Keskiarvosi 15-vuotiaana?

[SamSpade]

6,8 taisi olla. Ei oikein koulu ja opiskelu napannut yläasteella, ehkä liian "helpon" tai tylsän hitaan etenemisen. Ainoa mikä kiinnosti taisi olla kemiantunnit joista sitten kiitettävää.
Ei älystä kiinni, ÄO mitattuna 138, mutta pitkäjänteisyyttä puuttui itseltäni. Aikuisempana sitten heittämällä kiitettävää aina kun olen opiskellut, ilman mitään kovia panostuksia.

 

[Iker]

Tämä nuoremmille opiksi ja ojennukseksi, työnteko kannattaa aina. Koulussa lopputulos on lopulta suunnilleen lahjakkuuden ja työnteon tulo.

Minä aloin tekemään koulun eteen työtä vasta lukiossa.

Kasiluokan keskiarvo lienee ollut siellä hädintuskin seiskan pinnalla, kielet eli englannin ja ruotsin kympit pitivät sen edes noissa lukemissa kun puolestaan lukuaineet kemiasta biologiaan menivät aika vihkoon kun ei vaan riittänyt panostusta lukea ja perehtyä enempää. Sen muistan, että ysiluokallakin jo hieman lukiohakua varten tsemppaamalla sain sen nostettua yläasteen ja peruskoulun lopputodistukseen huikeaan lukemaan 7,3.

Lukion päätteeksi ylioppilaslakin kylkiäisinä saadussa todistuksessa keskiarvo oli 8,8, eli lukiossa tuli hieman enemmän panostettua koulunkäyntiin ja muutos oli melkoinen. Yläasteen kutoset ja seiskat vaihtuivat kertaheitolla putkiin ysejä ja kymppejä, ja se tuntui alussa erikoiselta kun oli tottunut pitämään itseään vähän huonona oppilaana joka kantaa aina niitä heikkoja arvosanoja kotiin.

 

[Joppe K]

Yhdeksännen luokan kevät- eli päättötodistuksessa oli keskiarvo 9,2. Lukuaineet taisivat olla hieman enemmänkin, mutta kuvaamataidon seiska pudotti tuota kokonaiskeskiarvoa aika lailla.

 

[chubster]

Kyllä mä taisin tiukan loppurutistuksen saattelemana sen rutistaa muistaakseni lukemaan 7.2. Siitä sitten ihmeen kaupalla lukioon jossa keskiarvo taisi olla vieläkin komeampi. Kirjotukset sentään meni kohtuu ok 4 C ja 1 L , mutta eipä niillä lapuila ole ikinä mitään tehnyt.

Ammatikorkeakoulusta on tullut tuon jälkeen valmistututtua ja työtä riittää sosiaalialalla.

Opikselu ja lukeminen ei oo koskaan mun juttu ollu ja muut mielenkiinnon kohteet vieny aina kaiken koulumotivaation. Silti sitä on suoriuduttu.

Minimipanoksella maksimitulos, se oli oma mottoni. Toimi ihan hyvin kunnes iski korkeakouluopintojen aika eikä tenttiä edeltävän illan "mikäs kurssilla olikaan aiheena" -tasolta lähtenyt pänttääminen johtanut läheskään aina tentin läpäisemiseen. Olisi pitänyt hankkia kirjakin joskus.

Kuulostaapa jokseenkin tutulta!

 

[Mazaa]

Yläaste vai mikälie Yläkoulu se nykyään saattaapi olla, siellä oli vielä tunneilla läsnäolovelvollisuus ja sitäkautta keskiarvoksi muodostui 8,9.

Lukiossa tavoitteeksi muodostui kolme ällää, lopputuloksena oli neljä, yksi laudatur ja lukio lukematta läpi. En vieläkään tiedä mitä tapahtui, joku muu saa selittää.

Keskiarvo tippui kymmenyksen alle kahdeksaan, vaikka yritys oli kova, aiheina pääosin naiset, juoma ja laulu - ilman lauluääntä.

Tosin myös viime vuosina olen päässyt lukemisissani lähelle Clintonin Billin tehotilastoja, joten voisi sen lukemisen vielä jatkaa uudestaan maisteriin asti.

 

[Milanista]

7.5 ja Laudaturin yo-paperit, laiskaa "lahjakkuutta" tai hyvää tuuria.

 

[passenger]

Yläasteella taisi olla vielä lähes yhdeksän tuo keskiarvo. Mitään en tehnyt minkään eteen silloinkaan ja alamäki lukiossa taisi olla aikamoinen, kirjoituksista sentään selvittiin jotenkin läpi, lukematta tietysti. Mitään en oikeastaan ole tehnyt sen jälkeenkään ja saavutukset voidaankin täten laskea kädettömän miehen sormista.

 

[sekolust]

Lukuaineet menivät haarukkaan 8,5-8,7 sekä lukiossa että yläasteella. Tarkkaa muistikuvaa ei nyt tähän hätään ole, mutta skaala oli tuo. Sen verran arvosanoihin tuli kuitenkin eroa, että lukiossa oli enemmän kymppejä ja seiskoja: yläasteella pärjäsi "epämukavissa" ainoissa helpommin ja toisaalta lukiossa tuli nähtyä "mukavien" osalta enemmän vaivaa. Toisin sanoen yläasteella todistuksessa oli lukuaineet joko 8 tai 9, lukiossa taas 7-10.

Muiden aineiden vaikutusta en ole jaksanut edes pahemmin laskeskella. Käytännössä liikunta oli 10, kuvis&musiikki mitä opettaja ikinä arpoi koneesta ja yläasteella muut mitä lie. Enemmän nuo tuntuivat joko huvilta tai täysin turhalta pakkopullalta kuin opiskelulta, eipä paljon tullut esimerkiksi suoran viivan piirtämistä treenattua kotona.

 

[Barnes]

8,9 se oli. Kympit napsahti historiasta, yhteiskuntaopista, englannista, ruotsista ja terveystiedosta. Heikoimmat aineet olivat taito- ja taideaineet sekä matematiikka, mitkä kaikki kuitenkin päätyivät kasiin eli eivät nekään nyt huonosti menneet.

Ala-aste oli kaikkinensa varsin puuduttavaa aikaa, yläkoulusta taas on hyvät muistot. Mukavia olivat kaverit ja opiskellakin jaksoi.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tämänhän muistaa melko hyvin. Ainakin äidinkieli, matematiikka, liikunta ja englanti kymppejä. Ruotsi ja saksa kutosia. Uskonto ja käsityö seiska. Loput kaseja tai ysejä. Käyttäytyminen vissiin kuusi., vai olikohan sitä edes enää päättötokarissa, ei vissiin. Olin kamala raggari. Keskiarvo oli noin 8,3.

EDIT: Ysiluokan jälki-istunnotkin muistan. Niitä oli 17.

 

[Walrus21]

Kasiluokalla keskiarvo alkoi vielä ysillä, mutta vika vuosi meni perseillessä, joten lopullinen numero luokkaa 8,6. Uskonto mulla oli luonnollisesti 10.

 

[Palstalegenda]

Minulla oli keskiarvo nelosluokalta kutosen loppuun aina 8,5. En lukenut kertaakaan läksyjä yhtään ja olin vaan läsnä. En häiriköinyt, en ollut aktiivinen. Olin vaan elossa ja vastasin vain jos kysyttiin.

Neljän vuoden takaa tämä tarina...

Hieman aihetta sivuten, vituttaa vieläkin ala-asteen kuudennen luokan päättötodistus.

Kävin ala-asteen pienessä kyläkoulussa, jossa miesopettaja opetti luokkia 4-6. Satuin kerran tokaisemaan luokallani olleille tytöille, että "*Jokke (opettaja) selvästi lellii *Juskaa (luokallamme ollut poika), kun Juskan äiti on koulun johtokunnassa".

Kyseinen opettaja oli salakuuntelemassa meitä korva kiinni ovessa paksun, kaksi ja puoli metriä korkean oven takana. Tästä lauseestani Jokke-opettaja veti järjettömät palkokasvit sieraimeen ja huusi minulle ainakin 20 minuuttia yhteen putkeen opettajanhuoneessa. Tuloksena oli käyttäytymisestä kuutonen todistukseen, vaikka en edes istunut kertaakaan jälki-istunnossa kyseisenä lukuvuotena.

Muistaakseni aikanaan todistuksen numeroa sai laskea tai nostaa vain kaksi numeroa ylös- tai alaspäin, mutta jotenkin kummasti ylä-asteen ensimmäiseen todistukseen käyttäytymisnumeroni oli noussut kuutosesta ysiin, vaikka tämä oli vastoin sen aikaisia ohjeita.

Toinen lyhyt tarina on se mistä tämä avautumiseni tytöille sitten johtui. Kuudennella luokalla meillä oli kansalaistaitoa aineena, josta oli vain kaksi koetta. Sain kokeista arvosanat 10- ja 10. Saimme tietää kansalaistaidon arvosanat jo hyvissä ajoin ennen lukukauden päättymistä. Arvosanani oli 8, vaikka olin kyseisessä aineessa mielestäni kympin oppilas. Juska sai molemmista kokeista 8- arvosanaksi, ja silti sai todistukseen ysin. Mielestäni koin selkeää vääryyttä silloin.

Opettajan kusipäisyys näkyi myös toisessa aineessa eli maantiedossa. Nolottaa jopa hieman sanoa, mutta suosikkikirjani ala-asteen viitos- ja kuutosluokalla oli Taskuatlas, eli ns. karttakirja, jonka osasin silloin kuin omat taskuni. Johtuen kiinnostuksesta maailmaa ja maantietoa kohtaan sain kokeista viitos- ja kuutosluokalla kymppejä tai kymppimiinuksia. Silti en saanut todistukseen maantiedosta kuin ysin. Yläasteella tämä muuttui, ja ainoa kymppi liikunnan lisäksi tulikin maantiedosta.

Ala-asteen maantiedon tunnilla siis tämä sama kyseinen opettaja piti meille tuntia aiheesta maailman valtiot ja niiden pinta-alat. Siinä kohtaa, kun opettaja kertoi Kiinan olevan pinta-alaltaan maailman suurin valtio ja Yhdysvaltojen toiseksi suurin - nostin pienen metelin. Totesin, että asia ei ole noin ja, että Venäjä/Neuvostoliitto on suurin ja Kanada toiseksi suurin. Opettaja käski olla hiljaa ja toisti Kiinan olevan pinta-alaltaan suurin valtio. Sanoin ääneen, että opettaja on väärässä. Sitten opettaja alkoi huutaa minulle täyttä kurkkua ja tarttui kädestäni kiinni ja riuhtoi minut opettajanhuoneeseen ja matkalla huusi, että nyt mennään katsomaan, kun Kiina on maailman suurin valtio ja kuinka hän on oikeassa.

Muistan ikuisesti, kun opettaja avasi karttakirjan ja huusi minulle, että nyt katsotaan tästä, kun hän on oikeassa. Opettajan ilme oli todellakin näkemisen arvoinen, kun hän vei sormensa kohtaan valtiot pinta-alan mukaan, ja sen jälkeen tuli hiljaisuus, sekä listaus:
1. Neuvostoliitto 2. Kanada 3. Kiina 4. Yhdysvallat

Hiljaisuutta kesti vajaat kolme päivää, kun opettaja ei puhunut minulle sanaakaan edes opetustilanteessa. Muistan vieläkin sen hetkisen tunteen, kun luokkaan palatessa olo oli kuin voittajalla. Koulun hiihtokisat eivät olleet mitään tuohon hetkeen verrattuna.

*nimet ehkä muutettu

Jo on ollut opettaja. Tuollaisten kanssa olisi mielenkiintoista jutella sitten, kun itse on aikuinen. Että millainen tyyppi tuo aikuisen silmin on. Mulukkuhan se on, se on selvää, mutta silti.

 

[NDT665]

Silloin keskiarvo oli 8,7. Moni asia otti päähän sen ikäisenä, mutta koulussa suoraan sanoen vitutti musiikin numero ja perusteet sen antamiselle.
Kysenen musiikin numero muodostui periaatteella 50/50 laulun kokeesta ja kaikesta muusta. Joku hemmetin lauluesitys oli puolet koko numerosta!?
Pidin teoriasta, musiikin historiasta, soitin pianoa ja olin/olen aivan hemmetin huono laulaja.
Musiikki oli aina rupinen ja ansaitsematon kahdeksan.

 

[peterra]

Muistaakseni oma keskiarvo oli 8,6, kun yhdeksänneltä lähdin. Voi olla myös, että oli 8,4...vaikea muistaa enää ja en jaksa tsekata. Tuo onkin sit viimeinen elämän "parempi" todistus, koska jostain syystä lukiossa fokus alkoi karkailemaan ja taisi olla suurempia suunnitelmia pelimaailmassa kuin oikeassa maailmassa. Monta juttua tekisin toisin, jos voisin, mutta toisaalta katuminen on typerää. Jokaiselle sallitaan omat pienet vastoinkäymiset, ne tuovat vain luonnetta.

Keskiarvoa toivat muistaakseni reippaasti alaspäin matematiikka, fysiikka sekä erilaiset taitoaineet (musiikki, liikunta, käsityö yms.) joista missään en ollut kovin lahjakas saati kiinnostunut. Liikunta oli aina seiska, huolimatta siitä, miten sen hoidin ja tein. Taisipa tuo heikko liikunnan arvosana myös olla yksi syy, miksi motivaatio kaikkiin lajeihin pysyi pitkään nollassa. Onneksi aikuisiällä liikunnasta onkin sitten tullut elämäntapa ja numerot ei enää kiinnosta ;)

 

[Noitarumpu]

Olen ollut vähän hulivilityttö aikoinaan ja yksikin vuosi lintsattiin kaverien kanssa koulusta enemmän kuin siellä oltiin. En kirjoja availlu, tuplasin yhden vuodenkin. Levottomana sieluna kävin vasta muutama vuosi normin päättövuoden jälkeen, aikuisena, peruskoulun loppuun. Kypsempänä ja järki enemmän päässä numerotkin olivat sit hyvää luokkaa. Äikkä ja kielet sekä kuvaamataito ovat olleet vahvimpia aina. Stipendiäkin tippui, kun ammatilliseen koulutukseen etenin.

En hankkinut koskaan ylioppilaslätsää, vaikka kirjoitinkin ja äitinä kieltäydyin jyrkästi siitä äitilyyrasta. Ei vois vastenmielisempää ostosta olla! Edelleenkin olen sitä mieltä, että numerot ja tokarit ei kaikkea kerro. Ei todellakaan.

 

[Kirjoittelija]

Tämänhän muistaa melko hyvin. Ainakin äidinkieli, matematiikka, liikunta ja englanti kymppejä. Ruotsi ja saksa kutosia.

Äidinkieli ja englanti kymppejä, ruotsi kutonen. Haiskahtaa todella persulta.

 

[aquanqua]

9.54 ja jotain.

 

[huhheijaa]

Aika turha paperi. Muistaakseni oli jossain 9,2 tienoilla yläasteelta poistuessa. Peruskoulun päättötokareissa kuitenkin hirveästi heittelyä riippuen oliko kuinka tasokkaassa koulussa, koska opettajathan ne arvosanat ihan mielivaltaisesti antavat ilman mitään koko valtion kattavaa testausta. Sain omasta mielestäni useista aineesta kymppejä vain siksi, että olin luokan paras.

En ollut tunneillakaan aktiivinen, sillä ainoat kysymykset joihin viittailin olivat niitä, joihin kukaan muu ei osannut vastata. Olin myös sen verran äänekäs, että historian opettaja uhkasi antaa ysin päättötodistukseen, jos en rauhoitu ja viittaile enemmän tunneilla. Muistan vieläkin iloisesti kuinka sain sen 10 kuitenkin, koska taisin kasiluokalla saada kaikista historian kokeista 10 täysillä tai yhtä vajaa täysillä pisteillä.

Tiesin kuitenkin, että 8,5 keskiarvo olisi jo helposti riittänyt siihen lukioon mihin olin hakemassa, niin eipä hirveästi motivoinut opiskelemaan. Lukiossahan tuo keskiarvo taisi tippua sitten johonkin 8-9, kun oli vähän tasokkaampi koulu. Työmäärää en juuri nollasta jaksanut nostaa ennen kuin hain yliopistoon. Siinä olikin sitten vähän urakkaa, kun piti lukea sellaista 8h päivässä, kun ei ollut tottunut lukemaan yhtään.

 

[sinikettu]

Joku 8,3 keskiarvo muistaakseni. Olin aika laiska peruskoulussa. Eipä tosin ole estänyt pääsyä myöhemmin sellaisellekin taipaleelle, jonka karsinnassa ovat monet paremman paperin jampat epäonnistuneet.

 

[adolf]

Jaa, enpäs kyllä muista ihan tarkkaan paljon päättötodistuksen keskiarvo oli, mutta muistelisin että se oli siinä 7,7 - 8,0 haitarissa. Olin ihan mielettömän laiska lukemaan läksyjä koulussa. Mulle oli esimerkiksi matematiikka jostain syystä paljon helpompaa vielä ala-asteella kuin isolle osalle muista, mutta sitten yläasteella putosin matikassa tuommoisesta 9-10 oppilaasta jonnekin 6-7 tasolle. Ei ne tangentit ja muu suunnikkaiden mittailu oikein napanneet ja muutenkin siinä kasiluokalla rupesi vähän muut jutut kiinnostamaan kuin koulunkäynti.

Olishan se tietysti kun vähän enemmän olisi silloin jaksanut nähdä vaivaa, voinut keskittyä jo ihan pienestä pitäen oikeasti panostamaan kaikkien vittujen piirtelyjen sijaan, mutta toisaalta aivan yhdentekeväähän tuo nyt on sitä enää sadatella. Sitä pienenä oppi semmoisen "hoidetaan kaikki vasemmalla kädellä" asenteen, niin kyllä sitä on sitten vähän vanhempana ymmärtänyt että kannattaa ihan oikeasti ottaa se oikeakin käsi mukaan siihen mitä tekee, mutta sillee että ei kumminkaan liikaa rupea puristamaan, koska muuten katoaa ilo elämästä. :) Mutta siis jos jotain haluaa, niin sen eteen pitää tehdä se jonkinmoinen työmäärä ennen kuin sen voi saada. Tätä en oikein nuorempana älynnyt, vaan kaikki olis pitänyt tulla valmiiksi syliin kannettuna.

Ja ei tämä elämä nyt kumminkaan mihinkään vähän vasurilla vedettyyn peruskouluun tule kaatumaan. Tai ainakaan meillä ole vielä kaatunut, eikä toivottavasti tule kaatumaan tulevilla sukupolvillakaan.

Elettyä elämää ne yläasteen kiljukännit ja nurkan takana röökiringissä räkimiset kumminkin oli. Vaikka se monilta osilta tyhmää aikaa olikin, niin en silti jälkeenpäin ajatellen niitäkään pois vaihtaisi vaikka todistuksen numeron saisi sitä vastaan vaihtaa kuinka korkealle tahansa.

 

[ernestipotsi]

Lukioon pääsyyn laskettiin ainakin omana aikanani vain ns. lukuaineet. Näiden keskiarvo oli tasan 8. Minulla oli jokaisen lukuaineen arvosana tasan 8.
Taideaineissa oli sitten enemmän hajontaa. Siellä oli ysiä ja kuutosta vähän seassa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Olen jo takavuosina kirjoittanut tähän ketjuun, mutta jokin aika sitten huomasin, että peruskoulun päättötodistusta tai muitakaan peruskoulun todistuksia ei minulla taida olla tallessa. Autotalliin varastoiduissa pahvilaatikoissa voi olla, sinne en ole nyttemmin katsonut. Toisaalta, eipä noita ole kukaan kysellyt perään, missään vaiheessa. Yliopistoihin ym. hakiessa piti olla oikeaksi todistetut kopiot, mutta vain lukion ja yo-tutkinnon osalta. Niitäkään papereita kukaan ei ole pyytänyt nähdäkseen sen koommin, kuten ei yliopistotason tutkintotodistuksiani. Aina on riittänyt, että olen väittänyt opiskelleeni siellä ja valmistuneeni tuolta.

Olisiko ollut keskiarvo 9,4 tai 9,5, vai ettei vain olisi ollut 9,3. Lukuaineet ja kaikki aineet kun olivat erikseen. Saattoi olla 9,5 lukuaineet, ja kaikki aineet 9,4 tai 9,3.

Alakoulun osalta muistan, että kymppiä ei saanut kukaan ikinä mistään. Käytännössä 9 oli korkein mahdollinen numero todistuksessa, paitsi käytöksessä ja huolellisuudessa saatettiin antaa 10. Mutta lukuaineissa mikään ei riittänyt kymppiin, ei vaikka koenumerot olisivat olleet kymppejä ja käsi olisi ollut tunneilla koko ajan pystyssä.

 

[sekolust]

Jossain päältä 8.5 ja alta ysin oli kaikkien aineiden keskiarvo. Lukuaineet olivat kymmenyksen tai kaksi ylempänä: periaatteessa tietyistä ei-lukuaineista tuli selkeästi lukuaineita heikompia arvosanoja, mutta hieman tuota kompensoi muun muassa liikunta. Varmaan porukoilla nuo paperit olisivat jos oikein kiinnostaisi kaivaa, mutta kun ei vain inspiroi.

Lukio tuli valittua oikeastaan kahdesta syystä: logistisista ja sosiaalisista. Tuonne olisi voinut pudottaa keskiarvoa sellaisen 1.0 verran ja silti ei olisi tehnyt tiukkaa. Oikeastaan "erikoistuminen" alkoi vasta lukiossa ja tuolloin siihen 8-9 ryhmään tuli päälle kymppiä ja seiskaa, riippuen miten aine kiinnosti. Keskiarvo pysyi lukiossa aika samansuuntaisena, mutta kuten todettu, niin lukiossa sitten alkoi se kiinnostus tai kiinnostumattomuus (onko tuo vittu edes sana?) näkyä numeroissa.

 

[V-G-]

Perskarina päättärin keskari oli 8,8. Lukion vastaava oli 8,55. Sääli ettei yliopistolta saa vastaavaa.

 

[blue line]

Perskarina päättärin keskari oli 8,8. Lukion vastaava oli 8,55. Sääli ettei yliopistolta saa vastaavaa.

Kyllä sieltä jotain kuitenkin saa. Tutkintotodistukseen tulee gradun arvosanan lisäksi opintoainekokonaisuuksien painotetut keskiarvot. Tosin ei desimaalin tarkkuudella.