Ilmeisesti tässä tapauksessa (osa)syynä on, että (henkinen) terveys ei mahdollistanut pääsyä lentokapteeniksi niin sairas mieli keksii ja päätyy johonkin tälläiseen, mikäli
BIldin juttuun on uskominen.
Tämä. Vaikka emme voi varmuudella sanoa, mitä Lubitzin päässä on mahtanut liikkua niin oma oletukseni on myös tämän suuntainen. Ilmeisesti hän tiesi, että nyt on nupin kunto siinä mallissa, että lentäjän ura tulee loppumaan, ja että oli vain ajan kysymys milloin asioiden todellinen tila selviää työnantajalle. Hän ei ollut tähän takaiskuun valmis, vaan päätti sitten "ratkaista" tilanteen näin... Ei pystynyt yksikseen käsittelemään tilannetta, että kenties hänen elämänsä tärkein juttu häneltä vietäisiin.
Kenties tämän jälkeen olisi syytä myös tuota hoitavien lääkäreiden vaitiolovelvollisuutta kyseenalaistaa, kun puhutaan tällaisista ammattiryhmistä, jotka ovat suoraan vastuussa satojen muiden hengestä. Ehkä se nyt lähtökohtaisesti olisi hyvä, että lääkäri raportoisi työnantajaa siitä, että nyt ei teidän jantterilla mene ihan putkeen. Tietysti tässäkin on se riski, että jatkossa ei sitten vastaavassa tilanteessa henkilö hakeudu hoitoon laisinkaan.
Eniten itseäni ihmetyttää, että ilmeisesti mielenterveysongelmista tiedettiin jo koulutuksen aikana ja hän lopetti ja keskeytti opintonsa puoleksi vuodeksi, mutta sai jatkaa koulutuksen loppuun. Jossakin uutisessa (tuskin täysin luotettava) "hänet todettiin sopimattomaksi lentäjäksi". Ottaen huomioon, jos uraa pitäisi olla vielä sellaiset yli 30 vuotta edessä ja tuollaisia oireita jo tuossa vaiheessa, kun pienimmistäkin somaattisesti sairaudesta loppuu siihen, niin kuulostaahan pahalta virheeltä. Olkootkin mukana jälkiviisastelua.
Vaikeita asioita. Toisaalta voi myös kysyä onko perusteltua dissata jonkun pilotin ura sen takia, että on vaikkapa syönyt 2 vuotta masennuslääkkeitä selvitäkseen erosta tm. henkilökohtaisesta menetyksestä, varsinkin kun ihan yleiselläkin tasolla työ ja ura päinvastoin ovat niitä elämässä kiinni pitäviä tekijöitä. Kun ihminen tosiaan voi sitten peitelläkin asioita niin en sitten tiedä, kenen etu se on, jos esim. lentäjät eivät uskalla hakea apua ollenkaan, kun alkaa "ahdistaa". Jos henkilön moraaliarvot ovat normaalit, niin ei kykene tuohon mihin Lubitz, vaikka olisikin itsetuhoisia ajatuksia ja lääkitys päällä. Vähänkin tervepäisempi masentunut olisi hoitanut duuninsa, laskeutunut Düsseldorfiin ja korkeintaan kotimatkallaan ajanut autonsa pöpelikköön. Ja tosiaan tässäkin tapauksessa ainakin Lufthansan johtaja piti kovaa kiinni siitä seikasta, että Lubitz oli nimeomaan läpäissyt kaikki yhtiön testit. Mutta tämmöistä tämä on. Joku, jonka fysiikassa on joku puute, ei koskaan pääse edes koulutukseen, vaikka muuten saattaisikin pärjätä ja vetää moitteettoman uran lentäjänä, mutta vastaavasti voi olla sitten tällainen tapaus, että läpäisee "teräsmiesseulan" ja kerran kunnolla vinksahtaa sitten jälkeenpäin.