Koitetaas saada vähän jotain sisältöä ja järkeä tähän keskusteluun sen sijaan, että keskustelu pyörii sellaisten älyttömyyksien ympärillä kuin että Eichel on ylipalkattu, koska hän on jeffcarter ja tehoilee vain ylivoimalla.
***
On aika selvä asia, että Skinner on pelaajatyypiltään puhtaan offensiivinen pelaaja, joka on tässä suhteessa profiloitunut maalintekijäksi. Tältä osin kyse on siis kaikkein kalleimmasta "hyödykkeestä", josta pelaajille maksetaan (tässä sivuutetaan kokonaan se, että onko kyse tärkeimmästä).
Toisen ketjun viestissä tuotiin verrokkiesimerkkeinä esille viime off-seasonilla sopimukset tehneistä Pacioretty, JVR ja Kane.
Kaksi ensimmäistä noista ovat useamman vuoden vanhempia ja Paciorettyn kohdalla jo edelliskaudella oli havaittavissa, että uran huippu on jo takanapäin. Liiga menee koko aika nopeammaksi eikä Paciorettyn jalka enää ainakaan kevene. JVR:n sopii hieman sama, mutta sillä erolla, että jalkanopeus ei ole ikinä ollut hänen vahvuutensa. Tästä huolimatta jossain vaiheessa tulee vastaan se piste, jossa liike hidastuu sen kriittisen pisteen alle. Esimerkkejä tästä on paljon. Hänen tehonsa ja maalinsa ovat myös muihin verrokkeihin nähden korostuneemmin ylivoimalla syntyneitä. Evander Kane taas on pelaajatyypiltään enemmänkin grinder, joka ylivertaisten fyysisten ominaisuuksiensa ansiosta saa tehtyä maaleja keskiverto top-6-hyökkääjää enemmän. Muut offensiiviset työkalut hänellä ovat sitten monta pykälää heikommat kuin mitä muilla verrokkeilla. Hän on myös pelaaja, jonka käyttökelpoisuus putoo täyteen nollaan, jos fysiikassa tapahtuu pudotusta, mikä voi hyvinkin olla edessä ottaen huomioon hänen tästä porukasta kaikkein eniten kuluttaja pelityyli (jonka seurauksena hän missaa joka kausi isomman määrän otteluita). Kukaan näistä pelaajista ei tarjoa merkittävässä määrin mitään heidän hyökkäyspään pelaamisen lisäksi. Skinner nähdäkseni kestää aikaa näistä kaikkein parhaiten. Hänen vahvuutensa ei ole pelkästään luistelu vaan nimenomaan luistelutekniikka. Hän on varmasti teränkäytöltään ja muuten teknisesti liigan paras luistelija. Hänen luistelunsa ei siis ole siinä määrin riippuvainen fysiikasta kuin taas esim. E.Kanella.
Skinnerin hyökkäyspään pelaamisen osalta ei kannattane lähteä tekemään tarkastelua puhtaasti tehopisteiden osalta. Siitä huolimatta, että hänellä onkin useampi yli 30 maalin kausi ja yksi 40 maalin. Skinnerin etu on se, että hän kykenee maalintekoon nimenomaan tasakentällisin. Vuodesta 2015 lukien tasakentällisin häntä enemmän on kyennyt tekemään maaleja ainoastaan P.Kane ja Ovechkin. Viimeksi Buffalossa tasakentin yhdellä kaudella maaleja enemmän tehnyt pelaaja oli Mogilny jostain 90-luvun alkupuolelta. Hän on siis tasakentin ihan korkeinta eliittiä, mitä tulee maalintekoon. Hyökkäyspään pelaamisen osalta häntä on mös syytä verrata muihin pelipaikkansa edustajiin.
Berkshire on muutaman kauden ajan tehnyt vertailua ja rankingia pelipaikoittain, joissa hän on kategorisoinut elementteinä muun muassa "offense". Tämä perustuu siis tilastoihin ja esimerkiksi tuohon on otettu otoksena iso kasa erilaisia muuttujia, kuten maalipaikkojen luonti, maalipaikkoihin johtaneiden syöttöjen onnistuminen jne.
Kauden 2016-2017 osalta Skinnerin hyökkäyspään arvio tässä tarkastelussa oli koko liigan vasemmista laitureista paras. Kyseisen kauden tarkastelussa Berkshire ei ollut vielä ottanut mukaan "difficult"-kategoriaa, mikä siis koostuu muuttujista kuten vastustajat, kenttäkaverit jne. Seuraavana vuonna tuo kategoria oli mukana.
Kauden 2017-2018 tarkastelussa Skinner ei tokikaan ollut enää kärjessä (joskin edelleen kärkipäässä), mutta tuo paljasti sen, että Skinnerin "difficult"-sarake oli yksi haastavimmista kaikkien vasempien laitureiden joukosta. Kun tuo yhdistettiin "offense"-sarakkeeseen, ainoa selvästi hänen edellään oleva vasen laituri oli Taylor Hall. Viime kautta lukuun ottamatta Skinner on joutunut pelaamaan pääasiassa heikkojen ketjukavereiden kanssa. Ylipäänsä, jos tarkastellaan vasempia laitureita, niin kokonaisuudessaan Skinneria kovemmat työkalut vasemmista laitureista hyökkäysalueella on mielestäni ainoastaan Hallilla ja Panarinilla. Esim. Marchand on mielestäni tässä suhteessa korkeintaan tasavertainen ja Ovechkin on hieman liikaa laukauksensa varassa (joskin se sitten tuoki hirvittävän edgen muihin).
Skinnerin sopimuksen mahdollista ylihintaisuutta arvioitaessa täytyisi luonnollisesti tietää, mikä se sopimuksen arvo on. Siinä on aika iso ero, onko se 8,5 vai 9,5 miljoonaa.
Joka tapauksessa, nykyään tällaista tarkastelua ei yksinkertaisesti voi tehdä, jos ei oteta huomioon caphitin prosentuaalista suhdetta palkkakattoon. Ben Matthewson tarkasteli twiitissänsä asiaa siltä kantilta, että jos otoksen kelpuutetaan viime kaudelta sellaiset pelaajat, jotka ovat tehneet +25 maalia ja tehneet sopimuksen UFA-statuksella, niin keskiarvoltaan tällaiset sopimukset vastasivat prosentuaalisesti cappia lukemalla 10,58. Mikäli ensi kaudella cap-lukema on 83 miljoonaa (se on todennäköisesti hieman alhaisempi) vastaisi se siis 8,78 miljoonan caphittia. Tähän on syytä huomata se, että Skinnerin 40 maalia ylittää aika kirkkaasti tuon tarkastelun alarajan eli 25 maalia.
Kysymys ei siis ole siitä, etteikö tuo mahdollinen 9 miljoonan sopimus olisi markkinahintainen Skinnerin kaltaiselle eliittimaalintekijälle hänen pelipaikkansa huomioon ottaen. Kysymys on enemmänkin siitä, että onko tuosta "hyödykkeestä" järkeä maksaa tuota summaa. Fakta vain hieman on, että se on pakko maksaa, jos sen haluaa. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei ole. Buffalon tilanne vain valitettavasti on se, että tuota osaamista uupuu joukkueesta liian paljon ja Skinneriin tuon summan laittaminen on kuitenkin huomattavasti järkevämpää kuin +10 miljoonan maksaminen kakkoskorin kavereille kuten Nyquistille tai Johansonille saman "hyödykkeen" saamiseksi.
Late-edit:
Piti nyt ihan mielenkiinnosta katsoa, keiden senttereiden kanssa Skinner on pääasiassa pelannut noina Carolina-vuosinaan aikavälillä 2015-2018.
Aika nopeasti huomaa, että ylivoimaisen enemmistön tasakenttäminuuteista hän on pelannut Victor Raskin, Derek Ryanin ja Riley Nashin kanssa.
Jonkun/joidenkin kanssa hän on pelannut kaikkinensa noin 2650 minuuttia ja muiden kanssa ainoastaan noin 820 minuuttia. Hän on siis pelannut valtaosan tuosta ajanjaksosta puhtaiden bottom-6-senttereiden kanssa ja vain yhden kauden eliittisentterin kanssa (Eichel). Tästä huolimatta liigassa on ainoastaan kaksi pelaajaa, jotka ovat pystyneet tekemään tuolla aikavälillä enemmän tasakenttämaaleja kuin Skinner. Tehtyjen maalien ero näihin kahteen on 5-10 maalia. Uskaltaisin väittää, että aika kovempien pelimiesten kanssa on kumpikin näistä nuo minuuttinsa pelannut kuin Skinner.