Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

  • 5 595 295
  • 68 322

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
White flight.

Mitenhän tää nyt menee, jos kunnon väki pakenee mamujen sijaan white trashin tieltä? Mikä on white trashin vastakohta? Oisko se Mensa-kerholaiset? "Mensa-kerholaiset flight"? Ei se kuulosta oikein iskevältä. "Kunnon väki flight"? Ei sekään oikein... "Järkevien Jatkoaikalaisten flight"?

En tiiä. Mutta sen tiiän että alaspäin on menty, on, kohta en enää edes lue.
 

pepsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukka Seppäsen pelipaikaton fantasia
Vedetäänpä komento sittenkin takaisin. Sain hetki sitten ajatuksen, jonka avulla tämän kirjoittaminen saattaisi onnistua. Saatatte sittenkin saada sen kirjoituksen, jota suunnittelin.

Noniin, go Punis go! Mutta anna nyt pieni teaseri mikä tämä tarina tahi kirjoitus on! Ei tässä pysty mitään kahdeksaakymmentä päivää odottamaan... Onko tarina fiktiivinen jossa seikkailee joku möhköfantti vai tositapahtumiin perustuva omaelämäkerta nuoresta rokkarin alusta? Miten tämä @Czescku n mainitsema papyruskäärö liittyy tähän? Tässä on nyt ihan liikaa aukinaisia kysymyksiä. Jotain kättä pidempää tarvitaan ehdottomasti asap! Ei tietenkään tarvitse spoilata koko jutun jujua, mutta anna edes jotain. Gimme some`thin. Kansa janoaa lisää. The folk is thirsty.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kansa janoaa lisää. The folk is thirsty.

Eikä janoa. Kansa on tympääntynyt ja ajautunut muualle. Mutta white trash is thirsty. Tämä on tärkeä täsmennys.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mulle rupee riittämään tämä. Olisko jotain muuta hyvää foorumia, missä jauhaa paskaa?

Kävin vähän etsimässä, löysin semmoset kuin vauva.fi- ja suomi24-foorumit, ne oli jo selkeä parannus mutta ei ne oikein riittäneet kuitenkaan näin intellektuellille kaverille kuin minä.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Oli miten oli, näin on, joten aloinpa mietiskelemään omia keikkojani missä olen ollut, ja pohtimaan että mikäköhän niistä olisi ollut paras.

Suoraan ei tule mieleen mitään yksittäistä keikkaa että sielläpä se vasta olikin kun koin musiikillisen valaistumisen tai jotain. Ensimmäiset festarit, 1999 Provinssirock, oli kaikkineen ehkä semmonen kokemus että se läjähti nuoren miehen pääkoppaan hyvinkin lujaa. Muistaakseni olin jo vähän ennen tuotakin tajunnut että sähkökitaroilla soitettu musiikki onkin kivempaa ku syntsalla pimputeltu, mutta ehkä kuitenkin aikamoisena uuvattina vielä Provinssirockiin kavereiden vanavedessä menin. Siellä kun sitä sitten pääsi livenä näkemään ja kokemaan kaikenlaista menoa ja meininkiä niin voi pojat, se oli kyllä aivan helvetin mahtavaa.

Kamalassa kännissähän sitä koko ajan Seinäjoen maastossa tuon kolmipäiväisen ajan oli, lähtien jo perjantaiaamun juna-ajelusta, en muista oliko vielä 1999 vai vasta myöhempinä vuosina kun Helsingistä lähti Provinssia varten Seinäjoelle erillinen rock-juna festarikansalle, siellä oli vaunujen väliköissä kaikenlaisia kusi- ja oksennusämpäreitä jotta humalainen ja huumeinen kansa pääsi niihin tarpeitansa tekemään koska vessoissa kuitenkin oli aina joku pummilla matkustaja tai muuten vaan sammunut urpo. Pysähdyspaikoilla sitten junan väki välillä kävi ämpärit tyhjentämässä, tosin aika nopeasti auttamishaluinen humalaiskansa tahtoi junan väkeä auttaa ja lähti omatoimisesti sankoja asemille tyhjentämään, tarkoitus oli varmasti vain hyvä mutta toteutus vähän ontui ainakin yhdellä sankarilla, joka naama hymyssä kantoi yhden sangoista asemalle, ja kaatoi sen edellispysähtymispaikan jälkeen sankoon kertyneen kusioksennusmössön siihen puolen metrin päähän junan ovesta suoraan asemalaiturille.

Sen muistan kuitenkin että kun 1999 junasta ulos Seinäjoelle astuin, niin en enää osannut kävellä suoraan, ja jo junassa alkanut kollektiivisen humalainen ja kaikkia rakastava yhteishenki velloi koko ajan kaikkialla. Kaikki olivat toisilleen mukavia, kaatuneet autettiin ylös, jos jollain ei ollut rahaa niin toiset antoivat omistaan, aivan naurettavaa hippitouhua saatana, mutta kyllä se juniori-ikäiseen itseeni iski.

Ekan päivän keikoista muistan osallistuneeni ainakin CMX:n ja Manic Street Preachersin keikoille, ja huomasin osaavani laulaa kaikkien laulujen kaikki sanat aivan totaalisen oikein ja ehkä jopa laulajia taitavamminkin. En oo ihan varma oliko vieressäni kärsimään joutuneet kanssaihmiset tästä ihan samaa mieltä, mutta kyllä se oli mainiota karjua keuhkojensa voimilta "EI YKSIKÄÄ-Ä-ÄÄ-Ä-ÄÄN" tai "TSUNAMII TSUNAMII, KEIM WAASHERING OOOUVER MIII, TIIDIDIDIDI". Kauheasti ei mitään yksityiskohtaisia muistijälkiä ole pääkoppaan kuitenkaan ekasta illasta iskostunut, mutta ekasta aamusta muistan sen että hotellin aamupalalle kamalassa krapulassa kun oli vääntäytynyt, niin kyllä vitutti kuunnella siinä viereisessä pöydässä joidenkin vanhojen maalaistollojen murreölinää ja kovaäänistä naurua. Aika kauan meni ennen kuin tajusin että noi murrehomothan olikin muuten niitä jotka eilen oli siellä lavalla kun karjuin "ei yksikään", CMX:n ukot ne siinä molottivat, sitten hyväksyin heidän olemassaolonsa.

Ekan festaripäivän ja hotelliyön jälkeen jouduttiin vaihtamaan majoituspaikkamme leirintäalueelle, koska ei meillä vissiin ollut rahaa olla enempiä öitä hotellissa tai sitten oltiin saatu huone vain ekalle yölle. Leirintäalueen meininki oli taas sitä samaa kaikki rakastaa kaikkia -touhua, joku siellä oli jostain hommannut meille teltankin, mutta ei me osattu sitä kasata, no joku toinen sitten tuli sen meille kasaamaan ja sanoi että ootte te kyllä yksiä vätyksiä. Sitten kun se meidän teltta oli kasattu, meille pidettiin esityskierros leirintäalueesta, muistan ainakin semmosen pinkin teltan mikä oli pystytetty ihan päin vittua jonkun kuusen alle ja sen alla nukkui läski hevari ilman paitaa, oksennukset vieressään, se oli kuulemma teltta jonka päälle saa kusta, se läski hevari oli itse ekana iltana niin ilmoittanut. Toisena festaripäivänä kävikin sitten vaikka ja mitä jännää, muistikuvat ovat hatarat mutta luulen että silloin kadotin kaikki kaverit Tehosekoittimen keikan aikana, sitten haahuilin itsekseni Don Huonoja katsomaan, ajauduin johonkin ihme ryhmään siitä sitten ja koin siinä porukassa asioita joista jotkut ehkä tänne Jatkoaikaankin kirjoittelesivat yksityiskohtaisemmin, mutta minä olen herrasmies ja herrasmies ei kerro. Naama näkkärillä kuitenkin sitten ajelehdin takaisin meidän teltalle, siellä en ollut herrasmies vaan kerroin kaiken yhdelle gentleman-seurueemme jäsenelle joka oli telttaan sammunut. Kyllä se siitä sitten heräsi, oksensi aiemmin juomansa Musta Kissa -juoman siihen teltan viereen ja sitten lähdettiin katsomaan koko festivaalien kohokohtaa, Bluria. Jostain vitun oikusta löydettiin myös muutkin seurueemme jäsenet keikalle valuessamme, ja siellä sitten katsottiin kun punasilmäinen Damon Albarn joikasi, vähän harmitti kun ne vetivät koko uuden 13-levynsä siinä aluksi ja vasta lopussa kaikki vanhat hitit, mutta koska ne hititkin sieltä tuli niin kaikki oli hyvin.

Telttayö oli melkoinen kokemus, koska se meidän teltta oli joku kahden hengen teltta ja siellä nukkui neljä ihmistä, näistä kaksi oli semmosia lähemmäs kaksimetrisiä ukkeleita vielä, ja siinä teltan vieressä oli lammikko Musta Kissa -oksennusta ja toisella puolella pakettiauto joka popitti läpi yön Eläkeläisiä. Jonkun verran siellä jossain sykkyrässä nukuin, välillä lähdin aina alueelle haahuilemaan ja ties minne porukoihin tungin aina itseni, koskaan ei vedetty turpaan eikä vittuiltu, ainakaan silleen että olisin tajunnut. Jossain vaiheessa yötä toinen seurueemme kaksimetrisistä vittuuntui siihen toiseen hujoppiin, koska se vei melkein koko teltan itselleen, ja se veti sen jaloista sieltä teltasta ulos siihen oksennuslätäkköön, ja meni itse leveämmin telttaan nukkumaan. Neljäs herrasmies nukkui koko yön pää teltan sisällä, kasettimankan päällä, ja loppuruumis teltan ulkopuolella nurmikolla. Ei enää menty telttailemaan festareille sen yhden ja viimeisen yön jälkeen, vaan aina johonkin hotelliin tai muuhun talomajoitukseen etsiydyttiin.

Viimeisestä festaripäivästä muistan vain sellaisen yksityiskohdan että oltiin lähdetty sieltä alueelta ulos jonkun talon pihakeinuun istumaan, ja syötiin siinä jostain kojusta ilmaiseksi saatuja silakoita. Olo oli hirveä, eikä se asettunut edes kotijunamatkalla.

Sellainen muistelma. Provinssissa käytiin vielä muutamia kertoja, siellä oli aina erittäin kivaa, kun taas esimerkiksi Ruis- ja Ankkarockissa välillä vitutti kun järkkäilyt oli kakat tai mitä lie muuta olikaan. Nykyään en toki enää mihinkään rahvaan festareille menisi, ellei siitä maksettaisi, mutta olen iloinen että junnuna jo tajusin käydä tuommosetkin paikat pois testaamassa.
 

-FNM-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Muutama vuosi sitten kävin viimeksi Ilosaaressa ja Provinsissa olin silloin viimeksi, kun Faith No More esiintyi. Viime kerralla Ilosaaressa tajusin ajan ajaneen minusta ohi, kun pääesiintyyjät olivat Antti Tuisku ja Cheek.
 
Just nousin uuteen päivään ja toinen kuppi kahvia menossa. Sit vaan katsoin ikkunasta ulos ja huomasin että onpa aikamoinen keli. Lunta sataa. Ei sit pilkotakaan tänään puita, paremmalla kelillä sitten. Kävelylenkille menen varmasti, satoi tai paistoi. Joka päivä on liikuttava. Mut mitäs sen jälkeen, ideoita? Ottakaa jatkossakin rohkeasti yhteyttä jos olette kattoneet jotain videota ja haluatte tietoja siitä naisesta. Eilen tiesin oikean vastauksen ja olen valmiudessa auttamaan myös jatkossa teitä tiedonjanoisia.

Yksi surkea uni jäi mieleen viime yöltä. Moderaattorit poistivat kirjoitusoikeuteni täällä ja kun halusin tietää perustelut asialle, niin en onnistunut löytämään niitä. Jotenkin noin se meni. Hiton modesedät.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Tämä on yksi niistä kappaleista, joista muistan hetken, ajan ja paikan, jolloin kuulin biisin ensimmäisen kerran.
Itselläkin löytyy tällaisia biisejä. Huomaan monesti jälkikäteen painavani ajan ja paikan mielen juurikin tietyn biisin perusteella.

2008 olin vasta täyttämäisilläni 15, mutta muistan edelleen kuinka oltiin faijan kanssa menossa tuona kyseisenä keväänä Kiekko-Vantaan matsiin. Menomatkalla soi NRJ ja Hitti vai huti-äänestyksessä oli Katy Perryn Hot N Cold.



Muistan myös tasan tarkalleen miten nykyisen lempibändini kuuntelu alkoi reilu kaksi vuotta sitten. Mulla oli Spotifyn daily mix soimassa ja istuin bussissa Lassilassa matkalla kotiin kun tämä biisi pärähti sieltä soimaan. Loppu onkin sitten historiaa.




Lisäksi mulla on useampikin sellainen biisi joiden avulla kykenen muistamaan tiettyjä mukavia hetkiä lapsuudesta.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Ei tämä työpäivä ollutkaan niin paha kuin etukäteen luulin sen olevan. Vaikka pitkät vapaat loppuivat ja oli ikään kuin maanantai-fiilis niin silti tämä työpäivä oli yllättävän kesy. Päivän tunnelmaa vaan latisti sipulit joiden kanssa hiukan epäonnistuin.

Työpaikalla oli hernekettoa lounaalla ja sen kanssa pilkoin sitten sipulia tarjottavaksi. Sain vain kuulla tästä ensin sillä jätin sipulit liian isoiksi paloiksi. Olin kai aluksi liian laiska ja en silpunnut sipulia tarpeeksi ahkerasti. Mutta onneksi tästäkin selvittiin, hakkasin sipulia vähän lisää ja siitä tuli pienempää hakkelusta. Usein tällainen asia ratkeaa näin. Ja kaikki epäonnistuu joskus ja tekee virheitä.

Jotenkin päässyt yhä vain paremmin sisälle tuonnekin työpaikalle ja se näkyy siinäkin että minullakin juttu luistaa yhä paremmin työkavereiden kanssa ja uskallan yhä enemmän tehdä kyseenalaistuksia ja huomioita.

Tänään kysyin esimerkiksi että onko tuonne kaivoon jo kaadettu vettä. Tästä oli jo torstaina puhetta että näin pitäisi tehdä. Koska viemäri haisi yhä välillä niin epäilin että onko sitä vettä sinne vieläkään kaadettu.

No kysyin rohkeasti asiasta ja lopulta sitten itse kaadoin pieneen kaivoon kaksi ämpärillistä vettä. Kivempihan se on työskennelläkin kun ei viemäri haise.

Joskus näistä kyseenalaistukista ja huomioista on hyötyä. Ja se on tarkoituskin.

Minä olen vain alkuun ainakin ujo persoona mutta kyllä minullakin on usein juttu sitten alkanut luistamaan kun olen tullut paremmin tutuksi. ja riippuu vähän niistä toisista ihmisistäkin, joidenkin kanssa tulee paremmin juttuun.
 
Tuo Billy Glide on kyllä selvästi alan ammattilainen. Tai voisi sanoa että oli. Hän on kuollut, joten uusia scenejä häneltä ei ole siis enää tulossa. Billy näytteli silloin yli kymmenen vuotta sitten myös niissä sextv-lähetyksissä, jotka viikonloppuisin näkyivät televisiossa. Hienosti ottaa homman haltuun ja muutama hieno scene muistuu mieleen. Ei ole siis mikään surkea.

Billy auttaa hänen kaverinsa sairaalaan, joka on viimeisillään raskaana. Tohtori Jodi Bean siinä sitten kyselee Billyltä, että onko hän lapsen isä. Billy vastaa että ei todellakaan ole, vaan ainoastaan hyvä ystävä tälle naiselle jonka auttoi sinne sairaalaan. Lääkäri kehuu Billyä, että hän on noin vastuuntuntoinen ja hyvä ystävä kun on jaksanut auttaa. Rankka päivä Billylle kun on kuunnellut raskaana olevan ystävän kiukuttelua koko tämän päivän. Billy jää sinne sairaalaan odottamaan, että miten tilanne etenee. Hän menee lääkärin huoneeseen juttelemaan tohtorin kanssa tai hän saa odotella siellä tilanteen etenemistä.

Sitten lääkäri Jodi saa puhelun hänen mieheltään. Mies haluaa eron hänestä ja ilmoitti asian vain tylysti puhelimen välityksellä, kesken työpäivän. Onneksi Billy on paikalla lohduttamassa. Billy kehuu tätä lääkäriä todella paljon ja ihmettelee sen miehen kusipäisyyttä, joka haluaa erota noin kauniista ja hienosta naisesta. Jodi on otettu Billyn kehuista ja sit sieltä alkaa löytyä jo hymyä häntä kohtaan enemmän ja enemmän. Ei mene kauan, kun tulee suora ehdotus Billylle. Lääkäri haluaa todella paljon panna tässä ja nyt. Kertoo siis ihan suoraan Billylle, että ota minut tässä nyt heti ja että haluaa Billyn isoa kalua. Ja tietenkin hän suostuu siihen ehdotukseen.

Panon jälkeen Billy vaan lähtee kotiin ja saa puhelun, että hänen ystävän synnytys on joko onnistunut tai juuri käynnistynyt. Täysin varma en ole kumminpäin se meni, koska olen huono englannissa vieläkin. Jotenkin noin kuitenkin. Billy sitten lähti kiireellä takaisin sairaalaan ystävän tueksi. Hän oli ikäänkuin unohtanut koko ystävän olemassaolon tässä välissä. Sen pituinen se. Normi päivä Billylle.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Minä olen vain alkuun ainakin ujo persoona mutta kyllä minullakin on usein juttu sitten alkanut luistamaan kun olen tullut paremmin tutuksi. ja riippuu vähän niistä toisista ihmisistäkin, joidenkin kanssa tulee paremmin juttuun.
Itsessä hieman sama vikaa. Tai siis lämpenen melko hitaan puoleisesti uusille ihmisille, mutta kun minut oppii tuntemaan paremmin niin olen oikeastaan varsin puhelias ja erittäin sosiaalinen individuaali. Mä en vain paljasta sitä puolta itsestäni kelle tahansa ja heti kättelyssä. Saatan vaikuttaa tuntemattoman ihmisjoukon keskellä aluksi hiljaiselta, jopa sulkeutuneelta yksilöltä. Kuitenkin ne ketkä ovat muhun tutustuneet, tietävät että olen ystävien kesken se äänekäs ja iloinen porukan hauskuuttaja jolta ei milloinkaan lopu jutut kesken.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Itsessä hieman sama vikaa. Tai siis lämpenen melko hitaan puoleisesti uusille ihmisille, mutta kun minut oppii tuntemaan paremmin niin olen oikeastaan varsin puhelias ja erittäin sosiaalinen individuaali. Mä en vain paljasta sitä puolta itsestäni kelle tahansa ja heti kättelyssä. Saatan vaikuttaa tuntemattoman ihmisjoukon keskellä aluksi hiljaiselta, jopa sulkeutuneelta yksilöltä. Kuitenkin ne ketkä ovat muhun tutustuneet, tietävät että olen ystävien kesken se äänekäs ja iloinen porukan hauskuuttaja jolta ei milloinkaan lopu jutut kesken.

Tällainen minäkin suurinpiirtein olen. Se ujous minua ja minun herkkää mieltäni taas rassaa. Haluaisin olla suulaampi vieraampienkin ihmisten keskuudessa mutta en uskalla ja se painaa mieltä.

Muistan kun Kauhajoella aikoinaan sai yhdessä harkkapaikassa kolmosen vain numeroksi. Pitivät kyllä minusta sielläkin mutta emäntä sanoi että tällä alalla pitäisi puhua enemmän. Silloin olin vielä ujompi kuin nykyään.

Nyt suunnttelen että teen vappuaattona itse hampurilaisia. Mutta ongelmana tässä on se että olen parin viime vuoden aikana tehnyt välillä näitä hampurilaisia mutta en ole niistä oikein tykännyt.

Kaupan majoneesitkin ovat järjestäen olleet pahoja. Pitäisi kai itse tehdä majoneesinsa. En ole myöskään tykännyt niiden hampurilaisten väliin tulleesta itse tehdyistä jauhelihapihveistä ja olen jostain syystä laittanut väliin pekoniakin vaikka en edes piittaa pekonista paljoa. Olen kai halunnut silti antaa pekonille mahdollisuuden. Ja minulla on ollut huono jauhelihapihvien ohje.

Täytyisi olla takuuvarmasti toimivat ohjeet itsetehtyihin hamppareihin.
 

Uncle Leo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, sympatiat altavastaajille
Tuo Billy Glide on kyllä selvästi alan ammattilainen. Tai voisi sanoa että oli. Hän on kuollut, joten uusia scenejä häneltä ei ole siis enää tulossa. Billy näytteli silloin yli kymmenen vuotta sitten myös niissä sextv-lähetyksissä, jotka viikonloppuisin näkyivät televisiossa. Hienosti ottaa homman haltuun ja muutama hieno scene muistuu mieleen. Ei ole siis mikään surkea.

Billy auttaa hänen kaverinsa sairaalaan, joka on viimeisillään raskaana. Tohtori Jodi Bean siinä sitten kyselee Billyltä, että onko hän lapsen isä. Billy vastaa että ei todellakaan ole, vaan ainoastaan hyvä ystävä tälle naiselle jonka auttoi sinne sairaalaan. Lääkäri kehuu Billyä, että hän on noin vastuuntuntoinen ja hyvä ystävä kun on jaksanut auttaa. Rankka päivä Billylle kun on kuunnellut raskaana olevan ystävän kiukuttelua koko tämän päivän. Billy jää sinne sairaalaan odottamaan, että miten tilanne etenee. Hän menee lääkärin huoneeseen juttelemaan tohtorin kanssa tai hän saa odotella siellä tilanteen etenemistä.

Sitten lääkäri Jodi saa puhelun hänen mieheltään. Mies haluaa eron hänestä ja ilmoitti asian vain tylysti puhelimen välityksellä, kesken työpäivän. Onneksi Billy on paikalla lohduttamassa. Billy kehuu tätä lääkäriä todella paljon ja ihmettelee sen miehen kusipäisyyttä, joka haluaa erota noin kauniista ja hienosta naisesta. Jodi on otettu Billyn kehuista ja sit sieltä alkaa löytyä jo hymyä häntä kohtaan enemmän ja enemmän. Ei mene kauan, kun tulee suora ehdotus Billylle. Lääkäri haluaa todella paljon panna tässä ja nyt. Kertoo siis ihan suoraan Billylle, että ota minut tässä nyt heti ja että haluaa Billyn isoa kalua. Ja tietenkin hän suostuu siihen ehdotukseen.

Panon jälkeen Billy vaan lähtee kotiin ja saa puhelun, että hänen ystävän synnytys on joko onnistunut tai juuri käynnistynyt. Täysin varma en ole kumminpäin se meni, koska olen huono englannissa vieläkin. Jotenkin noin kuitenkin. Billy sitten lähti kiireellä takaisin sairaalaan ystävän tueksi. Hän oli ikäänkuin unohtanut koko ystävän olemassaolon tässä välissä. Sen pituinen se. Normi päivä Billylle.

Harmi jos mies on kuollut, realistiselle aikuisviihteelle on aina kysyntää!
 

heavylutaa18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan Pallo, Seattle Kraken
Oliko tää sivusto äsken hetken alhaalla? En päässyt noin 10min ajan tänne kun ei avannut koko foorumia. Kattelin jo ohiajavia rekkoja minkä alle hyppäisin.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Historian lehtien havinaa, maailmassa ei ole yhtään henkilöä elossa, jotka on hävinny venäläisessä ruletissa.
Onko näin? Kohtalon vittuilua, koska useampikin kuolonkorjuun toivossa itseään päähän ampunut on silti yhä hengissä. Ei ehkä ihan kovimmassa Trivial Pursuit -kunnossa mutta hengissä silti.
 
Suosikkijoukkue
1992-1993 JyP HT, no smoking team

Liitteet

  • unnamed.jpg
    unnamed.jpg
    25 KB · kertaa luettu: 128
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös