Olin ala-asteelta yläasteelle saakka sellainen on/off-opiskelija. Jos jokin aine ei kiinnostanut minua tippaakaan tai en tullut toimeen opettajan kanssa erityisen hyvin se näkyi välittömästi opintosuorituksessa. Tämän ohella ala-asteen lopulla ja koko yläasteen uinti kiinnosti niin paljon, että se vei kaiken aikani ja loppujen lopulta tulos oli nolla - panostettu aika ei tuottanut tulosta.
Voinen mainita joitain esimerkkejä opiskelutavoistani. Jo ala-asteelta lähtien maantiede kiinnosti minua todella paljon. Kun oppikirja ja työkirja jaettiin lukuvuoden alussa niin ei ehtinyt mennä viikkoakaan kun olin jo lukenut koko kirjan läpi ja tehnyt kaikki tehtävät ennakkoon. Sama biologian suhteen. Tosin ala-asteella luokanvalvoja ei koskaan antanut biologiasta tai maantiedosta ysiä parempaa vaikka käytännössä taisin olla luokkamme paras maantiedossa, en vaan ollut opettajan suosikki. Yläasteella kaikki muuttui hetkessä ja siellä todistukseen tuli kymppejä. Maantiede ja biologia yksinkertaisesti kiinnostivat niin tolkuttomasti, joten ne olivat helppoja enkä koskaan kokenut, että olisin panostanut niiden opiskeluun. Kaikki sujui luonnostaan ja todella vaivattomasti!
Olen myös aina tykännyt piirtämisestä ja kuvaamataidosta mutta jostain kummallisesta syystä ala-asteella en saanut koskaan kasia parempaa arvosanaa todistukseen. Tosin kinastelin opettajan kanssa useammankin kerran ja ensimmäisellä sekä toisella luokalla, kun opettaja ei jostain kumman syystä tykännyt työstäni, yksintein revin sen ja heitin roskiin. Enkä tehnyt uutta työtä. Näkyi kenties numerossa! Yläasteella todistukseen tuli ensin ysi ja sitten se nousi kymppiin pysytellen siinä koko yläasteen ajan. Opettajani, joka oli myös ammattitaiteilija, ilmeisesti ymmärsi kuvallista ilmaisuani hiukan ala-asteen opettajaa paremmin ja se sitten myös näkyi numerossa korottavana tekijänä. En nimittäin koskaan kokenut, että tekniikkani olisi ottanut aimoharppausta eteenpäin ala-asteen ja yläasteen välillä.
Opettajalla on myös suuren suuri merkitys siihen millainen opiskelija minä olen. Ala-asteella inhosin englantia ylikaiken ja numeroni oli siellä viitosen rajamailla. Viidennen kevällä nelosen uhka riippui hetken ilmassa mutta viimeinen koe kuutosen myötä pelasti homman ja sain armosta viitosen. Yläasteella opettajanamme oli sitten todella innostava ja taitava opettaja - Kostaja nimeltään. Yhdeksännellä englanti oli ysi ja opettaja sanoi rehellisesti, että hän olisi antanut kympin jos olisin ollut hiukan aktiivisempi tunnilla mutta en ollut, koska olin niin pirun ujo.
Musiikista en ole pitänyt koskaan. En osaa laulaa enkä soittaa mitään instrumenttia. Niinpä laulukoe - luokan edessä muiden kuunnellessa - oli yhtä tuskaa mutta onneksi tämä tuska loppui yleensä jo ensimmäisen kappaleen jälkeen opettajan todetessa sen suuntaisesti, että nyt tämä surkeus saa riittää. Eivätkä kokeetkaan menneet sen paremmin. Yläasteella taso tippui, jos mahdollista. Minun ei juuri tarvinnut laulaa eikä soittaa mitään instrumenttia. En nyt muista monennenko luokan jälkeen musiikki tuli valinnaiseksi, enkä tietenkään valinnut sitä. Mutta päättötodistuksessani komeilee musiikista viitonen. Itseasiassa opettaja antoi armosta tämän viitosen, koska laulu ja soittokokeeni olivat täysin nollan arvoiset. Teoriakokeista, joita oli useampi, sain nelosia ja viimeisestä kokeesta huikaisevat nolla pistettä ja opettaja antoi numeroksi nollan! Olin varma, että joudun kesällä tekemään hiukan kertausopintoja mutta onnekseni numero oli viisi. Ilmeisesti opettaja katsoi, että pääsee itse helpommalla jos antaa sen viitosen kuin pistää kertaamaan. Olisihan se nyt ollut noloa jäädä luokalle musiikista!
Olen aina ollut hyvä maantiedossa, biologiassa, liikunnassa, historiassa, kuvaamataidossa (kunhan opettaja vaan ymmärsi taiteeni päälle) ja yläasteella sitten englannissa etc. Ja vastaavasti aina ollut huono musiikissa, käsitöissä, ruotsissa (opettaja oli mulkku, joten minähän en tunnilla viitannut tai kokeisiin lukenut - idiotismia tämäkin). Uskonnossakin olin hyvä mutta sitä en laske joukkoon koska oli niin paska aine!
Sama metodi jatkui jatko-opinnoissakin Lappeenrannan kauppaoppilaitoksessa. Huomasin jo ensimmäisen kuukauden jälkeen olevani aivan väärässä paikassa, mutta lusmuillen opiskelin aikani ja valmistuin ihan hyvin arvosanoin. Oikeastaan vasta nyt aikuisiällä opinnot ovat maistuneet, tai en nytkään ole töitä joutunut tekemään juuri yhtään mutta opinnot vaan oli yksinkertaisesti niin helppoja. Jopa ruotsista tuli kiitettävä arvosana! Puhumattakaan matematiikasta, kiitettävä arvosana sekä lääkeopinnot ensimmäisellä yrittämällä läpi. Lääkelaskutentti tarkoitti sitä, että yksikin virhe tiesi nolla-tulosta. Ja virheeksi riitti se, että vastausta ei oltu erikseen kirjoitettu.
Mutta se yhdeksännen luokan kevätlukukauden todistuksen arvosana, vain 7,8.
vlad.