Kerjäläisten valtakunta

[Vteich]

Kovin vähäistähän tämä kerjäystoiminta on Suomessa Helsinginkin tasolla, jollei näitä avustusjärjestöjä mukaan lasketa. Käykääpä joskus vaikka Pariisissa katsomassa sitä menoa. Voi helvetti niiden kerjäläisten lukumäärää. Pahalta tuntui vetää jonkun trendikahvilan terassilla ylihintaista juomaa, kun 10 metrin päässä on rääsyihin pukeutunut naisaremeija valittamassa kovaan ja maailman raastavimpaan ääneen "Sil vous plait, monsieur, sil vous plait". Jokaisella toki oli vielä sylissä riutuneen näköinen vauva, lapsi tai koira. Se jos mikä lienee järjestäytynyttä rikollisten pyörittämää touhua, mutta todella pahalta tuntui silti.

 

[Infamous]

Minä jouduin tässä pari kesää sitten aika ikävään tilanteeseen. Kävelin keskellä päivää (ruokatunnilla töistä) Tampereen Kuninkaankadulla, kun minut pysäytti resuinen heppu. Pyysi paria euroa. Kieltäydyin kohteliaasti esittäen valkoisen valheen kolikkovajauksesta. No, mies ei hellittänyt vaan osoitti automaattia josta kuulemma voisin nostaa hänelle pikkurahaa. Tästäkin kieltäydyttyäni ukko otti minua paidasta kiinni ja uhkasi vetää turpaan. Menin hieman lukkoon tilanteessa, jonkunlaisen kieltolauseen sain kuitenkin ilmoille tässäkin pulpautettua. Pienen hieromisen jälkeen heppu irroitti otteensa ja pääsin luikkimaan tieheni.

Hieman jäi kuitenkin asia pyörimään päähän, ja pari viikkoa tuon jälkeen katseli tarkemmin ympärilleen minkälaisten ihmisten ohitse kulkunsa suuntasi.

 

[Kaivanto]

Annan toisinaan hiluja sellaisille pummeille, jotka pyytävät rahaa kaljaan eivätkä bussiin.

Ihme kommareita täällä rajoittamassa elinkeinon harjoittamista. Neuvostoliitossa kerjäläiset muilutettiin Siperiaan. Kapitalismiin he kuuluvat.

 

[puoliväliheikki]

Kerjääjille en tarjoa koskaan mitään, samoin kotioven taakse ilmestyvät kerjääjät saavat äkkilähdön.
Ainakin Helsingissä paikalliset rubut saattavat käydä hyvinkin aggressiivisiksi jos ei kolikkoa tai tupakkaa löydy pyydettäessä, sama koskee myös tiettyjä vähemmistöjä, joita en tässä mainitse, ettei kenellekään tule paha mieli.
Varmasti kaikki vähänkin röyhkeämmät kerjääjät saattavat aremman ihmisen säikäyttääkin, itselle ei tähän mennessä ole ongelmia tullut, perinteinen "mees vittuun siitä" on toiminut vallan mainiosti.

Kuitenkin henkilökohtainen suosikkini kerjääjistä on täysi-ikäinen, kohtuullisesti toimentuleva päihtynyt suomalainen taksijonossa. Siinä vaiheessa aina huomataan, että tupakkaa ei ole ja yleensä se urpoin seurueesta lähestyy ensimmäistä tupakoivaa ihmistä pummiakseen koko seurueelle röökiä ja vielä loukkaantuu verisesti jos ( minun tapauksessani kun ) sitä tupakkaa ei tarjota.
Mitä vittua? Tämä on asia, jota en ole koskaan ymmärtänyt, jos minä olen itselleni ostanut tupakkaa, voin käsittääkseni ihna itse päättää kenelle sitä tarjoan tai jätän tarjoamatta. Joskus vastaava tilanne on jopa päätynyt pienimuotoiseen tanssiin taksijonossa, koska olen niin mulkku, että en voi röökiä heittää pyydettäessä. Enhän mä vittu anna kenkiänikään jos joku niitä tulee pyytämään, "kun omat jäi baariin."

 

[Koirapoika]

Onko muille tamperelaisille tuttu tapaus tämmöinen kesälläkin pitkässä mustassa takissa kulkeva kaveri, jolla on muoviin käärittynä luultavasti tauluja tai piirroksia? Minulle se kertoi olevansa taiteilija ja kävelleensä Tesomalta keskustaan, kinusi muutamaa kolikkoa että pääsee kahvila Pikku Peikkoon sumpille ja pullalle. Oli niin hyvä selitys että hellyin, vaikka saattoi heppu mennä liki viereiseen Pub Lordiin. Onhan tuon useasti bongannut, useimmiten rahaa kinuamassa.

 

[Mane]

Jos rehellisesti sanoo, että kaljaa olis tarvis saada, niin voin joskus muutaman kokokeltaisen kolikon antaa. Viimeksi 40 senttiä muistaakseni männä maanantaina Puutarhakadulla. Muuten en anna koskaan.

Suurin haittahan rahojen kerjäläisille antamisessa on, että äkkiä muuttuu lajin "ammattilaisten" silmissä raha-automaatiksi ja joutuu tosiaan joka kerta näiden piirittämäksi.

 

[Rontti]

Kasettimies ja kasetit kadoksissa!

Onkohan kukaan muuten ikinä ostanut Turengin ALKOn lähettyvillä liikuskelleelta ns. "Kasetti-mies" -kerjäläiseltä sitä c-kasettia? Oikein alkoi vaivaamaan, että mitä tuo äänite olisi sisältänyt, koska en nyt muista vähään aikaan tätä ukkelia nähneeni ja kun en sitä kasettiakaan ikinä itse ostanut.

 

[RaitisAna]

Sofiassa pari vuotta sitten liikuimme kolmestaan (minä + kaksi tyttöä), kun vastaan tuli paikalliseen mustalaisrotuun kuulunut nainen + kaksi lasta. Vanhempi lapsista oli noin viisi vuotta, nuorempi muistaakseni n. 1-2 vuotta. Tämä vanhempi lapsi tuli meitä vastaan ja paikallisella kielellä pyysi rahaa, johon taisimme kaikki pudistaa päätämme ja jatkaa matkaa. Tästäkös varsinainen show alkoi:

Tämä vanhempi tyttö tarttui käsivarteeni ja alkoi tiuskimaan, ilmeisesti paikallisilla kirosanoilla sanomaansa vahvistaen ja ojensi rahankeräymukiaan (jännää että niillä on aina varaa käydä mäkkärissä limulla!). Jatkoimme kaiken aikaa matkaa ja minä yritin sievästi ottaa tytön kättä irti omastani, mutta aina kun tässä onnistuin otti hän toisella kädellään uudestaan kiinni, piti kiinni vielä varsin lujasti. Mitä tällaisessa tilanteessa voi oikein tehdä? Jos olisi ollut muutaman vuoden vanhempi ja vielä poika, niin olisi ehkä voinut itsekin käyttää vähän kovakouraisempia otteita. Kyseessä oli kuitenkin pieni tyttö, joka selkeästi oli vielä äitinsä asialla. Pari minuuttia tätä jatkoi, kunnes tyttö viimein kyllästyi, päästi irti ja jäi kiroilemaan ja huutamaan taaksemme.

Itse en kerjäläisille rahaa anna, varsinkaan tuollaisille jotka yrittävät vedota ihmisten sääliin lastensa kautta. Useinhan lapsia jopa pidetään nälässä, jotta ne näyttäisivät vielä säälittävimmiltä. Ikävää huomata että tätä samaa porukkaa pyörii nykyään myös Suomessa. Kaikkein ikävintä on juuri tämä keräystyyli, jossa tullaan suoraan pyytämään rahaa. Esim. Skotlannissa kerjuulla olevia näki jonkin verran, mutta nämä yleensä vain istuivat hiljaa paikallaan rahakipon vieressä. Prahassa oli myös hauska kerjäystyyli: kaverit olivat kumartuneena melkein kuimn muslimit rukousasennossa, katse oli maata kohti ja mäkkärin kippo ojennettuna suorin käsivarsin eteenpäin...

Katusoittajille / -esiintyjille saatan joskus jopa jotain lahjoittaakin, mutta tämä edellyttää, että esiintyjä osaa todella esiintyä / soittaa. Lahdessa pari vuotta sitten haitaria soitellut itäeuroopan romani ei todellakaan kuulu tähän ryhmään (kaveri päivysti mm. keskustan Lidlin ja Trion ulko-ovilla, soitto oli sitä että vedellään haitaria edestakaisin ja painellaan nappeja satunnaisessa järjestyksessä.)

 

[RaitisAna]

Yksi kerjäämisen muoto meilläpäin tuntuu olevan ulkomaiset taidekauppiaat. Nuoret jannut tulevat ovelle näyttämään pientä ruutupaperista tehtyä korttia, jossa väittävät olevansa opiskelijoita ja rahoittavansa sitä "taidetta" myymällä. Nuohan ovat yleensä jotain halpavedoksia tai kopiokoneella värkättyjä rääpäisyjä, joista pitäisi maksaa kohtuuton hinta.

Muistaakseni tuo kotikerjäys on laitonta, kuvittelenko vain? Seuraavan kerran nimittäni soitan poliisille, jos on. Noita käy vähintään kerran kuussa näin kesällä, talvellakin joskus.

Tällainen tyttö kävi vuosia sitten myös tätini luona, satuimme olemaan kylässä silloin. Täti vielä osti tytöltä yhden näistä tauluista. Sanaakaan tämä kauppias ei puhunut, tukena oli muistaakseni suomeksi kirjoitettu selitys köyhästä opiskelijasta, joka rahoittaa opintojaan yms. Tyttö oli venäläistä tai virolaista syntyperää ulkonäkönsä perusteella. Myöhemmin äitini sisko kertoi, että sama myyjä oli mennyt heidän lähinaapuriin, jossa asui poliisi poliisikoiransa kanssa. Ei niin yllättäen, koira oli vainunnut tytössä muitakin kuin luonnontuoksuja... :)

 

[TM]

Lahdessa pari vuotta sitten haitaria soitellut itäeuroopan romani ei todellakaan kuulu tähän ryhmään (kaveri päivysti mm. keskustan Lidlin ja Trion ulko-ovilla, soitto oli sitä että vedellään haitaria edestakaisin ja painellaan nappeja satunnaisessa järjestyksessä.)

Noita haitarinsoittajia ilmestyi nyt alkukesästä myös Kangasalle. Lidlin ovella oli joku ulkomaan elävä useamman viikon ja samoin Ässämarketin ovella ainakin kerran joku soitteli myös. Kummallekkaan ei lantin lanttia.

 

[Tuke]

Yksi kerjäämisen muoto meilläpäin tuntuu olevan ulkomaiset taidekauppiaat. Nuoret jannut tulevat ovelle näyttämään pientä ruutupaperista tehtyä korttia, jossa väittävät olevansa opiskelijoita ja rahoittavansa sitä "taidetta" myymällä. Nuohan ovat yleensä jotain halpavedoksia tai kopiokoneella värkättyjä rääpäisyjä, joista pitäisi maksaa kohtuuton hinta.

Muistaakseni tuo kotikerjäys on laitonta, kuvittelenko vain? Seuraavan kerran nimittäni soitan poliisille, jos on. Noita käy vähintään kerran kuussa näin kesällä, talvellakin joskus.

Ehkä vähän off-topic, mutta kuitenkin.

Hesarissa tai Suomen kuvalehdessä oli jokunen vuosi sitten juttu näistä Puolalaisista "taide"kauppiaista. Puolan sotilastiedustelu käytti näitä taidekauppiaita hyväkseen ja sattumalta monet kauppiaat ilmestyivät kauppaamaan taulujaan suomen ilmavoimien hävittäjälentäjien koteihin. Varsovan liiton aikana Puolan kontolle oli annettu Suomen tarkkailu. No, mutta minun ovelleni ilmestyneet taidekauppiaat eivät suuria sotilaallisia salaisuuksia ole saaneet kaivettua.

Itseäni ihmetyttää se, kuinka Ukrainalaiset marjanpoimijat ovat päässeet Suomeen, jos heillä ei ole yhtään rahaa ruokaan ja kotimatkaan. Pahimman luokan kerjäämistä vaatia Suomalaisia antamaan rahaa kotimatkaa varten. Valtio voisi tulla sen verran vastaan, että kustantaisi linja-autokyydin rajan pintaan ja toivottaisi hyvää patikkamatkaa.

 

[ipaz]

Prahassa oli myös hauska kerjäystyyli: kaverit olivat kumartuneena melkein kuimn muslimit rukousasennossa, katse oli maata kohti ja mäkkärin kippo ojennettuna suorin käsivarsin eteenpäin...

Tuon saman huomasin myös itse. Aika sitkeitä äijiä kun tuntikausia päivästä toiseen siinä samassa asennossa kerjäävät almuja. Itsehän en heltynyt. Vaclavin aukiolla päivysti joka päivä samassa paikassa mies jolla oli molemmat jalat polven yläpuolelta poikki ja jolta puuttui vielä toinen käsi ranteesta alaspäin. Tälle meinasin sitten muutaman päivän jälkeen heltyä kunnes noteerasin että kerjääjällä oli "turva-/esimies" siinä lähistöllä paimentamassa.

Käsittääkseni ainakaan Prahassa ei tarvitsisi enää kerjätä, kaupungissahan on lähes täystyöllisyys ja työvoimapula.

Suomessa en ole ikinä antanut hiluja kellekään muulle kuin jollekin juopolle, joka keräsi rahaa sitä oluttansa varten.

 

[Sistis]

Hesarissa tai Suomen kuvalehdessä oli jokunen vuosi sitten juttu näistä Puolalaisista "taide"kauppiaista. Puolan sotilastiedustelu käytti näitä taidekauppiaita hyväkseen ja sattumalta monet kauppiaat ilmestyivät kauppaamaan taulujaan suomen ilmavoimien hävittäjälentäjien koteihin. Varsovan liiton aikana Puolan kontolle oli annettu Suomen tarkkailu. No, mutta minun ovelleni ilmestyneet taidekauppiaat eivät suuria sotilaallisia salaisuuksia ole saaneet kaivettua.

Jaah, tällainen kaveri kävi meilläkin kotosalla joskus 80-luvun loppupuolella, eikä isäukko tietääkseni ole ollut hävittäjälentäjä missään vaiheessa elämäänsä. Setämies on kyllä suorittanut varusmiespalveluksensa ilmavoimien mekaanikkona joskus 50-luvulla, eli olisikohan tässä sitten mahdollisesti puolalaisten porukka tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että käydään nyt läpi kaikki Suomessa asuvat samannimiset perheet...

Noita tyyppejä kävi enemmänkin vuosien saatossa. Käynnit loppuivat, kun isäukko kävi seuraavanlaisen keskustelun kahden "opiskelijatytön" kanssa:

opiskelijat: "Hello, we are Polish students, and..."
isä: "I know"
opiskelijat: "Oh, how?"
isä: "Because you have those paintings with you"
opiskelijat: "Oh... maybe our friends have been here... um.... oh... bye bye"

 

[Pressiboxi]

Tällä hetkellä ärsyttävintä rahanpummaamista on ehdottomasti ns. face-to-face -terrori kaupungilla. Turkkusessa esim. on mahdotonta liikkua Kauppatorin tai kävelykadun alueella ilman, että joku spede tulee taas kerran tyrkyttämään ihan mitä tahansa Amnestyn jäsenyydestä SPR:n adressiin. Kai he hyvällä asialla ovat mutta toiminnan muoto vaan on täysin perseestä. Tässähän alkaa kaivata old school -pummeja euron vippaamisineen takaisin, heillä oli sentään pelisilmää jättää kadullakulkijat tarvittaessa myös rauhaan!

 

[Hazardipakki]

Noita haitarinsoittajia ilmestyi nyt alkukesästä myös Kangasalle. Lidlin ovella oli joku ulkomaan elävä useamman viikon ja samoin Ässämarketin ovella ainakin kerran joku soitteli myös. Kummallekkaan ei lantin lanttia.

Joillakin vierasperäisillä katuhanuristeilla on ikävä tapa yrittää flirttailla kaikkien naisten kanssa. Ilmanko ei soittaminen luonnistukaan kun on ihan muunlainen näpelöinti mielessä.

Vuosia sitten Oulussa rotuaarilla pyöri mitälie perulaisia intiaaneja, jotka soittivat aivan mahtavaa musiikkia huiluilla ja muilla puhallinsoittimilla. Aivan kuin puolentusinaa Gheorghe Zamfiria olisi saapunut kaupunkiin. Siitä nautinnosta olisin jo voinut maksaa täyden konserttilipun ja itkeä ilosta jälkikäteen.

 

[scholl]

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli...lta+kerjäläisten+välinevaraston/1135233052762

Fyrkan pummaajilla on kämppiäkin ja "suternöörejä", joille pummatut fyrkat päätyvät. Uskomaton juttu. Ja joku sitten vielä antaa niitä lantteja.

 

[Orman Mollis]

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli...lta+kerjäläisten+välinevaraston/1135233052762

Fyrkan pummaajilla on kämppiäkin ja "suternöörejä", joille pummatut fyrkat päätyvät. Uskomaton juttu. Ja joku sitten vielä antaa niitä lantteja.

Jep,täytyy myöntää että tämä uutinen oli yllätys! Tai siis olihan itsellänikin jonkunlainen aavistus, että joku näitä romaneja ohjastaa/neuvoo, mutta että noin järjestäytynyttä homma on, huh huh!! Kolme kuukautta Suomessa, sitten käydään pyörähtämässä jossain ja takaisin..

Ihmettelinkin aina, että miten joka toinen päivä osalla porukasta kaupungilla on kävelysauvat ja joka toinen päivä seisotaan ja "soitetaan" haitaria.. Minkähän verran noita esim. ensi kesänä näkyy katukuvassa?!? Varmasti lämpimällä helpompi majoittaa porukkaa, eli heitä saa taas potkia jaloista kaupungilla käydessään.

 

[dingus]

Vuosia sitten Oulussa rotuaarilla pyöri mitälie perulaisia intiaaneja, jotka soittivat aivan mahtavaa musiikkia huiluilla ja muilla puhallinsoittimilla. Aivan kuin puolentusinaa Gheorghe Zamfiria olisi saapunut kaupunkiin. Siitä nautinnosta olisin jo voinut maksaa täyden konserttilipun ja itkeä ilosta jälkikäteen.

En tiedä onko kyse samoista jampoista, mutta itse olen huiluintiaaneihin törmännyt Tampereella ja Tukholmassa. Näillä kavereilla on agrigaatit vahvistimia varten ym. pelit ja rensselit, ja joku nainen vielä myi kavereiden cd-levyä siinä samalla. Siinä on kyllä tyylillä toteutettua katusoittoa, taustoja en kyllä tunne.

 

[karhu]

En tiedä onko kyse samoista jampoista, mutta itse olen huiluintiaaneihin törmännyt Tampereella ja Tukholmassa. Näillä kavereilla on agrigaatit vahvistimia varten ym. pelit ja rensselit, ja joku nainen vielä myi kavereiden cd-levyä siinä samalla. Siinä on kyllä tyylillä toteutettua katusoittoa, taustoja en kyllä tunne.

Itsekin olen näihin törmännyt Tukholmassa ja Porissa ja on hienon kuuloista ja tosiaan levynmyyntiäkin harrastavat.

 

[Dynamo]

Romaniasta tulleet kerjäläiset ovat aivan eri porukkaa kuin edellä ilmeisesti tarkoitettu Machu Pichu intiaaniorkesteri. En hirveästi välitä näistä katusoittajistakaan, mutta nuo romanialaiset kerjäläiset saavat sappeni kiehumaan. Katusoittajat tai -taiteilijat sentään tuovat toisinaan hyvän mielen, mutta nämä kerjäläiset vaan ovat polvillaan rukousasennossa ja kerjäävät.

 

[Daespoo]

Nuo kerjäläiset vituttavat huolella ja enemmän vituttavat ihmiset jotka heille rahaa antavat.

Ilmainen lippu käteen ja potku perseelle ja kun takaisin yrittävät niin hiuksista vittuun samalta istumalta.

 

[Alamummo]

Hesarin jutussahan kerrottiin Skatalla olevasta varastosta, johon säilövät ammattivälineistöä eli kainalosauvoja yms. Eiväthän he niitä oikeasti tarvitse. Todella rasittavaa porukkaa, tulis tulipalopakkaset ja jäädyttäis pois.

 

[Ted Raikas]

Katusoittajat tai -taiteilijat sentään tuovat toisinaan hyvän mielen, mutta nämä kerjäläiset vaan ovat polvillaan rukousasennossa ja kerjäävät.

Juu ja soittajat... no ne soittavat, eli tekevät jotakin, eriasia sitten miellyttääkö musiikki ketään. Mielestäni siinä, että näkee jotain vaivaa, on jo ihan erilainen lähtökohta kaikelle ja jos joku soittaja todella osaa viihdyttää, niin voin pienen summan sinne heittääkin. Joskus olen näin tehnytkin.

Puhtaille kerjäläisille ei sitten taas heru yhtikäs mitään.

P.S. Noin periaatteessa jos osaisin vaan soittaa jotakin instrumenttia hyvin, voisin kuvitella olevani katusoittaja tai katubändin jäsen. Yksi tuttu on joka soittaa kitaraa ja laulaa kaduilla silloin tällöin.

 

[Osmo Rapeli]

Huvittava huomio:

Katselin tässä työmatkalla tänään että Helsingin keskustan Sokoksen nurkalla usein pummaava itäeurooppalainen taisi olla CAT-saappaat jalassa. Joko kyse on piraateista tai pummaaminen taitaa olla hänelläkin kannattava bisnes, viimeksi kun olen katepillarit ostanut hintaa jäi alennuksessakin 103 euroa vuonna 2005.

KÄSITE™

 

[.jarska]

Olen kiinnittänyt useasti Helsingin keskustassa huomiota nimenomaa näiden kerjäläisten vaatteisiin. Mulla on jotenkin sellainen käsitys että jos rahat on loppu ja kaikki on päin helvettiä niin päällä on jotkut ryysyt ja rievut mallia "helvetin huono". Näillä sen sijaan on usein puhtaita uudenoloisia vaatteita ja nimenomaan näitä merkkikenkiä.

Lopullisesti näiden kerjäläisten "rehellisyyteen" meni usko kun viime vuonna näin tämän ramman tytön joka klenkkasi menemänä surkea näköisenä ja siinä välissä aina kerjäsi. Seuraavana päivänä näin saman tytön ilmeisesti äitinsä kanssa kävelemässä täysin normaalisti hyväntuulisena Stockan liepeillä.

Katusoittajat harvemmin ottavat päähän kun keskittyvät lähinnä omaan tekemiseensä, mutta osa näistä kerjäläisistä käyttäytyy jo hyvin agressiivisesti, varsinkin nämä ruusuhuijarit.

Ei latin latia. Ei vaikka mitä. Varmasti ainakin osa kerjäämisestä on puhdasta teatteria. Tämä osa vie uskottavuuden koko porukasta.