Kai tämän tapauksen jälkeen Suomessa on näitä kouluampumisia tapahtunut jo suhteessa enemmän.
Suomihan on jo valmiiksi Euroopan väkivaltaisimpia maita, eikä se tähän asemaan päästäkseen ole tarvinnut Amerikan apua.
Vaikka halu tehdä jotakin ja elää empaattisesti näitä kriisejä on monella voimakas, ei tragedioiden käyttäminen keppihevosena aivan muihin tavoitteisiin ole sekään kovin perusteltua, olivatpa kyseessä sitten palstan musta- tai sinipaidat.
Olisi tietysti kiva kieltää käsiaseet ja varata jokaiselle kansalaiselle hoitopaikka mielisairaalaan, mutta edes hyvinkin radikaalit toimenpiteet eivät kokonaan voi poistaa pahaa oloa ihmiselämästä, edes syyntakeisten yksilöiden osalta. Räikein kollektiivinen harhaluulo ja joukkopsykoosi liittynee siihen, että maailma olisi hallittavissa, riskit aina poistettavissa tai ainakin syylliset identifioitavissa, jos eivät välttämättä rangaistavissa (vrt. Amerikka).
Jotta oikeasti joskus ymmärtäisimme mistä elämässä on kysymys, edellyttää se yksilö- ja yhteisön tasolla sen ymmärtämistä, että elämä on hauras ja toisinaan se voi mennä vinoon, ja tämän asiantilan hyväksymistä oikealla tavalla.
Mielenterveyspalveluja tarvitaan jossakin määrin lisää, ja monista yhteiskuntapolitiikan sektoreista on keskusteltava. Mutta ne ovat toisen tason asioita.