Mitäs näille tovereille aikoinaan ennustettiin soppareiksi? Muistelisin että Karlsson sai yli ennustetun paperin, mutta löytyisikö näihin vielä aikalaisarvioita?
En muista tarkalleen sitä, että mitä Karlssonille eri lähteissä sopimuksen arvoksi ennustettiin, mutta kausiketjun avausviestissä olin itse veikannut palkaksi 6,5 miljoonaa per kausi, koska sen verran silloin tienasi toinen kärkisentteri Stastny. Yleinen konsensus oli se, että Karlssonin kiinnittäminen alle kuuden miljoonan vuosipalkalla oli hyvä suoritus Golden Knightsin toimistolta: Vegas Golden Knights 2019–2020
Marchessaultin sopimustakin tulevalla UFA-statuksella viisaammat pitivät sellaisena, ettei häntä nelosella alkavalla summalla oltaisi kyetty kiinnittämään, joten tasan viiden miljoonan pahvi per kausi oli vähintäänkin hyvä: Vegas Golden Knights 2017–2018
Golden Knightsin menestystä on edesauttanut se, että aika hyvällä prosentilla pidemmät jatkosopimukset ovat myöhemmin osoittautuneet kannattaviksi peliliikkeiksi. Jossain vaiheessahan sillä oli todella monta runkopelaajaa sidottuna useammaksi kaudeksi eteenpäin joukkueeseen ja se oli NHL:n kärkeä siinä, että kuinka paljon palkkatilaa se on jo käyttänyt tulevilta vuosilta (varsinkin hyökkääjiin). Theodoren 7 x 5,2M, Whitecloudin 6 x 2,75M, Tuchin 7 x 4,75M (kaupattiin toki Eicheliin), Stephensonin 4 x 2,75M (teki sopimuksen puolikkaan Vegas-kauden jälkeen, kun hän teki runkosarjassa 22 pistettä 41 matsiin ja playoffeissa tehot 3+2 20 peliin), Carrierin 4 x 1,4M ja Thompsonin 3 x 0,76M sopimukset voi ainakin jälkikäteen todeta selvästi onnistuneiksi. Royn (5 x 3M) ja Cotterin (3 x 0,75M) kohdalla jury on vielä neutraali, mutta ainakin jälkimmäisen kohdalla olen luottavainen "ryöstöstä", koska tuo Cotterin uusi sopimus astuu voimaan vasta tulevaksi kaudeksi ja sorvattiin siis jo vuosi sitten elokuussa ennen kuin Paul pelasi ensimmäisen varsinaisen NHL-kautensa. Royn ensimmäinen sopimusvuosi puolestaan toki toi jo kannun, mutta pääosin alaketjujen pelaajana tuolla hinnalla häntä on vaikea käsitellä erityisen edullisena, muttei hän missään nimessä kalliskaan ole, kun jääaikaa tulee myös kakkosylivoimassa päätylautana ja alivoimalla.
Muista ison rahan pelaajista seitsemän miljoonaa saaneet Fleury ja Pacioretty puolestaan olivat aika lailla hekin palkkansa arvoisia, kun ensin mainittu voitti Vezinan ja toinen pelasi sopimuksensa kolme ensimmäistä kautta piste per peli -tahdilla silloin, kun hän oli ehjä. Viimeiseksi vuodeksi sitten hänet siivottiin Carolinaan. Stonen pistekeskiarvo jatkosopimuksen teon jälkeen runkosarjassa on puolestaan 0.96, joka on 34. paras tuona ajanjaksona, joten hänkin on aika lailla ollut 9,5 miljoonan vuosipalkkansa arvoinen, kun huomioi myös kahden suunnan pelaamisen. Varsinkin viime syyskaudella hän pelasi hurmiossa ennen kauden puolivälin loukkaantumistaan eivätkä ne pudotuspelitkään sitten hullummin menneet (22gp 11+13=24).
Vastapainona toki sitten Schmidt ja Miller kaupattiin vuosi jatkosopimuksesta, mutta ainakin heistä päästiin eroon suhteellisen kuivin jaloin ja tilalle tuli mm. Pietrangelo. Aika nopeasti McPhee ja McCrimmon ovat pystyneet tietyt virheet siis myöntämäänkin kuten kauppaamalla Tatarinkin välittömästi Montrealiin yhden playoffkevään jälkeen. Ja väkisinhän noita hutejakin on tullut, koska kukaan ei ole erehtymätön, mutta kokonaisuus on minusta selvästi plussalla.