Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Hyviä mietintojä, kiitokset. Tulisivat kepulaiset traktorikulkueessa tapaamaan sinua pääkirkolle.Kun haastoit, niin yritän hahmotella jotain.
Ongelman olen nähdäkseni kuvannut. Ratkaisuna siis se, että tilakoot pitää saada vielä nykyistä huomattavasti isommiksi.
Kaksi keskeistä asiaa, jotka muuttaisin.
Tukikelpoista käytössä olevaa peltomaata pitää saada poliittisilla päätöksillä isommille tiloille sellaiseen viljelyyn, joka tähtää myös maksimaaliseen satoon(tässä myös huoltovarmuusnäkökulmaa). Poliittinen päätös voisi olla esim Karhisen esittämä 20 000€ myyntituottovaade maataloustukien saamiseksi. Tämä karsisi maatilojen määrää 30-50%, koska tämä mainittu osuus ei kriteereitä täytä. Tässä voisi olla luopumistuki-porkkana, joka olisi kertaluontoinen valtion maksama tuki niille jotka myyvät/vuokraavat peltonsa aika-ikkunassa X. Ettei pyrittäisi konkurssiaaltoon vaan hallittuun siirtymään kohti ammattimaisempaa suurviljelyä.
Yksi erillinen tapa voisi olla pellonraivuutuki kriteerein X määritellyille maapohjille. Tässä voisi olla sellainen konsepti, että metsittämällä huonoa peltomaata siirrettäisiin tukioikeus kohdennettuna uudelle raivattavalle pellolle. Tässä tulisi ilmastonäkökulma huomioitua, että hiilensidonnan määrä ei muuttuisi.
Ja kyllä, olisi karmea paikka olla kepulainen maa- ja metsätalousministeri joka esittäisi tällaista. Maatiloihin liittyy niin paljon tunnetta ja perhenostalgiaa, että siinä ei järkipuheet auta. Kepu kenkisi minut ulos viikossa tuolta vakanssilta.
EDIT: Suuremmat tilakoot antavat myös edes piirun verran enemmän neuvotteluvoimaa teollisuuden suuntaan. Kiinnitetyt isot sadot tuovat vakautta ostajille, jolloin toisinaan voidaan maksaa vähän parempaa hintaa.
Lisäisin yhteiskunnan taholta kannustettavaksi tietyillä yksikkökokotavoitteilla myös yhteisyritysten perustamisen. Jos huvittaa, niin näitä voi kutsua vanhaan tuttuun tapaan vaikka maatalousyhtymiksi, ja niitä tultaisiin satavarmasti kutsumaan ruohonjuuritasolla myös kolhooseiksi. Soveltuu huonosti perinteiseen sukutila- ja isäntämiesajatteluun, mutta voi esimerkiksi maitotilalla tarkoittaa entistä korkeampaa rehuomavaraisuutta, parempaa kykyä tuotannon investointeihin, ja työn jakamista yrittäjien kesken siten, että kukin isäntä voi pitää suunnitellusti kunnon lomia. Jälkimmäinen hoituu entistä paremmin, kun maitotilan tuotannon automaatio on sillä tasolla kuin isossa yksikössä pitää olla. Soveltuu moniin muihinkin tuotantomuotoihin.