Sekä Selin että Manner saivat tunnetason joukkueissaan nostettua ihan eri tasolle kuin kiva-Kalle. Selinissä on särmää ja Kallesta en ole sellaista vielä nähnyt, ehkä se ensi kauden aikana sitten nähdään miksi TPS päätyi kiva-Kallen palkkaamiseen.
Kaikki kunnia esimerkiksi Selinille, hieno mies joka auttoi tekemään joukkueesta uskottavan. Mutta mielestäni on turha puhua jostain tunteesta tai muusta paskasta, kun TPS ei noihin välierissä kaatunut. Kaksi suurinta yksittäistä syytä olivat erikoistilannepelaaminen, ja maalivahtipeli. Näistä jälkimmäiseen ei voi vaikuttaa kuin peluutuksella. Sen pitäisi kaiketi olla enemmän Norrenan heiniä vaikka päävalmenta viimekädessä vastuun kantaakin. Erikoistilannepelaaminen taas oli viime keväänä ihan yhtä hirveää. Okei, alivoima toimi (tai IFK:n ylivoima ei toiminut) mutta ylivoima oli samaa mielikuvituksetonta passiivista paskaa vaikka viime kaudellakin rosterissa oli ihan tarpeeksi työkaluja kääntää homma. Tässäkin asiassa katseet voitaisiin kääntää apuvalmentajiin. Aina puhutaan vain päävalmentajan vastuusta, mutta valmentaminen on tiimipeliä. Päävalmentaja vastaa kokonaisuudesta, apuvalmentajat pienemmistä nyansseista. Eikö esimerkiksi ylivoima ole ollut enemmän Rintasen vastuulla? Okei, homma pelitti hyvin runkosarjassa ja puolivälierissä, mutta kyllähän taktiikkaa ja peluutusta olisi pitänyt muuttaa kun homma ei Tapparaa vastaan toiminut. "Hulluutta on se, että toistaa samaa asiaa odottaen eri lopputulosta" jne.
En nyt tarkoita että Kaskinen olisi hommassaan täydellisesti onnistunut, mutta vaikea nähdä että Selinillä oltaisiin menty yhtään sen pidemmälle kun ongelmat mihin kaaduttiin olivat täysin samat kuin viime keväällä ja/tai valmentajan vaikutuspiirin ulottumattomissa. Tai kai sitä voisi hirveällä tsemppaamisella ja muulla saada iskettyä joukkueen sellaiseen iskuun että voitot raavitaan em. ongelmista huolimatta, mutta siihen pystyy aika harva eikä se ole mikään tavoitetilanne tai jossittelun aihe.