Ykkössentteri ja pakiston kiekollinen liideri. Kahdella täsmähankinnalla joukkueen suorituskyky paranee. On kummallista, kuinka HIFK:ssa uskalletaan vähätellä taas 1-sentterin merkitystä, kun mestaruus kuitenkin otettiin MG:n kanssa. Luulisi, että siinä vaiheessa olisivat kellot soineet tätä sanomaa: Ykkössentteri (ja hyvä ykkösmaalivahti), tästä ei tingitä. Positiivista on se, että senttereitä on paljon, mutta kiekkobisnes on siitä ikävää, että ilman timantinkovaa 1-senaa + 1-maalivahtia ei tapella kannusta. Oikeastaan tämä on äärimmäisen helppoa, jos sen oikein oivaltaa. Aina laatua ykkösen keskelle ja maaliin, ei mitään toivotaan -tyyppejä tai melkein -osastoa. Onko tämä vaikea sisäistää? Redenbach on nostanut tasoaan, mutta ei kai kukaan usko, että hänen johdollaan mennään pitkälle playoffeissa?