Kannattamattoman tuotannon tukeminen on virhe. Se vääristää hintoja ja kilpailua sekä tuottaa usein heikompaa laatua. Tietty omavaraisuus ja huoltovarmuus on säilytettävä silti muiden maiden tapaan. Mutta totta on, että se voidaan tehdä nykyistä järkevämmin.
Jos katsotaan isoa kuvaa (ei siis Suomea), EU ja maailma kulkevat toiseen suuntaan. Lisää tukia. Tällöin Suomen mahdollisuudet heikkenevät EU:n sisällä ja kansainvälisessä kilpailussa. Kiina on noussut taloudeltaan maailman kärkeen valtion tukiohjelmilla. Kiina vääristää koko ajan kansainvälistä kilpailua. Kiina on käytännössä luonut tilanteen, jossa valtion tukia saavat kiinalaisyritykset kilpailevat EU:n markkinoilla. EU tulee kenties vastaamaan uusilla tuilla.
Lisäksi edelliseen kappaleeseen suoraan liittymättä, EU vastaa kilpailuun uusilla tukipaketeilla, joista ensimmäinen on 750 mrd Next Generation elpymisväline. Se muuttaa EU:ta tukemalla vihreän kehityksen ohjelmaa ja digitalisaatiota sekä parantamalla häiriönsietokykyä. Kiina ja USA ovat vastanneet omilla tukipaketeillaan. Suomessa tukea voivat hakea yritykset, maanviljelijät, oppilaitokset ja järjestöt ja tuen kokonaismäärä on luokkaa 380 euroa per jokainen suomalainen.
Palataan Suomeen. Suomi osana muita EU-maita on luvannut sijoittaa NG-tukirahat investointeihin, jotka paitsi työllistävät, myös edistävät ilmastopäästöjen vähentämistä ja digitaalisuuteen siirtymistä. Kuinka tämä onnistuu suomalaiselle maataloudelle ja Keskustalle sekä tietenkin muille hallituspuolueille. Millaista ilmastopäästöjen vähentämistä Suomessa nähdään?