Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Nyt kun tunteet ovat tasoittuneet, niin kautta osaa vetää vähän laaja-alaisemmin yhteen. Teemanahan oli melko täydellinen kasvojen pesu rutinoitujen paluumuuttajien ja nimekkäiden liigapelaajien voimin uudella valmennuksella. Tässä kyllä onnistuttiin, niin kuin moni on täällä todennut. Aivan alkukaudesta pelillinen ja henkinen selkäranka vaikutti hurjan vahvalta, sillä mukaan mahtui muutama maukas vierasvoitto sekä takaa-ajo asemasta nousu tasoihin ja ohitse sekä Late Tukosen pistetehtailu toki. Esimerkiksi Lappeenrannassa olin seuraamassa Tepsin 1-4 voittoa, joka on siitä ilman suunnasta todella harvinaista herkkua, jossa Spina teki hat trickit. Varjopuolena tasaisuutta ei meinannut löytyä millään, joka oli edellisten kausien peruja. Otteet vaihtelivat aivan kummallisen paljon peräkkäisinäkin päivinä ja ei joukkuetta meinannut aina samaksi joukkueeksi tunnistaa. Kallion ja muutaman muun konkarin panos oli illasta toiseen 100% prossaa, mutta muu joukkue hiihteli ihmeellisest perässä. Tuo Tukosen loukkaantuminen vaikutti jollain tapaa mentaalisella tasolla varmasti ja varsinkin välillä todella ala-arvoinen kotipelaaminen lisäsi tuskaa entisestään. Siltikin TPS keikkui runkosarjassa kymmenen parhaan joukossa koko ajan, mikä nyt kertoi jo sinänsä tasonnostosta edellisiin vuosiin.
Loukkaantumisten taakse ei saisi liikaa koskaan mennä, mutta kyllähän niitä oli aivan h*lvetisti liikaa taas. Välillä tilanne oli jo tosiaan koominen ja olisihan tilanne voinut olla vieläkin surkeampi esim. Bloodin sikailusta Perriniin selvittiin yllättävänkin vähällä. Loukkaantumiset pakottivat Niittymäen hommiin ja paikkaajaksi saatiin laatua (Pare ja varauksin Riikolakin), mutta myös osastoa ynnä muut (Malmi, Kaijomaa). Jos joukkueeseen uskallettaisiin panostaa jo ennen kauden alkua tarpeeksi, niin vuokratyövoimaa ei tarvitsisi paniikissa etsiä jatkossa kesken kauden.
Käyrä osoitti runkosarjan lopussa huolestuttavasti jyrkästi alas. Jotain JYP:iä pidettiin maaliskuun alussa lähes pilkkanaan Hippoksella kaikesta pelin sähläyksistä huolimatta (6-7 ja.), mutta sitten taso taas romahti. Joukkueen hitsautuminen yhteen Sport-sarjaan oli esimerkillistä ja loppujen lopuksi TPS näytti tuossa minisarjassa, että laatua tuosta rosterista on parhaimmillaan revittävissä paljonkin irti verrattuna johonkin Sportiin ja vaasalaiset olivat sittenkin aika vastaantulijoita uhoista huolimatta.
Kärpät oli Kärpät. Horjutettavissa oleva jättiläinen, mutta siltikin konemaisen tehokas, rutinoitunut ja voittamisesta kokenut. Kyllä eilen vitutti aivan helvetisti, koska kaikki oli kuitenkin omissa käsissä, mutta siimaa annettiin Kärpille tulla mukaan ja oululaiset sen käyttivät. Valitettavasti jatkoaika oli vain seuraus aikaisemmista virheistä kyseisessä pelissä, kun momentum annettiin vieraille. Hieno suoritus kaikkinensa, kun Kärpät laitettiin noinkin ahtaalle, mutta ei se jatkoon meneminen olisi sittenkään ollut, niin kaukana, mutta jossittelu on jossittelua. Harvoin väärä joukkue menee jatkoon, kun pitää 4 voittoa saalistaa ja kun loukkaantumissuma oli tuota luokkaa, niin tuo lienee maksimimäärä kierroksia, mitä koneesta saatiin irti riuhdottua.
Iso kiitos koko joukkueelle, valmennusjohdolle ja seurajohdolle tästä kaudesta unohtamatta meitä faneja. Tavallista haikeampi ja tyhjempi olo, koska on tiedossa, että tuo hieno joukkue tulee hajoamaan kuitenkin melko lailla ensi kaudeksi, mutta niinhän se menee. Kunnianpalautus on edelleen kesken, mutta se potkaistiin tälle kaudelle käyntiin niin, että kukaan ei enää TPS:lle naureskele. Olemme jälleen uskottava jääkiekkoyhteisö, jonka pitää pelata perintöään noudattaen kunniakkaasti ja olla yksi sarjan isoimpia. Vilkaisu HK Areenan katonrajaan riittää tähän perusteluksi. Nyt hengähdys lätkästä ja otetaan happea, kunnes vielä seurataan liigan tapahtumat loppuun ja jännätään MM-kisat odottaen toki pelaajistoon liittyviä uutisia.
On vain yksi! Nyt ja aina!
Ps. Itse ostin tämän kauden fanipaidan, jossa on tuota punaraitaa. Onhan siinä samoja sävyjä kuin keskisuomalaisten piirijoukkueen pelipaidassa, mutta logo rinnassa ratkaisee.
Loukkaantumisten taakse ei saisi liikaa koskaan mennä, mutta kyllähän niitä oli aivan h*lvetisti liikaa taas. Välillä tilanne oli jo tosiaan koominen ja olisihan tilanne voinut olla vieläkin surkeampi esim. Bloodin sikailusta Perriniin selvittiin yllättävänkin vähällä. Loukkaantumiset pakottivat Niittymäen hommiin ja paikkaajaksi saatiin laatua (Pare ja varauksin Riikolakin), mutta myös osastoa ynnä muut (Malmi, Kaijomaa). Jos joukkueeseen uskallettaisiin panostaa jo ennen kauden alkua tarpeeksi, niin vuokratyövoimaa ei tarvitsisi paniikissa etsiä jatkossa kesken kauden.
Käyrä osoitti runkosarjan lopussa huolestuttavasti jyrkästi alas. Jotain JYP:iä pidettiin maaliskuun alussa lähes pilkkanaan Hippoksella kaikesta pelin sähläyksistä huolimatta (6-7 ja.), mutta sitten taso taas romahti. Joukkueen hitsautuminen yhteen Sport-sarjaan oli esimerkillistä ja loppujen lopuksi TPS näytti tuossa minisarjassa, että laatua tuosta rosterista on parhaimmillaan revittävissä paljonkin irti verrattuna johonkin Sportiin ja vaasalaiset olivat sittenkin aika vastaantulijoita uhoista huolimatta.
Kärpät oli Kärpät. Horjutettavissa oleva jättiläinen, mutta siltikin konemaisen tehokas, rutinoitunut ja voittamisesta kokenut. Kyllä eilen vitutti aivan helvetisti, koska kaikki oli kuitenkin omissa käsissä, mutta siimaa annettiin Kärpille tulla mukaan ja oululaiset sen käyttivät. Valitettavasti jatkoaika oli vain seuraus aikaisemmista virheistä kyseisessä pelissä, kun momentum annettiin vieraille. Hieno suoritus kaikkinensa, kun Kärpät laitettiin noinkin ahtaalle, mutta ei se jatkoon meneminen olisi sittenkään ollut, niin kaukana, mutta jossittelu on jossittelua. Harvoin väärä joukkue menee jatkoon, kun pitää 4 voittoa saalistaa ja kun loukkaantumissuma oli tuota luokkaa, niin tuo lienee maksimimäärä kierroksia, mitä koneesta saatiin irti riuhdottua.
Iso kiitos koko joukkueelle, valmennusjohdolle ja seurajohdolle tästä kaudesta unohtamatta meitä faneja. Tavallista haikeampi ja tyhjempi olo, koska on tiedossa, että tuo hieno joukkue tulee hajoamaan kuitenkin melko lailla ensi kaudeksi, mutta niinhän se menee. Kunnianpalautus on edelleen kesken, mutta se potkaistiin tälle kaudelle käyntiin niin, että kukaan ei enää TPS:lle naureskele. Olemme jälleen uskottava jääkiekkoyhteisö, jonka pitää pelata perintöään noudattaen kunniakkaasti ja olla yksi sarjan isoimpia. Vilkaisu HK Areenan katonrajaan riittää tähän perusteluksi. Nyt hengähdys lätkästä ja otetaan happea, kunnes vielä seurataan liigan tapahtumat loppuun ja jännätään MM-kisat odottaen toki pelaajistoon liittyviä uutisia.
On vain yksi! Nyt ja aina!
Ps. Itse ostin tämän kauden fanipaidan, jossa on tuota punaraitaa. Onhan siinä samoja sävyjä kuin keskisuomalaisten piirijoukkueen pelipaidassa, mutta logo rinnassa ratkaisee.