Olin joku syksy yksin mökillä. Ulko-ovi oli silloin sellainen, että ei pysynyt kiinni, jos sitä ei laittanut lukkoon. Lähdin käymään ulkohuussissa pelkät bokserit ja saappaat jalassa. Ja painoin oven kiinni. Saman tien tajusin, että ne avaimet on tuvan pöydällä. Vara-avaimia ei ole. Oli siinä Ishmaelilla vähän miettimistä, että mitähän seuraavaksi. Liiterikin edelleen lukossa. Onneksi joku oli jättänyt saunan pukeutumistilaan jotkin pihdit. Kun mökki on mallia ”wanha” ja ovi niiltä samoilta ajoilta, niin saranatkin olivat oven ulkopuolella. Siitä sitten hitaasti kitkuttaen suuret ruuvit auki ja ovi pois saranoiltaan. Enpä ollut ennen murtautunut yhteenkään mökkiin sisään. Kylille olisi ollut matkaa joitain kilometrejä eikä tietoa, olisiko sielläkään mitään lukkoseppää ollut. Sai sen aamupäivän niinkin käytettyä. Myöhemmin mökkiä vähän rempattiin ja ovi vaihdettiin nykyaikaisemmaksi. Pitäisi varmaan piilottaa avain jonnekin tontille, ihan vain just in case. Näihin aivoihin ei kannata luottaa.
Sitten joku sattuu kulkemaan metallinpaljastimen kanssa sun mökkimailla ja löytää avaimeen ja tyhjentää sun mökin. Pessimisti ei pety :)
Siis onks sulla jäänyt vähän levy pyörimään? Joo alkaa vähän toistamaan itseään nämä jutut.
Pitäisin sitä parempana vaihtoehtona kuin sitä, että löisi jonkun ikkunan sisään. Hukkareissu se silti olisi, kun arvokkain esine taitaa olla kahvinkeitin.
Hei Viitamäki, pistäs yks huurteinen...
Täytyy myöntää, että muistikuvia juuri siltä osin ei ole. Olettaisin kyllä, että kävin, koska koko operaatioon meni helposti se pari tuntia, ja hätä oli olemassa jo siinä vaiheessa, kun poistuin mökistä.
Tämä on kyllä aika hyvä pointti. Nykyisen duunin haastattelussa kysyttiin sitä sun tätä, vastasin kaikkeen "Olen viikonloppu doku, perfktionisti ja en ole ikinä sairauslomalla, jos ei kelpaaa niin löytäkää parempi". Vastaus "Paikka on teidän!"
Sulla on kurkussa tai nielussa jotain ylimääräistä ja keho koittaa päästä siitä eroon. Roskaa, limaa tai kärpänen.
Rullaluistelu on hyvä vaihtoehto. Jarrupala pitäis vaihtaa mutta sehän ei ole iso ongelma.
Oman mielenrauhan kannalta on hyvä, että on tieto että sitä menoa voi hillitä. Lonkassa näkyy vieläki jälki kun alamäessä aikoinaan paahdoin menemään liian lujaa ja kaaduin.
