Aamuisiin pohdintoihini liittyen kirjoitan sen verran että julkiselle puolelle en päässyt lääkäriin. Niin kuin vähän itsekin ounastelin. Syynä olivat että kun hoito on jo aloitettu toisaalla ja julkisella puolella ajat muutenkin vählssä.
Sitten soitin tuonne lääkäriasemalle jossa minulla on työterveys. Sieltä lupasivat että tämä minua edellisellä kerralla tutkinut lääkäri soittaa minulle päivän aikana ja käymme tilannettamme läpi. Hän sitten äsken soitti ja lupasi kirjoittaa minulle sunnuntaille asti nyt sitten sairauslomaa lisää. Ja alkoi nyt onnekseni vihdoin tosissaankin puhumaan siitä että jotain on oikeasti tehtävä, siis jotain isompaa koska et pysty töitäkään tekemään ilman kipuja. Edelleen pidimme kuitenkin siitä alkuperäissuunnitelmasta kiinni että käyn ensin siellä jalkaterapiassa ja sitten siitä eteenpäin taas...
Alkaa tässä hiljalleen tilanne kiristymään. Ja on huolehdittava että tilanne ei käy liian rassaavaksi sitten taas mielenterveyden kannalta. Töihin äsken soittelin ja kerroin sairausloman jatkosta, alkoi tulemaan jo sieltäkin viestiä että olemme vähän pulassa ja emme pärjää ilman sinua kovin kauaa enää... Tuollaista ei ole helppo kuulla tietenkään mutta jos silti olisi malttia laittaa terveys etusijalle?
Sitten kun tämä sairauslomakierre nyt vain venyy ja venyy ja venyy... Ja nyt vasta aletaan puhumaan jostain tarkemmista tutkimuksistakin. Sitten taas myös se että syyllistän itseäni paljon asioiden tilasta, runsas ylipaino, jumppaamattomuus... Ei ole helppo tilanne kun itsekin olen ainakin jossain määrin itselleni kuoppaa kaivanut jo pidemmän aikaa. Mutta kai tämä tästä ja jätän vielä köyteen silmukan tekemättä...
Sitten soitin tuonne lääkäriasemalle jossa minulla on työterveys. Sieltä lupasivat että tämä minua edellisellä kerralla tutkinut lääkäri soittaa minulle päivän aikana ja käymme tilannettamme läpi. Hän sitten äsken soitti ja lupasi kirjoittaa minulle sunnuntaille asti nyt sitten sairauslomaa lisää. Ja alkoi nyt onnekseni vihdoin tosissaankin puhumaan siitä että jotain on oikeasti tehtävä, siis jotain isompaa koska et pysty töitäkään tekemään ilman kipuja. Edelleen pidimme kuitenkin siitä alkuperäissuunnitelmasta kiinni että käyn ensin siellä jalkaterapiassa ja sitten siitä eteenpäin taas...
Alkaa tässä hiljalleen tilanne kiristymään. Ja on huolehdittava että tilanne ei käy liian rassaavaksi sitten taas mielenterveyden kannalta. Töihin äsken soittelin ja kerroin sairausloman jatkosta, alkoi tulemaan jo sieltäkin viestiä että olemme vähän pulassa ja emme pärjää ilman sinua kovin kauaa enää... Tuollaista ei ole helppo kuulla tietenkään mutta jos silti olisi malttia laittaa terveys etusijalle?
Sitten kun tämä sairauslomakierre nyt vain venyy ja venyy ja venyy... Ja nyt vasta aletaan puhumaan jostain tarkemmista tutkimuksistakin. Sitten taas myös se että syyllistän itseäni paljon asioiden tilasta, runsas ylipaino, jumppaamattomuus... Ei ole helppo tilanne kun itsekin olen ainakin jossain määrin itselleni kuoppaa kaivanut jo pidemmän aikaa. Mutta kai tämä tästä ja jätän vielä köyteen silmukan tekemättä...