Olisi mielenkiintoista päästä kurkistamaan myös kulissien taakse haistelemaan joukkueen ilmapiiriä. Löytyykö sieltä sitä joukkuehenkeä vai ei? Nyt on tietenkin vaikeaa kun kaikki on mennyt vituiksi, mutta onko sitä yhteishenkeä ollut tuossa joukkuseessa alunperinkään?
Ovatko nuo pelaajat edes frendejä keskenään? Kun miettii, kuinka tunteikkaasti esim. Kimmo Timonen, Teppo Numminen ja Teemu Selänne puhuvat aina vanhoista Leijonat-kavereistaan kaikissa haastatteluissa, niin siinä liikuttuu ihan itsekin. Ei näissä nuorissa sellaista rakkautta toisiaan kohtaan oikein näe. Kaikki ovat niin huolissaan omista NHL-uristaan ja niin individualisteja, että jääkiekon perimmäinen olemus - joukkuepeli - unohtuu. Lisäksi ovat hajaantuneet nykyään ympäri maapalloa tuon NHL-unelman epätoivoisen jahtaamisen perässä, etteivät kerkeä missään vaiheessa toistensa kanssa pelata tai hengailla ennen maju-turnauksia.
Mieleen on jäänyt ennen Tsekki-peliä lyhyt välähdys pukkarista, missä joku pelaaja räplää kännykkäänsä kun pelin alkuun on n. 5 minuuttia aikaa. Silloin ei varmaankaan ole keskittyminen ja valmistautuminen peliin ollut ihan 100% tasolla. Ja kuinkas kävikään?
Itse olen sen verran natsi, että päävalmentajana ottaisin joka ukolta takavarikkoon kännykät ja läppärit heti aamupalan jälkeen ja sen jälkeen koko päivä käytettäisiin peliin valmistautumiseen henkisesti. Pyörittäisiin kimpassa porukassa, kellään ei olisi oikeutta mennä omia polkujaan. Käytäisiin vaikka puistossa kävelyllä sorsia syöttämässä, mutta pääasia että jätkät hengaisivat kimpassa ja sitä kautta löytäisivät sen tarvittavan Talvisodan hengen, mitä näiden pelien voittaminen vaatii, etenkin tällaisella taitojensa puolesta keskinkertaisella ryhmällä. Nyt se on sitä, että joka jätkä räplää sitä saatanan kännykkääaamusta iltaan, on fyysisesti läsnä mutta henkisesti jossain ihan muualla. Ei se sitä yhteishenkeä luo riittävästi, että joka ukolle laitetaan Leijonat t-paita päälle ja sitten jokainen lähtee omiin suuntiinsa ja vasta askissa nähdään. Jossa sielläkään se kommunikaatio ei näytä kulkevan. Nämä U20-pelaajat ovat vielä melkein samanikäisiä kaikki, joten luulisi yhteisiä puheenaiheita riittävästi löytyvän, eikä yhdessä vietetty aika tuntuisi kiusallisen väkinäiseltä "hei, mennään nyt purjehtimaan ja hypitään pukkihyppelyä Curren mieliksi tässä nyt vähän aikaa, että päästään äkkiä vittuun täältä"-meiningiltä.
Venäjällähän näitä kokemuksia riittää, kuinka lähes ylivertaisella materiaalillakin on otettu rumasti pataan ties keltä maju-turnauksissa, kun ei ole sitä yhteistä nuottia vaan löytynyt. Siitäkään huolimatta, että ovat hyvin patrioottista kansaa. Silloin on jokin mennyt pahasti pieleen yhteishengen luomisessa ja myös valmennuksessa. Aivan kuten taitaa olla nyt Suomen kohdalla viimeisimmissä turnauksissa.