Mies haluaa saada olla välillä olla rauhassa. Se on minusta on ihan OK. Itsekin kaipaan sitä. Kyllä meillä voi olla omia juttuja vaikka ollaan naimisissa. Kun kuitenkin ollaan paljon yhdessä ja rakastetaan. Se kantaa pitkälle...
Oman ajan ottaminen parisuhteessa on erittäin tärkeää. Samoin se, että sallii sen toiselle. Itse ainakin olen sen verran erakkoluonne, että välillä pitää saada nollata tilanne ja olla vain omien ajatustensa äärellä. Tai vaikka kirjoittaa tyhjänpäiväisiä viestejä Jatkoajan keskustelupalstalle. Sen jälkeen on taas helpompi olla aidosti läsnä sille toiselle henkilölle. Omalla kohdallani tämä toimii siis niin, että kumppanin seurassa puhelin tai muu älylaite on erittäin harvoin käsissä tai edes käden ulottuvilla, paitsi jos keskustelun yhteydessä on tarpeen tarkistaa jokin asia, kuten vaikka jonkun paikan aukioloajat. Sitten jossain vaiheessa vain otan esille sen, että nyt kaipaan hetken omaa aikaa, jolloin ei ole tarvetta multipaskingille. Ei tarvitse yrittää keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, vaan aidosti olla siinä, missä juuri sillä hetkellä on. Olen hyvin saanut istutettua tämän ajatusmallin myös muihin ystävyyssuhteisiini siitä erikseen mainitsematta ihan vain oman esimerkkini kautta. Toki joillain se luuri vain on ”aina” kädessä, jolloin lopetan puhumisen välittömästi huomatessani, kun hän alkaa plärätä jotain puhelimesta. Olen huomannut, että siinä tilanteessa puhuminen on ihan yhtä tyhjän kanssa, kun harvalla ihmisellä riittää keskittymiskyky oikeasti lukea / kirjoittaa ja kuunnella samaan aikaan. Eikä se ole minulta pois olla sen aikaa hiljaa.Mies haluaa saada olla välillä olla rauhassa. Se on minusta on ihan OK. Itsekin kaipaan sitä. Kyllä meillä voi olla omia juttuja vaikka ollaan naimisissa. Kun kuitenkin ollaan paljon yhdessä ja rakastetaan. Se kantaa pitkälle...
Vähän tuntuu oudolta että jalustimet keksittiin suhteellisen myöhään ratsastuksen avuksi. Hevoset kesytettiin joskus 6500 vuotta sitten ja jalustimet keksittiin heti 4300 vuotta myöhemmin. Satulankin keksimiseen meni toisaalta joku 3800 vuotta. Sekin keksittiin jossain Intiassa ja pääsi Eurooppaan/Lähi-itään pari vuosisataa myöhemmin. Ei ihme että roomalainen jalkaväki pystyi voittamaan germaanisen ja kelttiläisen ratsuväen kun ei niillä raukoilla ollut jalustimia pysyäkseen satulassa.
Mutta buffettihan on just hyvä kun voi lappaa lautasen niin täyteen, että puolet putoo matkalla pöytään lattialle. Ja vaikka ei jaksaisi kaikkea ottamaansa syödä, niin ei haittaa. Ainakin lähti nälkä, toisin kuin pikkuriikkisistä ravintola-annoksista.Huomenna ns. repäisen. Olen menossa ystävän kanssa ravintolaan syömään. Sellaiseen raflaan missä tuodaan ruuat pöytään eikä tarvitse itse kahmia kamaa buffetista. Ehditään hyvin ennen sulkua...
Voisi olla urologilla käynti paikallaan, jos virtsan mukana kulkeutuu Saharan hiekkaa.Keltainen lumi.
Kerran ihmettelin, kun kävelylenkillä näkyi paljon keltaista lunta. No uusi lumisade piilotti sen. Seuraavalla viikolla uutisoitiin, että keltainen lumessa, onkin saharasta kantautuvaa hiekkaa. Eilen ulkoilessani, tein ihan itse keltaista lunta. Eli eipä uutisointi ole aina luotettavaa.
Noh, noh, varovasti niitten sanojen kanssa siellä. Tuosta voi tarkka mielensäpahoittaja löytää jo rasistista vihjailua.Voisi olla urologilla käynti paikallaan, jos virtsan mukana kulkeutuu Saharan hiekkaa.
VIrtsakivet siellä vaan ovat hieroutuneet hiekaksi. Tulee ulos pienemmillä kivuilla. Olen kuullut, että virtsakivet osaa olla pahuksen kivuliaita.Voisi olla urologilla käynti paikallaan, jos virtsan mukana kulkeutuu Saharan hiekkaa.
Paljon huonomminkin voisi mennä mutta jatkuva kova väsymys sekä tekemättömyys tuovat joskus vähän turhautuneen sekä nihkeän olon. Toivottavasti tulevana kesänä ei tarvitsisi ainakaan olla laitoksessa itsemurhayrityksen vuoksi.
Kannattaa alkaa kävelemään joka toinen päivä vaikka 20 minuuttia. Sitten voisi suositella lukemista tai jotain muuta ei ruutuaikaa. Siis ihan kirjan ei mitään iltapäivälehtiä, jotka mädättävät aivoja.Tylsää, tiivistetysti. Ei ole mitään tekemistä. Ei mitään suurempaa säpinää. Elämä tuntuu välillä todella merkityksettömältä. Nyt kun olen työttömän lisäksi myös opiskelematon, olen välillä pohtinut onko minulla mitään virkaa täällä. Onko minusta mihinkään tai mitään hyötyä? Vai tarvitseeko olla? Olisi varmaan ainakin hyvä olla. Wikipediassa käyn muokkailemassa joskus ja Minecraftissa seikkailemassa silloin tällöin, mutta muuten on aika hiljaista. Monet päivät olen kirjaimellisesti maannut vain sängyssä ja nukkunut kaikki kaihtimet kiinni pimeässä asunnossa. Kännykkä on kasvanut käteen kiinni ja kulutan paljon YouTubea sekä verkkolehtiä, lähinnä näitä iltapäiväaviiseja sekä Hesaria. Jälkimmäisen voisi myös tilata kun monta kiinnostavaa juttua on nykyisin vain tilaajille.
No tässähän kuitenkin kerrot näkeväsi ystäviäsi mahdollisesti useammankin kerran viikossa. Ja sehän on hyvä. Elämä heittelee välillä miten sattuu. Joskus näkee ystäviä enemmän, joskus vähemmän. Sehän on vain hyvä, jos kaverien kanssa näkee vaikkapa saliharrastusen merkeissä viikottain tai useammin. Keep up the good work. Nykyisessä koronatilanteessa kun sukellellaan menemään on vain hyvä, että on edes jotain aktiviteetteja, joissa ystäviään näkee. Pidä tästä kiinni!Käyn nykyisin salilla 1-4 kertaa viikossa parin hyvän ystävän kanssa. Tuollakin on tarkoitus koittaa pitää jonkinmoista kuntoa yllä kun olen tosiaan todella laiska enkä liiku juurikaan päivittäin.
Ei ollut tarkoitus maalata uhkakuvia kun mainitsin viime kesän pohjasyvyyksistä. Toivon ettei tänä kesänä tarvitsisi olla keskellä hekumallista säätä masentuneena suljetussa huoneessa. Ei ollut hauskaa.No toivottavasti asiat eivät todellakaan etene noin niin kuin millaisia uhkakuvia tuossa maalailet. Usko minua kun sanon että asioilla on tapana järjestyä vaikka siltä ei aina niin näyttäisikään. Kun vaan jaksaa uskoa siihen parempaan huomiseen. Ei kannata lannistua! Minulla on itselläni henkilökohtaista elämänkokemusta siitä ja tuosta tilanteesta mutta katso missä nyt olen kun jaksoin uskoa siihen parempaan huomiseenkin. Enkä lannistunut. Nyt on töitä ja velatkin kuitattu.
Lyhyesti elämänkertaani, oliko vuosi 2003 kun minäkin olin päättänyt lukiotaipaleeni ja en päässyt heti opiskelemaan. Samalla lailla putosin tyhjän päälle kuin sinä kai käsittääkseni, mutta minäkään en lannistunut. En vähättele sinun elämän tilannettasi mutta oletko vaikka harkinnut hakea jotain työtä? Minäkin hain tuolloin töitä ja pelkällä lukiokoulutuksella niitä myös sain. En mitään erikoisia hommia, keittiöapulaisen paikka oman asuinpitäjän ravintolasta. Mutta olipas edes jotain tekemistä eikä tarvinnut olla ihan turhan panttina. Rahaakin sai ihan ok, jäi hienoa muistot ja näki vähän sitä keittiöalaa jo silloin mihin sitten lopulta kouluttauduinkin. Sekä jäi myös hyviä lähes ystävyyssuhteita.
Toinen paha paikka oli minulle sitten kun valmistuin restonomiksi vuonna 2009. Tuon jälkeen muutin romppeineni porukoiden nurkkiin takaisin ja olin vähän että mitäköhän tässä nyt taas tekisi. Oli jotain hajavuoroja silloin mutta ei niin paljoa edes että heti uskalsin muuttaa takaisin omilleni. Ei ollut kiva paikka siinä asua kanssa toimettomana ja romppeet porukoiden nurkkia täyttämässä mutta silloin sain itsekin hyviltä tutuiltani kuulla nuo samat sanat että älä lannistu, asiat kyllä ennen pitkää järjestyvät. Ja niinhän ne on aina järjestynyt.
Ja sitten nuo minun mielenterveys-ja alkoholiongelmat tältä viime vuosilta. Niistäkin olen vähitellen selvinnyt. Nyt taas elämä todella hymyilee minullekin, ja uskon vahvasti että se varmasti hymyilee niinkin fiksulle ihmiselle kuin mitä sinä Punamusta ainakin suurimman osan viestiesi perusteella olet.
Kokeile hakea töitä ilman koulutusta! Ainakin kesäksi, eihän tässä ole enää kuin pari kuukautta ja toukokuussa alkaa jo monessa paikassa kesätuuraamiset. Esimerkiksi minunkin nykyiseen työpaikkaan pääsi hommiin kesäksi ja välillä muutenkin tuuraamaan pari lukiolaista jotka eivät edes keittiöalalle aio opiskella. Hoitaa kesätyöt vaikka hyvin niin voi päästä vaikka ekstraajaksi ja riippuen paikasta niitä ekstrausvuoroja voi olla hyvinkin. Minäkin esimerkiksi aikoinaan työllistin itseni ihan hyvin ekstrausvuoroilla.
Ja jos tiedät ja varmaan tiedätkin mitä aiot lähteä opiskelemaan ja jos on yliopisto mielessä niin ilmoittaudu vaikka avoimeen yliopistoon ensin. Minulla on tästäkin kokemusta kun suoritin muuttaman kurssin viestintää avoimessa yliopistossa, tekemistä niiden parissa kyllä riitti ja hyödyttihän ne opinnot varmaan. Valitettavasti nämäkin kurssit jäivät minulta sitten kesken kun sairastuin.
Minulla on todella elämänkokemusta monesta eri tilanteesta ja niiden pohjalta voin sanoa että kyllä se elämä aika usein järjestyy sitten lopulta tavalla tai toisella. Älä vaivu liikaan itsesääliinkään vaan koita jaksaa vaan yrittääkin järjestää asiat. Eikä se nyt heti maata kaada vaikka välillä onkin olo kuin olisi tyhjän panttina. Aikaa se asioiden järjestäminen voi nimittäin välillä viedä. Tsemppiä!
Sopii, talvi on muutenkin vähän ankeaa aikaa.Miten tylsyyttä pakoon?
Kehitän joskus sellaisen koneen, jonne voi mennä nukkumaan talviunta puoleksi vuodeksi. Käy niinkuin karhulle, että talviunessa laihtuu 30%. Eli kesän saa taas vetää naamariin mitä vaan, ja talvella laihtuu sopivaksi.
No joo, kynnys vaan on kovin korkea.Kannattaa alkaa kävelemään joka toinen päivä vaikka 20 minuuttia. Sitten voisi suositella lukemista tai jotain muuta ei ruutuaikaa. Siis ihan kirjan ei mitään iltapäivälehtiä, jotka mädättävät aivoja.
Thänks bro.No tässähän kuitenkin kerrot näkeväsi ystäviäsi mahdollisesti useammankin kerran viikossa. Ja sehän on hyvä. Elämä heittelee välillä miten sattuu. Joskus näkee ystäviä enemmän, joskus vähemmän. Sehän on vain hyvä, jos kaverien kanssa näkee vaikkapa saliharrastusen merkeissä viikottain tai useammin. Keep up the good work. Nykyisessä koronatilanteessa kun sukellellaan menemään on vain hyvä, että on edes jotain aktiviteetteja, joissa ystäviään näkee. Pidä tästä kiinni!
Hauskaa iltaa!@Punamusta @vilperi @Rautapohkeet ja kaikki muut. Kun löytää jatkiksen kautta kaverin niin kun tulee mahdollisuus häntä tavata niin käytän tilaisuuden hyväksi. @nummenkallio