Asiaa puhut. Omanlaisensa paikka se on ja kaikki (suurin osa) ei siellä pitempään halua viettää kuin on pakko. Mutta jos siellä on, niin kyllä siitä kannattaa kaikki ottaa irti. Kavereita sieltä voi saada. Voi siitä hyötyä vaikkapa työelämäänkin. Jokainen kuitenkin tavallaan. Itsellä sattui natsaamaan tuo työhomma armeijan jälkeen, joten ehkä se omalla asteikolla nostaa armeijan arvostusta korkeammalle. Mutta anyways kukin taaplaa tuon tyylillään läpi.Mielestäni on myös hyvin olennaista missä iässä sinne menee ja missä elämäntilanteessa. Jollekin jonnelle voi olla nastaa kun pääsee ekaa kertaa kotoa pois mutta siinä joku tylsä vieruskaveri haikailee avovaimoaan, duunipaikkaansa/opiskelujutskiaan, sitä uutta aikuista elämäänsä joka sillä oli... Mutta yhtä kaikki, jälkeenpäin varmaan nastaa miesbondailla baarissa vanhojen rämefrendien kanssa.
Kenraalia ei tule kiinnostamaan pätkääkään läsnäolosi armeijassa, etkä todennäköisesti pääse sellaista herraa edes näkemään.Hyvä tietää, paljon kiitoksia kaveri hyvä. Jänskättää nähdä mikä ihme on potero. Mahtavaa että pääsen huutamaan oikein luvan kanssa. No ei, en pidä huutamisesta.
"Joo, tuhoan... joo, irti on... joo, ase ladattu... joo, lastit lastattu... joo, valmista on kaikki, mennään, mulla on tylsää."
Kenraali tulee rakastamaan allekirjoittaneen läsnäoloa.
Mulla oli sitten vissiin tuuria kun näin useammankin kenraalin. Tai ei ne täysiä kenraaleja kaikki ollut. Lisäksi meidän kometoteltalla, jossa olin, kävi pyörähtämässä amiraali Klenberg, puolustusministeri Rehn ja muistaakseni näiden seurassa oli Norjan puolustusministeri.Kenraalia ei tule kiinnostamaan pätkääkään läsnäolosi armeijassa, etkä todennäköisesti pääse sellaista herraa edes näkemään.
Mutta miten ihmeessä aikuinen, lukionkin läpikäynyt, ihminen ei tiedä mikä on potero?
Sama täällä. 18-vuotiaana se olo ei tietenkään naurattanut alkuunkaan mutta noin vuosikymmen kutsuntojen jälkeen siinä on jopa tiettyä komiikkaa, että eihän mun edes tarvinut teeskennellä siellä kutsunnoissa olevani hullu kun koko olemukseni oli silloin aidosti sekava ja poissaoleva. Olin juuri vastikään keskeyttänyt lukion pohjattoman ahdistuneisuushäiriön takia. Ahdistukseni oli ollut niin syvä, että mulle määrättiin siihen lääkkeeksi ketiapiinia, joka pisti sitten nätisti sanottuna kuupan sekaisin.Mistä nää puhuu? Mulla on hullun paperit, en ymmärrä.
Näistä on tuttu tuo American Gangster. Ihan pätevä oli mies roolissaan.Denzel Washington on kyllä aivan kingi-näyttelijä. Harmi kun mies vanhenee. Elokuvasceneen jää helvetinmoinen aukko, kun mies lopettaa. Training day, American Gangster, Flight, Koston Liekki jne jne. Taidetta.
Sulla vissiin oli sitten tuuria vai ajatteletko, että esim. Suomen puolustusministeri käy päivätöikseen kiertämässä kaikkien teltat. Ja Niinisalossa ei ainakaan aikoinaan näkynyt yhtään kenraalia, everstin näki muutaman kerran.Mulla oli sitten vissiin tuuria kun näin useammankin kenraalin. Tai ei ne täysiä kenraaleja kaikki ollut. Lisäksi meidän kometoteltalla, jossa olin, kävi pyörähtämässä amiraali Klenberg, puolustusministeri Rehn ja muistaakseni näiden seurassa oli Norjan puolustusministeri.
Joo puolustusministeri ja amiraali oli tietenkin sen verran tuuria, että satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Muita kenraaleja näin ainakin itsenäisyyspäivän paraatissa ja pohjoisen maanpuolustusalueen komentajan vieraillessa varuskunnassa. Kai nyt jokainen varusmies on nähnyt yhden kenraalin edes kaukaa jossain paraatissa tms. Mulle noita sattui useampia ja paraatejakin oli ihan liikaa.Sulla vissiin oli sitten tuuria vai ajatteletko, että esim. Suomen puolustusministeri käy päivätöikseen kiertämässä kaikkien teltat. Ja Niinisalossa ei ainakaan aikoinaan näkynyt yhtään kenraalia, everstin näki muutaman kerran.
Ei me ainakaan oltu kertaakaan missään paraatissa ja lähinpänä sellaista oli joku oma valatilaisuus, jossa ei kenraalikuntaa näkynyt. Mutta nyt kun oikein muistelen, niin taisi joku kenraalikuntaan kuuluva käydä minun aikana kasarmilla, mutta en muista häntä nähneeni. Mutta alkuperäinen pointti oli se, että yhtäkään kenraalia ei kiinnosta pätkääkään yksittäisen varusmiehen töhöilyt.Joo puolustusministeri ja amiraali oli tietenkin sen verran tuuria, että satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Muita kenraaleja näin ainakin itsenäisyyspäivän paraatissa ja pohjoisen maanpuolustusalueen komentajan vieraillessa varuskunnassa. Kai nyt jokainen varusmies on nähnyt yhden kenraalin edes kaukaa jossain paraatissa tms. Mulle noita sattui useampia ja paraatejakin oli ihan liikaa.
Kuuntelehan sitä Duran Durania nyt.Eteni taas mainiosti eteenpäin. Lopetin hetki sitten, otin unilääkkeet ja nyt säädän hetken aikaa jotakin ennen petiin lysähtämistä. On hyvä olo.
Poika. Pistä muu pois. Se joutaa odottaa.Joskus toiste, nyt soi jotain muuta.
Vuonna 1981 miun toinen kasetti ikinä oli Duranien eka.Iivuli tykkää Duranista! Hyvä!
Kuuntele tuo keikka. Kyllä pesee useimmat ns. rokkibändit ihan pystyyn. Järetön energia, hienot biisit...Mitä muuta voi vaatia? Simon LeBon? Sekin löytyy!Vielä on puoli kaliaa, joten...
...mulla jäi vähän tuo Duran paitsioon aikoinaan. En tajuu, vaikka siinä ympärillä liehui dingoa, Limahlia, boygeorgee... No sitten tietysti vjuutoakill, mutta se olis noloa sanoa se vaikka hyvä biisi onkin, mutta kun olla bondi.
Serkullani oli tuo muistipeli ja nykyään se on Savossa mummolassa. Varmaan me sitä monesti pelattiinkin mutta en oikein muista kun siitä on aikaa paljon aikaa. Nykyään sitä tulee pelattua veljen lasten kanssa. Tai oikeastaan vain yksi lapsi on siinä kehitysvaiheessa että pystyy ja kykenee kunnolla pelaamaan muistipelejä.Tai sitten voitais pelata muistipeliä, liikennemerkkejä... Keltainen kolmio, keltainen kolmio, pysäköinti kielletty ja pysäköinti kielletty.
Mie lopetin muistipelien pelaamisen, kun huomasin että omat kakarat vie kuin mätää kukkoa. Eihän niitä muista kun oikeasti se homma ei kiinnosta. On oppinut valikoivaksi muistissaan. Toki muistan Bon Scottin syntymäpaikan, -ajan, vanhempien ja sisarusten nimet, mutta jos kysyt mitä söin toissapäivänä niin en muista.Serkullani oli tuo muistipeli ja nykyään se on Savossa mummolassa. Varmaan me sitä monesti pelattiinkin mutta en oikein muista kun siitä on aikaa paljon aikaa. Nykyään sitä tulee pelattua veljen lasten kanssa. Tai oikeastaan vain yksi lapsi on siinä kehitysvaiheessa että pystyy ja kykenee kunnolla pelaamaan muistipelejä.
Joo, tulee mieleen nimimerkki W.Axl Rose. Naukuva ämmä, parhaimmillaan. Huonoimmillaan kuulostaa kuin jäätynyttä kissaa vedettäisiin sirkkelistä läpi. Pitkittäin.Sanottakoon, että jos nimimerkissä on sana ruusu millä tahansa kielellä, niin ainakin itse tulkitsen sen vahvaksi viittaukseksi naissukupuoleen. Mutta mitään tietoa minulla ei puheena olevasta asiasta ole.
Uusi päivä ja uudet kujeet. Lauantai taas. Vastahan se oli, ja sitä edellinen. Sinällään ei toki merkitse, koska jokainen viikonpäivä on nyt samanlainen. Hyvä silti niin, sillä ajalle on käyttöä.
Hyvä havainto 18-vuotiaalta (?). Voi kun olisin ajatellut sinun ikäisenäsi enemmän aikaa. Ja aivosähköä. Mutta kuitenkin. Nyt, kun olen 46, niin olen tuskallisen tietoinen siitä että elämä on jo kohta puolivälissä. Ehkä en enää ehdikään tehdä kaikkea, mistä 18-vuotiaana haaveilin. Ehkä en saakaan sitä purjevenettä hankittua, ehkä en muutakaan Australiaan. Pääsyy haaveiden kariutumiselle on tietenkin perhe. Ikinä ei kannata hankkia vaimoa ja lapsia, jos haluaa tehdä sitä mitä oikeasti haluaa. Perheen kanssa kaikki on yhtä kompromissia. Vesitetty elämä. No ainahan voi katsella kuvia purjeveneistä ja Australiasta. Ja vieressä teini mankuu että anna iskä rahaa.ajalle on käyttöä.
Lakki on hyvä olla. Sain omani keväällä 1992. Tosin se ei ole enää valkolakki, kun juotiin Puittisen ja Kuljun kanssa siitä hatusta punaista Carilloa. Kirjoitin kaksi ällää, suomi ja englanti. Englannissa ainakin silloin oli maksimipisteet 299, mie sain 297 ja kossupullon Mikkoselta, jonka kanssa lyötiin veto. Mikkonen sai 295.Ihan olen 18-v ja neljän kuukauden kuluttua mittariin tärähtää 19. Olenpa vanhentunut. Jos et usko, voit vaikka lisätä yhteystietoni yksityisviestitse ja lähetän kuvan, ellet jo nähnyt jo täällä Kierrätyskeskuksessa. Minuahan on epäilty viisikymppiseksi, karvaiseksi trukkikuskiksikin. Väärin. Ihan untuvikkona lennetään ja sillä siisti.
Mistähän sitä sitten haaveilee, kaikenlaisesta. Hyvä jos lakinkin saisi tässä ensin, sitä odotellessa.