Mihin kohtaa ruumista tulee lämmin olo järjestäytyneen rikollisuuden tukemisesta?
Mielenkiintoinen väittämä sinänsä, herättää miettimään mikä on rikollisuutta. Vaikea on nähdä mitään rikosta tapahtuneen, jos joku multa jeesiä pyytää ja hyvän (vaikka keksitynkin) läpän on jaksanu asiaansa edistääkseen miettiä, ja mä vapaaehtosesti jonkun irtonaisen viskaan. Itseasiassahan tuo on palkkio luovuuden käyttämisestä elannon hankkimiseen, vai mitä? Noinhan se on kaikki vaihtotalous tässä maailmassa järjestynyt käsittääkseni.
Vasta sitten voisi ajatella rikoksen tapahtuneen, jos väkisin joku mut rullais tai vaivihkaa vohkis, näin minä sen ymmärrän.
Sen sijaan helsingissä ei käsittääkseni ole tätä kolmannen maailman ilmiötä olemassa, jossa katulapset pakotetaan kerjäämään heitä otteessaan pitäville huumejengeille rahat huumeisiin, joka on siis rikollista ja sielläpäin (etelä-amerikka, aasia jne.) matkustavien kannattaa muistaa, ettei lapsille saa antaa rahaa, vaan tarjota ruoka vaikka lähibaarissa, niin saavat edes syödäkseen.
Jotenkin minun oikeuskäsitykseeni myös kuuluu, että jos ruokaa nälkäänsä ottaa ei sitä mun sielu pidä rikollisena, vaikka teknisesti se sitä olisikin, eli en vasikoisi missään nimessä. Muu rikollisuus onkin sitten eri asia.
Jos kuitenkin lähimmäisenrakkautta ja ihmisiin positiivisesti suhtautumista pidät järjestäytyneen rikollisuuden hyysäämisenä, niin täytyy sanoa, ei pelkästään koko ruumiissa, vaan myös sielussa on lämpimät fiilikset, jos yhtään voi jeesata toista matkalla, on meinaan itteekin joskus pahalla hetkellä autettu pyyteettömästi, niin on oivaltanu mitä se siinä jamassa tekee.