Keskustelua huumorista

[sampio]

Siirrän vitsiketjun väännön tähän ketjuun. Todettakoon, että tässä ketjussa saa keskustella muustakin huumoriin liittyvästä kuin mitä avausviesti käsittelee.

Paitsi että näistä sinun vitseistäsi puuttuu juju, joka esimerkiksi tuossa yhdessä lapsivitsissä oli juuri se pellepuvun hauskuus.

Suosittelen edelleen erillisen jeesusteluketjun perustamista jossa nämä tosikot voivat toteuttaa itseään rautakanki perseessä.

Pellepuku ei hävitä varsinaista vitsin mauttomuuden aiheuttajaa, eli kuollutta lasta. Myönnän kyllä suoraan, että omalla kohdallani koen vitsin vastenmieliseksi erityisesti isyyteni kautta, mutta silti minun on vaikea ymmärtää viattomille otuksille naureskelua kuvatunlaisen kohtalon yhteydessä.

Tosikkoa sensijaan et minusta saa edes rautakangella raiskaamalla. Oikeastaan aika huvittavaa väittää tuollaista vain yhden, vieläpä todella rankan, huumorin alalajin ymmärtämättömyyden perusteella.
---

Tuli mieleeni, että kuinka te pedofiliajutuille nauravat suhtaudutte nekrofiliavitseihin? Tekeekö tunneside raa'an vitsin kohteeseen huumorista vaikeammin ymmärrettävää, vai onko "Kuolleet tytöt eivät kieltäydy" aivan loistavaa huumoria, vaikka oma kulta kyhnäisi kainalossa? Tätä ei kannata ottaa päänaukomisena eikä toisaalta minään dramatisoituna itkunvikinänä, vaan ihan puhtaasti perspektiivin hakuna näihin vitseihin.

 

[Osmo Rapeli]

1)

Minä olen sitä mieltä että huumoria pitää yleisellä tasolla saada tehdä kaikesta, tai huumoria ei pidä tehdä. Nekrofilia- ja pedofiliaheitotkin kun ovat kuitenkin aina yleisellä tasolla tehtyjä eivätkä osoitettu jotain tiettyä niiden lukijaa kohti, ellei nyt kyseessä ole katolilainen pappi. On väärin jos aletaan luettelemaan että tuosta saa tehdä vitsiä mutta tuosta ei.

Se missä vitsejään laukoo on täysin eri asia, ja siinä mielestäni mitataan se miten hyvä vitsi on. Hautajaiset ovat paha paikka nekrofiliavitseille, mutta olen usein huomannut hautajaisissa sen että se ei ole pelkästään paikka suremiselle vaan kun sukulaiset, monia heistä aikeista huolimatta näkeekin vain häissä ja hautajaisissa, kokoontuvat muistamaan vainajaa, on etenkin aikuisena tai vanhana kuolleen vainajan kohdalla tärkeää että muisteltaisiin myös vanhoja hyviä aikoja, ja lapsuusmuistoja jne., se saa aikaa tunteen siitä että "vainajalla on nyt hyvä olla".

2)

Tärkeintä on että osaa kaiken lisäksi nauraa myös itselleen. Huonoimpia vitsinkertojia ovat tosikot jotka eivät kestä itseensä kohdistunutta kritiikkiä. Sarkastinen lause "en mä voi sille mitään että oon niin hyvännäköinen" kaikissa muissakin mittareissa on elintärkeä. Jalat maassa mutta aivan sokat irti, lennokkaasti.

Vanha juttu mutta eräissä bileissä kerran jotain kansainvälisyyttä opiskelevat "avoimet" ihmiset suuttuivat minulle neekerivitseistä. Mitä kansainvälisyyttä ja huumoria se on jos ei ymmärrä erilaisia ihmisiä ja kaikenlaista huumoria? Olen työni ja opiskelujeni kautta ollut yhteistyössä ainakin 10 eri Afrikan maan kansallisuuden kanssa, ilman ongelmia, kai minä saan nauraa heille samalla tavalla kuin muillekin?

3)

Pääosa amerikkalaista komediaa on pullollaan sitä samaa kaksinaismoralismia mitä koko amerikkalainen yhteiskuntakin. Nauretaan muka kaikelle mutta ei kuitenkaan kaikelle. Paras esimerkki tämän ketjun aiheesta, miten asioiden ei pidä olla.

*****

En usko että olet Sampio tosikko. En tosin usko että ko. vitseistä kannattaa suuttuakkaan, tai vaivautua huomauttamaan jos ei naurata, mutta mielenkiintoinen keskustelunaihe ja kiitos avauksesta.

Eihän kaikelle pidä nauraa, tyhjälle naurajat ovat myös turhaa sakkia, tosin kyllä työn tai jonkun vastaavan puitteissa tulee joskus itsekin naurahdettua ihan vain kohteliaisuudesta, että tunnelma hiukan kevenisi. Kovin pitkään keskinkertaisia juttuja ei tietenkään jaksa mutta ei yksi naurahdus tee hallaa itselle.

Se voi silti tehdä toiselle hyvää, hän tuntee että uskaltaa yleensäkin olla olemassa. Hengitti tai ei. PÖHÖHÖHÖ...

~BREASTS!!!

 

[varjo]

Pellepuku ei hävitä varsinaista vitsin mauttomuuden aiheuttajaa, eli kuollutta lasta. Myönnän kyllä suoraan, että omalla kohdallani koen vitsin vastenmieliseksi erityisesti isyyteni kautta, mutta silti minun on vaikea ymmärtää viattomille otuksille naureskelua kuvatunlaisen kohtalon yhteydessä.

Mutta kysehän koko vitsissä ja mustassa huumorissa juuri on se, että nauretaan mauttomille asioille yhdistämällä niitä ei-mauttomiin asioihin.
Homojen tatuoinneissa tarvitaan nelivetoa, että kulkee paremmin paskassa ja lapsi oli syntynyt kuolleena, kun synnytyslääkäri potkaisee komealla kierteellä lapsen huoneen ylänurkkaan synnyttäneen äidin katsoessa shokissa.

Olen joskus miettinyt, että mustan huumorin ymmärtäminen vaatii ei-mustavalkoista ajatusmaailmaa ja kykyä käsitellä asioita ilman suurempia arvosidonnaisuuksia. Toiset näkevät vain mustaa ja valkoista (pedofiilisyytökset HerraHermannia kohtaan), toiset eivät nyt suhtaudu vitseihin sellaisella vakavuudella, etenkin kun varsinaisesti vitsiä ei kohdistettu ketään yksittäistä henkilöä kohtaan. Ymmärtäisin reaktion, jos esim. nm. sampion lapsi olisi juuri äskettäin kuollut ja joku keskustelija sitten pistäisi palstalle vitsiä "Mikä on hauskempaa kuin sampion kuollut lapsi...".
Mutta kun kyse oli vain yleisesti kuolleesta lapsesta=yleisesti tapahtuvasta asiasta ja uskokaa pois kultapienet, lapsia ihan oikeasti kuolee maailmassa tälläkin hetkellä! niin...

Tuli mieleeni, että kuinka te pedofiliajutuille nauravat suhtaudutte nekrofiliavitseihin? Tekeekö tunneside raa'an vitsin kohteeseen huumorista vaikeammin ymmärrettävää, vai onko "Kuolleet tytöt eivät kieltäydy" aivan loistavaa huumoria, vaikka oma kulta kyhnäisi kainalossa? Tätä ei kannata ottaa päänaukomisena eikä toisaalta minään dramatisoituna itkunvikinänä, vaan ihan puhtaasti perspektiivin hakuna näihin vitseihin.

Vaikken itse omaakaan sitä omaa kultaa kainalossa, pikaisella testauksella kyllä ko. vitsi toimi kämppikselläni, mutta toisaalta, hänkin on suuri mustan huumorin ystävä...ja seurustelee vakavasti.

Macelle:

Jos tuntuu, ettei yksinkertaisesti voi pitää asiaa omana tietonaan, perustakoon muualle jeesusteluketjun ja antakoon tämän ketjun säilyä nykyisenlaisena

Käsittääkseni kukaan ei ole kieltänyt vitsien kritisointia, mutta kenties se vitsien postaajien syyttely pedofiileiksi yms. lienee jo sitten jotain aivan muuta kuin paheksuntansa esittämistä.

 

[laredo]

Mutta kysehän koko vitsissä ja mustassa huumorissa juuri on se, että nauretaan mauttomille asioille yhdistämällä niitä ei-mauttomiin asioihin.
Homojen tatuoinneissa tarvitaan nelivetoa, että kulkee paremmin paskassa ja lapsi oli syntynyt kuolleena, kun synnytyslääkäri potkaisee komealla kierteellä lapsen huoneen ylänurkkaan synnyttäneen äidin katsoessa shokissa.

Olen joskus miettinyt, että mustan huumorin ymmärtäminen vaatii ei-mustavalkoista ajatusmaailmaa ja kykyä käsitellä asioita ilman suurempia arvosidonnaisuuksia. Toiset näkevät vain mustaa ja valkoista (pedofiilisyytökset HerraHermannia kohtaan), toiset eivät nyt suhtaudu vitseihin sellaisella vakavuudella, etenkin kun varsinaisesti vitsiä ei kohdistettu ketään yksittäistä henkilöä kohtaan.

Alleviivaan mielipiteesi. Itse olen pannut merkille seuraavan lainalaisuuden. Mitä viisaampi kaveri = sitä alttiimpi masennukselle ja/tai omistaa suhteessa normaalia sairaamman huumorintajun.

 

[Miljonääri]

Sehän naiden internet keskustelupalstojen ongelma on (tai etu), että täällä keskustellaan jatkuvasti näppäimistöjen välityksellä, ei kasvotusten. Eihän me toisillemme kasvotusten kerrota esimerkiksi pedofiili tai juutalaisvitsejä, mutta täällä netissä niitä on helppo kertoa.

Eli netissä voi keskustella vaikeistakin asioista, joista taas sitten kasvotusten voi olla vaikea puhua. Kai se parempi on, että internet on olemassa. Kaikki vitsit ja muut pitää vaan antaa mennä ohi ja pitää osata sulattaa ihan kaikki mitä täällä netissä viljellään.

 

[sampio]

1)
...Se missä vitsejään laukoo on täysin eri asia, ja siinä mielestäni mitataan se miten hyvä vitsi on. Hautajaiset ovat paha paikka nekrofiliavitseille, mutta olen usein huomannut hautajaisissa sen että se ei ole pelkästään paikka suremiselle vaan kun sukulaiset, monia heistä aikeista huolimatta näkeekin vain häissä ja hautajaisissa, kokoontuvat muistamaan vainajaa, on etenkin aikuisena tai vanhana kuolleen vainajan kohdalla tärkeää että muisteltaisiin myös vanhoja hyviä aikoja, ja lapsuusmuistoja jne., se saa aikaa tunteen siitä että "vainajalla on nyt hyvä olla".

Pedofiili- ja nekrofiilijutut saattavat upota varauksetta joissain porukoissa, eikä mua sen enempää kiinnosta puuttua muiden asioihin. Itse lähinnä huutelin tuon tilannetajun perään, mutta ohi meni. No, ymmärrän sen sikäli, että jotkut kävivät lappamassa koko kohun aikaansaaneen kirjoittajan niskaan aika kovasti paschaa, mikä oli vähän niinku tyhmää (Joo, ja en ollut tosissani tuon niinku-sanan kanssa).

2)

Tärkeintä on että osaa kaiken lisäksi nauraa myös itselleen. Huonoimpia vitsinkertojia ovat tosikot jotka eivät kestä itseensä kohdistunutta kritiikkiä. Sarkastinen lause "en mä voi sille mitään että oon niin hyvännäköinen" kaikissa muissakin mittareissa on elintärkeä. Jalat maassa mutta aivan sokat irti, lennokkaasti.

Sanoisinpa vielä, että koko huumorin lähtökohta on se, että osaa nauraa itselleen.

En usko että olet Sampio tosikko. En tosin usko että ko. vitseistä kannattaa suuttuakkaan, tai vaivautua huomauttamaan jos ei naurata, mutta mielenkiintoinen keskustelunaihe ja kiitos avauksesta.

~BREASTS!!!

En minä suuttunut. Toki ensimmäinen reaktioni oli, notta mitäs "vitsejä" nämä ovat, mutta pyrin viesteilläni lähinnä hakemaan hiukkasen näköaloja tuohon vitsailuun. On helppo naureskella omalle huumorilleen ja tosikoille, jotka eivät juttuja ymmärrä, mutta entä sitten, kun mustan huumorin kohteeksi joutuu joku itselle vahvoja tunteita aikaansaava henkilö tai ihmisryhmä ja nimenomaan tuollaisessa väkivaltaisessa asiayhteydessä.

 

[Ted Raikas]

Huumorintaju. Musta huumori. Ironia. Itseironia. Sarkasmi.

Jos tässä tunnetussa maailmassamme olisi ihmisillä enemmän kykyä ymmärtää sarkasmia ja ironiaa, olisi asiat monella tapaa paljon paremmin. Valitettavasti universaalisti nuo kyvyt on jossain suunnilla täysin tuntemattomia ja niiden ymmärrys liki olematonta.

Tällä en väitä, että itse joka hetki ymmärtäisin kaikkea läpänheittoa ja joissain tilanteissa sitä voi olla vaikea erottaa esim. oikeasta vittuilusta tai mustamaalaamisesta, mutta ehdottomasti huumorintaju ja jos mahdollista vielä vähän sieltä kipeämmältä puolelta on ehdottomasti asia, jota kannattaa kehittää. Tulet hemmetin paljon helpommin toimeen, jos osaat kääntää asiat huumorilla eduksesi ja osaat olla ottamatta herneitä sieraimiin vähän joka asiasta.

 

[Cemetery Gates]

Itsehän en ole rasisti ja siten tunnustaudun mustan huumorin ystäväksi sekä olen yleisestikin sitä mieltä, että suurin piirtein kaikesta tulee voida heittää hetulaa, elikkäs laskea leikkiä. Toki tilannetajua pitää olla, eli on tunnistettava tilanteet, jolloin ei ole soveliasta laukoa ihan mitä tahansa kaskuja.

Oma kannanottoni vitsiketjun kohkaamiseen on se, että vaikka jopa kuolleista lapsista voi joskus keksiä huumoria, olivat HerraHermannin läpät äärimmäisen huonoja. Siis surkeita vitsejä mielestäni ja sen lisäksi melko arasta aiheesta.

 

[sampio]

Olen joskus miettinyt, että mustan huumorin ymmärtäminen vaatii ei-mustavalkoista ajatusmaailmaa ja kykyä käsitellä asioita ilman suurempia arvosidonnaisuuksia. Toiset näkevät vain mustaa ja valkoista (pedofiilisyytökset HerraHermannia kohtaan), toiset eivät nyt suhtaudu vitseihin sellaisella vakavuudella, etenkin kun varsinaisesti vitsiä ei kohdistettu ketään yksittäistä henkilöä kohtaan. Ymmärtäisin reaktion, jos esim. nm. sampion lapsi olisi juuri äskettäin kuollut ja joku keskustelija sitten pistäisi palstalle vitsiä "Mikä on hauskempaa kuin sampion kuollut lapsi...".
Mutta kun kyse oli vain yleisesti kuolleesta lapsesta=yleisesti tapahtuvasta asiasta ja uskokaa pois kultapienet, lapsia ihan oikeasti kuolee maailmassa tälläkin hetkellä! niin...

Ilman arvosidonnaisuuksia vai ehkä pikemminkin ilman tunnesiteitä? Voi tulla yllätyksenä, mutta kyllä minä osaan nauraa mustallekin huumorille. Nauraminen lapsen hyväksikäytölle tai kuolleisiinsekaantumiselle ei kuitenkaan kuulu sulattamieni asioiden piiriin, sen sijaan muuten lapsille nauraminen vähemmän kiltissä mielessä tai kuolema yleensä ei minua kauhistuta huumorin keinoin käsiteltynä. Ehkä tässä on vain kyse siitä, että sinä et nyt kykene ymmärtämään johonkin olentoon muodostuvan tunnesiteen vahvuutta niin suureksi, että tuollaiset läpät saattavat ärsyttää ilman sen kummempaa kohdistusta juuri siihen omaan lapseen. Tämä jälkimmäinen ilman aukomista ihan vain toteamuksena.

 

[-Niks-]

Parasta huumoria on ns "tahaton huumori" jossa henkilö ei hakemalla hae jotain hyvää läppää vain ihan harmittomasti hölmöyksissään möläyttää jotain hauskaa. Sellainen iskee minuun täysin toisin kuin väkisin väännetyt paskat vitsit ehehehe "haluukko kuulla vitsin? ehehehe se meni jo" tyyliset.

Itse koen olevani jonkin sortin huumori mies mutta en hakemalla hae hauskuuttajan roolia isossa porukassa, olen lähinnä vain naurajan roolissa ja välillä sitten rykäsen.

Jatkakaa.

 

[varjo]

Ilman arvosidonnaisuuksia vai ehkä pikemminkin ilman tunnesiteitä? Voi tulla yllätyksenä, mutta kyllä minä osaan nauraa mustallekin huumorille. Nauraminen lapsen hyväksikäytölle tai kuolleisiinsekaantumiselle ei kuitenkaan kuulu sulattamieni asioiden piiriin, sen sijaan muuten lapsille nauraminen vähemmän kiltissä mielessä tai kuolema yleensä ei minua kauhistuta huumorin keinoin käsiteltynä. Ehkä tässä on vain kyse siitä, että sinä et nyt kykene ymmärtämään johonkin olentoon muodostuvan tunnesiteen vahvuutta niin suureksi, että tuollaiset läpät saattavat ärsyttää ilman sen kummempaa kohdistusta juuri siihen omaan lapseen. Tämä jälkimmäinen ilman aukomista ihan vain toteamuksena.

Jos ei pysty ajattelemaan ilman tunnesiteitä, ei myöskään pysty ajattelemaan ilman arvosidonnaisuutta. Tunnesiteet hankaloittavat arvosidonnaisuudesta irtautumista, mutta eivät tee sitä mahdottomaksi.

Ja väitän kyllä, että et oikeasti ymmärrä mustaa huumoria, jos luulet että ko. vitseissä on hauskaa lasten hyväksikäyttö tai pahoinpitely. Juuri niille asioille ei naureta, ei kukaan voine pitää hauskana "vitsinä" tokaisua "pieksinpä juuri äsken lasta". Juuri sinä et nyt pysty näkemään mitään muuta kuin puita metsässä.

 

[Milhouse Nixon]

Eikös se Mel Brooks sanonut jotenkin niin, että jos natseille ei osata nauraa, on Hitler voittanut taistelunsa ihmisyyttä vastaan.

 

[1900]

Kun taas seuraava oli: Miten tappaa 20 kärpästä yhdellä iskulla? (lyödä neekerivauvaa turpaan)

Ei saatana, totaalirepeäminen ainakin täällä!

 

[sampio]

Jos ei pysty ajattelemaan ilman tunnesiteitä, ei myöskään pysty ajattelemaan ilman arvosidonnaisuutta. Tunnesiteet hankaloittavat arvosidonnaisuudesta irtautumista, mutta eivät tee sitä mahdottomaksi.

Hetkinen, kumminkos se nyt menikään?

Ja väitän kyllä, että et oikeasti ymmärrä mustaa huumoria, jos luulet että ko. vitseissä on hauskaa lasten hyväksikäyttö tai pahoinpitely. Juuri niille asioille ei naureta, ei kukaan voine pitää hauskana "vitsinä" tokaisua "pieksinpä juuri äsken lasta". Juuri sinä et nyt pysty näkemään mitään muuta kuin puita metsässä.

En luule, että kukaan nauraa jutuissa nimenomaan väkivallalle tai perversioille, vaan ymmärrän huumorin muodostumisen kaavan. Aihealue sen sijaan on se, mikä tökkii. Siinä se pähkinänkuoressa.

 

[varjo]

Hetkinen, kumminkos se nyt menikään?

Öhhh...joo tuota siis tarkoitin sitä, että jos et pysty irtautumaan tunnesiteistäsi käsitteellisessä keskustelussa, olet aina arvosidostesi vanki yhtälailla, koska muodostat arvosi tunnesiteittesi pohjalta (itsestäänselvää). Jos on tarve käsitellä asiaa arvovapaasti, tällöin pitää myös kyetä unohtamaan tunnesiteensä.

En luule, että kukaan nauraa jutuissa nimenomaan väkivallalle tai perversioille, vaan ymmärrän huumorin muodostumisen kaavan. Aihealue sen sijaan on se, mikä tökkii. Siinä se pähkinänkuoressa.

Eli olet yhä hukassa metsässä kaikkien niitten puitten seassa, mänty on puu siinä missä moivukin, mutta koska näet vain mäntyjä, kuusia ja tammia et huomaa puitten muodostamaa metsää ympärilläsi.
Vitsin aihealue on täysin yhdentekevä itsessään, huumori tulee juuri siitä että yhdistetään erilaisia aihealueita toisiinsa. Jos lapsen tappamisen sijaan puhuttaisiinkaan leikkokukkien (leiko? ei jaksa tarkistaa) kasvatuksesta, vitsi menettäisi aikalailla teränsä. Tuontyyppinen vitsi ei sinällään vaadi juuri kuollutta lasta, mutta se vaatii tarpeeksi erilaisen asian, että se oikeastaan menee omalle mustan hauskuuden tasolleen.

Vaikka vitsien selittäminen on aina vähän kyseenalaista, pistetään tämä nyt selvennykseksi:
Itse en näe että ko. vitseissä ei edes ole olemassa kuollutta lasta tai pellepukua, on vain "kuollut lapsi pellepuvussa".

 

[sampio]

Öhhh...joo tuota siis tarkoitin sitä, että jos et pysty irtautumaan tunnesiteistäsi käsitteellisessä keskustelussa, olet aina arvosidostesi vanki yhtälailla, koska muodostat arvosi tunnesiteittesi pohjalta (itsestäänselvää). Jos on tarve käsitellä asiaa arvovapaasti, tällöin pitää myös kyetä unohtamaan tunnesiteensä.

No niin, nyt tuli selväksi. Olin vain huomaavinani pienen ristiriidan edellisessä, siitä ihmettelyni.

Eli olet yhä hukassa metsässä kaikkien niitten puitten seassa, mänty on puu siinä missä moivukin, mutta koska näet vain mäntyjä, kuusia ja tammia et huomaa puitten muodostamaa metsää ympärilläsi.
Vitsin aihealue on täysin yhdentekevä itsessään, huumori tulee juuri siitä että yhdistetään erilaisia aihealueita toisiinsa. Jos lapsen tappamisen sijaan puhuttaisiinkaan leikkokukkien (leiko? ei jaksa tarkistaa) kasvatuksesta, vitsi menettäisi aikalailla teränsä. Tuontyyppinen vitsi ei sinällään vaadi juuri kuollutta lasta, mutta se vaatii tarpeeksi erilaisen asian, että se oikeastaan menee omalle mustan hauskuuden tasolleen.

Moivu ei ole puu.

Äh, kyllä minä ymmärrän aivan tasan tarkkaan, kuinka huumori muodostuu tällaisissa tapauksissa. Yleensä kahden aihealueen absurdi liitto synnyttää huumoria, oli se sitten mustaa tai miedompaa. Tässä on kyse vain siitä, että joissain tapauksissa toinen aihealue voi olla niin rankka, että koko vitsi karkaa käsistä, vaikka itse juju toimisikin teoriassa. Sinä ehkä kykenet käsittelemään kaikki tunnevapaasti, toiset eivät, itse taas en halua, vaikka pääsen ko. vitseihin sisälle.

 

[Hockey 24/7]

Vähäinen kannanottoni tähän asiaan.
Mielestäni ei ole sellaista asiaa josta ei voisi vääntää huumoria.
Aika ja paikka ovat asia erikseen. Ei ole välttämättä maailman loistavin idea ruveta heittämään jotain holocaust/juutalais lääppää jossain synagoogassa jne.
Ylipäätään tuntemattomille ihmisille kyseenalaisen huumorin esittäminen on riskialtista hommaa.
Kaveripiirit ovat asia erikseen.
Ja ne ihmiset esim: palomiehet, sairaankuljettajat ja poliisit jotka näkevät eniten inhimillistä surua ja kärsimystä omassa työssään, ovat juuri niitä jotka käyttävät kaikkein mustinta ja kieroutuneinta huumoria.

 

[mjr]

Tästä on todella hankala saada aikaan mitään kovin objektiivista kiistanaihetta. Huumori on sekä loistava väline että loistava itsetarkoitus. Mutta ei kai se mitenkään automaattisesti ole aina avartavaa tai vapauttavaa: hyvässä muistissa lienee vaikka Natsi-Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton valta- ja propagandakoneistojen käyttämä huumori vainoamiaan kansanryhmiä kohtaan. Olisiko tosikkomaista pitää sitä huonona? Huumori saattaa siis olla hyvinkin brutaali ja taantumuksellinen ase väärissä tai ymmärtämättömissä käsissä. Silti on varmasti parempi, ettei etukäteen suljeta yhtään kohdetta pois: mitä pyhempi lehmä sitä enemmän se sinänsä on pilkanteon tarpeessa. Joskus vain pilkanteko tukee vääriä ja perusteettomia tabuja eikä riko niitä.

 

[Viljuri]

Vaikka kannatankin Matt Stonen ja Trey Parkerin ajatuksia huumorista ja sananvapaudesta (siis esimerkiksi mitä herrat halusivat sanoa South Parkin skientologiaa ja piirrettyä Muhammedia koskeneiden kiistojen yhteydessä), niin enpä näkisi välttämättä tässä ketjussa esiintynyttä keskustelua kovinkaan perustavana.

Esimerkiksi piereskely on täysin sallitua ja biologisesti normaalia toimintaa, mutta aina ei ole pakko pieraista. Kysymys on siis lähinnä kohteliaisuudesta ja käytöstavoista.

Ongelmaksi tilanne muodostuisi vasta sitten, jos jotkin vihreät ympäristöfanaatikot haluaisivat kieltää piereskelyn kokonaan esimerkiksi kasvihuoneilmiön estämisen nimissä (mikä olisi vain puolitotuus metaanin haitallisuudesta huolimatta) tai jos meiltä kaikilta aina ja kaikkialla odotettaisiin "poroporvallisia" käytöstapoja...

Mielenkiintoisessa roolissa huumori on muuten diktatuureissa, siis mitä tulee esimerkiksi satiiriin ja absurdiin teatteriin. Olivathan pitkään moiset taidemuodot ainoita julkisen kritiikin esittämiskanavia sosialistimaissa, lähinnä siksi, että niissä käsitellyt teemat ja käytetyt keinot ylittivät vallanpitäjien käsityskyvyn.

 

[Carlos]

Kun taas seuraava oli: Miten tappaa 20 kärpästä yhdellä iskulla? (lyödä neekerivauvaa turpaan) seurasi vaivautunut hiljaisuus. Ei tosiaan hyvä vitsi eikä hyvään makuun sopiva. Itse jaksan vieläkin päivitellä miten tuollaista voi sanoa edes ääneen.

Itseäni tuo ei naurata, koska siitä on väännetty taas lapsen nälkäkuolemalle nauraminen. Sen sijaan alkuperäinen versio "turkkilaista lapiolla naamaan" kyllä naurattaa, koska siinä tulee mielikuva hyvävoimaisesta aikuisesta turkkilaismiehestä jolla on ehkä hiukan puutteellinen hygienia.

En tosiaan ymmärrä mitenkään mitä hauskaa on lapsen kärsimyksen kanssa vitsailulla, oli sitten pellepukua tai ei. Ja olen kaikkea muuta kuin ahdasmielinen, mutta ihmiset jotka ko. vitseistä pitävät ovat mielestäni pimeitä. Sori jos jollain on ongelma sen kanssa.

 

[aceman81]

ihmiset jotka ko. vitseistä pitävät ovat mielestäni pimeitä. Sori jos jollain on ongelma sen kanssa.

En ymmärrä miten jollain voi olla noin jyrkkä suhtautuminen tällaiseen asiaan, mutta minun on vain opittava elämään tämän tiedon kanssa. Täälläkin peräänkuulutetun maalaisjärjen, eli tilannetajun, käyttö on sallittua. Näkisin kuitenkin että rankemman huumorin avulla voi keventää tunnelmaa, muuttaa säveltä tai kokea jollain tapaa yhtenäisyyden tunnetta. Ehkä siihen sitten vaaditaan jollain tapaa samalla aaltopituudella, huumorintajulla ja ymmärryksellä varustettua ihmistä/yhteisöä. Joidenkin kanssa klikkaa nopeammin kuin toisten, joidenkin kanssa ei koskaan. Eikä nyt ehkä asiallisten asioiden parissa asioidessa kannata tuntemattomille heitellä mitä tahansa.

Eipä sitä kyllä nuo lapsi -vitsit kuulu päivittäiseen repertuaariin - ellei Michael Jackson -osastoa lasketa. Mutta niissäkään ei naureta lapsille, vaan Michael Jacksonille. Ja jos ei Michael Jackson jaksa naurattaa, niin millekäs niissä vitseissä sitten nauretaan? Jos nauretaan.

 

[Ramchester]

Hesarin Nyt-liitteessähän käskettiin ihmisten lähettää vitsejä, jotka eivät loukkaisi ketään, eivätkä sisällä kirosanoja. Listasta tuli todella vaatimaton ja esimerkiksi annettu pingviini-vitsi jäikin parhaaksi. Toisaalta saattoi tämäkin loukata sekä pingviinejä ja rekkakuskeja.

Näistä lasten kuolemaa käsittelevistä vitseistä löytyy mielstäni ihan loistaviakin versioita. Varsinkin tämä pirttiviljelyyn liittyvä vitsi on mielestäni loistava ja jaksaa naurattaa aina:

Mikä on hauskempaa kuin lasten heittäminen traktorin lavalta?
Niiden vastaanottaminen heinähangolla.

Tämä aihe taitaa olla jopa jossain Monty Pythonin sketsissä, jos en ihan väärin muista.

 

[Carlos]

Eipä sitä kyllä nuo lapsi -vitsit kuulu päivittäiseen repertuaariin - ellei Michael Jackson -osastoa lasketa. Mutta niissäkään ei naureta lapsille, vaan Michael Jacksonille. Ja jos ei Michael Jackson jaksa naurattaa, niin millekäs niissä vitseissä sitten nauretaan? Jos nauretaan.

Tässä on juuri se "vitsi" näissä ei naureta sille lapsen kärsimykselle, vaan Jackoffille.

Kuten esim. tämä vanha vitsi; Talonmies oli lakaisemassa kirkkoa, kun pappi pöllähti ulos rippikopista ja pyysi jos talonmies voisi tuurata häntä vähän aikaa. "Se on ihan helppoa, seinällä on lista synneistä ja rangaistuksista, luet vaan siitä tuomion tunnustautuville". Ok, talonmies suostui. Sisään tuli isotissinen blondi, joka tunnusti harrastaneensa suuseksia. Listalta ei löytynyt sitä, joten talonmies kuiskasi verhon raosta ohikipittävälle kuoropojalle "mitä pappi antaa suuseksistä?" -Pullaa ja mehua vastasi kuoropoika.

Mutta siis edellisessäkin tapauksessa naureskellaan katolisen kirkon pikkupoikien hyväksikäytölle, ei sille että niitä pikkupoikia hyväksikäytetään.

Ja itse en edelleenkään näe mitään hauskaa näissä vauvantappovitseissä. Vaikka miten yritän ymmärtää, en näe siinä mitään hauskaa. Voi olla että johtuu omasta isyydestäni, se nimittäin muuttaa ihmistä. Varjokin voi sitä ihmetellä sitten joskus jos isäksi päätyy, ja selitellä ihan vapaasti joksikin psyko-kemialliseksi reaktioksi.

 

[wilco]

Naureskellaan katolisen kirkon pikkupoikien hyväksikäytölle, ei sille että niitä pikkupoikia hyväksikäytetään.

Siis mitä?

Ei naureskella sille että hyväksikäytetään vaan hyväksikäytölle...hmmm...hmmm...ei perkele, nyt ei aukea noiden ero.

Että silleen...

 

[Carlos]

Siis mitä?

Ei naureskella sille että hyväksikäytetään vaan hyväksikäytölle...hmmm...hmmm...ei perkele, nyt ei aukea noiden ero.

Että silleen...

Niin, ei siis naureta niiden pikkupoikien kärsimykselle, vaan siis niille setä-papeille jotka tarvitsevat pikkupoikia hoitaakseen seksuaaliset tarpeensa.