Oletan kirjoituksesi perusteella että toivot kerjäämisen kriminalisointia. Olet aika perehtyneen tuntuinen kirjottaja niin toivoisin että voisit kertoa millä tavalla tämä poistaisi esitetyt kerjäämiseen liittyvät ongelmat? Siis meillähän on jo olemassa näihin lieveilmiöihin puuttuva lainsäädäntö (varkaus on laiton, näpistäminen on laitonta jne) niin en millään tavalla ymmärrä miten kulmassa istuskelun ja rahan pummimisen kieltäminen voi millään tavalla poistaa näitä ongelmia, kun ei nämä vanhatkaan lait ole poistanut tai estänyt näitä ongelmia.
Olen huomannut itse Helsingissä ja Tampereella liikkuessani, että kerjäämiseen liittyy kahdenlaisia ongelmia: ensinnäkin on mainitsemiasi näkyviä ongelmia, eli juuri lieveilmiöiksi luokiteltavaa näpistelyä ja taskuvarkauksia. Tällaiset asiat on toki sanktioitu Suomen laissa. Kerjäämiseen on kuitenkin alkanut yhä useammin liittyä hyvinkin aggressiivista ihmisten ahdistelua, joka kohdistuu omien havaintojeni mukaan erityisesti vanhempaan väestönosaan.
Tämän ohella Suomen suurimmissa kaupungeissa räjähdysmäisesti lisääntyneeseen hyvinkin organisoidun oloiseen kerjäämiseen voidaan todennäköisesti olettaa liittyvän ihmiskauppaa ja kerjäläisten suoranaista hyväksikäyttöä, johon virkavallalla ei kuitenkaan ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua, koska järjestäytynyt ja häiritsevä kerjääminen on luvallista de jure.
Entisen sisäministeri Anne Holmlundin asettama virkamiestyöryhmä selvitti noin vuosi sitten kerjäämisen kieltämistä. Ryhmän tehtävänä oli selvittää mahdolliset järjestyslakia (612/2003) koskevat lainsäädännölliset muutostarpeet. Työryhmä jätti sisäministerille
väliraporttinsa 24.6.2010 ja
loppuraporttinsa 30.9.2010. (Linkki ohjaa sisäministeriön julkaisuihin.)
Valtiosihteeri Antti Pelttarin johtaman työryhmän loppuraportti sisälsi viisi konkreettista ehdotusta (seuraavat kopioitu suoraan raportista), joiden yhteinen "päätavoite oli organisoidun kerjäämisen ja siihen liittyvän kerjäläisten hyväksikäytön torjunta":
1. Kerjääminen julkisella paikalla itseään elättääkseen tulee kieltää järjestyslailla.
2. Työryhmä esittää oikeusministeriölle, että rikoslain 17 lukuun lisätään erityinen sääntely, jolla kiellettäisiin kerjäämisen organisointi.
3. Järjestyslakiin tulee sisällyttää luvattoman leiriytymisen kielto.
4. Ihmiskauppaa koskevat säännökset tulee huomioida laajemmin viranomaistoiminnassa, jotta mahdolliset ihmiskaupan uhrit pääsevät auttamisjärjestelmien piiriin.
5. Lähtömaiden kanssa tulee tehdä yhteistyötä, jotta Suomen tilanteesta mahdollisissa lähtömaissa olisi käytettävissä oikeaa tietoa. Vastaavasta menettelystä on kokemusta turvapaikanhakijoiden osalta.
Mielestäni kohdat 2. ja 4. olisivatkin olleet ehdottoman tärkeitä kirjattaviksi rikos- ja järjestyslain pykäläkohdiksi, jotta organisoituun ja järjestettyyn kerjäämiseen (s.o. ihmiskauppaan) voitaisiin puuttua asianmukaisesti.
Erityisesti huomiota tulee kiinnittää seuraavaan suoraan lainaukseen Pelttarin työryhmän loppuraportissa:
"Kerjääminen on saanut erityisesti vuoden 2008 jälkeen aggressiivisempia piirteitä. Kerjäämiseen on liittynyt myös omaisuusrikollisuutta ja asumisolosuhteiltaan ihmisarvon vastaisten leirien syntymistä.
Osa kerjäämistä ja katusoittamista harjoittavista henkilöistä on järjestetty Suomeen organisoidusti ulkomailta ja heidän saamansa rahat menevät valtaosin järjestäytyneille rikollisjärjestöille. Romaniassa on luettu syyte 22 henkilölle tämän kaltaisesta nimenomaan Suomeen kohdistuvasta toiminnasta."
Huomionarvoista ja tragikoomista on kuitenkin, että samanaikaisesti esimerkiksi kv-ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kirjoittaa
Suomen-kotisivuillaan, että "Amnestyn ja kerjäläisten kanssa työtä tekevien järjestöjen tiedossa ei ole kerjäläisiin liittyvää ihmiskauppaa Suomessa, myöskään asiaan perehtyneet toimittajat eivät ole löytäneet tästä merkkejä." (sic!) (Linkki ohjaa Amnesty International Suomen kotisivuille.)
Kiviniemen hallitus päättikin vastoin loppuraportin ehdotuksia olla kirjaamatta lakiin kerjäämisen kieltoa 20.10.2010 (lähde:
HS:n uutinen), eli organisoitu ja järjestelmällinen kerjääminen saa jatkua Suomessa edelleen entiseen tapaan, ja Romanian sekä Bulgarian Schengen-jäsenyys tekisi tilanteesta oletettavasti jo täysin sietämättömän nykyisellä lainsäädännöllä.
Ps. Kosovon Romanipakolaisten säätiön puheenjohtaja Paul Polansky
otti asiaan varsin voimakkaasti kantaa kesäkuun lopulla, kannattaa lukea (Linkki ohjaa Iltalehden uutiseen.)
