Ihan hyvää kiitos. Mutta tärkeämpää on kysymys, miten itselläsi menee?Mitäs tänne kuuluu?
Pienen osan sain tunnistettua netin avustuksella. Nanny Stillin Grapponia sarjaa, Tamara Aladinin Kehrää, Oiva Toikan Kastehelmeä ja yksi Helena Tynellin Aurinkopullo. Mutta siinä on suurin piirtein yksi hyllytaso ja useampi vielä jäljellä. Harmi kun ei ole tuttua antiikkikauppiasta. Kun perseessä on pieni pelko, että yrittävät kusettaa jos alan niiltä kyselemään arvioita. ”Joo tää on kakskyt egee” ja sitten se on on kolmellasataa myynnissä siellä antiikkiliikkessä. Mutta ei se varmaan auta muu kuin soitella joku katsomaan kokoelmaa. Mielellään noista pitäisi osan, mutta kun ei tässä mun pikkukaksiossa ole oikein tilaa.En ole asiantuntija mutta jotain kuitenkin tiedän. Yleisesti ottaen, hinnat vaihtelee melkoisesti riippuen onko signeerattua lasia vai ei. Sitten tietysti kunto ratkaisee mutta oletan olevan varsin hyväkuntoista ja todennäköisesti suomalaista lasia?
Onko yhtään tiedossa mitä esineitä on joukossa? Jos kotimaista lasia kyseessä niin Googleen jos laitat Riihimäen lasi tai näitä kuuluisimpia muotoilijoita kuten Helena Tynell, Nanny Still, Tapio Wirkkala, Tamara Aladin tai Erkkitapio Siiroinen niin löytyy kuvia joihin verrata.
Jos löytyy lasiesineille nimiä niin hintatasoa voi lähteä etsimään ihan Huuto.netistä ja googlesta yleisesti. Vaikein homma tietysti löytyy joka esineelle se oikea nimi ja voi olla joissain tapauksissa hankalaa ja aikaavievää. Jos joukossa on yhtä kuuluisimmista lasiesineistä eli aurinkopulloja niin ne tunnistaa helposti joukosta Googlen kuvahaun avulla.
Hyvin täälläkin menee. Rötvätään punkassa ja odotellaan huomista aamua, sitten odotetaan seuraavaa, sitten seuraavaa...Ihan hyvää kiitos. Mutta tärkeämpää on kysymys, miten itselläsi menee?
Hyvin täälläkin menee. Rötvätään punkassa ja odotellaan huomista aamua, sitten odotetaan seuraavaa, sitten seuraavaa...
Joo kyllä meillä on tosi hyvä tupa ja ryhmä, ei tästä muuten mitään tulisikaan.Hyvä että menee hyvin. Onko ollut miellyttävä ilmapiiri ja kavereita ympärillä?
Joo kyllähän tää päivä alkaa todenteolla vasta illalla.Ei kannata aamua odottaa. Päivä alkaa iltakuuden hujakoissa ja sitä on sopiva venyttää sinne puolenyön korville. Mikäli Firmassa aikaa viettää.
Ollaan me jo vähän käyty tetsaamassa.Niin sitä pitää. Toimiva ryhmä, paras ryhmä. Oletteko ryömineet metsässä käpyjen ja kivien pisteleminä?
Pienen osan sain tunnistettua netin avustuksella. Nanny Stillin Grapponia sarjaa, Tamara Aladinin Kehrää, Oiva Toikan Kastehelmeä ja yksi Helena Tynellin Aurinkopullo. Mutta siinä on suurin piirtein yksi hyllytaso ja useampi vielä jäljellä. Harmi kun ei ole tuttua antiikkikauppiasta. Kun perseessä on pieni pelko, että yrittävät kusettaa jos alan niiltä kyselemään arvioita. ”Joo tää on kakskyt egee” ja sitten se on on kolmellasataa myynnissä siellä antiikkiliikkessä. Mutta ei se varmaan auta muu kuin soitella joku katsomaan kokoelmaa. Mielellään noista pitäisi osan, mutta kun ei tässä mun pikkukaksiossa ole oikein tilaa.
Ollaan me jo vähän käyty tetsaamassa.
Lunta ei kyllä ole yhtään, joten syöksymiset tehtiin vaan jollekin kentälle.Harmi kyllä tämä lumitilanne kannaltasi. Meillä oli ihan vitun kylmä ja tyyliin metri lunta morttiajan alussa. Ekat tetsauskerrat umpihangessa oli aika siistejä. Glooria siitä hommasta katosi syöksyessä sohjoon perse täynnä hiekkaa.
Olettaen, ettet ole missään oikeiden sotilaiden paikassa jossain Lapissa.
Harmi kyllä tämä lumitilanne kannaltasi. Meillä oli ihan vitun kylmä ja tyyliin metri lunta morttiajan alussa. Ekat tetsauskerrat umpihangessa oli aika siistejä. Glooria siitä hommasta katosi syöksyessä sohjoon perse täynnä hiekkaa.
Vaikka on tälläkin palstalla kaikennäköistä porukkaa, niin kyllä tänne kasautuu pääosin melko fiksua porukkaa, vaikka kaikki eivät taida Mensa-kerhoon kuuluakaan. Jatkoaikaanhan on vaikeampaa saada kirjoitusoikeudet kuin käytännössä millekään toiselle palstalle. Tai ainakin ennen oli, en tiedä onko linja löystynyt viime vuosina.Intistä tuli mieleen. Keskustelupalstatkin ovat kyllä jonkunlainen läpileikkaus kansasta. Täälläkin on kyllä monenlaista. No, tänne kaatopaikalle kyllä kertyy tietynlaista porukkaa, ja ylipäätään Jatkoajalla on ehkä keskimääräistä älykkäämpää (kts. mensanjasenet.fi !!) porukkaa. Fiksuudesta en niin osaa mennä takuuseen.
MInäkin olin lämäri harmaissa. Joskus vedettiin jotain nyt on taistelija saanut osuman, mitä teet tilanteessa -koulutusta. Joku meistä vuorollaan makaili siinä oli kimpsut ja kampsut päällä ja alokas tuli paikalle innosta täristen. Toinen neuvoi mitä teet ja sitten nappaat tetsareista kiinni ja vedät sitä tuohon suuntaan, no niin riittääkin jo, kohti seuraavaa rastia. Mitä siinä keuhkoamaan, rauhallisesti selostaen menee paremmin perille.Yksi parhaimmista muistoista inttiajoilta oli kun p-kaudella harjoiteltiin haavoittuneiden evakoimista. Porin Prikaatin kolmannen jääkärikomppanian takapihalla juurikin se metri lunta ja ylämäkeen raahattiin niitä raatoja täysissä vermeissä, samalla kun huoltokomppaniasta saapuneet lämärinaiset kiljuu vieressä. Kahden metrin jälkeen koko kroppa aivan hapoilla ja otsaan kasvanut kyrpä näkyi varmaan Sodankylään saakka.
Hienoja muistoja.
Uskon, että tämän lehden jutut on tarkoitettu juuri sinunlaisillesi lukijoille:Olisi hyvä että mediassa tuotasiin enemmän esille juttusarjaa, tavallisista ihmisistä. Heitä on suurin osa, ja heidän arkielämästä ja ajatuksista olisi hyvä kertoa. Se on sitä enemmistön normaalielämää, jonka arkea olisi hyvä jaksaa jokaisen elää.
Tuli vaan mieleen, kun noita vähemmistöjuttuja tulee mediassa päivittäin. Tälläkertaa telkussa näkyy transukupuolisen somalialaisen haastattelu.
Ei kiinnosta lehti. Tarkoitin tv mediaa. Ja sellaista, jossa ei sarjan käsikirjoitus määrää, millainen juttu pitää olla. 10-15min/henkilö, puolen tunnin jakso. 2-3 juttua siis/jakso.Uskon, että tämän lehden jutut on tarkoitettu juuri sinunlaisillesi lukijoille:
![]()
Tosi Elämää - Lukemistot - Kolmiokirja Oy
<p>6 numeroa</p> <p>Tosi Elämää kokoaa yhteen pieniä ja suuria tarinoita elämän valo- ja varjopuolista. Lukijoiden tositarinat koskettavat, hymyilyttävät ja itkettävät – joskus järkyttävätkin.</p>www.kolmiokirja.fi
Eräs twitteristien alalaji vaikuttaisi olevan nämä jotain ihmiskunnan suuria ajattelijoita päivästä toiseen siteeraavat homo sapiensit.
"Laiffi on laiffii" - Muumipappa
No ei se kyllä oikeesti tuollain oo sanonut. Mutta kyllä te nää tiiätte. Ei mutta tälläinen sosiaalisen kilven kiillottaminen vaikuttaisi olevan yksi nykyajan ilmiöistä. Aina herää jotenkin epäilykset ihmisestä, jos noita on joku pakkomielle ryskyttää someen kaiken aikaa muiden ihmisten ihmeteltäväksi. Mitä enemmän ihminen tuota viisastelua someen tuuttaa, niin jotenkin tulee sellainen olo, että sitä vähemmän ihminen oikeasti noiden hienojen ajatusten mukaan oikeassa elämässä osaa elää.
Mä tein tuollaisia joskus yläasteikäisenä. Nääkin on varmaan jotain 13-v.