistä toimintaa ja sitä tuo joulukoristeidenkin levittäminen asuntooni on.
En minä vielä eilen saanut kuin raijattua kuusen sisälle asuntoon ja laitettua sen ilman koristeita paikalleen. Sitten vähän jo levitin oksia että olisi luonnollisemman, tuuheamman näköinen. Joka vuosihan tämä joulukoristelu tuntuu menevän minulla aikaisemmaksi ja aikaisemmaksi. 2019 marraskuun noin puolivälissä, 2020 lokakuun viimeisenä päivänä ja nyt 2021 jo vähän aiemmin ainakin aloitin koristelun. Muistan nämä hyvin Facebookinkin takia.
Ja noista jalkakivuista muuten, itse uskon että minulla on plantaasi faskiittia kantapohjissa ja siksikin jalkapohjat ovat olleet niin kipeät töissäkin ja välillä kotonakin. Syy epäilyyni on se että olen nyt paikantanut kantapohjissani selkeästi kipupisteet. Aina kun painaa samasta kohdasta kantapohjasta niin sattuu. Tätä plantaasi faskiittia (voi olla ilman googletusta kirjoitusvirheitä!) ainakin se tukipohjallisten suunnittelija keväällä huomasi jaloissani vähän olevan mutta en muista onko noihin koskaan sen enempää lääketieteellisesti puututtu. Tukipohjallisten teossa se huomioitiin mutta se ei näemmä yksin auta.
Ja ongelmahan voi olla se että kun minulla pitäisi sairausloman päättymisen jälkeen olla heti viikonloppuna töitä. Eli minulla on ilman sairausloman jatkoa kaksi työvuoroa väkisinkin varmaan edessä, kun viikonloppuna ei lääkäriin pääse. Ja itse vähän pelkään että niinkin kauan kun minulla on nuo selkeät kipupisteet kantapohjissa niin niin kauan ainakin tuo kipu töissä jatkuu. Ja rasituksen lisääntyessä jatkuu. Ei olisi varmaan kannattanut seisoskella niin kauaa keittiössä eilenkään mutta kun paistelin vähän pidemmän aikaa porkkanaohukaisia keittiöissä ja seisoin suurimman osan ajasta niin kyllä silloin jo alkoi kipu tuntumaan.
Siihen faskiitinkin syntyyn on varmaan vaikuttanut minun selkeä ylipainoni niin kuin moniin muihinkin sairauksiin ylipaino vaikuttaa. Mutta sekin on sellainen nimenomaan että vaikka sen tietää siellä taustalla olleen kipujen aiheuttajana niin ihan hetkessä siitä ei eroon pääse. Eli kyllä tässä pitäisi joko saada joku pikatie onneen ja helpotukseen, jonka varmaan saisi varmimmin lääkäristä tai sitten taas jatkoa sairauslomalle. Ainakin asioista voisi puhua lääkärille.
Minulla on vain se ongelma ehkä että kun torstain olen siellä Tampereella jalkaterapian takia niin jätänkö sitten sen lääkärissä käymisen perjantain varaan vain? Huonossa tapauksessa silloin ei enää lääkäriin pääse kuitenkaan. Eli pitäisikö jo tänään sitten kuitenkin toimia ja varata lääkäriaika jo tälle päivälle?
En tiedä kuinka helposti sitä pääsisi julkiselle puolelle lääkäriin mutta maanantaina kun kävin viemässä sairauslomatodistuksen töihin (olimme tästä etukäteen sopineet emännän kanssa) niin oli puhetta että ehkä minun kannattaisi käydä hakemassa julkisen puolenkin lääkärin lausunto jaloistani. Eikä olla pelkästään työterveyslääkärin varassa. Emäntä vaan suositteli että kävisin ensin kuitenkin tuolla jalkaterapiassa. Mutta itse aloin vaan miettimään että ehkä voisi kuitenkin jo tänään käydä lääkärissä ettei jäisi kaikki perjantain varaan...
No enpä tiedä, kuinka kannattaa toimia. Mutta vähän pelottaa tosiaan se kuitenkin että niin kauan kun noissa kantapohjissa on nuo ihan selkeät kipupisteet niin ei se kipu töissä mihinkään katoa ainakaan ilman mitään helpotuskeinoja. Mutta sitä pidän muuten itsessäni hyvänä asiana, ehkä jopa hyveenä että osaan tiedostaa hyvin omat tietämisen rajani. Ja tiedostan milloin asiat ovat edenneet siihen tilaan että tarvitsee tehdä jotain. Niin kuin peliongelman kanssa, tiesin heti itse että tarvitsen apua ja olen hakeutunut avun saannin piiriin ja ruokavalion terveellistämisen suhteen olin itsekin jo miettinyt tätä tilannetta kaikessa surkeudessaan hyvänä herättäjänä minulle tässä asiassa ja en suuttunut vaikka sitä minulle täälläkin suositeltiin. Kai tämä on jonkin sortin nöyryyttä?