En oikeastaan tiedä edes miksi mutta minulle noista Suomen jääkiekon maailmanmestaruuksista tuo vuoden 2011 kullan voittaminen maistuu yhä parhaimmalta.
Jokaisen kullan kohdallahan näissä on jotain erityistä, 1995 voitettiin ensimmäinen kulta, 2011 toinen pitkän odotuksen ja monien pettymyksienkin jälkeen ja 2019 voitettiin se viimeisin kulta joukkueella joka oli käytännössä tuhoon tuomittu jo ennen kisoja.
Minulle näistä se ikimuistoisin ja rakkain kulta on kuitenkin tuo vuoden 2011 maailmanmestaruus. Yhä tulee säännöllisesti katseltua YouTubesta näitä mestaruusvideoita ja kyyneleet meinaavat tippua linssiin. Kai tuo tekee kullasta sitten niin erityisen että jääkiekkokultaa odotettiin niin helkkarin kauan ja siinä välissä jouduttiin monet kerrat pettymään. Sitten kun se kulta vihdoin ja viimein tuli niin oli se aika iso juttu.
Ja sitten juhlin eniten itsekin aikoinaan just tätä vuoden 2011 kultaa. Sekin tekee tästä maailmanmestaruudesta erityisemmän kuin muut. Olin yövuorossa silloin kun finaali pelattiin mutta heti yövuoron päättymisen jälkeen aamukännit, sitten hetki unia ja juhlat jatkuivat Helsingissä torilla jonne lähdin täpötäydellä junalla. Sitten oli sellain vapaita sopivasti tämän jälkeenkin pari päivää että pystyi juomaan muun muassa shamppanjaa vielä silloinkin.
Äiti oli tuolloin pitkiä aikoja jo sairaalassa ja ostin kaupasta kakun ja pari lasten kuoharipulloa ja juhlittiin tätä kultaa äidin ja siskon sekä hänen tyttärensä kanssa sairaalassakin. Se oli äidille varmasti iso juttu. Äiti kuoli saman vuoden kesällä niin on minulle iso juttu myös yhä että viimeisimpiä yhteisiä hetkiä äidin kanssa oli tämä. Niin onnellinen hetki.
Ja siinä aamukännejä finaalin jälkeisenä aamuna juodessani asunnollani niin julistin Facessa että ensimmäiselle joka tykkää tästä päivityksestä niin tilaan hänelle pitopalvelusta täytekakun. Vilperi on niin onnesta sekaisin. No lopulta tilasin sellaisen täytekakun korvikkeen eli kermavaahdolla kuorrutetun kääretortun (pitopalveluravintola ei muistaakseni ehtinyt tehdä täytekakkua ihan näin nopealla varoitusajalla) siskon perheelleni. Olin tuolloin myös ihan töissä käyvä ja menoihin nähden ihan hyvätuloinenkin niin oli varaa juhliakin.
Joo, mutta kai se näiden syiden takia se vuoden 2011 maailmanmestaruus on minulle se rakkain. Vaikka en minä näiden muiden mestaruusjoukkueiden kokoonpanoja muista mutta yhä osaan luetella ulkoa sen vuoden 1995 joukkueen kokoonpanon.
Ja liittyy tuohon 2011 kevääseen sellainenkin tärkeä ja rakas hetki että äidilläni oli aina tapana toppuutella poikaansa ennen näitä finaaleja että muista sitten että se on vain jääkiekkoa. Mutta tuolloin lauantaina ennen sunnuntain finaalia tai itse asiassa la-su välisenä yönä äiti lähetti minulle sellaisen tekstarin töihin että lähdetkö Helsinkiin torille kun tulee kultaa? Silloin tiesin että nyt on kansakunnallamme vahva luotto siihen mestaruuteen kun äitikin noin sanoi ja eiköhän se silloin tule. Meidän päivä koittaa vihdosta viimein!
