Aceman81 ottaa kantaa päivän polttavimpiin tapahtumiin, uutisiin ja juoruihin.
Tapaus Sogelau Tuvalu
Aamusella eräs hieman tukeva urheilijanuorukainen juoksi 100m sileän 15,66. Itse olisin voittanut siis yleisurheilun MM-kilpailussa jonkin henkilön, toki varaslähtöön olisi voinut voittoni kariutua.
Haluaisin nyt käyttää tilaisuden nostamalla esiin muutaman tärkeän yksityiskohdan asian tiimoilta.
Ensinnäkin, on huomioitava olosuhteet: lähdössä oli vastatuulta 0,9 m/s. Voi vain kuvitella millaisen vaikutuksen vastavirtaukset tekevät tuollaiseen peittopinta-alaan. Toiseksi, lähdössä tapahtuneen valitettavan tekniikkavirheen myötä Tuvalu pääsi tykittämään matkaan vasta 0,269 sekuntia lähtölaukauksen jälkeen - kuin hyppäisi 40 senttiä lankun takaa. Kolmanneksi, saamieni tietojen mukaan, huolto unohti kisahässäkässä ottaa piikkarit matkaan ja Tuvalu joutui suorittamaan aktinsa slickseillä. Kaikesta tästä huolimatta 17-vuotias lupaus juoksi uuden ennätyksesä.
Neljäs, ehkä tärkein ja valistavin seikka kaikille teille sivistymättömille, Tuvalu oli ylpeänä ylläpitämässä pienen eteläisen Tyynenmeren valtion riittiä ja kansanperinnettä. Kuten
Universalsports.com kiteyttää asian
Over the years, the tiny South Pacific island nation has produced some of the slowest sprinters in the history of major championships, which is understandable because none of them were sprinters
Tässä välissä katson asiakseni lähettää terveisiä YLEn asiantuntijalle Mika Lehtimäelle, joka kuulohavaintojeni mukaan kieriskeli lattialla Tuvalun kisan aikana. Todella epäkunnioittavaa käytöstä noinkin kokeneelta mieheltä.
YleLeaks -
Quo Vadis, Kari Hietalahti?
Muutamien viimeaikaisten mestariteosten -Pasila, Ihmebantu, Ihmisten Puolue, Kenraali Pancho ja pojat- vastapainoksi olet ollut työstämässä teoksia, jotka samaan aikaan sekä limboavat että pudottavat riman.
Pyhää Julmahuvi-saagaa mauttomasti uudelleen lämmittänyt Jugistyle, ennakkopromon massiivisuuten nähden melko väljästi käsikirjoitettu ja toteutettu Yksi lensi yli Marin pesän, ja nyt viimeisimpänä, YleLeaks.
Ymmärrän kyllä mitä tässä ollaan hakemassa - terävästi esiin tuotuja näkemyksiä päivän kuumista puheenaiheista ja henkilöistä, vähän niin kuin härnätään sitä korrektiuden rajaa -toivon mukaan- viihdyttävällä tavalla. Laittaisin tuotteen alle leiman "poliittinen satiiri", mutta pelkään tulkitsevani väärin ja näyttäväni tyhmältä.
Ongelman ydin on tämä: Hietalahti ja Perankoski eivät ole erityisen monipuolisia tai lahjakkaita näyttelijöitä. Ihmisten Puolueessa he tekevät suhteellisen laadukasta jälkeä, koska roolit ovat karikatyyrisiä ja tiettyjen raamien sisällä. Mutta auta armias kun tämä parivaljakko saa tilaa ja pääsee improvisoimaan, siinä tulee rumaa jälkeä.
Näen YleLeaksin yläpuolella synkkiä pilviä. Rytmityksen puutetta, pokerinaaman pettämistä, epäluontevuutta. Lopputulos on visioitu, mutta oikeat työkalut ovat hakusessa, tämä johtaa virheellisiin johtopäätöksiin ja räikeään yliyrittämiseen. Tällaisessa tuotoksessa, kyseisissä rooleissa, pitäisi löytyä tiettyä viileyttä, kovuutta, ylimielisyyttä. En tiedä kykenevätkö em. henkilöt tuottamaan näitä ominaisuuksia luontevasti. Toisaalta, olen vasta nähnyt 30 sekuntia ennakkoa televisiosta, vetänyt tästä pitkälle menevät johtopäätökset ja käyttänyt tämänkin testin kirjoittamiseen aikaa useamman minuutin. Olen nero.
Laajasalo ja Nordman saavat vielä synninpäästön, toistaiseksi.
Eikä tässä vielä kaikki!
Harri Holkerin siunaustilaisuus -kokemus
Tuli katsottua Daegun aamusessio, jäin sohvalle nuokkumaan Pikku Kakkonen taustalla. Vaihdoin kuitenkin kanavaa lähestyvien uutisten takia. TV1 lähetti jälkimmäistä osaa dokumentista Berliinin muuri, 2/3 veljestriosta käyvät noutamassa kolmannen lentämällä muurin taakse siivekkäillä ruohonleikkureilla. Koskettavaa.
Tiedättekö tunteen, kun unen rajamailla tai vastaheränneenä näkee, kokee jonkun yksittäisen asian, tai vaikka koko elämän janan, sanoinkuvaamattoman kirkkaasti, selkeästi, terävästi. Vailla häiritseviä tekijöitä tai oman minuuden pystyttämiä raja-aitoja. Alitajunnan portit apposen avollaan, Jumalan kosketus, wtf!?
Olin nukkunut sohvalla vajaat pari tuntia. Yhtäkkiä kuulin äänen puhuvan, välillä se katosi ja sitten palasi takaisin. Puhui elämästä ja kuolemasta melko hartain, painokkain äänensävyin. Oloni oli rauhaisa, levollinen, mutta kuitenkin hieman hämmentynyt tästä kaikesta. Olenko matkalla valoa kohti, saamassa vastaukset perimmäisiin kysymyksiin? Tätä jatkui hetken aikaa, kunnes havahduin ja käsitin äänen lähteen. Huovinenko se siellä saarnasi? En ollut kiinnittänyt huomiota tilaisuuden ajankohtaan joten meni hetken aikaa käsittää tapahtunut.
Oli ehkä hengellisin kokemus, mitä minulla on koskaan ollut. Nyt olen kuitenkin tietokoneen ääressä, tv:n pauhatessa vieressä, todennäköisesti keskushermostoon vaikuttavan sähkökentän sisäpuolella, eli kaikki on taas normaalisti.
Ai niin, ihan selvyyden vuoksi, EN ole ollut aineiden vaikutuksen alaisena ennen enkä jälkeen näiden ajatusten tai tapahtumien.