Keskustelua huumorista

[Rod Weary]

Yhtä hauskoja ja osuvia vaihtoehtoja kuin keskimääräisessä äänestyksessä Kierrätyskeskuksessa. Kuka tunnustaa?

 

[Kourujärven Ponnistus]

Tarvitseeko nettitestien jälkeen tapahtua jotain erityistä?

Tuo kommentti oli sitä älyllistä, haastavaa huumoria.

 

[Janiz80]

Hesarin kansalaisuustestin kautta löytyi myös huumorintajutesti:
http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/huumorintajutesti/tulos.html?060000000083030038

Huumorintajusi on ivallista ja vahingoniloista.

Pidät pelleilystä ja älyvapaasta huumorista.

Sinua viehättää myös hassutteleva hölmöily.

No, eipä tuossa mitään uutta ollut.

97%. Ei naurata.

 

[sampio]

Tuo kommentti oli sitä älyllistä, haastavaa huumoria.

Huumorisi on varsin huonoa.

Toista se on minulla!

 

[Kaivanto]

26 %. En itseäni ihan noin kuivana pitänyt. Ehkä menin testistä ylä- tai alapuolelta ohi. Ei päässyt vastaamaan "täysin samaa mieltä" kysymykseen "parasta huumoria on roisi pedofiilivitsi joulupöydässä ensivierailulla uudessa anoppilassa".

 

[sampio]

Ei päässyt vastaamaan "täysin samaa mieltä" kysymykseen "parasta huumoria on roisi pedofiilivitsi joulupöydässä ensivierailulla uudessa anoppilassa".

Mutta onko hölmöys ja tahdittomuus hyvää huumoria? Siis muualla kuin elokuvissa. Eikä nyt puututa tuohon pedofiilijuttuun erikseen, vaan ihan yleisesti välillä ihmetyttää se, että muiden väheksyminen ja huono käytös olisi jotenkin hyvää huumoria ja erityisen tavoiteltavaa. Keskenkasvuisuutta se on pikemminkin.

No, en epäile sitä kohdallasi, mutta juolahtipa vain mieleeni.

 

[LaTe_Show]

Mutta onko hölmöys ja tahdittomuus hyvää huumoria? Siis muualla kuin elokuvissa. Eikä nyt puututa tuohon pedofiilijuttuun erikseen, vaan ihan yleisesti välillä ihmetyttää se, että muiden väheksyminen ja huono käytös olisi jotenkin hyvää huumoria ja erityisen tavoiteltavaa. Keskenkasvuisuutta se on pikemminkin.

No, en epäile sitä kohdallasi, mutta juolahtipa vain mieleeni.

Tästä aiheesta oli tällä palstalla taannoin puhetta, ja silloin tämä selvä hölmöys ja tahdittomuus yritettiin itkupotkuraivolla selitellä erityisen hyvänä ja tavoiteltavana huumorina.

Valitettavasti se huumori, joka toimii itsellään saattaa olla loukkaavaa jollekin toiselle. Hyvässä huumorissa tarvitaan nk pelisilmää - toisaalta on paljon helpompaa olla marttyyri ja se väärin ymmärretty...

Mutta loppujen lopuksi jokaisella on oikeus käyttäytyä ja näyttäytyä toisille idioottina.

 

[Kaivanto]

Mutta onko hölmöys ja tahdittomuus hyvää huumoria? Siis muualla kuin elokuvissa. Eikä nyt puututa tuohon pedofiilijuttuun erikseen, vaan ihan yleisesti välillä ihmetyttää se, että muiden väheksyminen ja huono käytös olisi jotenkin hyvää huumoria ja erityisen tavoiteltavaa. Keskenkasvuisuutta se on pikemminkin.

No, en epäile sitä kohdallasi, mutta juolahtipa vain mieleeni.

Ennakoimaton, shokeeraava ja luova huumori on hyvää huumoria. On se usein tahditontakin. Pyhän pilkkaaminen on huumorin tärkeää aluetta. Usein sanotaan, että yhteisön tasolla fundamentalismi alkaa siitä, kun uskonnon pilkkaaminen loppuu. Kyllä Muhammedista saa musta piirtää pilakuvia, vaikka se on joissain piireissä tahditonta. Shokeeraamiseen liittyy, että sanotaan jotain, mitä ei saa sanoa. Perinteinen "mistä tietää, että siskolla on menkat"-vitsi ei naurata oikeastaan yhtään - kuten ohjelmanumeronomaisesti kerrotut vitsit yleensäkään - mutta jos vitsi kehystetään 'väärällä' kerrontatilanteella, vitsin kyseinen kerrontakerta on hauska. Jos tahdikkuutta pidetään huumorin kriteerinä, kehityskulun päässä on ennalta-arvattava, kulttuurin perusmyyttejä toistava tyhjä höpötys, jossa hauskuus syntyy siitä, että annetaan ymmärtää, että meillä on nyt hauskaa. Kammottavana esimerkkinä 50-luvun rillumarei.

Henkilökohtaisuudet ovat tietysti eri asia kuin yleisissä asioissa liikkuva huumori.

 

[Osmo Rapeli]

Valitettavasti se huumori, joka toimii itsellään saattaa olla loukkaavaa jollekin toiselle. Hyvässä huumorissa tarvitaan nk pelisilmää - toisaalta on paljon helpompaa olla marttyyri ja se väärin ymmärretty...

Paskan marjat keskustelupalstoilla mitään pelisilmää tarvita. Kunhan ei sääntöjä riko liian pahasti. Ei ihminen voi jokaisen tuntemattoman nimimerkin elämäntarinoita tuntea. On helppoa olla marttyyri ja huikennella vetämässä rajoja siihen missä "hyvän huumorin" raja kulkee. Kunnon munaa tarvitaan ronskeihin vitseihin ja kannannottoihin, anteeksipyyntöihin enemmän tai vähemmän vilpillisesti, oman maineensa peliin pistämiseen ja siihen että menee elämän myöntäen jo valmiiksi "rapalassa roiskuu".

 

[LaTe_Show]

Paskan marjat keskustelupalstoilla mitään pelisilmää tarvita.

Niin, puheenvuoroni oli lähinnä yleinen kommentti eikä niinkään keskustelupalstaetiikasta erityisesti.

Minulle tuo "pelisilmä" on sama asia, kun kohteliaisuussäännöt ja toisten ihmisten huomioonottaminen. Itse ainakin tiedostan sen, että - esimerkiksi keskustelupalstalla "en vain kirjoita itselleni".

Mutta niinkuin aiemmin sanoin: kukin tyylillään.

 

[Osmo Rapeli]

Minulle tuo "pelisilmä" on sama asia, kun kohteliaisuussäännöt ja toisten ihmisten huomioonottaminen. Itse ainakin tiedostan sen, että - esimerkiksi keskustelupalstalla "en vain kirjoita itselleni".

Oletko varma? Johtavan roolin ottaminen ja täysillä tilanteisiin meneminen on nimenomaan joukkuepeliä. Maalirikasta hurlumheita katsoo paljon mieluummin kuin väsynyttä kyttäämistä.

 

[LaTe_Show]

Oletko varma? Johtavan roolin ottaminen ja täysillä tilanteisiin meneminen on nimenomaan joukkuepeliä. Maalirikasta hurlumheita katsoo paljon mieluummin kuin väsynyttä kyttäämistä.

Jos puhuit jääkiekosta niin olen kanssasi täysin samaa mieltä.

Myllyt ehdottomasti sallittava.

 

[sampio]

...

Allekirjoitan näkemyksesi hyvin pitkälti, mutta mielestäni tahdikkuus ei sulje spontaania ja jopa shokeeraavaa huumoria pois. Itse tykkään ravistella hymistelyä joskus hiukan tummansävyisillä ja sarkastisilla jutusteluilla, mutta olen myös usein nielaissut mehukkaan lohkaisun ihan vain sen vuoksi, etten ole ollut täysin varma vastaanottajien taajuudesta. Ehkä olen vain äärettömän tylsä ihminen, mutta samalla ajattelen, ettei se minun huumorintajuani ja väläyksiäni tukahduta, jos joskus olen hiljaa. Shokeeraaminen vain shokeeraamisen vuoksi ei saa olla huumorin sisältö.

 

[Freddie Freeloader]

Paskan marjat keskustelupalstoilla mitään pelisilmää tarvita. Kunhan ei sääntöjä riko liian pahasti. Ei ihminen voi jokaisen tuntemattoman nimimerkin elämäntarinoita tuntea. On helppoa olla marttyyri ja huikennella vetämässä rajoja siihen missä "hyvän huumorin" raja kulkee. Kunnon munaa tarvitaan ronskeihin vitseihin ja kannannottoihin, anteeksipyyntöihin enemmän tai vähemmän vilpillisesti, oman maineensa peliin pistämiseen ja siihen että menee elämän myöntäen jo valmiiksi "rapalassa roiskuu".

Toimitko näin myös kohdatessasi vaikkapa nyt sitten esimerkiksi teatterin lämpiössä tuntemattomia ihmisiä, joiden elämäntarinoita et voi tuntea? Siellä kun historian professori ja aivokirurgi keskustelevat Dostojevskistä niin ei muuta kuin kikkelihuumorilla väliin johtajuutta ottamaan?

Tuntemattomien ihmisten kanssa keskustellessa jos missä sitä pelisilmää juuri tarvitaankin. On syytä tunnistaa mistä keskustellaan ja millaiseen sävyyn, mauttomilla välihuudoilla tekee itsestään vain ääliön toisten silmissä.

Eivät tänne kirjoittavat nimimerkit ole jostain Habbo Hotelista ostettuja palikkahahmoja vaan oikeita ajattelevia ihmisiä aitoine mielipiteineen. Ja turha sanoa, etteivät täällä historian professorit ja aivokirurgit keskustele Dostojevskistä, mistä sinä sen voit tietää, kun et ihmisten elämäntarinoita tunne?

 

[Kermaa niellyt]

Aika mielenkiintoista keskustelua aiheesta. Tosin itseäni alkaa vaan AINA naurattaa, kun aletaan analysoida jotain aihetta huumorintaju tai huumoria yleensäkään. Aivan sama kuin vertailisi makuaisteja, kelatkaapa sitä. Huumorintaju ja se mille nauraa ja miten reagoi hauskoihin läppiin, vaihtelee valtavasti vielä yhdenkin ihmisen kohdalla. Esimerkiksi väsymys, alkoholi, fiilikset, tunteet ja kaikki muut tekijät vaikuttavat todella paljon, ratkaisevasti. Sama ihminen voi pitää tiettyä juttua hauskana aamulla, mutta illalla se sama asia ei enää nauratakaan tai aiheuta ilon aiheita.

Huumorintaju ja huumori on aihe, josta en ainakaan itse aio keskustella enää koskaan missään. Elämä on aivan liian hauskaa sellaisen asian analysoimiseen ja puntaroimiseen. Jo se, että joku ei ole (muka) huumorintajuinen, on aivan hälyyttävän hauskaa omasta mielestäni. Pistää nauramaan.

 

[Osmo Rapeli]

Toimitko näin myös kohdatessasi vaikkapa nyt sitten esimerkiksi teatterin lämpiössä tuntemattomia ihmisiä, joiden elämäntarinoita et voi tuntea? Siellä kun historian professori ja aivokirurgi keskustelevat Dostojevskistä niin ei muuta kuin kikkelihuumorilla väliin johtajuutta ottamaan?

Lämpiö? Missäs sen niminen keskustelupalsta on? Itse asiassa "Kirjoituksia Kellarista" viittaa aika paljon samaan vainoharhaisuuteen mitä keskustelupalstoilla esiintyy.

Eivät tänne kirjoittavat nimimerkit ole jostain Habbo Hotelista ostettuja palikkahahmoja vaan oikeita ajattelevia ihmisiä aitoine mielipiteineen. Ja turha sanoa, etteivät täällä historian professorit ja aivokirurgit keskustele Dostojevskistä, mistä sinä sen voit tietää, kun et ihmisten elämäntarinoita tunne?

Höpö höpö. Valtaosa palstalaisista juttelee nettiin muuta kuin vaimolleen. Suurin osa elämäntarinoista tykkää pimeästä huumorista, kuten tästäkin ketjusta tulee ilmi. Loput nyrppäävät. "Jos et pidä tavasta jolla ajan autoa, pysy poissa pyörätieltä!"

PS. "Kirjoituksia kellarista" on muuten myös E-R Korholan yksi lemppareita.

 

[sampio]

Höpö höpö. Valtaosa palstalaisista juttelee nettiin muuta kuin vaimolleen. Suurin osa elämäntarinoista tykkää pimeästä huumorista, kuten tästäkin ketjusta tulee ilmi. Loput nyrppäävät.

Eli lopulta sinä määrittelet sen, mikä on hauskaa ja mikä ei. Entäpä, jos oma nettipersoona on liki tosielämää? Miksi pitäisi olla jokin nettinaamari, jonka takaa saa purkaa patoutumiaan? Sehän kertoo suurinpiirtein siitä, että on vetänyt huti tosielämässä, ellei saa olla oma itsensä perheen parissa.

Edelleen, on aihepiirejä, joiden käsittely voi sulkea vastaanoton, vaikka vitsi teknisesti olisikin vallan mahdottoman hauska. Itselleni sellaisia aihepiirejä ovat ainakin lasten kuoleminen, nekrofilia ja aivan rienaavimmat jeesus-vitsit. Itseäni ei vain naurata, vaikka jossain muussa porukassa noiden kertominen on varmasti kovimman luokan pelimiehen teko. Ei mulla ole tarvetta nousta fanaattisesti niitä vastaan kahvitauolla, jos jonkun laukoma vitsi särähtää korvaani, mutta tällaisessa asiayhteydessä varmaan on ihan paikallaan yrittää avata asiaa kaikille vitsiveikoille. Ehkä se peränurkan pertti ei olekaan nyrppääjä, vaan sitä ei vain iskenyt kuolleen lapsen panemiselle nauraminen.

 

[Osmo Rapeli]

Eli lopulta sinä määrittelet sen, mikä on hauskaa ja mikä ei.

Minusta itsensä nimeäminen kiistämättömäksi huumorin kuninkaaksi on ainakin erittäin hauskaa, etenkin jos sen ottaa joku tosissaan. Se, ketä naurattaa on sitten jokaisen henkilökohtainen tehtävä. Tässä asiassa olemme siis ihan tasa-arvoisia.

Entäpä, jos oma nettipersoona on liki tosielämää? Miksi pitäisi olla jokin nettinaamari, jonka takaa saa purkaa patoutumiaan? Sehän kertoo suurinpiirtein siitä, että on vetänyt huti tosielämässä, ellei saa olla oma itsensä perheen parissa.

Asiahan riippuu eniten siitä miten paljon perheenparit™ tietävät ja suhtautuvat netinkäyttöön. Mielestäni tärkeintä on että tarkkailee omaa käytöstään myös netissä, oli sitten kyse avautumisesta huumorin, jääkiekon tai naisasioiden suhteen. En puhuisi hudista jos ihminen hakee "lajitovereitaan" joillakin elämän osa-alueilla myös netin kautta. Puhuisin hudista vasta jos se on ainoa tapa, ja sitähän me emme voi tietää ennenkuin tunnemme kyseisen ihmisen tosielämässä.

Edelleen, on aihepiirejä, joiden käsittely voi sulkea vastaanoton, vaikka vitsi teknisesti olisikin vallan mahdottoman hauska. Itselleni sellaisia aihepiirejä ovat ainakin lasten kuoleminen, nekrofilia ja aivan rienaavimmat jeesus-vitsit. Itseäni ei vain naurata, vaikka jossain muussa porukassa noiden kertominen on varmasti kovimman luokan pelimiehen teko.

Tarkoittaako tuo viestisi loppuosa siis tätä:

Eli lopulta sinä määrittelet sen, mikä on hauskaa ja mikä ei.

 

[Rod Weary]

Lakkaa jo naurattamasta tuo joka kolmannessa ketjussa jatkuva kina samasta aiheesta. Jos osaa nauraa itselleen, pitäisi myös osata myöntää olevansa myös väärässä. Tai ainakin pitäisi hiljalleen osata pitää turpansa kiinni, kun toistohuumorin takaraja on saavutettu jo 500 viestiä sitten.

 

[Osmo Rapeli]

Lakkaa jo naurattamasta tuo joka kolmannessa ketjussa jatkuva kina samasta aiheesta.

Aika vähän täällä mielestäni on Ultras-juttua nähty. Muuten kai mennään otsikon mukaisesti, kerrankin oikeassa paikassa.

toistohuumorin takaraja on saavutettu jo 500 viestiä sitten.

Tarkka luku lienee reipas 7000.

 

[Ramchester]

Kunnon munaa tarvitaan ronskeihin vitseihin ja kannannottoihin, anteeksipyyntöihin enemmän tai vähemmän vilpillisesti, oman maineensa peliin pistämiseen ja siihen että menee elämän myöntäen jo valmiiksi "rapalassa roiskuu".

Täytyy kyllä hieman ihmetellä mihin sitä munaa tarvitaan ronskien vitsien kertomiseksi tällaisella jääkiekkopainoitteisella palstalla, jonka lukijakunta koostuu keskimäärin 20 vuotiaista miehistä?

Ronski kannanottokin on mielestäni munattomampi vaihtoehto, kuin yritys keskustella asioista ja ottaa myös muiden mielipiteet tai edes faktat huomioon.

Anteeksi mutta tuota anteeksipyyntökohtaa en ymmärrä laisinkaan?

Mikä maine?

Rapalassa roikkuu hauki.

 

[Osmo Rapeli]

Ohmi: olet kiteyttänyt tuossa juurikin kaiken olennaisen. Jotkut kutsuvat asiaa myös täplänaamojen teekkarihuumoriksi, ja postaukseni kohdalla itsekritiikiksi.

Ronski kannanottokin on mielestäni munattomampi vaihtoehto, kuin yritys keskustella asioista ja ottaa myös muiden mielipiteet tai edes faktat huomioon.

Kyllä, pätee oikeisiin keskustelunaiheisiin kuten NHL tai Irakin sota. Jos taas kierrätyskeskusten kahvipöydässä tai Seiskan yleisönosastolla puhutaan simpanssin kalsarien väreistä, kermavaahdon kuohuttamisesta tai sämpylöistä, on loppupeleissä sama vaikka näppäilee selkänsä takaa.

 

[Ted Raikas]

Täällä ne huumorintajuiset kaverit vaan naama vakavana vääntää peistä huumorintajusta.

Sanonta: huumori on vakava asia, pitänee siis paikkansa.

Terv. Mukahauskanokkela

 

[d2uce]

Oma mielipiteeni on se, että paska huumori on aina tuomittavaa. Hyvä huumori on aina hauskaa käsitteli se sitten ruotsalaisia tai kellariin teljettyä lasta.

Vanha sanonta, paska on paskaa, pitää siis tässäkin tapauksessa paikkansa.

Ennenkuin joku täplänaama rupeaa nokkelaksi, en puhunut tässä nyt mistään pissakakkahuumorista, joka vastoin monien mielipidettä, voi myös olla hauskaa, jos se on hyvää.

"Ei myö tiietä, kakka on hyvää."

 

[Osmo Rapeli]

Oma mielipiteeni on se, että paska huumori on aina tuomittavaa.

Palstapohjan tulisi sallia äänestyskäytäntö jossa jokainen rekisteröitynyt voisi arvostella jokaista postausta rumpumittarilla. Myöhemmässä vaiheessa uraa ketjua selailevalle osa postauksista olisi sitten valmiiksi naurettuja tai buuattuja. Ehkä kovapäisinkin vajukki tajuaisi siten helpommin että tulevaisuutta teatterissa on vain popcornin myyjänä tai Jussi Hallin look-alikena.

Tai siis, kovapäisin vain innostuisi siitä.