Jotenkin kummallista kun ihmiset liikkuvat paljon enemmän aurinkoisina ja lämpöisinä päivinä. Tarkoitan siis nimenomaan liikunnallista liikkumista. Tuota omaa tuttua lenkkipolkua kun kiertelee usein, niin viileempinä päivinä saa ihan rauhassa mennä. Tänään oli väkeä ruuhkaksi asti. Täytyy siirtyä kesäksi taas vähän syrjempään liikkumaan. Tässä tapauksessa onneksi pari kilometriä sivuun riittää, koska se on jo nykyihmiselle kaukana.
Tämä. Toisaalta ihmisten lisääntynyt liikkuminen ottaa päähänkin. Joukossa kun on näitä joiden kanssa täytyy olla varovainenkin. Yksikin pyöräilijä pyöräili edellä niin että kulki pyörätien keskellä ja aaltoili välillä laidasta laitaan, pyöräili vielä sen verran hitaasti että ohi olisi pitänyt mennä mutta ei oikein tiennyt mistä puolelta ohittaa. Toki olisi voinut varmaan kelloa käyttää.
Ja sitten vituttaa ihmiset jotka tukkivat koko kävely-tai pyörätien. Menevät kaksistaan ja niin leveästi. Kerran taas yksi pojan kloppi tuli vastaan alamäkeä kovalla kyydillä, vasta viime hetkillä jarruttamalla. Luulin että päiten tulee.
Tässä mieleen tulleet esimerkit siitä kun ne muut liikkujat on ottanut päähän. Kaiken maailman kloppeja sitä valitettavasti joukkoon mahtuu kun on paljon porukkaa liikenteessä.
Ja karkeista... En nyt lainaa tähän mitään. Mutta karkit nyt on onneksi sellaiset mistä itse en ole kovin paljoa innostunut. Ne eivät juurikaan maistu minulle. Mikä on onni minun kannaltani. Ihan riittävästi jo muutenkin näitä mielitekoja joita vastaan tapella.
Viimeksi muokattu: