Aikoinaan (2012) möin edelliseni autoni kosovolaisille. Tulivat tänne, käytiin koeajamassa, löivät rahat kouraan ja isäntä veti puumerkkinsä paperiin (ei osannut suomea, poika tulkkasi). Helppoa kaupankäyntiä. Kuten pitääkin olla. Jotenkin tuntuu, että jos olisi ollut jotain muuta merkkiä ostajat niin olisi kaupan teko voinut mutkistua. Mutta eihän sitä voi suoraan sanoa tällä palstalla.
No sulla meni hyvin sitten, mulla aina paskatsägä kun kiesin myynyt. Työkaverille kun myin edellisen niin kuukauden päästä laukesi vetoakseli ja autolla oli ajettu alle 100 000km. Hävetti vaikka enhän minä sitä voinut tietää ennalta.
Nyt kun autokaupoista puhutaan niin kerran myin primeran heimokansan edustajille ja arvatahan saattoi miten kävi. Kyseisen heimon pojat kävi koeajamassa ja sanoivat että tehdään kaupat. Löivät käteen pyytämäni summan ja kaikki hyvin. Meni 45 min kun puhelin soi tuntemattomasta numerosta, yleensä en vastaa, mutta vaisto sanoi että vastaa.
"Haloo?"
"Itä-Helsingin poliisista terve, onko tälläinen xxx-xxx primera teidän?"
"Ei enään, myin sen just."
"Kenelle myit?"
"Öööö tälläiselle xxx xxx-manille"
"Näyttikö tämä kaveri mitään henkkareita sulle?"
"Ei, olisiko pitänyt?"
"Niin mietittiin vaan että kun kaveria ei löydy suomen tietokannasta, varmaan sitten ruotsissa kirjoilla. Saitko kuitenkin rahat?"
"Kyllä sain."
"No tämä on sitten sun osalta tässä."
Meni puolivuotta niin löytötavaratoimistosta tuli viesti että sinun omaisuutta on löytynyt. Ihmettelin että mitä helvettiä kun mitään en ole hävittänyt. Soitin sinne ja kysyin niin kuulemma minun autoni rekisteriote oli löytynyt sporasta. Sanoin vaan että enpä ole kyseistä rassia omistanut enään hetkeen.
Summa summarum, en enään ikinä myy auto yksityiselle.