Joo, se Kärppien pelillinen alamäki alkoi jo runkosarjan lopussa. Unohdettiin yhteistyö ja nöyrä pelaaminen. Runkosarjan puolella oli täpäriä 3. erän voittoja ja sukellus sitten Lukkoa vastaan. Pleijarit oli oikeastaan via dolorosaa alusta loppuun, joitakin pilkahduksia siellä oli HIFK-sarjan game 6 esimerkiksi, sitten oltiin enemmän ja vähemmän yksilöiden varassa, Veini ja puolustus siellä etunenässä ja Lasu hyökkäyksestä.
Pleijarien peli-ilmeen sukellukseen vaikuttivat monet asiat, yhteistyön puuttuminen, monen pelaajan pelillinen alavire, muuttunut tuomarilinja jne. Pelillinen alavire näkyi sitten ketjujen sekoitteluna, siitä ei lopulta tullut paljon mitään. Valonpilkahduksia olivat Karvisen ja Lindstenin maalit. Kärppien fyysinen ja erityisesti psyykkinen kuntohuippu ei ollut pelijareissa, vaan paaaljon aiemmin.
HPK pelasi raikkaasti ja ansaitsi voittonsa, kauden onnistujia ja peli-iloa oli vaikka muille jakaa. Erityisen onnellinen olen Laatikaisen puolesta, ratkaisevassa finaalissa 1+1! HPKssa oli loistava valmentaja sekä epäonnistumisten kautta pitkään yhdessä pysynyt Hämeenlinnalainen runko. Kärpät sen sijaan hajosi viime kauden jälkeen täysin. Ensi kaudella ei Hämeenlinnassa juhlita mestaruutta, suoraa pleijaripaikkaa kuitenkin.
On älyllistä epärehellisyyttä kaataa paskaa Mannerin niskaan pelkästään. Panostettiin CHLlään, josta pudottiin nolosti. Tehtiin runkosarjan piste-ennästys, kun olisi pitänyt laittaa pelaajia play-off kuntoon ja estää henkinen alamäki. Osala ja Jokinen tulivat vastuunkantajiksi ja ratkaisijoiksi, valmennuksen tueksi! Erityisesti Jokinen munasi pahasti finaalit, jos vamma esti pelaamisen, olisi pitänyt jäädä pois!
Hopea on silti kova suoritus, miten game7nin 75min jatkoaikatappio voi olla valmentajan vika?