Suomi oli surkea. Ei minkäänlaista ideaa hyökkäyspelissä. Pakkien avaukset kohtuullisen hyviä tai sitten toivotaan toivotaan syöttöjä, joita hyökkääjät eivät saaneet juuri koskaan hallitusti kiinni ja siihen jymähti hyökkäys. Ihan kuin 13-vuotiaiden junnujen syöttöjen vastaanottoja hyökkääjiltä. Muuten pakeilla omassa päässä hasardimeininkiä. Kummaa hätäilyä koko joukkueelta. Rautakoura oli ottanut selvästi liian kovan otteen joukkueesta ja se tukahdutti peli-ilon kun oli ziljoona monimutkaista pelisabluunaa pelaajien päässä, joista mikään ei toiminut tsekkejä vastaan. Henkinen valmennus oli nolla, jonka näki heti alusta alkaen keskittymisen puutteena ja huolimattomina syöttöinä. Veini saa kohtuullisen puhtaat paperit, mutta silti otteista puuttuu sellainen varmuus, jolla voitetaan mestaruuksia. Liikaa tuli ripareita ja muita haahuiluja kuten ensimmäisessä maalissa, jossa kiekko ei pysähtynyt maalin taakse, vaikka se oli tavoite ja siitä eka maali tsekeille. No, tästä voi vain parantaa, mutta kyllä näillä otteilla ollaan valovuoden päästä kirkkaimmista mitaleista, hyvä jos päästään edes jatkoon alkusarjasta. Suomi on tänä vuonna aika lähellä turistijoukkueella 20-vuotiaiden mittelöissä. Tai otetaan vähän takaisin; joukkue voisi olla hyvä ja taisteleva, mutta Rautakoura ei saa sellaista rentoutta joukkueeseen, että se nousisi pysyvästi voittokiitoon ellei henkseleitä löysätä ja anneta pelaajien pelata omilla vahvuuksilla. Valopilkkuja Heiskanen, Palmu, Saarijärvi, Vaakanainen, Koivula...oliko muita........Kiitos ja näkemiin, jos Suomi vielä häviää Ruotsille.