Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[Cloaca Maxima]

Kannattaa leikata niitä varpaankynsiä ja muutenkin pitää huolta jaloista ettei käy näin

Linkki Iltalehteen ja kait tähän on todettava että video saattaa aiheuttaa epämukavuutta.

 

[Turha Kaukalo]

Kone kunnossa! On se hankalaa nk. luurilla tänne kontribuoida. Nyt olen taas täydessä taisteluvalmiudessa.

Jos niinkun kiinnostaa. Ilkeitä olette. Tekisin olen palannut -ketjun mutta mulla ei oo niitä ketjunavausoikeuksia kiitos kateellisten.

 

[banaaninviljelijä]

Pakko lopettaa innostuminen enää ikinä mistään. Aina kun näyttää, että ei saatana, elämä alkaa luistaa ja se suorastaan hymyilee minulle, niin juuri ennen mukavan luistelun alkamista, jostain tulee hiekkaa jäälle, luistimet tylsyy ja kaadun naamalleni.

 

[Glove]

On tuo Bond aika kova urheilumies. Tänäänkin se on surffannut ja miekkaillut. Mitähän kaikkea muuta, on se ainakin lasketellut monessa leffassa.

Edit: ui ja sukeltaa

 

[vetti]

Kuka täällä on käynyt oopperassa ja oikeasti pitänyt siitä? Täältä käsipystyyn. Tädin kanssa käytiin vuosia. Sääli, hänen kanssaan ei enää pysty. Sitä se alzaimer teettää. Toki ikää on 94.

 

[lasaleiko]

Kävin tänään ajelemassa pyörällä tuollaisen vajaan parin tunnin lenkin, matalalla nopeudella, matalalla sykkeellä ja suhteellisen matalalla kadenssilla. Jotenkin tässä kesän mittaan olen sisäistänyt näidenkin lenkkien merkityksen. Viime kesänä ja tämän kesän alussa tuli ajettua aina hampaat irvessä ja kovilla sykkeillä. Tämmöisiä kevyitä lenkkejä kun ajaa väliin, niin se tuo mukavasti myös vaihtelua, sen lisäksi että kehittää peruskuntopohjaa entistä paremmaksi. Tai ehkei kahdella tunnilla sitä vielä niin kehitä, ja itsekin kävin tänään ajamassa sillä ajatuksella, että "palautellaan" kahden edellisen kovemman päivän jälkeen. Tällä samalla mentaliteetilla kun oppisi myös käymään juoksulenkeillä, niin saattaisi siinäkin joskus tuntea kehittyvänsä.

Myös sen olen tässä kesän aikana oppinut, että vaikka lenkin aikana on tarkoitus ajaa myös kovaa, niin sitä ei kannata lopettaa siihen kovaa ajamiseen, vaan viimeinen noin 10min on kevyempää jäähdyttelyä. Tässä saa myös tuon turvalllisuuden huomioitua paremmin, kun joka suunnasta voi tulla vähän vilkkaampaakin tietä/katua pitkin ja ajella siinä kevyesti pyörittäen, samalla huomioiden ympäristöään paremmin, kuin kovaa ajaessa. Jättää sen kovaa ajamisen tuonne maanteille tai kaupungin laitamille.

Pyöräilyyn liittyen on paljon ollut puhetta siitä, mihin pyöräilijät liikenteessä kuuluvat. Autoilijoiden mielestä pyöräteille, kun taas ainakin osa pyöräilijöistä haluaisi ajaa ajotien reunassa, koska liian kova nopeus on riski pyörätiellä, kun siellä on muutakin liikennettä. Tykkään kyllä itsekin välillä ajaa ajoradan reunassa, vaikka pyörätie olisi siinä lähellä, mutta kyllähän niitä pyöräteitä pitäisi hyödyntää, kun niitä on käytettäväksi tehty. Tämän päiväinen lenkki olikin sellainen, missä tuo "ongelma" oli käännetty hyödyksi. Ajeiin noin 90% matkasta pyöräteitä pitkin. Oli siinä klo 18-20 aikaan sen verran paljon ulkoilijoita liikenteessä, että ei siinä voinut lähteä tykittämään jos halusi kenenkään turvallisuudesta välittää. Eli myös olosuhteet ohjasivat ajamaan tuollaisen palauttelevan lenkin sen sijaan, että olisi innostunut nostelemaan tehoja missään vaiheessa.

Lopuksi täytyy todeta, että oli loistava sää näin elokuun lopulle ja liikenteessä paljon mukavannäköisiä likkoja koiria ulkoiluttamassa tai muuten ulkoilemassa. Niitä ei tuolla maanteiden varsilla yleensä näy, koska no, mittäpä he siellä tekisivätkään.

 

[Czescku]

Kuka täällä on käynyt oopperassa ja oikeasti pitänyt siitä? Täältä käsipystyyn. Tädin kanssa käytiin vuosia. Sääli, hänen kanssaan ei enää pysty. Sitä se alzaimer teettää. Toki ikää on 94.

Kolme kertaa käynyt (oopperajuhlilla) ja ensimmäisestä jopa tykkäsin (rigoletto). Toisesta ei mitään muistikuvia, mutta kolmas oli joku pelkistetty versio tristan ja isoldesta. Kesti 5h ja vieressäni istunut tyyppi kuorsasi koko viimeisen osion (2 väliaikaa).

 

[Ikävänkantaja]

Kolme kertaa käynyt (oopperajuhlilla) ja ensimmäisestä jopa tykkäsin (rigoletto). Toisesta ei mitään muistikuvia, mutta kolmas oli joku pelkistetty versio tristan ja isoldesta. Kesti 5h ja vieressäni istunut tyyppi kuorsasi koko viimeisen osion (2 väliaikaa).

Ei tuo vielä mitään; luin, että joku oli nukkunut (!!!) Rammsteinin Tampereen keikalla. Siis nukkunut. Rammsteinin keikalla. Nukkunut! RAMMSTEININ KEIKALLA!

Ainakin Rammsteinin perjantain spektaakkelissa, jossa itse olin, äänet olivat niin kovalla, että pääkatsomossa pelkkä äänenpaine ja bassopoljento tuntui rintakehässä ja niskassa asti. Sitten vielä pyrot, valoefektit ja 30 000 katsojaa pitämässä ääntä. Ja joku kävi siellä vetämässä päikkärit. Kova suoritus, ei siinä.

 

[SMT]

Siitä ei edes ole kauan, kun joku kirjoitti todennäköisesti juuri tähän ketjuun, kuinka ei heti saa unta, kun tulee kotiin esim. töistä tai harrastuksesta. Voin allekirjoittaa tämän, sillä olen ollut jo jonkin aikaa kotona, eikö väsytä tippaakaan. Eikä edes voi kauheasti tehdä mitään, kun kaikki muut nukkuu.

 

[pettter]

Kuka täällä on käynyt oopperassa ja oikeasti pitänyt siitä? Täältä käsipystyyn.

En, mutta kohta oon taas menossa kuulemaan klassista musiikkia. Enks mä olekin just sen tyylinen kun funtsitte.

 

[Hera80]

Enks mä olekin just sen tyylinen kun funtsitte.

Tässä taas näyte siitä, kuinka alkoholin runsas käyttö vääristää minäkuvaa.

 

[Turha Kaukalo]

Kuka täällä on käynyt oopperassa ja oikeasti pitänyt siitä? Täältä käsipystyyn. Tädin kanssa käytiin vuosia. Sääli, hänen kanssaan ei enää pysty. Sitä se alzaimer teettää. Toki ikää on 94.

Ono sulla liput Ringiin? Mulla ei ole ja se vituttaa. Kyllä mä ne vielä jostain kaivan.

 

[vetti]

Ono sulla liput Ringiin? Mulla ei ole ja se vituttaa. Kyllä mä ne vielä jostain kaivan.

Ekaan osaan joo. Toiseen ei.

 

[FASlapsi]

Tänään heräsin sängystäni. Minulla oli peitto päällä, ja tyyny pään alla. Melkoinen sattuma, sanoisin! Pakko vielä huomauttaa, että sänky josta heräsin, sijaitsi kodissani, tarkemmin sanottuna kodin makuuhuoneeksemme valikoidusta huoneesta, joten kaikki oli heti aamusta mallillaan!

Heräämisen jälkeen menin keittämään kahvia, ja kun kahvi oli keittynyt, join kahvin. Laitoin sinne sekaan vähän maitoa. Rasvatonta se oli, rasvatontapa hyvinkin. Pikkulusikalla hieman sekoittelin kyllä vielä, jotta maito mukavasti leviäisi koko kahvin sekaan. Pidin kupista kiinni käsilläni ja sitten kallistin sitä suuhuni, ja tämän johdosta kupista valui suuhuni kahvia. Sitten nielaisin kahvin. Olenpas pirteänä nyt, se kahvista johtuu varmaan juu, tsuppaduu!

Talossamme on ikkunoita. Ikkunat ovat lasia. Taivas oli sininen, paitsi niissä kohdissa missä oli pilviä, niissä kohdissa taivas oli jotain valkoisen ja harmaan välimaastosta. Pilvet liikkuvat taivaalla, joten välillä ne kohdat, jotka ovat sinisiä, muuttuvat valkoisiksi, ja toki myös päinvastoin. Muuttuvaa on tämä elämämme kulku! Kuin myös taivaskin! Pilviä!

Vesi on märkää, aurinko kuuma. Minulla on kaksi kättä. Päässäni on kaksi silmää, ja hiuksia. On siellä muutakin. Laitoin tänään vaatteet päälle. Nyt näpyttelen tietokoneen näppäimistöä, ja näppäimien painalluksista tietokoneen ruudulle ilmestyy kirjaimia. Kirjaimet muodostavat sanoja, ja sanat lauseita, jotka kertovat totaalisen yhdentekevää ja mitäänsanomatonta tarinaa tämänpäiväisestä aamustani kaikille niille onnettomille ressukoille jotka ovat tämän sonnan lukemiseen käyttäneet kallisarvoisia sekunteja elämästään, sekunteja, joiden aikana olisi voinut tehdä jotain mielekästäkin eikä vain lukea tätä liirumlaarumia. Kenties tämän tekstin lukemiseen hukatut sekunnit nyt sitten aiheuttavat sen, että sinä jäät rekan alle, ja näin ei olisi tapahtunut jos et olisi tämän tekstin lukemiseen aikaasi käyttänyt vaan olisit lähtenyt aiemmin liikkeelle, jolloin olisit ehtinyt rekan alta pois. Jos näin käy, sori siitä, omaiset ja muu juhlaväki, te siellä Jatkoajan nimimerkin hautajaisissa, tosi valitettava juttu hei! Olen pahoillani, surunvalittelut, levätköön hän rauhassa, taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä, niin on nuori sydämeni, ajatuksia täynnä.

Nyt keksin vielä runon:

There were is a road
There is also a mill

Oujee!!! Rokki!!

 

[Luke]

Nyt sitten pelkään lähteä ulos, kun jään rekan alle. Ja edellä mainitusta syystä en pääse syyttämään sitä jonka syytä se on, eli nimimerkkiä @FASlapsi . Ja minulle ei edes avata muistoketjua, eikä luultavasti tuoda kukkiakaan haudalle. Ja sekin on FASlapsen syytä, sillä ilman hänen yhdentekevää ja mitäänsanomatonta tarinaansa minua ei tarvitsisi edes tulevan viikon sunnuntaina haudata. Ja mieti FASlapsi vähän sen rekkakuskin tunteita! Ei ole silläkään helppoa, ei. Miettiin tulevat yöt sitä, että ajoi Luken yli joka oli FASlapsen tarinan vuoksi muutaman sekunnin verran väärässä paikassa väärään aikaan. Paitsi tietysti niiden mielestä, jotka haluavat minusta eroon.

 

[HogiBoi]

Tämä viikko on hieman kiireinen. Tänään tämä iltavuoro ja samaan aikaan olisi oikeastaan toinenkin suht tärkeä meno, mutta se sai jäädä nyt. Huomenna on töitä ja illalla saan reippaan tunnin mittaisen kuntoilusuorituksen itselleni hyvässä porukassa. Loppuviikosta pitäisi vielä käväistä koulussa ja perjantaina on KooKoon ainut kotiottelu harjoituskaudella. Sitäkin siirrettiin KPL:n menestyksen vuoksi alkamaan puoli tuntia myöhemmin. En todellakaan ole katkera, helpottaa ainoastaan omaa tekemistäni tällä viikolla. Tekisi mieli tuohon pesäpallo-otteluunkin raahautua katsomoon, mutta ei vain ehdi millään. Viikonloppuna puolestaan on kolme työvuoroa. Kiire ehtii vielä tulemaan tämän viikon aikana.

 

[mikko600]

Tänään heräsin sängystäni. Minulla oli peitto päällä, ja tyyny pään alla. Melkoinen sattuma, sanoisin! Pakko vielä huomauttaa, että sänky josta heräsin, sijaitsi kodissani, tarkemmin sanottuna kodin makuuhuoneeksemme valikoidusta huoneesta, joten kaikki oli heti aamusta mallillaan!

Heräämisen jälkeen menin keittämään kahvia, ja kun kahvi oli keittynyt, join kahvin. Laitoin sinne sekaan vähän maitoa. Rasvatonta se oli, rasvatontapa hyvinkin. Pikkulusikalla hieman sekoittelin kyllä vielä, jotta maito mukavasti leviäisi koko kahvin sekaan. Pidin kupista kiinni käsilläni ja sitten kallistin sitä suuhuni, ja tämän johdosta kupista valui suuhuni kahvia. Sitten nielaisin kahvin. Olenpas pirteänä nyt, se kahvista johtuu varmaan juu, tsuppaduu!

Talossamme on ikkunoita. Ikkunat ovat lasia. Taivas oli sininen, paitsi niissä kohdissa missä oli pilviä, niissä kohdissa taivas oli jotain valkoisen ja harmaan välimaastosta. Pilvet liikkuvat taivaalla, joten välillä ne kohdat, jotka ovat sinisiä, muuttuvat valkoisiksi, ja toki myös päinvastoin. Muuttuvaa on tämä elämämme kulku! Kuin myös taivaskin! Pilviä!

Vesi on märkää, aurinko kuuma. Minulla on kaksi kättä. Päässäni on kaksi silmää, ja hiuksia. On siellä muutakin. Laitoin tänään vaatteet päälle. Nyt näpyttelen tietokoneen näppäimistöä, ja näppäimien painalluksista tietokoneen ruudulle ilmestyy kirjaimia. Kirjaimet muodostavat sanoja, ja sanat lauseita, jotka kertovat totaalisen yhdentekevää ja mitäänsanomatonta tarinaa tämänpäiväisestä aamustani kaikille niille onnettomille ressukoille jotka ovat tämän sonnan lukemiseen käyttäneet kallisarvoisia sekunteja elämästään, sekunteja, joiden aikana olisi voinut tehdä jotain mielekästäkin eikä vain lukea tätä liirumlaarumia. Kenties tämän tekstin lukemiseen hukatut sekunnit nyt sitten aiheuttavat sen, että sinä jäät rekan alle, ja näin ei olisi tapahtunut jos et olisi tämän tekstin lukemiseen aikaasi käyttänyt vaan olisit lähtenyt aiemmin liikkeelle, jolloin olisit ehtinyt rekan alta pois. Jos näin käy, sori siitä, omaiset ja muu juhlaväki, te siellä Jatkoajan nimimerkin hautajaisissa, tosi valitettava juttu hei! Olen pahoillani, surunvalittelut, levätköön hän rauhassa, taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä, niin on nuori sydämeni, ajatuksia täynnä.

Nyt keksin vielä runon:

There were is a road
There is also a mill

Oujee!!! Rokki!!

Mä rakastan sua.

 

[Johnny B. Goode]

Mää kattelin lentopalloo vassarikanavalta. Vaimo luulee että mää tykkään lentopallosta. Veljet, mä paljastan: En mää tykkää lentopallosta. Viihdyin silti hyvin.

 

[Johnny B. Goode]

Täälä on ärsyttävin mainos ketju, mutta onko täälä miellyttävin mainos- ketjua? Jumankauta, se Beroccan jammaileva lisko on niin cool. Voisin ottaa sitä kädestä ja viädä sen bileisiin. Tarjoisin sille koko illan ja jos olsin somessa (perrrrkkkkele!!!!) niin olsin sen semmonen somekaveri. Hieno gekko.

Toinen on se yks paskapaperimainos. Siinä on Chewbaccan näkönen veli joka ei voi olla kun sympaattinen kaveri. Sen kans olis kiva leikkipainia ja rapsutella sitä korvan takaa. Vähän mua häiritsee se että hän taluttaa niitä pikku kosseja paskahuussiin ihan silleen salamyhkäsesti. Mutta haluan uskoa että hän vaan pyyhkii pyllyt eikä sitten sen kummempaa.

 

[Johnny B. Goode]

täytyy sanoa etten ole missään nähnyt niin hyvän näköisiä naisia kuin täällä.

Onko palstaveli käynyt Unkarissa? Ou jea. Tsekissä/Slovakiassa kans aika hyvää matskua. Ei sillä, mää ny tykkään vähän kaikista naisista. Ei koske Jenni Kokanderia. Eikä Maria Veitolaa.

 

[SMT]

Se vaan jäi mieleen, ja kiva niin.

Koska tulit joka tunnille myöhässä? Meillä oli lukiossa yksi äikänope, joka käski kertomaan runoja, jos tuli myöhässä. Yläasteen ruotsinopettaja oli ihan hullu niiden mylhästymisten kanssa. Merkitsi aina kaikki sekunnilleen Wilmaan. Esim. Oli myöhässä 44 sekuntia.

 

[Johnny B. Goode]

En muista lukion avausvuoden saksan tunneilta kuin numerot ja pari satunnaista juttua. Mieleen jäi tosin tämä lause: entschuldigung, dass ich zu spät komme (anteeksi, että tulen myöhässä). Se vaan jäi mieleen, ja kiva niin.

Suosittelen tutustumaan Harry S. Morganin elokuviin. Niistä oppii tärkeimmät saksankielen fraasit. Myös artikulaatio on sen verran yksinkertaista ettei heti putoa kärryiltä. Ellei sitten keskity johonkin muuhun...

 

[Czescku]

Äsken käveli ohi pikkupoika isänsä kanssa ja höpötin pikkuiselle jotain suomeksi. No isä ymmärtikin että olen suomesta koska hän oli niin kova tolkien fani että oli opetellut suomea. Kaikkea sitä näkeekin.

 

[SMT]

olen tunnollinen oppilas.

Kyllä mäkin osasin olla. Välillä lähti vaan lapsesta, kun kavereiden kanssa jotain säädettiin ja häsellettiin. Nykyään noita on kiva muistella.

 

[vilperi]

Olen pistänyt itsessäni merkille että nyt taitaa olla aika mennä kunnolla taas eteenpäin omassa elämässä. Muuten sureminen menee siihen surussa vellomiseen ja saattaa olla jopa säälin kerjäämistä. Näin minun kohdallani ja tällä kertaa.

Kun enää ei ole sellaista surua yhtä vahvasti menehtymisestä puhuttaessa mukana. Ja alan enemmän hyväksymään asian. No toivottavasti hekin joita tämä tapaus on koskettanut monta kertaa enemmän pääsevät siitä joskus yli ja löytävät taas iloa elämään.

Se on merkillistä kuinka paljosta me voimme täällä luopua ja osin pakonkin sanelemana selviämme silti ja jonain päivänä jaksamme taas mennä eteenpäin. Raskasta tämä elämä välillä on kun pitää toisistamme luopua mutta sellaista se elämä vain on. Julmaakin mutta vain elämää.

Paljon tuo menehtymistapaus taas järkyttikin mieltä ja pysäytti sekä pisti paljon ajattelemaan asioita. Se näkyi tietenkin myös täälläkin, tällä palstalla pyrin kirjoittelemaan kuitenkin rehellisesti niistä asioista mitä kulloinkin ajatuksissani kelaan. Ja niin kuin jo todettua, alkoivat nuo päässäni paljon kiertäneet negatiiviset ajatukset aiheuttamaan jo ahdistustakin mutta ei niistä silti pakkomiellettä tullut. Vaan nyt on päässäni jo paljon muita mietteitä. Iloisempiakin mietteitä.

Olen tykästynyt istuskelemaan asuntoni parvekkeellakin. Kun on niin hienot kelitkin olleet niin mikäs täällä istuskellessa. Selaan nettiä kännykällä ja istun sekä nautin ulkoilmasta. Täällä kyllä viilenee ilma jo aika nopeasti sekä tulee pimeä melko aikaisin mutta toisaalta, ne pimentyvät viileät kesäillatkin ovat ihan kivoja.

Kyllä tuo kuolematapauskin taas pisti ajattelemaan että mistä sitä täällä kannattaa oikeasti valittaa ja huolestua. Keväällä paljon mietin että facetanko liikaa? Mutta toisaalta mitä nuo tuollaiset hyväntuuliset päivitykset nyt mitään haittaakaan tyyliin:onpa kelit hellineet. Sen kunniaksi jäätelöhetki. Ja sitten on kuva siitä jäätelöstä.

Jos ei kovin arkaluonteisia juttuja tuonne Facebookkiin päivittele niin onko sitten väliä sillä kuinka paljon sitä päivittää. Eli kannattaako tuolla asialla stressata?

Tänään olikin tiistain teemakahvilassa keskustelua stressistä. Minä olen kova mielestäni stressaamaan asioista. Ehkä se johtuu herkkyydestänikin mutta myös siitä että olen liiankin tarkka ja huolehtivainen. Minulle on tärkeää että asiat ja hommat sujuvat ja sitten niistä stressaa.