Ankara pettymys. Uskomatonta, miten joka kerta homma kääntyi Tapparalle viime hetkillä. Kyllä ne paikat oli joka kerta, mutta ei niin ei. Tämän sarjan osalta joutui kyllä kokemaan niin paljon pettymyksiä ja vitutusta, joka haittasi jo muutakin elämää siinä määrin, että toisaalta ihan hyvä ettei enää seuraavia tarvitse kokea.
Uskoin koko runkosarjan, että kyllä ne meidän veskarit riittää pleijareissa, mutta toisin kävi. Setänen on hyvä tyyppi kaukalon ulkopuolella, ja pelannut hienosti varsinkin viime kaudella, mutta nyt oli synkkä päätös kaudelle. Ihan ok Setänen oli ajoittain näissäkin pleijareissa, mutta se ei vaan riitä. Olisi tarvittu se Engren maaliin, joka olisi ottanut tänäänkin noista Tapparan maaleista melkeinpä jokaisen kiinni.
En usko, että lopputulos olisi ollut yhtään sen kummempi Tirrosenkaan kanssa. Segunda-veskoja molemmat. En näe Tirrosessa oikein minkäänlaista kehityspotentiaaliakaan, kun on kuitenkin jo varsin iäkäskin kaveri. Haukeland toivottavasti on ensi vuonna sitten se mies, johon oikeasti voidaan luottaa. Tämän kevään näytöillä ottaisin Pohjanoksan ennemmin kakkoseksi, kuin Tirrosen. Setäsen nousuun KHL-vahdiksi en enää jaksa uskoa, toisin kuin vielä vuosi sitten.
Ratkaisupelaajien tuhnuus kevään peleissä oli kohtalokasta. Kallio aivan yössä koko ajan, Budish myös varjojen mailla. Perrin selvästi kärsi Kallion paskuudesta, mutta taisteli tärkeitä maaleja useita. Filppulalta pisteiden valossa hyvää suorittamista, kuten myös Palvelta, vaikka ei heistäkään Tapparaa vastaan ollut oikein suunnannäyttäjiksi. Vähän hidasta YV:n pyörittelyä molemmilta, ja sitä samaa poikkisyöttöä, johon meillä ei löydy ketään, joka osaisi kunnolla laukoa. Heikkisen maalittomuus myös tuskastutti pahasti, vaikka laukauksia oli yli 50.
Virtaselle on nostettava hattua, sillä pelasi pleijareissa oikeasti hyvin. Ainakin verrattuna siihen, kuinka tahmeaa koko runkosarja miehellä oli. Nyt oli taklauksia, taistelutahtoa ja kiekollisestikin kelvollisia ratkaisuja, jotka antavat jälleen uskoa ensi kauteen. Pajuniemi myös erinomainen, kuten Juolevikin, joka osittain täytti Tallinderin saappaita nostaen niin ikään tasoaan runkosarjasta.
Kaskisen luottamusta Forsströmiin en vain ole pystynyt sisäistämään missään kohtaa. Kyllä vituttaa välierien jatkoajalla katsella kiekollisesti noin onnetonta äijää kentällä. Kyllähän se taistelee, mutta voi jumalauta tota liikettä ja pelinavaamista. Käsittämätöntä, että kaverilla on vielä kaksi vuotta soppariakin jäljellä.
Pronssipelissä lienee viimeinen tsäänssi nähdä useampaakin jätkää vielä pelaamassa. Mielenkiintoista on seurailla, kuinka suuri osa kokeneesta kalustosta lopettaa. Pikkaraisen aika lienee Tepsissä myös ohi. Kevään näytöt ovat aika köykäiset, kun ei pleijareissakaan päässyt oikein vauhtiin. Pisteet jäivät uupumaan, eikä hämmennyskään onnistunut. Turhia kiekonmenetyksiä ja jäähyjä ainoastaan jäi käteen. Sieltä on sen verran nuorempaa ukkoa tulossa, että taitaa siirto muualle olla edessä.
Aika kahdeksikon arvoinen kausi tästä loppuviimeksi tuli. Siihen nähden, että Kaskiselle oltiin jo antamassa fuduja ennen ensimmäistäkään liigapeliä, homma meni ihan hyvin. Syyskausi antoi odottaa mitalipeleihin pääsyä, ja tammikuun alussa, kun Tappara kaatui, tuntui, että kaikki on mahdollista tänä keväänä. Sen jälkeen oli pitkään vaikeampaa, kunnes runkosarjan loppupuoli nosti taas toiveita. Pari pahaa loukkaantumista täysin väärille äijille, ja homma lähti väärille raiteille. Pronssiset jäähyväiset Kalliolle kuitenkin soisi. Perrinin suhteen elättelen vielä toiveita jatkosta.