Tässä sulta kaks mielenkiintoista, kylläkin vähän toistensa kanssa ristiriidassa olevaa viestiä. Siis elämässä eteenpäin pyrkiminen on juurikin sitä mukavuusalueelta poistumista ja tuttujen kaavojen rikkomista, uuden ja tuntemattoman kohtaamista, kokemuksien jahtaamista.
Kaikki me kuollaan kuten sanoit ja meillä on vaan tää yksi elämä aikaa jättää jälkemme tänne pallolle. Ikinä ei voi tietää kuka meistä täältä poistuu seuraavaksi, joten mukavuusalueella vietetyt vuodet on hukkaan heitettyä elämää. Joo, aina se riskinotto ei tuo palkintoa ja välillä tulee tehtyä juttuja jotka myöhemmin kaduttaa, mutta niistäkin oppii jotain. Kaikki se oppiminen, edistys ja ihmisenä kasvu tapahtuu oman mukavuusalueen ulkopuolella.
Ikinä ei voi tietää onnistuuko jossain, ellei ensin kokeile. Ja ite oon ainaki vahvasti kokeilemalla ja tekemällä oppija. Musta ei mitään lukutoukkaa kylläkään saa, en osaa pysyä paikallani tarpeeksi pitkään yhtäjaksoisesti osatakseni kunnolla syventyä johonkin tarinaan kirjan muodossa.
Mä tykkään kyllä sitten lukea tilastoja, faktoja ja syventyä tosielämän tarinoihin. Mut kirjojen sijaan mä rauhoitun parhaiten musiikin parissa, kuuntelemalla säveliä, rytmejä ja melodioita jotka vievät mut hetkeksi pois omista ajatuksistani.