Voisiko puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) olla se tyyppi, joka puhaltaa hengen takaisin puolueeseen, politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala pohtii.
www.is.fi
Odotinkin jo tätä, että Kaikkonen aletaan nähdä kepun pelastajana.
Sitä vain mietin, onko Kaikkonen tarpeeksi maalainen puolueen kenttäväelle. Onhan hän toki Tuusulasta, joka on maalaiskunta, mutta perämetsien kepulaisten mielestä mikään osa Uudestamaasta ei varmaan ole kovin uskottavaa maaseutua. Jos nyt oikein muistelen, niin kepun puheenjohtajista vain yksi on ollut Uudeltamaalta, eli Vanhanen. Toki Johannes Virolainenkin asui Lohjalla, mutta karjalainenhan hän oli alkujaan, eikä se jäänyt kenellekään epäselväksi.
Kaikkosta on vielä vaikeampi mieltää maalaiseksi kuin Vanhasta, jolla oli sentään lautakasat, raittiusaate ja marjamehut. Oikeastaan Kaikkosessa ei ole mitään maalaista, enemmän hän on tyyliltään kaupunkilainen vaikka missä asuisi. Tietyssä mielessä se on etu, sillä Kaikkonen voi houkutella niitä, jotka eivät kepua muuten suurin surminkaan äänestäisi, mutta maakuntien kepulaiset voivat nähdä asian toisin. En tiedä, onko citykepulaisia edes olemassa, mutta Kaikkonen on hyvin lähellä sellaista. Kaikkosen voisi ihan hyvin laittaa kokoomukseen. Silti epäilen, voisiko hän toistaa Sipilä-ilmiön. Hän on siihen liian tuttu.
Keskustaväki odottaa tietysti neuvojani, ja niitä tottakai tulee. Nykyisessä heikossa kannatustilanteessa kepun kannattaisi nimenomaan erottua. Monet puhuvat juurille palaamisesta, ja se tarkoittaa kyllä myös sitä, että puheenjohtajan pitää olla uskottava maalainen. Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen olisi sitä. Hänellä on vahvat maalaisjuuret, mutta hän on silti moderni poliitikko, joka pärjää kyllä kaupungissa, julkisuudessa ja vallan kammareissa. Veikkaan, että Honkonen nähdään kepun johdossa ennemmin tai myöhemmin. Vara-pj hän nyt jo onkin. Honkosen ainoa ongelma on se, että onko hän liian
smooth. Kaikki muu hänellä on.
Jos änkyrämpää vaihtoehtoa halutaan, niin maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen on toinen. Kun Kulmuni oli heikko puheenjohtaja, niin Kurvinen laitettiin usein hänen tuekseen selittämään ikäviä asioita. Kurvinen on oikeasti aika kova jätkä, on hoitanut taitavasti monet paskanakitkin. Pärjää ainakin julkisuudessa, perse kestää merivettä. Kurvisessa on sellaista vanhojen aikojen keskustalaista tahtopoliitikkoa. Aivan ehdottomasti toinen veikkaus kepun johtoon tulevina vuosina.
Kolmas veikkaus on Eeva Kalli. Taustaa liike-elämästä, politiikkaan tullut melko myöhään. On saanut nopeasti vastuuta ja näkyvyyttä kepussa. Vahvat juuret puolueessa isänsä kautta. Viestinnän tehtävissä olleena hallitsee tietysti julkisuuden, mutta kääntöpuolena on tietty teflonmaisuus. En muista Kallin olleen kovin vahvasti mistään mitään mieltä, mutta se voi olla toki omaa valppauden puutettani. Olisi varmasti ainakin riskitön vaihtoehto, mutta en tiedä, riittääkö se. Saarikko hallitsee yhtä lailla julkisuuden ja on hahmona värikkäämpi, eikä silti ole hyvin mennyt.
Mutta joku noista.