Melkoista juupas-eipästelyä.
Otetaan mukaan satunnaisen katsojan mielipide mukaan.
Minusta on hienoa että kannattajatoimintaa viedään eteenpäin. Tykkään katsoa keski-Eurooppalaista, avointa meininkiä katsomossa. Kannattamista on varmasti monenlaista eikä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa ole. Jos joku haluaa huutaa oman joukkueen nimeä 30min katsomossa - niin antaa mennä vain. Ei se minulta ole pois. Jos joku haluaa hyppiä tasajalkaa ja laulaa katsomossa - niin antaa mennä vain. Ei se minulta ole pois. Kaiken tämän voi tehdä hyvällä mielellä ja iloisena.
Häiriökäyttäytyminen on apinoiden hommaa. Sitä en sulata. En millään. Sinä päivänä kun jääkiekko-, jalkapallo-, pesäpallo- tai ringettekatsomossa minun pitää alkaa pelkäämään itseni tai lapsieni puolesta, vien rahani toiseen paikkaan ja jätän apinat rähisemään keskenään. Minulle siis on aivan sama tehdäänkö tifoja, huudetaanko joukkueen nimeä, ollaanko ultrasia, hakataanko rumpua (tosin en pidä siitä, mutta sama kuitenkin) - mutta häiriökäyttäymistä en siedä.
Jos oikein teoretisoidaan, niin jos katsomoissa alkaa olla kovinkin väkivaltaista, niin se karkottaa satavarmasti meidät tavis-katsojat pois. Tällöin angstinen-kannattajuus onkin kääntynyt itseään vastaan, yleisömäärät vähenee ja seura voi huonommin ja sitten tifoillaan tai hakataan rumpuja lähes tyhjille seinille - seura ja pelaajat varmasti kiittää. No, tämä teoriasta.
Aika useinhan nuo jengissä/porukassa vittuilijat/uhoajat/pikkunahistelijat taitavat olla itkupillejä hissukoita kun ovat yksin. Tästä löytyy esimerkki: lapseni kaveri (7lk.) oli meillä käymässä eräänä syksynä ja talomme ympärillä alkoi pyöriä jos jonkinlaista lökäpöksyä. Kyselin vähän että mikä meno on päällä niin tuo kaveri sanoi että ovat hänen perässään. Menin puistoon 30m päähän jututtamaan tuota lökäpöksyjengiä ja kun räkimiseltään ehtivät sanomaan, niin sain selville että jotain erimielisyyttä oli koulussa ollut tuon kaverin ja yhden "maalais-lökäpöksy-jengiläisen" kanssa. Pyysin sen "jengiläisen" mukaan meidän pihalle ja annoin ottaa yhden kaverin mukaan tueksi ja mentiin selvittämään asiaa. No, kas tämän "jengiläisen" lippiksen alta alkoi tulla niiskutusta ja kyyneleitä kun alettiin rauhallisesti juttelemaan tapahtuneista. Taustalla oli vain ollut pientä tönimistä ja siksi oltiin masinoitu iso lökäpöksylauma kurvailemaan yhden pojan perään - voi taivas! Hyvä ettei niiskuttaja hyppinyt silmilleni kun silloin aluksi menin puistoon ja nyt sitten itkee pihalla vaikka on kaverikin mukana.
Niin, lopputulemana - olkaa millaisia olette, tyyli vapaa - mutta katsomoväkivalta ei kuulu urheilutapahtumaan, ei katsomossa, ei ottelun jälkeen ulkona.
No - olipa turhan pitkä sepustus, mutta enköhän oman tavis-katsojan-mielipiteen tuonut esille selvästi tämän nokittelun ja juupas-eipästelyn keskelle.