(Jevgeni Nabokov on Moskovan Dynamon kiekkokoulun tuote, vaikka onkin syntynyt Kazakstanissa).
Kyllä mielestäni 19-vuotiaaksi asti Ust-kamenogorskissa pelannut voidaan määritellä jo Kazakstanilaiseksi työksi, jos uskomme käsityksiä ihmisen herkkyyskausista. Toki sai sen jälkeen Dynamossa kovia pelejä alle, mutta niitä tuli myös Torpedon riveissä Venäjän avoimessa pääsarjassa.
En usko että Neuvostoliiton perinteen mukana tullutta kiekkoilullista tietämystä on Kazakstanissa ehditty kokonaan hukata, joten maalla on kyllä mahdollisuus nousta kiekkoilullisesti paljonkin nykyiseltä tasoltaan, varsinkin kun taloudelliset resurssit antavat nykyisin siihen mahdollisuuden.
KHL ja Kazakstan tekivät pahan virheen kun rakensivat joukkueen Astanaan Ust-Kamenogorskin sijaan. Ust-Kamenogorsk on Kazakstanin kiekkoilun mekka, josta lähes kaikki pelaajat tulevat muutamia Karagandalaisia lukuunottamatta. Ust-kamenogorskissa olisi suuret pelaajamassat, fanit ja lajitietämys; mutta Kazakstanin presidentti halusi joukkueen Astanaan. Ehkä lajia halutaan levittää laajemmalle tai Ust-Kamenogorsk nähtiin taloudelliseti liian pieneksi.
Muutama vuosi sitten MM-kisoissa kysyttiin eräältä Kazakstanin maajoukkueen pelaajalta, miten hän ja muut etnisesti venäläisinä kokevat pelaamisen Kazakstanin paidassa. Pelaaja tuumasi yhteishengen olevan todella hyvä, koska kaikki tuntevat toisensa nimenomaan Ust-kamenogorskista jossa ovat pelanneet keskenään junioreina.
En tiedä että Kazakstanin maajoukkueesta olisi tapahtunut "loikkauksia" Venäjän maajoukkueeseen Nabokovia lukuunottamatta.
Ei tule itsellekään mieleen. Sen sijaan iso joukko Kazakstanilaisia pelaajia on vaihtanut itselleen Venäjän kansalaisuuden. Esimerkiksi Aleksander Perezhogin, Pavel Vorobiev, Vitali Jeremejeff, Vadim Tarasov, Vitali Kolesnik, Viktor Aleksandrov jne. Lisäksi tiettyjä KHL-pelaajia kuten Upperia, Polischukia, Troschinskya, Semenovia ja kumppaneita ei parin viime vuoden aikana maajoukkueessa olla nähty, joten heistä en tiedä. Voihan olla että maajoukkue ei kiinnosta enää. Syyt kansalaisuuden vaihtamiseen ovat monenlaiset. Osa mieltää itsensä enemmän venäläisiksi, kuten nuorena Venäjälle muuttaneet Perezhogin ja Vorobiev. Osa taas KHL:n ja sen edeltäjän ulkomaalaiskiintiöiden takia.
En jaksa uskoa että muutaman kalliin ostojoukkueen (esim. Astana, Almaty ja Karaganda) pyörittäminen isoilla budjeteilla onnistuu pidemmän päälle, jos taustalta puuttuu laajempi pohja.
Samaa mieltä.
Kiovan Sokol on menestynyt heikosti Valko-Venäjän sarjassa (missä se joutuu pelaamaan, koska Ukrainan kiekkoilun taso on nykyisin niin surkea).
Sokol pelaa toista kautta Venäjän Mestiksessä Vysshaja-liigassa.
Toivon Ukrainan kiekkoilun uutta nousua, mutta nyt tilanne ei näytä kovin valoisalta. Kiekkoilu ei ole maassa kovinkaan suosittua, eikä maassa ole tahoja, jotka ovat valmiita panostamaan kiekkoiluun taloudellisesti.
Tämä on asia jonka takia Ukrainan kiekkoilu näivettyy, vaikka lajitietämystä löytyy ainakin Kiovasta suht runsaasti.
Riikan osallistumisesta KHL:ään on Latvian maajoukkueelle etua vain silloin, jos se nostaa kiekkoilun suosiota maassa ja tuo sitä myötä lisää massaa urheilulajin pariin. Toki se että pelaajat pelaavat kauden mittaa yhdessä auttanee myös maajoukkuetta MM-kisoissa.
Maajoukkuepelaajat saavat kovia pelejä ja pelaavat yhdessä, se on selvää että se auttaa maajoukkuetta. Latvialaiset eivät mielestäni ole lätkäkansaa jos mittarina käytetään viime vuosien yleisötilastoja Latvian- ja Valko-Venäjän liigan otteluista. Yleisöä näissä peleissä on huonoimmillaan ehkä sata katsojaa. Sen sijaan maajoukkueen pelit kiinnostavat (kansallistunteen, ei jääkiekon vuoksi?) ja 80-luvulla Dynamo veti 5000 katsojan hallin myös kivasti täyteen Neuvostoliiton pääsarjassa. Pidemmän päälle lajikulttuuria olisi kehitettävä ruohonjuuritasolla.
Toisaalta Latvian maajoukkueella oli eniten potentiaalia 90-luvun alussa, kun runko kasattiin Dynamossa Neuvostoliiton hopeaa vuosina -87 ja -90 voittaneen joukkueen pelaajista. Esimerkiksi Suomen MM-kisoissa -97 B-sarjasta noussut Latvia vei kaikkia joukkueita hyökkäyspäässä, mutta organisoimaton ja kuriton puolustuspeli maksoi paikan kuuden joukossa ja mahdollisen yllätysmitalin.