Kauden jälkipyykki

  • 204 591
  • 862

MAKE #89

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Pieni tuuletus voisi kyllä olla ihan paikallaan. Ei tarvitse koko pakkaa räjäyttää, mutta tuntuu että tällä rungolla ne pienet asiat menee jatkuvasti hiukan pieleen ratkaisevilla hetkillä. On se sitten jatkoaikatappiot, strategisesti tärkeään paikkaan hävitty kotipeli, maalivahdin imaisu tai mikä vain, niin aina jää vähän vajaaksi. Kolme kertaa putkeen jäänyt pudotuspeleissä aika paljon jossiteltavaa, eikä joukkue ole ollut parhaassa mahdollisessa iskussa tärkeimmällä hetkellä. Alkaa kertyä vähän epäonnistumisen taakkaa.

Sitä kun tavallaan tottui aikoinaan siihen, että pudotuspeleissä Tepsi on aina parhaimmillaan ja pystyy nostamaan tasoaan runkosarjaan verrattuna. Näin oli esim. Suikkasen aikana. Sen jälkeen olikin toki vuosien korpivallus. Nyt on kolme vuotta putkeen ollut iskukykyinen joukkue, mutta ei totuuden nimissä tietoakaan siitä ennakkoluulottomuudesta jolla TPS rynni väkisin mestariksi 2010. En tiedä ottaako joukkue liikaa paineita hyvistä runkosarjoista ja "kunnianpalautuksesta" vai mitä, mutta tuntuu kuin käsijarru olisi koko ajan hiukan päällä pudotuspeleissä.
 

Kanada-malja

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, NYR, COL
Käsijarru todellakin hyvä sana. Ei ollut sitä lopullista voittamisen nälkää. Joukkue alitti itsensä.
 

Boulerice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boogaard(R.I.P) ja Twist
Hieno kausi päättyi aikamoiseen mahalaskuun ja kyllä tuollaisella jengillä pitää vähintään mitalisijoilla olla! Vaikka papat vetivätkin runkkarin hyvin niin kyllä nyt on aika rakentaa joukueen tulevaisuutta ilman pappoja.
 
Suosikkijoukkue
TPS
Tepsin kausi 17-18 on nyt paketissa. Vanhassa kunnon "multa on värimme" -hengessä kausi päättyi kädenlämpöisiin kättelytunnelmiin ja siinä sitten se.

Kaksijakoiset fiilikset päättyneestä kaudesta.

Jos muistelen omia toiveitani viime kesältä, asetin välieräpaikan eli mitalipelit eräänlaiseksi onnistumisen mittariksi. Tämä tavoite täyttyikin. TPS pelasi välierissä ensimmäisen kerran sitten mestaruusjuhlien 2010.

Kautta edelsi myös monia kysymysmerkkejä, suurimpana niistä keltanokkavalmennuksen osaaminen. Oli ihan arpafiilis: Kaskisen kokemattomasta valmennustiimistä ei yhtään tiennyt mitä sai. Kauden alla ei voinut arvata, olisiko TPS edes pudotuspelivireessä.

Jos lähtökohdaksi ottaa nämä epävarmuusfiilikset, oli kausi niihin peilattuna onnistunut. TPS päätyi runkosarjan toiseksi, pitkälti erittäin vahvan syyskauden ansiosta. Pelitapa toi runkosarjassa tasaisesti pisteitä, joskin peli oli ailahtelevampaa kuin edellisellä kaudella. Pudotuspelilopputuloskin - TPS:n sijoitus neljäs - oli kauden epävarmoihin aloitustunnelmiin nähden hyvä. Paperilla paras sijoitus sitten kevään 2010. Paluu mitalipeleihin. Hyvää sinänsä.

Mutta sitten se mutta.

Varsinaista onnistuneen kauden fiilistä ei keväästä jäänyt. Kauden tärkeimmällä hetkellä TPS osoittautui sarjan suurimmaksi pudotuspelipettymykseksi ja selvästi heikoimmaksi välieriin päässeeksi joukkueeksi. SaiPa voitettiin vain vaivoin, ja voi vain arvailla, olisiko TPS:n pudotuspelikevät loppunut jo aiemmin, mikäli vastaan olisi tullut mikä tahansa muu pudotuspeleihin selvinnyt joukkue.

Välierissä Tapparalle hävittiin nolosti neljä kertaa peräkkäin, selitellen kaiken maailman pompuista ja maalin eroista, vaikka vika oli useimmiten peilissä. Kirsikkana kakun päälle nöyryyttävällä tavalla tullut pronssipelitappio kotikentällä.

Neljäs sija on hyvä, jos tuntuu siltä, että neljäs sijoitus saavutetaan taistellen. Että joukkue on antanut kaikkensa, mutta vastustaja on vaan ollut parempi. Nyt tältä ei tunnu. TPS oli joka osa-alueella pudotuspeleissä huono ja vastustajaa jäljessä. Eritoten ylivoimapeli oli jopa naurettavan surkeaa, maalivahtipeli otti paljon takapakkia, viisikkopuolustus oli mitä oli, maalintekopaikoille ei juuri päästy - ja niistä tyhjistäkään ei saatu sisään lopulta.

Ja se Kaskisen ohut pelikirja osoittautui aivan liian ohueksi, ensin Lehterän bussiparkkia, sen jälkeen Rautakorven kuvioita vastaan. Keltanokkatiimi osoittautui pudotuspeleissä juurikin sellaiseksi mitä se oli: kokemattomaksi. Sormi meni Tepsillä suuhun ja Kaskista vietiin edestä ja takaa.

Eritoten valmennuksen piikkiin menee se, että TPS:llä oli kentällä nimien puolesta paras joukkue yli vuosikymmeneen, mutta hyvään pelaamiseen joukkue ei kyennyt kuin hetkittäin.

Että näin. Summa summarum: paperilla ja kauden alun epävarmuuteen peilattuna nelossija on hyvä tulos. Mutta tapa, jolla se keväällä "saavutettiin", jätti jälkeensä pettyneen fiiliksen.
 

Viheltää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turku + länsirannikko
Kausipaketissa loistava runkosarja. Pudotuspeleissä kaaduttiin Setäsen maalivahti peliin ja Kallion paluuseen yv:lle. Molemmat menee myös valmennuksen piikkiin. Oliko kallion paluun jälkeen yv 0+0=0. Eteenpä on menty.
 

Rote Sau

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS + länsirannikko
Se oli siinä. Ja helvetin hyvä niin. Mun takki on täysin tyhjä. Jopa niin tyhjä, etten tällä hetkellä ole enää uusimassa kausaria.

Kausi lähti upeasti käyntiin. Ehkä jopa sensaatiomaisen hyvin, puikoissa kuitenkin noviisivalmennus. Nosti omat odotusarvot surrealistisen korkealle.. No sitten joulun tienoilla alkoikin peli sakkaamaan. 2.sijalta kun pudotuspeleihin lähdettiin, niin odotukset oli todella korkealla, joskin takaraivossa pelkäsin. Saipa sarjan ekan ottelun jälkeen jo tiesinkin, ettei tästä mitään mitalia tule. Ei mitään pois Saipalta, mutta Tepsi oli sysipaska. Materiaalierolla jatkoon Saipasta. Lehterä vei Kaskista 100-0. Saipa sarjan jälkeen mulla ei ollut enää odotuksia ja tiesin, ettei Tapparaa tulla kaatamaan.
Tepsin peli osasi silti yllättää; se oli jopa paskempaa kuin Saipaa vastaan. Tappara oli täysin kaadettavissa, mutta nyt Rautakorpi vei Kaskista 100-0. Joku vois mulle kertoa esim. mikä saatana ajaa pitämään Setästä maalissa, vaikka halli palais ympärillä? Ei vittu kertakaikkiaan ymmärrys riitä. Ei me silti Setäseen kaaduttu, mutta kyllä paljon laitan myös Setäsen piikkiin. Ei vaan ole voittava maalivahti, piste. Tapparaa vastaan ei toiminut oikein mikään, paitsi kunniakuja Setäsen eteen.

Mun mielestä kärkilaiturien taso ei riittänyt mihinkään tosipaikassa. Palve oli eilenkin ainoa oikeasti vaarallinen pelaaja hyökkäyspäässä. Mutta missä ne kuuluisat maalintekijät olivat?
-Lindsten, 1 maali pleijareissa
-Kallio, 0 maalia pleijareissa
-Pikkarainen 0+0
-Budish katosi kuvasta yllättävän pahasti. Ei näyttänyt liike riittävän?

No nyt nollataan reippaasti koko kesä irti kiekosta ja katotaan taas syksymmällä kuinka paljon kiinnostaa. Itse toivon radikaalia uudistusta joukkueeseen. Perrinille ja Kalliolle löytyy silti kyllä mun joukkueesta aina paikka.
 

sunnuntai

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Newcastle united
Setäsen olisi pitänyt Tappara-sarjan toisessa ja kolmannessa pelissä tehdä maalitkin kai? 4. peli oli enää muistokirjoitus. Ei Setänen huippu ollut, mutta antoi sarjassa mahdollisuuden, taktiikka ja kenttäpelaajat kusivat sarjan 4-0. Setänen helppo syyllinen kun poistuu.

Tirronen on huonompi maalivahti ja hänen kanssaan ei kannuja nostella.

Täällä aika helvetin isolla osalla ei ole mitään ymmärrystä maalivahtipelistä.
 

Rote Sau

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS + länsirannikko
Setäsen olisi pitänyt Tappara-sarjan toisessa ja kolmannessa pelissä tehdä maalitkin kai? 4. peli oli enää muistokirjoitus. Ei Setänen huippu ollut, mutta antoi sarjassa mahdollisuuden, taktiikka ja kenttäpelaajat kusivat sarjan 4-0. Setänen helppo syyllinen kun poistuu.

Tirronen on huonompi maalivahti ja hänen kanssaan ei kannuja nostella.

Täällä aika helvetin isolla osalla ei ole mitään ymmärrystä maalivahtipelistä.

Äläs nyt. Täällä on monella hyvä tietämys maalivahtipelistä. Tällä kaudella nähtiin, mikä merkitys sillä on jos halutaan nostaa kannua. Sanoinhan tuossa, etten laita kaikkea Setäsen piikkiin, mutta väärällä hetkellä imuroi aina sen yhden pakollisen helpon. Mestaruuksia on tullut menneinä vuosina loistavalla maalivahtipelillä, mutta on siinä maalivahdin edessäkin ensin oltava loistava joukkuepeli, tyyliin Kärpät. Sielläkin Vehviläinen on Liigan kärkeä siltikin.

2018: Setänen & Tirronen...

2010: Salak & Leggio
2001: Niittymäki & Norrena
2000: Niittymäki & Norrena & Lecklin - aivan järkyttävän kova maalivahdisto millä tahansa mittapuulla
1999: Kiprusoff & Norrena
1995: Rokama & Norrena - tällöin heillä ei ollut megaluokan suorituksia, mutta joukkue pelasi upeasti yhteen pudotuspeleissä.
 

Rotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Minnesota Wild, New York Rangers
Äläs nyt. Täällä on monella hyvä tietämys maalivahtipelistä. Tällä kaudella nähtiin, mikä merkitys sillä on jos halutaan nostaa kannua. Sanoinhan tuossa, etten laita kaikkea Setäsen piikkiin, mutta väärällä hetkellä imuroi aina sen yhden pakollisen helpon. Mestaruuksia on tullut menneinä vuosina loistavalla maalivahtipelillä, mutta on siinä maalivahdin edessäkin ensin oltava loistava joukkuepeli, tyyliin Kärpät. Sielläkin Vehviläinen on Liigan kärkeä siltikin.

2018: Setänen & Tirronen...

2010: Salak & Leggio
...

Korjataan vielä Salak Engreniksi. Muuten olen samaa mieltä, vaikka puolustuspelaamisella suuri merkitys onkin, niin tällä hetkellä Liigan top3:sta löytyy myös Liigan parhaat maalivahdit. Lankinen parhaimmillaan pelatessaan oli aivan väärällä sarjatasolla, Domilla ja Veinilläkin (mikäli vain pää kestää jatkossakin) tulevaisuus tulee olemaan varsin kirkas. Toivottavasti Haukeland on Tepsin osalta tähän ongelmaan väliaikainen ratkaisu, onhan nuo viime kauden tilastot allsvenskanista aivan käsittämättömän kovat.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Paljon oikeita havaintoja täällä. Kauden alku oli marraskuun loppuun asti kuin satua; veskarit torjuivat lähes kaiken, papat johdattivat joukkoja kentällä kuin ritarit ja kaikkien pelillinen flow oli sellaista liekitystä, että vähemmästäkin unohtui valmennuksen kokemattomuus ja monelle odotukset nousivat loppukautta kohden hurjasti. Huomiotavaa oli mm. että alkukauden liidon aikana kukaan ei liiemmin kaivannut pitkään sivussa ollutta Filaria tai Ekiäkään takaisin rosteriin, kun Forrekin näytti Mike Greeniltä nuorena ja Jonne Eric Lindrosilta.

Se marraskuun kotimatsi IFK:ta vastaan oli käännekohta kaikelle paskalle. Pakka alkoi ihmeellisesti levitä ja mm. toimiva ylivoima muuttui muutamia välähdyksiä lukuunottamatta aivan katselukelvottomaksi vitsiksi. Tehtiin kuitenkin sellaisella frekvenssillä pisteitä alkukaudesta, että paikka kärjen tuntumissa säilyi vaikka välillä pelissä ei ollut mitääm tolkkua mistä kertovat nuo irvokkaat kotitappiot runkosarjassa milloin kenellekin. Noista on jatkossa päästävä eroon. Siinä sohotetaan kusta railakkaasti oman tuotteen päälle, kun joku saipa käy riehumassa Artukaisissa 1-7 tunnelmilla.

Hankintoja tehtiin ja pelin laadukkuus saatiin Budin ja Palveen myötä pykälän korkeammalle ja kakkossija varmistettua hienolla vierasvoitolla Hippokselta. Kallio loukkaantui samoihin aikoihin, joka osoittautui isoksi menetykseksi jälkeenpäin. Saipaa vastaan kiekoteltiin ihan yksilöillä jatkoon ja 7-0 peli sen 5-6 voiton lisäksi olivat pleijarikevään ainoita hetkiä, kun koko pelin ajan näkyi joukkueen pelillistä hyökkäyspotentiaalia. Silloinkin ilman mitään taktiikkaa. Jukka veikin sitten seuraavassa sarjaa rutiinilla 10-0 ja sai Tepsin ennestään tehottomat hyökkääjät näyttämään entistä tehottomammilta ja kun maalivahtipelistä ei tippunut mitään efforttia pleijaritaisteluun, niin TPS pelasi materiaaliinsa nähden todella heikosti. Tuo neljäs peli oli paperilla tasainen, mutta todellisuudessa se oli sellaista tulella leikkimistä, että senkin arvasi että huonosti käy jo tämän pelin aikana. Liian all star - matsin lätkää että oltaisiin tuolla Tapparaa voitettu edes kaksi kertaa putkeen.

Pronssipelissä 1,5 erän jälkeen oli hetkellistä halua voittaa taas mutta vain Palve ja Filppula vaikuttivat rehellisesti vaarallisilta hyökkääjiltä ja se on ihan vitun kun katsoo millä nipulla operoitiin. Siellä oli Tallenia ja Virtaakin sivussa, mutta silti. Taktista tohelointia ei voi viedä sairastuvan taakse. Mä jäin kaipaamaan ihan mielettömästi sitä henkistä kasvua kevään peleissä, joka oli syy kauden 2010 mestaruuteen. Ei sellaista varmaan enää hetkeen koeta joten vertailu siihen on varmaan väärää, kun Antti Haloset upottelivat JYP:iä ja kamppailivat kuin harmaakarhut maalin edessä.

Sijoitukselliesti kausi oli hyvä Kaskiselle ja vieraista haettiin todella maukkaita voittoja mutta kotona oltiin välillä yhtä isäntää kuin oravat viidakossa. Vittu ihan alisteisia suorastaan. Juolevi, Fraser, Budi ja Palve olivat kesken kauden hyviä hakuja, mutta Oulaa lukuunottamatta kaikkien kauden tähtihetket sijoittuivat runkosarjaan. Runkosarjan menestys miellytti ja CHL-paikan haku, mutta tämän joukkueen suuren potentiaalinen tuhlaaminen kauden tärkeimmissä mittelöissä vesitti noitakin fiiliksiä vankasti. Silti eilen kannustettiin tosissaan, pronssi oli otettavissa ja sitä oikein tarjottiin kolmannessa erässä mutta ei ollut meissä palleja ottaa sitä. Ei ollut sitä vaarallisuutta vaan liikaa vapaamatkustajia.

Ensi kaudeksi tasaisuutta on saatava ehdottomasti jaettua koko runkosarjalle ja kuntopiikki sinne maaliskuulle, jotta oikeissa otteluissa ollaan kovia ja valmistauduttu niihin. Win the right games. Vituttaa vähän jopa todeta tuo prinsiippi loppuun, mutta niin se vain on.

Onnistujat pelaajista kauden aikana:

- Kallio (runkosarja)
- Perrin (runkosarja)
- Oula ( runkosarja/pleijarit)
- Budi (runkosarja)
- Heikkinen (runkosarja)
- Fraser (runkosarja)
- Filppula (runkosarja ja 1/3 pleijarit)
- Virta (runkosarja)
- Palmu (runkosarja ja 1/3 pleijarit)
- E-J (runkosarja)

Isoimpia pettymyksiä valmennuksen keväisen suhmuroinnin lisäksi Pikkarainen, kevään Kallio, koko kauden Tallen, Jonne, maalivahdit, Forre sekä merkittävä osa hyökkääjistä pleijareissa.
 
Viimeksi muokattu:

aurajoki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TPS
Kolme viimeistä kautta TPS on alisuorittanut play offeissa pahasti. Jos tähän jo pieneksi perinteeksi muodostuneeseen asiaintilaan halutaan muutosta, niin nyt on tehtävä suurehkoja leikkauksia, sillä muussa tapauksessa mikään ei tule muuttumaan ja ensi keväänä taas ihmetellään, miksi pomput eivät pomppineet meille ja muuta vastaavaa skeidaa, kun asioista ei haluta/uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä.

TPS-joukkuetta on uudistettava kovalla kädellä, vaikka kipeää tekeekin. Tällä tarkoitan, että pappaosastolle sanotaan kiitos ja muutamalle muullekin alisuorittaneelle pelaajalle ei jatkoja tarjota. Käsittääkseni runsas kymmenkunta pelaajaa lähtee TPS:stä, ja se luo oivallisen mahdollisuuden rakentaa uusi permanentti, jolla pyritään pääsemään päätyyn asti. Nykyisellä rosterilla se ei onnistu, kuten ollaan nähty.

Uuden permanentin rakentamisessa korostuu Niittymäen ja Kaskisen rooli. Kaskisen on vihdoin ja viimein päätettävä, miten hän haluaa valmentamansa joukkueen pelaavan ja Niittymäen on siihen shabloonaan hankittava oikeanlaiset pelaajat. Tällä kaudella tämä balanssi ei toiminut alkuunkaan. Hitailla pelaajilla ei voi pelata nopeaa lätkää. Niin se vain on. Nykyjääkiekko perustuu entistä enemmän nopeaan pelitapaan, ja jos joukkue ei siihen taivu, niin sitten ollaan vaikeuksissa niissä peleissä, joissa on panosta. Runkosarjaa voidaan läpsytellä monenkin laisella koostumuksella ja ohuella pelikirjalla, mutta play off-peleissä täytyy joukkueella olla selkeä pelitapa ja oikeanlainen roolitus pelaajistossa. Muutoin käy kylmät, kuten olemme nähneet.

Menestyvä joukkue ei välttämättä ole Liigan kallein, mutta sillä on oltava menestysnälkää ja pelimotivaatiota. Jos katsomon ylälehtereille asti välityy kaukalosta sellainen tunnelma, ettei tänään kiinnosta pelata logolle, niin sellaisia pelaajia ei minun mielestäni TPS:ssä tarvita, vaikka selässä olisi millainen nimi tahansa. Tällä kaudella näitä pelaajia oli joukkueessa liikaa, ja se varmasti vei pelihaluja myös muilta, koska valmennus ei puuttunut puolinaiseen tekemiseen riittävän määrätietoisesti.
 
Suosikkijoukkue
TPS
Kolme viimeistä kautta TPS on alisuorittanut play offeissa pahasti. Jos tähän jo pieneksi perinteeksi muodostuneeseen asiaintilaan halutaan muutosta, niin nyt on tehtävä suurehkoja leikkauksia, sillä muussa tapauksessa mikään ei tule muuttumaan ja ensi keväänä taas ihmetellään, miksi pomput eivät pomppineet meille ja muuta vastaavaa skeidaa, kun asioista ei haluta/uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä.

Sikäli hieman eri mieltä, että toissakaudella TPS ei mielestäni lainkaan alisuorittanut. Sääleistä jatkoon ja putoaminen Kärpille oli aika lailla maksimisuoritus siihen hetkeen. Kärpät oli sarjassa kova, ja TPS:ltä loppui bensa. Ei kukaan odottanut että TPS olisi siitä välieriin jatkanut, ja täälläkin taisi olla fiilis kohtalaisen tyytyväinen. Varmaan vähän sama tunne kuin SaiPa-kannattajille tämän kauden päätteeksi, muuten.

Viime vuonna TPS oli ehkä paperilla ennakkosuosikki. Mutta täällä huomattiin jo sarjan alussa kolme asiaa oikein: TPS:llä oli pahoja loukkaantumishuolia, otteet olivat ailahdelleet ja rotaatiovaraa ei ollut sarjassa ensinkään. Siinäkin sarjassa sitten loppui bensa, ja kun katsoo kokoonpanoja näin jälkikäteen, ei ihmekään. En tiedä oliko viime kauden pudotuspelien TPS alisuorittaja - runkosarjaan nähden ehkä, mutta otteluiden nimilistaa kun katsoo, niin ei se joukkue välierissä enää olisi voinut pyristellä. Ahtola stunttaamassa ykkösen keskellä, huh... Jäi spekuloitavaa, että mitä jos rosteri olisikin ollut ehjä.

Tämän kauden TPS kyllä vahvasti alisuoritti pudotuspelit, siitä ei kahta sanaa. Voittamisen meininkiä ei ollut, ei kiimaa, vaan ruikutusta pompuista, tuurista ja yhden maalin peleistä. Voi kyynel. Ikävin maku näistä kolmesta jäi tästä viimeisimmästä, vaikka tulos oli paperilla ”paras”.

Kaikkia kolmea sarjaa muuten yhdistää pari tekijää: bensa loppuu jaloista, pappoja ylipeluutetaan jääräpäisesti, ylivoima on sontaa.
 

Black Star

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Juuri sitä mitä sanoin. Että juurikin ne joilla on sopimus niin jatkaa ja loput lähtee muualle/lopettaa. Ja sitten tilalle tulee sellaisia pelaajia joilla saa olla tyytyväinen että pääsee 10 joukkoon

Täh? Huhuja kun kuuntelee niin tilalle on tulossa Korpikoskea, Suorantaa ja Lukkaa. En mä tiedä mitä NHL-pelaajia voisi odottaa mutta vaikuttaa että nää tilalle tulijat on ihan kohtalaisia jos pelataan Liigan TOP10-sijoista.

Mun mielestä ongelma on ennemminkin pieni vaihtuvuus kuin sun maalailema skenaario. Onko meidän nykyinen pelaajamateriaali oikeasti riittävän laadukas (luistelunopea) kannujahtiin?

Hankintoja tehtiin ja pelin laadukkuus saatiin Budin ja Palveen myötä pykälän korkeammalle ja kakkossija varmistettua hienolla vierasvoitolla Hippokselta. Kallio loukkaantui samoihin aikoihin, joka osoittautui isoksi menetykseksi jälkeenpäin. Saipaa vastaan kiekoteltiin ihan yksilöillä jatkoon ja 7-0 peli sen 5-6 voiton lisäksi olivat pleijarikevään ainoita hetkiä, kun koko pelin ajan näkyi joukkueen pelillistä hyökkäyspotentiaalia. Silloinkin ilman mitään taktiikkaa. Jukka veikin sitten seuraavassa sarjaa rutiinilla 10-0 ja sai Tepsin ennestään tehottomat hyökkääjät näyttämään entistä tehottomammilta ja kun maalivahtipelistä ei tippunut mitään efforttia pleijaritaisteluun, niin TPS pelasi materiaaliinsa nähden todella heikosti. Tuo neljäs peli oli paperilla tasainen, mutta todellisuudessa se oli sellaista tulella leikkimistä, että senkin arvasi että huonosti käy jo tämän pelin aikana. Liian all star - matsin lätkää että oltaisiin tuolla Tapparaa voitettu edes kaksi kertaa putkeen.

Eniten ehkä vitutti MunaTukkaJukan omahyväinen ilme ekan pelin jälkeisessä haastattelussa. Näki heti että tuossa kohtaa Kaskista oli otettu tukevasti palleista ja ote piti selvästi loppuun asti.

Ja vielä enemmän vituttaa kun katsoo nyt että Tappara ei kuitenkaan ole välttämättä niin kova kuin jutut siinä kohtaa kertoivat. Hävittiin kyllä taktisesti ja mentaalisesti tuo sarja 6-0, vaikka 4-0 jäi viralliseen historiaan. Edes yksi ylilyönti tai joku reagointi 0-3 tilanteessa olisi henkilökohtaisesti lämmittänyt erittäin suuresti. Mut ei tehty mitään muuta kuin katsottiin vierestä.

Viime vuonna TPS oli ehkä paperilla ennakkosuosikki. Mutta täällä huomattiin jo sarjan alussa kolme asiaa oikein: TPS:llä oli pahoja loukkaantumishuolia, otteet olivat ailahdelleet ja rotaatiovaraa ei ollut sarjassa ensinkään. Siinäkin sarjassa sitten loppui bensa, ja kun katsoo kokoonpanoja näin jälkikäteen, ei ihmekään. En tiedä oliko viime kauden pudotuspelien TPS alisuorittaja - runkosarjaan nähden ehkä, mutta otteluiden nimilistaa kun katsoo, niin ei se joukkue välierissä enää olisi voinut pyristellä. Ahtola stunttaamassa ykkösen keskellä, huh... Jäi spekuloitavaa, että mitä jos rosteri olisikin ollut ehjä.

Unohdit kyllä kätevästi sen siirtorajan jossa ei tehty yhtään oikeata ratkaisua. Rotaatiovarahan kusi täysin siihen. Jos vertaa Selinin viimeisen kauden Tepsin playoffrosteria tähän kauteen niin voi havaita ihan kevyitä eroja vaikkapa Timi Lahtisen muodossa.

Tuo on edelleen käsittämätöntä kun miettii että tällä kaudella paukkuja ei sitten enää säästelty yhtään.
 

Sister luck

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Nyt kun pelit on pelattu, niin pientä yhteenvetoa.

Maalivahdit :

- eivät olleet mitalijoukkueen tasoisia,ylempää keskitasoa, ailahtelevaisuus vaivasi
- silti heihin ei kaaduttu po-peleissä
- Tirronen ei saanut vielä tilaisuutta
- maalivahtivalmennus : Norrena on kysymysmerkki, ei vakuuta ainakaan vielä

Puolustus :

- kaksijakoinen, Tallinder, Eronen ja Heikkinen ykköskoria muut keskitasoa
- hitaus ja taitotaso tuli vastaan po-peleissä, toisaalta viisikkopeli /pelitapa ei tukenut riittävästi puolustusta
- loukkaantumiset aiheuttivat tason laskua : Tallinder (vaisumpi kausi kokonaisuudessaan, mutta olisi tarvittu kipeästi po:ssa) ja Heikkinen (pelasiko loukkaantuneena po-pelit)
-Juolevi paransi loppua kohden ollen paras puolustaja po:ssa, silti jopa aneeminen ja löysä omassa päässä runkosarjassa, missä oli peli-ilo huipulle menossa olevalla nuorella talentilla ?
- Fraser, Forre, E-J ja Berger liian suurissa saappaissa po:ssa

Hyökkäys :

- parhaimmillaan varsinaista ilotulitusta, liigan eliittiä hankintojen jälkeen
- Kallio, Perrin iästään huolimatta huipputasoa runkosarjassa, po:ssa taso laski ja Kallio nähtävästi puolikuntoinen loukin jäljiltä, Perrin tuli takaisin valokeilaan kauden mittaan uudestaan ja uudestaan
- Filppula hyvä, olisi pitänyt saada suurempi peliaika ylivoimilla
- nuorten hyökkääjien nousu : Nurmi, Pajuniemi, Väyrynen; myös Karvonen, Siiki ja Kuru täyttivät paikkansa
- Lindsten katosi kuvasta verrattuna viime kauteen, muualle siirtyvän pelaajan syndrooma ?
- Pikkaraisen taso laski, uutta sopimusta ei tarjottu - pelihuumori lopahti ?, olisi pitänyt penkittää useammin
- Virtanen taisteli loukkaantumisten kanssa, kokoonpanoon mahtumisen rajoilla monesti
- Budish runkosarjan lopussa hyvä, sitten taso laski paria väläytystä lukuunottamatta, suorastaan näkymätön Tappara sarjassa
- Palve on laatuluokkaa yksi, parhaassa iässä ja ensi kaudella ykkösketjussa
- kapasiteetti jäi po:ssa käyttämättä koko laajuudeltaan - peluutus / pelitapa sakkasi
- ylivoiman taso romahti po:ssa, joten tärkein ase oli poissa

Valmennus :

- rukosarjassa hyvää suorittamista, asiallista ja rauhallista esiintymistä mediassa
- joukkueen pelitapa ei selkiytynyt ja kehittynyt kauden aikana, vaikutti siltä ettei joukkueesta tullut joukkue isolla J:llä
- po:ssa kokemattomuus / osaamattomuus / auktoriteetin puute tai nämä kaikki näkyivät
- heikkoa peluutusta, kuumia pelaajia ei huomioitu riittävästi ja joukkuetta kuormitettiin väärin
- ei reagointia pelin sisällä eikä pelien välillä, suorastaan jääräpäistä tekemistä laskevalla käyrällä
- mikä rooli apuvalmentajilla, aika niukasti oli kommunikaatiota pelien aikana, toivottavasti kemiat pelaavat kuitenkin ?
- ensi kaudella otettava askel eteenpäin
 
Suosikkijoukkue
TPS
Unohdit kyllä kätevästi sen siirtorajan jossa ei tehty yhtään oikeata ratkaisua. Rotaatiovarahan kusi täysin siihen. Jos vertaa Selinin viimeisen kauden Tepsin playoffrosteria tähän kauteen niin voi havaita ihan kevyitä eroja vaikkapa Timi Lahtisen muodossa.

Tuo on edelleen käsittämätöntä kun miettii että tällä kaudella paukkuja ei sitten enää säästelty yhtään.

Aivan totta tämä. Tekee tämän kauden pudotuspelipettymyksestä vielä suuremman.

Hamilton oli sinänsä ihan hyvä haku vuosi sitten, mutta loukkaantuminen vei sitten sen heti alkuunsa. PSN oli, no, oma itsensä.

Tänä vuonna taas taisi olla niin, että kauden aikana tulleiden vahvistusten ansiosta TPS oli niinkin korkealla kuin neljäntenä. Hankinnat olivat varmaan kalleimmat ja kovimmat. Juolevi, Fraser, Budish, Palve. Huh.

Miksi näin iso ero viimekeväisen, kai siihen voi spekuloida kahdella tavalla. Yksi skenaario kai on se, että TPS/Antsa oppi viime vuodesta että joukkuetta on pakko täydentää jos meinaa menestyä. Toinen se, että jo vuosi sitten jostain syystä jätettiin tieten tahtoen tämä puolitiehen.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: kopo

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
-Pelitapa romahti yhä yksilövetoisemmaksi mitä pidemmälle kausi eteni ja lopussa ihan yhtä hevosen vittua.
-Kunto kanttasi täysin, jälleen, miksi taas?
-Jatkuvat loukkaantumiset, onko yhteyttä edelliseen?
-Joukkueen rakenne, oliko sittenkään pitkiä kevään pelejä palveleva?
-Pitkät voitto - ja häviöputket runkosarjan aikana, mistä kiikasti? Henkisen puolen heilahtelut?


Myönteistä oli Kaapo The Next Onen breikkaus, runkosarjamenestys (vaikka sillä mitään merkitystä ole) sekä maalivahtipeli oli mun mielestä 9 arvoista koko kauden.

Nyt vituttaa, mutta jäin lopussa kiittämään joukkuetta, sillä seuraa ei hylätä, ei etenkään silloin kun eniten ahdistaa juuri hävitty lopputulos.

Siinä alkutahdit.
 

Kesan

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Nashville Predators (sympatiat: Flames, Avs)
-Pelitapa romahti yhä yksilövetoisemmaksi mitä pidemmälle kausi eteni ja lopussa ihan yhtä hevosen vittua.
-Kunto kanttasi täysin, jälleen, miksi taas?
-Jatkuvat loukkaantumiset, onko yhteyttä edelliseen?
-Joukkueen rakenne, oliko sittenkään pitkiä kevään pelejä palveleva?
-Pitkät voitto - ja häviöputket runkosarjan aikana, mistä kiikasti? Henkisen puolen heilahtelut?


Myönteistä oli Kaapo The Next Onen breikkaus, runkosarjamenestys (vaikka sillä mitään merkitystä ole) sekä maalivahtipeli oli mun mielestä 9 arvoista koko kauden.

Nyt vituttaa, mutta jäin lopussa kiittämään joukkuetta, sillä seuraa ei hylätä, ei etenkään silloin kun eniten ahdistaa juuri hävitty lopputulos.

Siinä alkutahdit.

Tää oli kyllä hyvin, kiitos ja kiitos myös tuesta joukkueelle paikanpäällä. Itse haluan vielä kans nostaa negan keskeltä nuo samat sanat Kaapo Kakosta ja molemmat maalivahdit. Kiitos ja hyvää kesää!
 

aurajoki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TPS
Kannattaa lukea tämän viestiketjun viime kevään kirjoituksia. Silloin huomaa, ettei mikään ole muuttunut ainakaan positiivisempaan suuntaan.
Valitettavasti TPS:n johto on edelleenkin ihan kujalla ja siksi nämä viestit voidaan lukea taas sellaisenaan vuoden kuluttua uudelleen. Niin kauan kuin ammattitaidolle ei anneta mitään arvoa vaan organisaatio miehitetään nykyklaanin suosikeilla toiminnan tulos on tällainen eli esimerkiksi valmentaja itkee tuomareista hävityn ottelusarjan jälkeen . Tämä on täysin perseestä. Ei valmentaja tajua ollenkaan, ettei tuomarit tätä sarjaa ratkaisseet. Ongelma löytyy valmentajan peilistä.
 

Piku84

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Dallas Stars, Frölunda
+Kaapo Kakko. Timantti, joita puhkeaa harvoin. Tänään meno näytti jo ajoittain raskaalta, mutta ymmärtäähän tuon, kun kantaa saatana koko joukkuetta selassään.

+Molarikaksikko. Vaikka Tirronen lopulta hävisi Haukelandille, niin ei mulle kummastakaan tullut kauden aikana epävarmaa fiilistä.

+Jonne Virtasen paluu "huipulle" heikon viime kauden jälkeen. Saisi olla kyllä ilkeämpi.

+Korpikosken toipuminen vakavasta sairaudesta. Mielestäni Late kuitenkin osoitti, että voi hyvän kesän jälkeen olla edelleen iso pala joukkuetta.

-Pelaajien kehityksen tyssääminen(Väyrynen, Palmu, Nurmi, Pajuniemi, EJ). Eronen myös aikaisempia kausia vaisumpi, mutta en minä häntä pettymykseksi voi laskea. Joukkueen tasaisimpia suorittajia.

-Epäonnistuneet hankinnat. Santeri Lukalta odotettiin harppausta maajoukkuetason pakiksi. Toisin kävi ja saatiin harhasyöttöjä jakeleva, vähän jopa paniikkimaisesti pelaava puolustaja. Suoranta kykeni pelaamaan kaudesta kolmasosan. Bjorkstrand pelasi hyvällä asenteella, mutta ei täyttänyt vahvistuksen kriteerejä.

-Pakiston kyky tukea hyökkäyksiä. Eihän meillä ollut yvlle oikein muita varteenottavia vaihtoehtoja, kuin Ilkka lämärinsä kanssa. EJ katosi kuvasta ja ainakin itse odotin Lukalta uransa tehokkainta kautta tässä jengissä.

-Valmennus. Mitäpä tästä enää edes jauhamaan. Totaalinen huti ja monen pahimmat pelot kävivät karusti toteen. Ei kykyä reagoida, saati ottaa opiksi. Kausi tuntui samperin pitkälle juuri siksi, kun peli näytti muutamia huippupelejä lukuunottamatta siltä, kun katsoisit samaa filmiä uudelleen ja uudelleen.
 
Viimeksi muokattu:

Saksipotku

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Harmittaa, että tästä kaudesta ei jää muistiin yhtäkään ottelua, jossa halli olisi vetänyt oikein suuren määrän katsojia. Liigan kiinnostus on selvästi ollut laskemaan päin jo muutenkin ja sitten kun joukkue hiihtelee keväisin tähän malliin niin ei ihme, että hädin tuskin 7000 saatiin rikki.

Kaskisesta en jaksaa enää muuta sanoa, kun että Salo ja Rintanen samalla oven avauksella pihalle. Norrena saa puhtaat paperit tämän kauden veskoista.

Uskomatonta miten joka kausi saadaan kärvistellä näiden valtavien loukkaantumissumien kanssa. Kolme kautta putkeen ratkaisevia äijiä useampia sivussa juuri silloin kun eniten tarvittaisiin. Secondary scoring on hyytynyt joka vuosi, eikä sitä vaan tunnuta saavan kehitettyä samalle tasolle kuin kilpailijoilla.

Pieni helpottuneisuus sentään on olotilassa, kun ei tarvitse enää tota rimpuilua seurata. Joukkueestakin aisti, että missään kohtaa se ei oikein hitsautunut yhteen. Suuria persoonia ja taitavia yksilöitä, mutta eivät ne nykylätkässä millään yksinään riitä.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Miten tämä "kunto korkkasi" näkyi? Ja kenen loukkaantuminen voisi olla kiinni fysiikasta aka kunnosta?

No lähinnä siten, että fyysisesti heikommassa kunnossa oleva urheilija loukkaantuu helpommin. Ihan perus kuormitusfysiologiaa. Ei kaikki tämän kauden loukkaantumisista ole ollut vain tapaturmaisia traumoja, vaan siellä olisi varmasti ollut hyvällä ennakoinnilla vältettäviä lihashaittoja jne. Se että mikä osuus on mitäkin on, on tottakai pimennossa, koska noista loukkaantumisista luonnollisesti tiedotetaan hyvin niukasti.
 

Slaigard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mottipäisillä pelaavat
No lähinnä siten, että fyysisesti heikommassa kunnossa oleva urheilija loukkaantuu helpommin. Ihan perus kuormitusfysiologiaa. Ei kaikki tämän kauden loukkaantumisista ole ollut vain tapaturmaisia traumoja, vaan siellä olisi varmasti ollut hyvällä ennakoinnilla vältettäviä lihashaittoja jne. Se että mikä osuus on mitäkin on, on tottakai pimennossa, koska noista loukkaantumisista luonnollisesti tiedotetaan hyvin niukasti.

Anna esimerkki, kiitos.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös