Tarvitseeko nettitestien jälkeen tapahtua jotain erityistä?
Hesarin kansalaisuustestin kautta löytyi myös huumorintajutesti:
http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/huumorintajutesti/tulos.html?060000000083030038
Huumorisi on varsin huonoa.Tuo kommentti oli sitä älyllistä, haastavaa huumoria.
Mutta onko hölmöys ja tahdittomuus hyvää huumoria? Siis muualla kuin elokuvissa. Eikä nyt puututa tuohon pedofiilijuttuun erikseen, vaan ihan yleisesti välillä ihmetyttää se, että muiden väheksyminen ja huono käytös olisi jotenkin hyvää huumoria ja erityisen tavoiteltavaa. Keskenkasvuisuutta se on pikemminkin.Ei päässyt vastaamaan "täysin samaa mieltä" kysymykseen "parasta huumoria on roisi pedofiilivitsi joulupöydässä ensivierailulla uudessa anoppilassa".
Mutta onko hölmöys ja tahdittomuus hyvää huumoria? Siis muualla kuin elokuvissa. Eikä nyt puututa tuohon pedofiilijuttuun erikseen, vaan ihan yleisesti välillä ihmetyttää se, että muiden väheksyminen ja huono käytös olisi jotenkin hyvää huumoria ja erityisen tavoiteltavaa. Keskenkasvuisuutta se on pikemminkin.
No, en epäile sitä kohdallasi, mutta juolahtipa vain mieleeni.
Mutta onko hölmöys ja tahdittomuus hyvää huumoria? Siis muualla kuin elokuvissa. Eikä nyt puututa tuohon pedofiilijuttuun erikseen, vaan ihan yleisesti välillä ihmetyttää se, että muiden väheksyminen ja huono käytös olisi jotenkin hyvää huumoria ja erityisen tavoiteltavaa. Keskenkasvuisuutta se on pikemminkin.
No, en epäile sitä kohdallasi, mutta juolahtipa vain mieleeni.
Valitettavasti se huumori, joka toimii itsellään saattaa olla loukkaavaa jollekin toiselle. Hyvässä huumorissa tarvitaan nk pelisilmää - toisaalta on paljon helpompaa olla marttyyri ja se väärin ymmärretty...
Paskan marjat keskustelupalstoilla mitään pelisilmää tarvita.
Minulle tuo "pelisilmä" on sama asia, kun kohteliaisuussäännöt ja toisten ihmisten huomioonottaminen. Itse ainakin tiedostan sen, että - esimerkiksi keskustelupalstalla "en vain kirjoita itselleni".
Oletko varma? Johtavan roolin ottaminen ja täysillä tilanteisiin meneminen on nimenomaan joukkuepeliä. Maalirikasta hurlumheita katsoo paljon mieluummin kuin väsynyttä kyttäämistä.
Allekirjoitan näkemyksesi hyvin pitkälti, mutta mielestäni tahdikkuus ei sulje spontaania ja jopa shokeeraavaa huumoria pois. Itse tykkään ravistella hymistelyä joskus hiukan tummansävyisillä ja sarkastisilla jutusteluilla, mutta olen myös usein nielaissut mehukkaan lohkaisun ihan vain sen vuoksi, etten ole ollut täysin varma vastaanottajien taajuudesta. Ehkä olen vain äärettömän tylsä ihminen, mutta samalla ajattelen, ettei se minun huumorintajuani ja väläyksiäni tukahduta, jos joskus olen hiljaa. Shokeeraaminen vain shokeeraamisen vuoksi ei saa olla huumorin sisältö.
Paskan marjat keskustelupalstoilla mitään pelisilmää tarvita. Kunhan ei sääntöjä riko liian pahasti. Ei ihminen voi jokaisen tuntemattoman nimimerkin elämäntarinoita tuntea. On helppoa olla marttyyri ja huikennella vetämässä rajoja siihen missä "hyvän huumorin" raja kulkee. Kunnon munaa tarvitaan ronskeihin vitseihin ja kannannottoihin, anteeksipyyntöihin enemmän tai vähemmän vilpillisesti, oman maineensa peliin pistämiseen ja siihen että menee elämän myöntäen jo valmiiksi "rapalassa roiskuu".
Toimitko näin myös kohdatessasi vaikkapa nyt sitten esimerkiksi teatterin lämpiössä tuntemattomia ihmisiä, joiden elämäntarinoita et voi tuntea? Siellä kun historian professori ja aivokirurgi keskustelevat Dostojevskistä niin ei muuta kuin kikkelihuumorilla väliin johtajuutta ottamaan?
Eivät tänne kirjoittavat nimimerkit ole jostain Habbo Hotelista ostettuja palikkahahmoja vaan oikeita ajattelevia ihmisiä aitoine mielipiteineen. Ja turha sanoa, etteivät täällä historian professorit ja aivokirurgit keskustele Dostojevskistä, mistä sinä sen voit tietää, kun et ihmisten elämäntarinoita tunne?
Eli lopulta sinä määrittelet sen, mikä on hauskaa ja mikä ei. Entäpä, jos oma nettipersoona on liki tosielämää? Miksi pitäisi olla jokin nettinaamari, jonka takaa saa purkaa patoutumiaan? Sehän kertoo suurinpiirtein siitä, että on vetänyt huti tosielämässä, ellei saa olla oma itsensä perheen parissa.Höpö höpö. Valtaosa palstalaisista juttelee nettiin muuta kuin vaimolleen. Suurin osa elämäntarinoista tykkää pimeästä huumorista, kuten tästäkin ketjusta tulee ilmi. Loput nyrppäävät.
Eli lopulta sinä määrittelet sen, mikä on hauskaa ja mikä ei.
Entäpä, jos oma nettipersoona on liki tosielämää? Miksi pitäisi olla jokin nettinaamari, jonka takaa saa purkaa patoutumiaan? Sehän kertoo suurinpiirtein siitä, että on vetänyt huti tosielämässä, ellei saa olla oma itsensä perheen parissa.
Edelleen, on aihepiirejä, joiden käsittely voi sulkea vastaanoton, vaikka vitsi teknisesti olisikin vallan mahdottoman hauska. Itselleni sellaisia aihepiirejä ovat ainakin lasten kuoleminen, nekrofilia ja aivan rienaavimmat jeesus-vitsit. Itseäni ei vain naurata, vaikka jossain muussa porukassa noiden kertominen on varmasti kovimman luokan pelimiehen teko.
Eli lopulta sinä määrittelet sen, mikä on hauskaa ja mikä ei.
Lakkaa jo naurattamasta tuo joka kolmannessa ketjussa jatkuva kina samasta aiheesta.
toistohuumorin takaraja on saavutettu jo 500 viestiä sitten.
Kunnon munaa tarvitaan ronskeihin vitseihin ja kannannottoihin, anteeksipyyntöihin enemmän tai vähemmän vilpillisesti, oman maineensa peliin pistämiseen ja siihen että menee elämän myöntäen jo valmiiksi "rapalassa roiskuu".
Ronski kannanottokin on mielestäni munattomampi vaihtoehto, kuin yritys keskustella asioista ja ottaa myös muiden mielipiteet tai edes faktat huomioon.
Oma mielipiteeni on se, että paska huumori on aina tuomittavaa.