Minä taas arvostan palkkakattoaikana, niitä ketkä ottaa alennusta. Tämä on joukkueurheilua ja oma liian suuri palkkavaatimus yksinkertaisesti heikentää joukkueen menestysmahdolisuuksia.
Palkkakattoaikana sen markkinan ei ihan kuulu toimia, kuten ns. markkinan kuuluu toimia.
Onhan Toronto nyt täydellinen esimerkki, miten menestys jäänyt torsoksi, kun kärjelle ylimaksettiin etukäteen.
Minun ajatteluni menee niin, että jokaisella on organisaatiossa oma vastuualueensa täytettävänään: pelaajan tehtävänä on pelata jääkiekkoa mahdollisimman hyvin, kun taas joukkueen palkkarakenne on GM:n vastuulla. Näin ollen on mielestäni hieman kohtuutonta odottaa pelaajan pudottavan palkkapyyntöään joukkueen menestysmahdollisuuksien parantamiseksi tai arvostella häntä siitä, että on aiemmin vaatinut ja saanut liikaa palkkaa. Toki peliesityksiä suhteessa palkkaan voi kritisoida.
Jos siis joukkueen menestys kaatuu siihen, että kärkipelaajille maksetaan liikaa, on se mielestäni aina lähtökohtaisesti GM:n (tai entisen GM:n), ei pelaajien vika. Ja jos taas joku pelaaja sattuu alesopimukseen suostumaan, niin siitä sulka GM:n hattuun.
Toki ymmärrän myös näkökulman, että alennuksella pelaaminen voidaan nähdä ihailtavana epäitsekkyytenä, enkä sitäkään mitenkään paheksu. Mutta kuten todettua, ei päinvastainen toiminta sopimusneuvotteluissa arvostustani pelaajaa kohtaan ainakaan vähennä.