Kävin tänään kaikessa hiljaisuudessa työhaastattelussa Vantaalla. Siis sikäli kaikessa hiljaisuudessa, etten kertonut asiasta etukäteen muille kun perheenjäsenilleni sekä lähimmille ystävilleni. Pyöräreitin perille kävin opettelemassa jo eilen illalla. Tiesin myös tällä kertaa intuitiivisesti varautua kysymykseen "Mitä tiedät yrityksestämme?" tjsp. ja tuo olikin sitten ihan ensimmäinen kysymys jonka haastattelija mulle esitti ja vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.
Pärjäsin mielestäni kokonaisuutena ihan ok etenkin siihen nähden että tuo oli nyt ensimmäinen varsinainen haastattelutilanteeni nykyisen vuoden puolella. Toki alussa huomas että tilanne jonkin verran jännitti, kun meinas suu kuivua puhuessa. Olin kuulemma myös heidän ensimmäinen haastateltava, joten mikäli mä nyt satuinkin vakuuttamaan heidät vastauksillani, niin tuo lienee jonkinasteinen etu minulle etten ollut ns. siellä muiden välissä.
Anyway, valintojen kohtalo ratkeaa kuulemma vasta aikaisintaan ensi viikon aikana, eli nyt sitten vaan odotellaan heidän yhteydenottoaan sormet syyhyten. Sen tässä on oppinut, että joskus (oikeastaan aika useinkin) sitä saattaa joutua pettymään työmarkkinoilla, että vaikka oma haastattelusi olisi sujunut lähes moitteetta niin joku on vaan saattanut olla vielä rahtusen verran sua vakuuttavampi.
Olen siis varovaisen toiveikas, mutta en lataa liikaa odotuksia. Tietysti olisin ikionnellinen, mikäli he päätyisivät valitsemaan minut kaikkien niiden hakijoiden joukosta. Ainakin tästä myymäläpääliköstä jäi itselleni positiivinen kuva. Vaikutti olevan ns. "people's person" ja muutenkin jees oloinen tyyppi. Eli peukut pystyssä niin kuin aina, mutta pidän toki yhä tänäkin aikana haun päällä enkä ota itseeni, mikäli en tulekaan valituksi. Oli kuitenkin ilo kuulla että oma hakemukseni oli sieltä +70 hakemuksen joukosta vakuuttanut heidät siinä määrin, että pääsin ainakin haastateltavaksi.
Olen (mielestäni) melko taitava kirjoittaja, jonka ansiosta varmaan osittain olen päässyt kohtuu hyvällä prosentilla haastateltavaksi lähettimilläni hakemuksilla tänä ja viime vuonna. Tällä kertaa rekrytointiprosessisiin ei luojan kiitos kuulunut lainkaan piinaavaa videohaastisvaihetta. Pidän rehellisesti sanottuna enemmän f2f haastatteluista, videohaastatteluihin kun tulee minulla perfektionistina haaskattua yleensä tuntikaupalla aikaa, kun vain "täydellinen" vastaus on riittävän hyvä.
Mutta joo, kuten sanottu niin haku jatkuu ainakin tuonne ensi viikolle asti ihan jo siitäkin syystä että aina on oltava plan B eikä ikinä voi olla liian varma itsestään. Liiallinen omahyväisyys kääntyy lopulta aina itseäsi vastaan. Se on ikään kuin universumin tapa muistuttaa että tietty nöyryys on hyvästä. Itsevarmuudessa, kuten kaikessa muussakin on hyvä löytää sellainen tietty tasapaino. Itseensä saa ja pitää luottaa mutta samalla kuitenkin tiedostaa, että et ole yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan. "Keep your head in the clouds and your feet steady on the ground" tai jotain tohon suuntaan..
Jänskättää! Kuten olen täällä palstalla aiemminkin sanonut, niin varsinaisessa palkkatyössä (poislukien kesätyöt) en ole vielä ikinä eläessäni ollut , mutta tällä hetkellä motivaationi työllistyä "omalta alaltani" on ihan hemmetin kova. Tää olis mulle tosi iso juttu päästä tämmöseen keskikokoiseen, kuitenkin jatkuvasti kasvavaan kauppaketjuun sisään. Noh, about viikon päästä lupasivat olla yhteydessä kävi miten kävi. Joten ainut mitä voin tehdä sillä aikaa on toivoa parasta ja kärkkyä plan B:nä muita kiinnostavan oloisia duuneja.