Se on kummallista miten pienestä voi välillä huono ja vittuuntunut fiilis tulla ja miten helpolla se voi sitten lähteä myös pois. Toisaalta oma sisäinen lapseni iski jälleen tänään. Olen omasta mielestäni hieman naiivi persoona ja se näkyi tänään. Tosin pystyin vähän hillitsemään itseäni niin että ulospäin huonotuulisuuteni ja vittuuntuneisuuteni ei juuri näkynyt, mutta sisältä olin sitten vähän suutuksissani.
Meillä piti olla tänään suunnitellusti ja etukäteen sovitusti pihaleikkejä perjantain toiveryhmässä. Minä olisin ainakin halunnut kokeilla miltä tuntuu näin isompana leikkiä niitä lapsuudesta tuttuja pihaleikkejä kuten peiliä, väriä ja tervapataa sekä maan valloitusta.
Me olimme etukäteen hieman jo suunnitelleetkin toisen asukkaan kanssa tämänkertaisen toiveryhmän sisältöä mutta sitten kun kello löi kaksi iltapäivällä niin muutamat hoitajat tulivat ja lähinnä vain jyräsivät ja ilmoittivat että tänään pelataan krokettia.
Vittuuntuneen fiiliksen se osittain sai aikaan, kun piti alunperin tehdä jotain ihan muuta. Mutta voihan se olla että ne pihaleikit eivät olisi enää toimineet näin aikuisiällä mutta olisihan sitä voinut kokeilla. Minä kun olen sellainen persoona että mielelläni ideoin ja kokeilen kaikkea uutta ja erilaistakin. Tai no, perinneleikkejähän nuo esille tuomani leikit ovat mutta tarkoitan uudella sitä että ei niitä paljoa täällä ole pelattu.
No ihan hauskaa meillä krokettia pelatessakin lopulta oli ja se on kyllä yksi ehdottomista lempilajeistani noista kesän ulkopelilajeista. Että viihdyin kyllä lopulta, mutta sisimmässäni olin hieman suutuksissani periaatteenkin takia. Menee vähän pohja ideoimiseltakin jos niitä ideoita ei sitten edes yritetä toteuttaa vaan tyydytään siihen vanhaan ja tuttuun. No ok, niistä vanhoista ja tutuista toki ainakin tietää mitä saa.
Ja vittuuntunutta olotilaani ehkä lisäsi vain entisestään edessä olleet päivällisvalmisteluaskareet. Mutta sitten kun ne oli taas saanut hoidettua niin fiilis olikin jo paljon iloisempi. Ei noissa päivällisvalmistelutöissäkään paljoa sitä itse aktiivista työaikaa ole, tänään oli noin 31 minuuttia. Muun noin 45 minuuttia sitten vain lähinnä istuin ja luin Jatkoajan keskustelupalstaa. Ja odottelin että ruokailijat oli ottaneet ruokansa ja syöneet myös sapuskansa.
Minä olen mielestäni muuten luova persoona ja tykkään erittäin paljon ideoimisesta. Ja nykyinen elämäntilanteeni onkin sellainen että saan ideoida melko paljon erilaisia asioita ja erilaista aktiviteettia. Täällä kuntoutuskeskuksessa jossa tosiaan asun kun on mahdollisuus asukkaana vaikuttaa talon toimintaan ja aktiviteetteihin sekä eri ryhmien sisältöihin. Näihin minä pyrin sitten vaikuttamaan melko aktiivisesti ideoimalla.
Olen vain saanut huomata vuosien varrella sen ettei meitä ideoijia joka oksalla todellakaan roiku. Täällä kuntoutuskeskuksessakin tervehdin aina suurella ilolla jos joku toinenkin välillä ideoi jotain. Mutta melko vähissä ovat olleet muiden keksimät ideat ja näitä voisikin tosiaan olla enemmän. En tiedä, ehkä se on uskalluksestakin kiinni. Ei välttämättä uskalleta ideoida kun pelätään epäonnistumista ja itsensä nolaamista. Mutta minä olen vähän sen tyylinen persoona taas että minä en niin paljoa epäonnistumisia pelkää, ne kasvattavat ja muutkin mokaavat kuitenkin.
Ehkä tuon tämän päiväisessä episodissa vitutti eniten se että täällä on muutenkin välillä nihkeää suhtautumista ideoihin. Niin kuin nytkin, ei välttämättä uskallettu kokeilla jotain erilaista. Mutta jos ei uskalla kokeilla ja yrittää niin voi jäädä monet hienot kokemukset kokematta. Tosin ei välttämättä tällä kertaa mutta noin niin kuin muuten.
Pitäisi olla ideoimista kohtaan paljon rohkaisevampi ja mahdollistavampi. Ei mielestäni niin että jos ideoi jotain niin pitää olla melkein heti myös valmis sapluuna idean toteuttamiseksi. Sen mahdollisen idean voisi mielestäni rohkeasti vaan kertoa julkisesti ääneen vaikkei olisikaan heti valmista sapluunaa sen toteuttamiseksi olisikaan. Jos idea on hyvä niin sitten sitä voisi lähteä lähestymään että miten tämän sitten toteuttaa ja niin edelleen.