Koliath kirjoitti:
Millä tavalla esmerks Moore "ei kerro mistä kenkä puristaa" ?
Mielestäni hyvinkin oikeaanosuneita spekulaatioita miehen dokumenteissa.
Moorehan esittää "kritiikkiä" "amerikkalaiseen" tyyliin koko amerikkalaista elämänmenoa kohtaan, yksilönvapauksia ja talousjärjestelmää myöten. Eihän tässä sinänsä mitään, ja kriitikkoja tarvitaan aina. Ei hän sentään Neuvostojärjestelmää ole kannattanut tai sen etuja ajanut, toisin kuin esimerkiksi suomalaiset kolleegansa ja aateveljensä.
Moraalisesti kiusalliseksi tilanne tullee siitä, että miksi käytin sanaa "amerikkalainen".
Moorehan on multimiljoonäri, ja tekee ensisijaisesti rahaa "kritiikillään". Aivan samoin kuin salaliittoteoreettikkoiden tapauksessa, ei voida sanoa, että kumpi intressi tulee ensin, aate (tahi salaliittoteoreetikoiden tapauksessa mielenvika) vai raha. Kyllä minusta hänen aihevalinnoistaan ja teemoistaan voidaan melko selvästi löytää ne "koukut", jotka on nimenomaisesti suunnattu rahan keräämiseen pois suurelta amerikkalaiselta "liberaaliyleisöltä".
Amerikan tuntemushan on Suomessa vähän niin näin (eli on melko lähellä sitä, miten amerikkalaiset tuntevat eurooppaa), mutta demografisestihan liberaalit ja demokraattien kannattajat ovat yleensä hyvin koulutettuja ja pärjäävät yhteiskunnassa "etelän" ja "maaseuden" republikaaneja ja konservatiiveja paremmin. Tätä tilannetta ei muuta se, että afro-amerikkalaiset kannattavat demokraatteja tai että "kaikkein rikkaimmat" kannattavat republikaaneja. Kyllä siellä haiskahtaa varsin vahvasti se, että "elä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin sanon".
Moraaliselle "jalustalle" itsensä nostaminen on tältä osin mitä tekopyhintä, mutta ei toki ainutkertaista. Onhan amerikan uskonnollisuuskin melko pitkälle "tekotaiteellista soopaa", jolla on kiistämätön (paikallis)yhteisöllinen merkitys, mutta ei lähellekään niin laaja merkitys kuin Bushin ja "religious rightin" puheista voisi päätellä. Onneksi.
Loppujen lopuksi Moore on kuin Hannu Karpo, ei sen suurempi yhteiskuntakritiikko. Suunnaton kunnioitus "kaikkea amerikkalaista viihdeteollisuutta" kohtaan saa osan näkemään hänet jonain uutena Kristuksena, kuten on muuten myös Gorenkin tapauksessa. Ja tämä koskee myös laajalti anti-amerikkalaisia äänenpainoja esittäviä, jotka yhteiskuntakritiikissään eivät näytä pääsevän peniskateudestaan eroon.