Koolla on merkitystä, naisetkin tietävät tämän
Se ei pidä paikkaansa, että pienikokoinen pelaaja on automaattisesti taitavampi kuin suurikokoinen. Muuten NHL ja KHL olisivat vieneet nimenomaan mikkihiiret Euroopasta. Isokokoinen + taitava = paras mahdollinen yhdistelmä ja näitä pelaajia on suhteessa kaikkiin kiekkoilijoihin vähän. Syy on ihan biologinen: miehen keskipituus on about 180 senttiä ja 185 sentin pituuden jälkeen tapahtuu jo hyvinkin merkittävä kato miesväestössä. Niin USA:ssa kuin täälläkin. Koska jääkiekko ei ole luonteeltaan samanlainen laji kuin koripallo, jossa pituus on ihan perusedellytys, pitkiä jätkiä on jääkiekon parissa vähemmän kuin keskimittaisia. Toki jääkiekko kamppailulajina yleensä karsii nämä 175/75 -tyyppiset kaverit, joten kiekkoilijoiden keskipituuskin on korkeampi kuin miesten keskipituus yleensäkin. Paino ja lihasmassa ovat asioita, joihin pystyy itse vaikuttamaan.
Olennaista on tietenkin, kuten täälläkin on todettu, pelaajan fyysisyys ja asenne. Luttinen ei ole jättiläinen, ei myöskään Marek tai Rafu. Hyvä tasapaino, lihaksikas kroppa, vääntövoima ja asenne. Näillä pärjää ja siihen vielä kiloja ja senttejä päälle, niin aina paranee! Miikka Tuomainen ja Eetu Holma ovat sitten käänteisiä esimerkkejä. Pelkkä iso koko ei riitä yhtään mihinkään, jos pelaaja on luonteeltaan vässykkä. Yksi jääkiekon paradokseista on se, että kun pelaajien keskikoko ja luistelunopeus on vain jatkanut kasvuaan (ei ole ollut maailmansotaa karsimassa keskipituuden kasvua) ja kaukaloa ei ole suurennettu, on voimapelaajien merkitys kasvanut. Luulisi, että kun pelaajien nopeus kasvaa, taidon merkitys nousisi ja koon merkitys vähenisi. Tässä tapahtuu juuri päinvastoin. Kaukalo on käytännössä pienentynyt pelaajien koon ja nopeuden kasvaessa ja niinpä siellä on vähemmän tilaa ja aikaa ja enemmän kaksinkamppailuja. Varsinkin maalintekijöiden (laitahyökkääjien) pelaajaprofiili menee maassa kuin maassa voimahyökkääjän suuntaan. Jos Kibe ja Ville olisivat nyt parikymppisiä kavereita, heistä tehtäisiin senttereitä.