Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Ihan mielenkiinnosta ajattelin kysyä täältä palstan mielipidettä erääseen itelleni melko akuuttiin aiheeseen. Me eletään vuotta 2018 ja moni asia yhteiskunnassamme on muuttunut viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana. Ihmisten eriäviin seksuaalisiin suuntautumiseen suhtaudutaan huomattavasti suopeammin kuin vaikkapa ennen omaa syntymääni, "kehonmuokkaus" tai miksi sitä ikinä haluaa kukin kutsua, on yleistynyt aivan älyttömästi siitäkin huolimatta, että rasismi ja tuomitsevaisuus keskuudessamme on vähentynyt merkittävästi.
Mennäänpä kuitenkin itse asiaan. Eli mua kiinnostaa, mikä on teidän yleinen mielipide tatuoinneista tänä päivänä, kun yhä vain useampi pari-kolmekymppinen "minun sukupolveni" edustaja saattaa vähintään yhden sellaisen omistaa? Aihe kiinnostaa mua erityisesti, koska itse olen kasvanut ja kehittynyt ajassa, jossa tatuoinneista on tullut ihmiselle jo varsin tavanomainen itseilmaisukeino.
Mä näen usein kadulla ja välillä jopa ihan lähipiirissä mielestäni makeita tatskoja, joista osa saattaa aiheuttaa jopa wau-efektin hienoudessaan, enkä ole vielä täysin poissulkenut sitäkään mahdollisuutta, että itsekin joskus ikuistaisin jonkun mulle merkitykselliseen lauseen/kuvan kehooni.
Mun vanhemmat taas on jossain määrin vanhanaikaisia asenteissaan tatointeja kohtaan. Isäni mielestä rajusti tatuoidut individuaalit näyttää rikosjengiläisiltä tjsp. Äiti ei varsinaisesti suhtaudu tatskoihin yhtä vankkumattoman kielteisesti mutta kuitenkin hänen mielestään "ihmisen keho on temppeli" ja tatuoidut ihmiset näyttävät hänen silmäänsä rumilta ja sotkuisilta.
Saattaa johtua pitkälti myös siitä, että oon saanut kasvaa suvaitsevaisuuden ja erilaisuuksien hyväksynnän sukupolvessa, mutta mun suhtautumista tatskoihin voisi verrata mun suhtautumiseen alkoholia kohtaan. Liika on liikaa ja kohtuus kaikessa. Mun mielestä jos ihminen kokee tatuointinsa osaksi omaa persoonallisuuttaan ja ei tee niistä itselleen pakkomiellettä, niin en arvostele tai arvosta ketään sen perusteella, onko tämä päättänyt ottaa jokusen kuvan tai tekstin koristamaan kroppaansa. Monille tatuoinnit ovat juurikin taidetta ja itseilmaisua ja sen perusteella niitä ite analysoin, millasia mielikuvia ne mussa herättää.
Enemmän mä oon huolissani jatkuvasti yleistyvistä, tuhansia euroja maksavista kauneusleikkauksista, joihin jengi menee vaan kohentaakseen omaa itsetuntoaan ja joilla ajelehditaan kauas siitä aidosta kauneudesta, joka piilee meidän sisimmässä, joita botoksihuulet ja tekorusketus eivät ikinä korvaa.
Mut tän viestin perimmäinen tarkotus oli ottaa kantaa tatskoihin ja kysellä palstaveljien ja miksei -siskojenkin henkilökohtasia mielipiteitä niihin.
Mennäänpä kuitenkin itse asiaan. Eli mua kiinnostaa, mikä on teidän yleinen mielipide tatuoinneista tänä päivänä, kun yhä vain useampi pari-kolmekymppinen "minun sukupolveni" edustaja saattaa vähintään yhden sellaisen omistaa? Aihe kiinnostaa mua erityisesti, koska itse olen kasvanut ja kehittynyt ajassa, jossa tatuoinneista on tullut ihmiselle jo varsin tavanomainen itseilmaisukeino.
Mä näen usein kadulla ja välillä jopa ihan lähipiirissä mielestäni makeita tatskoja, joista osa saattaa aiheuttaa jopa wau-efektin hienoudessaan, enkä ole vielä täysin poissulkenut sitäkään mahdollisuutta, että itsekin joskus ikuistaisin jonkun mulle merkitykselliseen lauseen/kuvan kehooni.
Mun vanhemmat taas on jossain määrin vanhanaikaisia asenteissaan tatointeja kohtaan. Isäni mielestä rajusti tatuoidut individuaalit näyttää rikosjengiläisiltä tjsp. Äiti ei varsinaisesti suhtaudu tatskoihin yhtä vankkumattoman kielteisesti mutta kuitenkin hänen mielestään "ihmisen keho on temppeli" ja tatuoidut ihmiset näyttävät hänen silmäänsä rumilta ja sotkuisilta.
Saattaa johtua pitkälti myös siitä, että oon saanut kasvaa suvaitsevaisuuden ja erilaisuuksien hyväksynnän sukupolvessa, mutta mun suhtautumista tatskoihin voisi verrata mun suhtautumiseen alkoholia kohtaan. Liika on liikaa ja kohtuus kaikessa. Mun mielestä jos ihminen kokee tatuointinsa osaksi omaa persoonallisuuttaan ja ei tee niistä itselleen pakkomiellettä, niin en arvostele tai arvosta ketään sen perusteella, onko tämä päättänyt ottaa jokusen kuvan tai tekstin koristamaan kroppaansa. Monille tatuoinnit ovat juurikin taidetta ja itseilmaisua ja sen perusteella niitä ite analysoin, millasia mielikuvia ne mussa herättää.
Enemmän mä oon huolissani jatkuvasti yleistyvistä, tuhansia euroja maksavista kauneusleikkauksista, joihin jengi menee vaan kohentaakseen omaa itsetuntoaan ja joilla ajelehditaan kauas siitä aidosta kauneudesta, joka piilee meidän sisimmässä, joita botoksihuulet ja tekorusketus eivät ikinä korvaa.
Mut tän viestin perimmäinen tarkotus oli ottaa kantaa tatskoihin ja kysellä palstaveljien ja miksei -siskojenkin henkilökohtasia mielipiteitä niihin.