Kaskisen pelikirja – TPS:n pelitapaan liittyvä keskustelu kaudella 2018–2019

  • 20 596
  • 81

Kulkuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mielenkiintoista tämän iltaisessa Saipa-ottelussa on se, että joukkueiden hinta on kerrankin samalla viivalla. Useimmitenhan TPS:llä on Saipaan verrattuna ollut noin miljoonan verran kalliimpi joukkue. Silti Saipa on pystynyt juottamaan TPS:lle monen monta kertaa karvaan kalkin, vaikka ennakkoasetelmien mukaan siihen ei olisi pitänyt olla minkäänlaista mahdollisuutta. Tero Lehterä on pystynyt kuitenkin kaivamaan pelikirjastaan sellaiset sivut esiin, joilla Kalle Kaskisen TPS on ollut enemmän kuin helisemässä.

Tänään tuo tilanne kerrankin on kummallekin valmentajalle tasapuolinen. Kalle Kaskinen joutuu suuren haasteen eteen, miten hänen pelikirjallaan "nimettömällä" joukkueella voisi pelata voittavaa kiekkoa Saipaa vastaan. Ihan heti ei tule mieleen, miten hän tuosta haasteestaan voisi selviytyä. Hänen pelikirjassaan kun noita sivuja ei ole.

Toivottavasti TPS-pelaajien kasetti kestää illalla emmekä näe enää sellaisia ylilyöntejä, mitä KooKoo-ottelussa nähtiin.
Voittohan sieltä tuli. Ehkä sun kannattais olla jokin aika hiljaa ja keksiä jotain uusia sivuja omaan pelikirjaasi, jotta voisit keksiä miten hän näistä haasteista selviää?
 

Rosvosektori

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boogaard, Russell, Lauri&Janni, Doan, Domit
Jos tämä ottelu nyt oli se koetinkivi, jossa katsotaan Kaskisen pelikirja ja Palloseuran juniorituotannon yhteinen käsitys pelitavasta, niin todella hyvältähän tuo näyttää.

Aivan äärettömän hieno esitys koko jengiltä.

Ilman mitään piikkiä mihinkään suuntaan, ymmärrän hyvin kritiikin Kaskisen suuntaan, mutta tällaiset heitot jonkun yksittäisen pelin suurista merkityksistä ovat hölmöjä. Suuntaan tai toiseen. Nyt hyvällä maalivahtipelillä ja tiiviillä viisikolla peli näytti hyvältä melkein koko 60 min. Tuo loppu ei jännittänyt yhtään ja tuntui jokainen jätkä olevan 10 cm ja 10 kg olevan isompi kuin Eliten listauksissa. Mieletön yhteishenki huokui tämän illan esityksestä ja nuoret kokelaat olivat kiinni ytimessä alusta loppuun.
Lookin good.
 

kiekko-ollie

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Lehterän pelishabloona oli taas omaa luokkaansa ja Tertsi vei Kaskista taas kuin mätää kukkoa. Ainoastaan Siikin ja Pajuniemen huikeat yksilösuoritukset mahdollisti kolme pistettä Turkuun.
Mielenkiintoista nähdä mikä on Kaskisen reaktio ja toimintatavat jolla pystyy luomaan kestävän ja nykyaikaisen pelishabloonan Tepsille
 

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Lehterän pelishabloona oli taas omaa luokkaansa ja Tertsi vei Kaskista taas kuin mätää kukkoa. Ainoastaan Siikin ja Pajuniemen huikeat yksilösuoritukset mahdollisti kolme pistettä Turkuun.
Mielenkiintoista nähdä mikä on Kaskisen reaktio ja toimintatavat jolla pystyy luomaan kestävän ja nykyaikaisen pelishabloonan Tepsille

Itse taas sitä mieltä että yksinomaan Haukelandin huikaisevat yksilösuoritukset pitivät Tepsin päätä pinnalla.

Kaskisen oltua aivan liemessä tuon Lehterän ylivoimaisen pelishabloonan kanssa, täytyy myös ihmetellä miten kokoonpanoon nostetut nuoret eivät olleet lainkaan samalla pelikirjan sivulla kuin muut, jotka eivät myöskään olleet keskenään saman pelikirjan, jota ei edes ole, sivulla. Onko tämäkin taas sellaisia lupauksia joita ei lunasteta, että i-junnuista asti harjoitellaan samaa pelikirjaa kuin edustusjoukkue? Fanaatikot ottavat kaiken todesta ja hakkaavat yhteen karvaisia käsiään samalla kun meitä kaikkia uunotetaan, ja kun vihdoin Supercell-miljonäärit tämän tajuavat että heitäkin sahataan silmään niin loppuu rahoittaminen kun seinään. Se taas tarkoittaa vuorenvarmaa katastrofia ja konkurssia Palloseuralle. Onkin mielenkiintoista nähdä miten hyväuskoiset ja yltiöpositiiviset TPS-kannattajat sitten reagoivat. Tällöin ei saada kasaan ylipalkkaista, Turku-lisää ansaitsevaa joukkuetta jotka eivät minkään urheilullisten syiden takia edes sylkisi TPS:ää kohti.

@aurajoki, ressukka - miksi et ole kirjautunut pitkään aikaan. Tiedän että olet käynyt palstaa lukemassa. Vai onko taika vihdoin paljastumassa ja sen johdosta seuraava foorumi tai paikallislehden keskustelupalsta kartoituksen alla?
 

aurajoki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TPS
Käsi ylös virheen merkiksi. Kirjoitin eilen, että Saipan ja TPS:n eiliset rosterit olisivat hinnaltaan olleet kerrankin suurinpiirtein tasoissa johtuen TPS:n "palkkakuninkaiden" poissaoloista. Ei pitänyt ollenkaan paikkaansa tuo väite, sillä en tiennyt, että eilen Saipalta puuttuikin kahdeksan (=8) vakiokokoonpanon hyökkääjää. Edelleenkin eilen TPS:llä oli huikaiseva materiaalietu puolellaan.

Kuitenkin eilen Saipan ja TPS:n välinen ottelu oli hyvin tasainen. Kumpi tahansa olisi voinut voittaa, jos pomput olisivat osuneet kohdilleen. TPS:llä nuo osuivat, ja siksi voitto tuli ja hyvä niin. Pitää kuitenkin totuuden nimessä sanoa, että TPS oli eilen pelitavaltaan ja -taidoiltaan Mestis-tasoa, joten todella paljon muutaman avainpelaajan poissaolo vaikutti. Eilinen voitto tuli ennen muuta Haukelandin jämäkän pelin ansiosta. TPS:llä on kaksi erittäin hyvää maalivahtia, jotka ovat pelanneet monta pistettä joukkueen sarakkeeseen ja antaneet näin kenttäpelaajien "aivopierut" anteeksi. Eilenkin muutamaan kertaan TPS-pelaaja syötti Saipan pelaajalle käsittämättömästi maalin eteen loistosyötön, muttei Saipan pelaajalta maalinteko onnistunut kiitos Haukelandin.

Kun tällä palstalla "kölin alta" usein vedetyksi joutuneet nimimerkit nyt repivät onnessaan pelihousujaan, kun TPS eilen heidän mielestään Kaskisen oivallisen pelikirjan avulla kyykytti Lehterän Saipaa, niin pitää valitettavasti todeta, ettei TPS eilenkään esittänyt minkäänlaista organisoitua hyökkäyspelaamista. Hyökkääjät heittelivät kiekot kulmiin ja päätyyn, jonne sitten mentiin kaivamaan sitä takaisin itselle. Usein koko hyökkäysketju oli Saipan maalin takana kaivuuhommissa. Oli vain Saipan huonoutta, ettei se pystynyt hyödyntämään tätä ja pääsemään ylivoimahyökkäyksiin nähtyä enemmän. Saipan maalivahti torjui koko ottelussa vain 16 kertaa ja lisäksi kaksi meni maaliin, joten nämä luvut kyllä pitäisi kertoa, minkälaista hyökkäyspelaamista TPS eilen esitti. Jos joku tällaiseen eilen nähtyyn Mestis-kiekkoon on tyytyväinen, niin minusta hän saa sen vapaasti tehdä ja repiä pelihousujaan.
 

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Pitää kuitenkin totuuden nimessä sanoa, että TPS oli eilen pelitavaltaan ja -taidoiltaan Mestis-tasoa, joten todella paljon muutaman avainpelaajan poissaolo vaikutti.

Muu tekstisi oli taattua laatua ja tosiasioita kärjistävää suoranaista valehtelua. Tähän lainattuun kuitenkin toistan eilen sinulle esittämäni kysymyksen että onko siis kuitenkin niin että poissaolijat (Filppula, Palve etunenässä) sittenkin vaikuttivat pelitavan toteuttamiseen, vaikka alunperin olet muodostanut sellaisen kannan että Tepsin kärkihyökkääjät eivät istu Kaskisen peräänkuuluttamaan tapaan pelata? Syvästi ristiriitaista venkoilua tämä sinulta on.
 

huhupuhe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Käsi ylös virheen merkiksi. Kirjoitin eilen, että Saipan ja TPS:n eiliset rosterit olisivat hinnaltaan olleet kerrankin suurinpiirtein tasoissa johtuen TPS:n "palkkakuninkaiden" poissaoloista. Ei pitänyt ollenkaan paikkaansa tuo väite, sillä en tiennyt, että eilen Saipalta puuttuikin kahdeksan (=8) vakiokokoonpanon hyökkääjää. Edelleenkin eilen TPS:llä oli huikaiseva materiaalietu puolellaan.

Kuitenkin eilen Saipan ja TPS:n välinen ottelu oli hyvin tasainen. Kumpi tahansa olisi voinut voittaa, jos pomput olisivat osuneet kohdilleen. TPS:llä nuo osuivat, ja siksi voitto tuli ja hyvä niin. Pitää kuitenkin totuuden nimessä sanoa, että TPS oli eilen pelitavaltaan ja -taidoiltaan Mestis-tasoa, joten todella paljon muutaman avainpelaajan poissaolo vaikutti. Eilinen voitto tuli ennen muuta Haukelandin jämäkän pelin ansiosta. TPS:llä on kaksi erittäin hyvää maalivahtia, jotka ovat pelanneet monta pistettä joukkueen sarakkeeseen ja antaneet näin kenttäpelaajien "aivopierut" anteeksi. Eilenkin muutamaan kertaan TPS-pelaaja syötti Saipan pelaajalle käsittämättömästi maalin eteen loistosyötön, muttei Saipan pelaajalta maalinteko onnistunut kiitos Haukelandin.

Kun tällä palstalla "kölin alta" usein vedetyksi joutuneet nimimerkit nyt repivät onnessaan pelihousujaan, kun TPS eilen heidän mielestään Kaskisen oivallisen pelikirjan avulla kyykytti Lehterän Saipaa, niin pitää valitettavasti todeta, ettei TPS eilenkään esittänyt minkäänlaista organisoitua hyökkäyspelaamista. Hyökkääjät heittelivät kiekot kulmiin ja päätyyn, jonne sitten mentiin kaivamaan sitä takaisin itselle. Usein koko hyökkäysketju oli Saipan maalin takana kaivuuhommissa. Oli vain Saipan huonoutta, ettei se pystynyt hyödyntämään tätä ja pääsemään ylivoimahyökkäyksiin nähtyä enemmän. Saipan maalivahti torjui koko ottelussa vain 16 kertaa ja lisäksi kaksi meni maaliin, joten nämä luvut kyllä pitäisi kertoa, minkälaista hyökkäyspelaamista TPS eilen esitti. Jos joku tällaiseen eilen nähtyyn Mestis-kiekkoon on tyytyväinen, niin minusta hän saa sen vapaasti tehdä ja repiä pelihousujaan.
Nyt ajattelin olevan oiva hetki vähän avautua. Jos joku ylläpitäjä tai itse asianosainen tästä suuttuu niin suuttukoot. Itse tässä pari vuotta palstaa tiiviisti seuranneena en voi vain käsittää sinun toimintaasi tällä palstalla. Moni muukin palstaa lukeva on varmasti samoilla linjoilla. Miksi edes kirjoitat Tepsin palstalle, kun seuran kannattaja et selkeästi ole? Fanaattinen jääkiekkoFANI kylläkin, mutta juttusi ovat menneet jo ihan komedian puolelle.

Onko seurassa enää yhtään toimijaa, joka ei olisi saanut paskaa sinulta? Rakentava kritiikki on hienoa ja tekee hyvää ajoittain, mutta jatkuva itkeminen seuran asioista ei vie mihinkään. Aikasi ei ilmeisesti ole sinulle tärkeää, kun jaksat pyöritellä monologiasi tällä palstalla.

Tps on ottanut viime vuosien aikana hurjia urheilullisia harppauksia kohti sarjan kärkeä. Seuralla on nyt todella osaavia ihmisiä toiminnassa mukana, ja se näkyy tuloksissa. On suorastaan uskomatonta, että edelleen osa tämän palstan fanaatikoista jaksaa kyseenalaistaa Kaskisen kompetenssia. Valmentaja ei voi tehdä määräänsä enempää menestyksen eteen, mutta sarjan toisena ei keikuttaisi toista kautta putkeen ilman osaavia ammattilaisia pelaajien tukena.

Milloin luovutat tämän palstan suhteen ja suksit vittuun? Jos kuitenkin todella välität seurasta ja sen menestyksestä, miksi ruokit negatiivista keskustelua seuran ympärillä?
 

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kyllä minun mielestäni nimenomaan rakentavalle kritiikille on paikkansa. Sen sijaan tällainen päätön venkoilu ja asioiden tahallinen vääristely ei tuota mitään lisäarvoa tähän tämän osion keskusteluun.

Tämä tikun nokassa oleva nimimerkki nyt kuitenkin, syyllistymättä henkilöllisyyden arvailuun (track recordin huomiointi on eri asia) on käsittääkseni toiminut eri puolilla internetin ihmeellistä maailmaa vastaavanlaisissa yhden miehen talkoissa ennenkin. Jääkiekkopuolella eri foorumeilla TPS ei ole ainoa joukkue, jonka antia aurajoen takana kirjoitteleva, tekoihinsa ilmeisen syyntakeeton viisastelija on parjannut. Tätä en avaa tämän enempää, mutta on pelkästään aurajoen viestihistoriaa tarkastellen suoranaista ymmärryksen puutetta osaltaan myös uskoa että joku aidosti Tepsistä huolissaan oleva kirjoittaja olisi kyseessä. Mutta tämä tästä, ihan mukavaa ajanvietettähän se on puutteelliseen resonointiin ja epäloogiseen argumentointiin puuttua. Mitä se toki itsestänikin kertoo, varmaan omaa surullista tarinaansa, mutta kuitenkin.

Aika voimakasta sarkasmia tämän yhden tempun ponin haastaminen nykyään monen toimesta jo sisältää mutta ihan hauskoja lukuhetkiä on muutaman vuoden aikana koitunut.

Asiaan: TPS:n keskialueen ylittäminen syöttöketjuin oli eilen ihan onnistunutta vaikka vastassa olikin vain siipirikkoinen SaiPa. Mielestäni kiekollinen varmuus avauspelaamisessa parantui ensimmäisen erän alun haparoinnin jälkeen ja kiihtyviä suorahyökkäyksiä nähtiin useita. Toki myös päätypelejä kulmakiekkojen jälkeen, mutta koska TPS:llä on kyky tällä nykyiselläkin pelaajistolla vääntää voitokkaasti kiekkoja vastustajan päädyssä, niin en osaa pitää tätäkään tapaa hyökätä suoraan vääränlaisena. Esim. pleijarisarjassa SaiPaa vastaan juuri tällä kulmarouhimisella ja kaksinkamppailuiden voitoilla käännettiin hankalatkin matsit niiden kriittisillä hetkillä. Toimiva maalineduspelaaminen hyökkäyspäässä ja nälkäinen meno irtopaloille oli myös korostetussa roolissa SaiPa-sarjassa ja se on kieltämättä pelin osa-alue jossa tällä kaudella on ollut vähän enemmänkin parannettavaa.
 

aurajoki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TPS
Nyt ajattelin olevan oiva hetki vähän avautua. Jos joku ylläpitäjä tai itse asianosainen tästä suuttuu niin suuttukoot. Itse tässä pari vuotta palstaa tiiviisti seuranneena en voi vain käsittää sinun toimintaasi tällä palstalla. Moni muukin palstaa lukeva on varmasti samoilla linjoilla. Miksi edes kirjoitat Tepsin palstalle, kun seuran kannattaja et selkeästi ole? Fanaattinen jääkiekkoFANI kylläkin, mutta juttusi ovat menneet jo ihan komedian puolelle.

Onko seurassa enää yhtään toimijaa, joka ei olisi saanut paskaa sinulta? Rakentava kritiikki on hienoa ja tekee hyvää ajoittain, mutta jatkuva itkeminen seuran asioista ei vie mihinkään. Aikasi ei ilmeisesti ole sinulle tärkeää, kun jaksat pyöritellä monologiasi tällä palstalla.

Tps on ottanut viime vuosien aikana hurjia urheilullisia harppauksia kohti sarjan kärkeä. Seuralla on nyt todella osaavia ihmisiä toiminnassa mukana, ja se näkyy tuloksissa. On suorastaan uskomatonta, että edelleen osa tämän palstan fanaatikoista jaksaa kyseenalaistaa Kaskisen kompetenssia. Valmentaja ei voi tehdä määräänsä enempää menestyksen eteen, mutta sarjan toisena ei keikuttaisi toista kautta putkeen ilman osaavia ammattilaisia pelaajien tukena.

Milloin luovutat tämän palstan suhteen ja suksit vittuun? Jos kuitenkin todella välität seurasta ja sen menestyksestä, miksi ruokit negatiivista keskustelua seuran ympärillä?

Ihmeellinen ilmiö täällä TPS-osiossa vallitsee, kun minkäänlaista kritiikkiä ei saisi kirjoittaa. Muuten et ole TPS-fani. Kaikki on TPS:ssä oikein hyvin ainoan oikean ja hyväksyttävän palstatotuuden mukaan. "Yhden mestarin" sekä hänen aisankannattajiensa henkilökohtaisia hyökkäyksiä pitää nähdä vuodesta toiseen.
Tämä on edelleenkin mielipidepalsta ja palstan sääntöjen mukaan jokaisella kirjoittajalla on oikeus esittää oma mielipiteensä eikä jonkun mielipide ole yhtään sen arvokkaampi kuin kenenkään muunkaan, vaikka kirjoittaja itse väittäisi olevansa tämän palstan "Ainoa Oikea Totuus" ja jos siihen ei tyydy, niin henkilökohtaista ajojahtia alkaa tulla "ovista ja ikkunoista".

Mitä itse asiaan eli kritiikkin tulee, niin kyllä kummastuttaa väite, ettei mitään kritisoitavaa todellakaan löytyisi. Kannattaa muistaa, että 1990-luvulla TPS oli valtakunnan ykkönen. Silloin organisaatio sekä urheilullisesti että taloudellisesti oli sillä tasolla, millä se Turun talousalueella toimivana edelleenkin voisi olla, jos tekemisen vaatimustaso olisi nykyistä korkeammalla tasolla. Nykyisin tuntuu, että faneillekin riittää, kun organisaatiossa pistetään "silmät kiinni ja levitellään käsiä". Ei Hannu Ansaksen aikaan näin olisi millään voinut tapahtua, mutta nyt sellainen faneille riittää. Jos runkosarjassa menestytään niin hyvin, että play offeihin päästään, niin ollaan jo muutaman mielestä saatu valtaisa urheilullinen menestys. Menestystä itse play off-peleissä ei enää edellytetä. CHL:ssä konttaillaan vuodesta toiseen eikä nykyjoukkueessa ole yhtään pelaajaa, joka aidosti olisi maajoukkuetasoa.

Jos väittää, että TPS on menneyt valtavasti eteenpäin, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että on asettanut tarkastelupisteeksi 2010 mestaruuden jälkeisen ajan, mutta jos tarkastelupiste onkin 1990-luvun menestys, niin kyllä TPS on organisaationa taantunut todella paljon. Mielestäni tuo 1990 luku on oikeampi vertailukohta, koska silloin TPS oli sekä urheilullisesti että taloudellisesti terveellä pohjalla toiminut organisaatio. Vain terveellä pohjalla toimiva organisaatio pitää olla kaiken arvioinnin edellytyksenä. Jos 1990-luvulla on pystytty toimimaan terveellä pohjalla, niin miksei 2010-luvulla sellainen muka onnistuisi. Siihen kysymykseen olisi kiva saada vastaus ennemmin kuin joutua henkilökohtaisen hyökkäyksen maalitauluksi.
 

MustaHaukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, #24
Ihmeellinen ilmiö täällä TPS-osiossa vallitsee, kun minkäänlaista kritiikkiä ei saisi kirjoittaa. Muuten et ole TPS-fani. Kaikki on TPS:ssä oikein hyvin ainoan oikean ja hyväksyttävän palstatotuuden mukaan. "Yhden mestarin" sekä hänen aisankannattajiensa henkilökohtaisia hyökkäyksiä pitää nähdä vuodesta toiseen.
Tämä on edelleenkin mielipidepalsta ja palstan sääntöjen mukaan jokaisella kirjoittajalla on oikeus esittää oma mielipiteensä eikä jonkun mielipide ole yhtään sen arvokkaampi kuin kenenkään muunkaan, vaikka kirjoittaja itse väittäisi olevansa tämän palstan "Ainoa Oikea Totuus" ja jos siihen ei tyydy, niin henkilökohtaista ajojahtia alkaa tulla "ovista ja ikkunoista".

Mitä itse asiaan eli kritiikkin tulee, niin kyllä kummastuttaa väite, ettei mitään kritisoitavaa todellakaan löytyisi. Kannattaa muistaa, että 1990-luvulla TPS oli valtakunnan ykkönen. Silloin organisaatio sekä urheilullisesti että taloudellisesti oli sillä tasolla, millä se Turun talousalueella toimivana edelleenkin voisi olla, jos tekemisen vaatimustaso olisi nykyistä korkeammalla tasolla. Nykyisin tuntuu, että faneillekin riittää, kun organisaatiossa pistetään "silmät kiinni ja levitellään käsiä". Ei Hannu Ansaksen aikaan näin olisi millään voinut tapahtua, mutta nyt sellainen faneille riittää. Jos runkosarjassa menestytään niin hyvin, että play offeihin päästään, niin ollaan jo muutaman mielestä saatu valtaisa urheilullinen menestys. Menestystä itse play off-peleissä ei enää edellytetä. CHL:ssä konttaillaan vuodesta toiseen eikä nykyjoukkueessa ole yhtään pelaajaa, joka aidosti olisi maajoukkuetasoa.

Jos väittää, että TPS on menneyt valtavasti eteenpäin, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että on asettanut tarkastelupisteeksi 2010 mestaruuden jälkeisen ajan, mutta jos tarkastelupiste onkin 1990-luvun menestys, niin kyllä TPS on organisaationa taantunut todella paljon. Mielestäni tuo 1990 luku on oikeampi vertailukohta, koska silloin TPS oli sekä urheilullisesti että taloudellisesti terveellä pohjalla toiminut organisaatio. Vain terveellä pohjalla toimiva organisaatio pitää olla kaiken arvioinnin edellytyksenä. Jos 1990-luvulla on pystytty toimimaan terveellä pohjalla, niin miksei 2010-luvulla sellainen muka onnistuisi. Siihen kysymykseen olisi kiva saada vastaus ennemmin kuin joutua henkilökohtaisen hyökkäyksen maalitauluksi.

Itse kyllä hyväksyn, että kritiikkiä annetaan silloin kun kuuluukin. Varmaan monia sinun kirjoituksissa kaivertaa se asia, ettet ole kertaakaan kirjoittanut mitään positiivista tepsiin liittyen.

Oletko siis tosissasi sitä mieltä, ettei tepsissä tehdä mitään oikein vaan kaikki on paskaa? Ainakin itseltä menee arvostus kirjoittajaan, joka aina vain valittaa ja on hiljaa, kun ollaan voittoputkessa.

Edit. Yhtälailla me arvostelisin muita kirjoittajia, esim. jos arkkivihollisesi @Scissors haukkuisi koko ajan kaikkea.
 

khufu

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Peliitat
Yksityiskohtainen, juurisyyt erittelevä, mahdollisia kehitysehdotuksia esiin nostava ja ennen kaikkea totuudessa pysyvä kritiikki onkin oikein toivottavaa, ja tämän kautta tässäkin ketjussa olisi mahdollista käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Nimimerkki @aurajoki ei vain valitettavasti kritiikillään juuri koskaan täytä em. kriteerejä.

Mutta haastaan Kaskisen kriitikot esittämään em. ehdot täyttävää kritiikkiä TPS:n pelitavasta keskustelun pohjaksi. Olen varma, että tähän sopivia aiheita löytyy. Evästykseksi alla on kuitenkin listattu ketjusta muutama väite, joka ei em. ehtoja täytä (tai ainakin tarvitsisi täsmentämistaä) ja listattu myös syy siihen, miksi näin on.

Kaskisella ei ole pelikirjaa - Väite on täysin epätosi kärjistys, ja pelitapakritiikki ei ole millään tapaa yksilöityä
TPS ei ole urheilullisesti tai taloudellisesti kehittynyt sitten 1990-luvun - Väite ei ole pelitapakritiikkiä eikä kuulu tähän ketjuun
TPS hyökkäyspelissä ei ole mielikuvitusta tai variaatioita - Edellisiä parempi, mutta väite ei ole millään tapaa yksilöity. Variaatiot tuskin ovat itseisarvo. Jos vastustaja on keksinyt keinon tukehduttaa TPS:n hyökkäyspeli (esim. keskialueen trap), niin tähän on varmasti löydettävissä joitakin täsmälääkkeitä, joilla vastustajan pelitapavalintojen synnyttämä etu kumotaan. Minkälaisia variaatioita TPS:n hyökkäyspelistä puuttuu?
TPS:llä ei ollut ottelussa x hyökkäyspeliä - Epätosi, eikä väite millään tapaa yksilöi mikä valmentajan taktisissa valinnoissa meni pieleen ja johti tilanteeseen, jossa hyökkäyspeliä ei ollut.
Kaskisen pelikirja ei tue nuorten pelaajien kehitystä - Todisteiden valossa väitteen totuusarvo on kyseenalainen. Mutta vielä tärkeämpää olisi kuulla perustelut väitteelle, miksi Kaskisen pelikirja ei tue nuorten pelaajien kehitystä?
TPS:llä ei ole organisaationa yhtä yhtenäistä pelitapaa - TPS-juniorien pelejä en juuri nykyään näe, joten en osaa arvioida väitteen totuusarvoa. Tämäkin kaipaisi kuitenkin perustelut, millä tavalla juniorit ja edustus pelaavat eri kiekkoa?
Kaskisen pelikirja ei ole suurseuramainen ja valmentaja x voittaa taktisilla valinnoillaan TPS:n - Keskeinen kysymys taas miksi, miten tämä väite perustellaan?
Pelaaja N.N syötti edellisessä ottelussa vastustajalle oman maalin eteen - Yksilöiden henkilökohtaisten virheiden esiin nostaminen ei ole pelitapakritiikkiä. Toki tästä aiheesta voidaan keskustella, jos väitteen esittäjä perustelee miksi Kaskisen pelitapa altistaa esiin nostetun kaltaisille virheille? Samalla on syytä arvioida, onko Kaskisen kyseisellä pelitapavalinnalla myös positiivisia seurauksia.

Mutta antaa tulla, kuka kriitikoista ottaa haasteen vastaan?
 

Mr.Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS respektit: HIFK ja Ässät
Mulla ei ole minkään valtakunnan kompetenssia keskustella pelitavallisista asioista, joten mun pitäisi varmasti pysyä harvinaisen kaukana tästä ketjusta. Mä en ole varhaisteini-iän jälkeen pelannut minkäänlaista joukkuepeliä niin tosissani, että olisin koskaan edes nähnyt minkäänlaista "pelikirjaa". Tiedän, että pelikirja on osittain myös kielikuva. Tässä ketjussa - ja erityisesti lainaamassani viestissä - on kuitenkin muutama erittäin mielenkiintoinen kohta. Haluaisin saada palstan pelitapa-experteiltä asiallisia vastauksia muutamiin kysymyksiini ja vahvistuksia tai kumouksia eräisiin näkemyksiini.

Mutta haastaan Kaskisen kriitikot esittämään em. ehdot täyttävää kritiikkiä TPS:n pelitavasta keskustelun pohjaksi.
- - -
Mutta antaa tulla, kuka kriitikoista ottaa haasteen vastaan?
Mä en pidä itseäni mitenkään erityisen kriittisenä TPS:n päävalmentaja Kalle Kaskista kohtaan. Siitä huolimatta kaipaisin täsmennyksiä muutamiin kohtiin.

Kaskisella ei ole pelikirjaa - Väite on täysin epätosi kärjistys, ja pelitapakritiikki ei ole millään tapaa yksilöityä
Jokainen varmasti ymmärtää, että edellämainittu väite on täysin epätosi. Epäilen enemmänkin, että väitteellä tarkoitetaan Kaskisen pelikirjan ohuutta. Jos vastustaja pelaa tietyllä tavalla, niin TPS:n käyttämä pelitapa näkyy selkeästi asiasta mitään ymmärtämättömällekin. Toisaalta jos vastustaja osaa pelata tietyllä tavalla TPS:n käyttämän pelitavan pois, työkalupakista ei löydykään variaatioita tehdä asioita toisella tavalla. Sama ihmettely jatkuu oikeastaan kahden seuraavankin väitteen kohdalla.

TPS hyökkäyspelissä ei ole mielikuvitusta tai variaatioita - Edellisiä parempi, mutta väite ei ole millään tapaa yksilöity. Variaatiot tuskin ovat itseisarvo. Jos vastustaja on keksinyt keinon tukehduttaa TPS:n hyökkäyspeli (esim. keskialueen trap), niin tähän on varmasti löydettävissä joitakin täsmälääkkeitä, joilla vastustajan pelitapavalintojen synnyttämä etu kumotaan. Minkälaisia variaatioita TPS:n hyökkäyspelistä puuttuu?
Tässä käsitellään oikeastaan jo kahta asiaa: 1) kuinka päästään hyökkäysalueelle ja 2) mitä tehdään, kun ollaan hyökkäysalueella. Otan ykköskohtaan kiinni seuraavassa kohdassa.

Mun silmiini on pistänyt eräs asia. Kun TPS pääsee kiekon kanssa hyökkäysalueelle, niin mitä siellä tehdään? Aika useinhan TPS tulee vastustajan sinisen yli kahdella tavalla: 1) joko yksilötaidolla kuljettamalla (esim. Oula Palve) tai 2) heittämällä päätykiekko ja voittamalla kulmapaini. Kuinka usein TPS tulee keskialueen yli ja vastustajan alueelle syöttelemällä? Loppujen lopuksi se on yllättävän harvoin, kun TPS:n suorat hyökkäykset päättyvät laukauksiin maalia kohti. Yhtenä esimerkkinä pitäisi 17.11.2018 pelattua KÄR-TPS -matsia. Televisiosta katsottuna tuntui siltä, että Kärppien hyökkäykset vyöryivät syöttelemällä keskialueen yli ja hyökkäykset päättyivät aina laukaukseen. Tätä pers'tuntumaa tukevat ottelun laukaisutilastotkin: KÄR 52 - TPS 35.

Maallikkonäkemyksenä sanoisin, että TPS:n hyökkäyspeli perustuu hyvin pitkälti yksilötaitoon ja/tai kulmissa sekä laitojen läheisyydessä pyörimiseen, jolloin varsinaista maalintekouhkaa ei synny. Eikö tämä (hyökkäyspelin peruskivi) tule kuitenkin suoraan valmentajan pelikirjasta? Painotetaanko Kalle Kaskisen pelikirjassa sitä, että hyökkäys tulisi aina päättää laukaukseen? Tuon KÄR-matsin jälkeen TPS on pelannut neljä vierasottelua. Mielestäni nämä vahvistavat maallikkonäkemystäni.

17.11.2018 KÄR-TPS 3-2 - laukaukset KÄR 52 - TPS 35 - Veini Vehviläinen 18/20
01.12.2018 LUK-TPS 5-2 - laukaukset LUK 46 - TPS 44 - Lassi Lehtinen 21/23
08.12.2018 KOK-TPS 5-2 - laukaukset KOK 52 - TPS 36 - Juha Järvenpää 9/11
14.12.2018 HPK-TPS 4-5 - laukaukset HPK 52 - TPS 31 - Emil Larmi 11/15 + 1TM
18.12.2018 SAI-TPS 0-2 - laukaukset SAI 44 - TPS 25 - Frans Tuohimaa 16/18

Viiden vierasmatsin otannalla TPS on hävinnyt laukaisutilastot lukemin 171-246 ja maalinteon 11-17.
Mistä tämä sitten kertoo vai kertooko yhtään mistään?

TPS:llä ei ollut ottelussa x hyökkäyspeliä - Epätosi, eikä väite millään tapaa yksilöi mikä valmentajan taktisissa valinnoissa meni pieleen ja johti tilanteeseen, jossa hyökkäyspeliä ei ollut.
Edellisessä pohdin sitä, että mitä siellä hyökkäysalueella tehdään. Tässä kohdassa on hyvä katsoa sitä, että kuinka sinne hyökkäysalueelle mennään.

Mun maallikkonäkemykseni mukaan TPS:n hyökkäyspelin pystyy tappamaan kahdella tavalla: 1) ajamalla kovaa kiinni päätyyn saakka kahdella pelaajalla tai 2) miehittämällä keskialue tukkoon. Palatakseni siihen Kaskisen pelikirjan ohuuteen tuntuu jotenkin siltä, että sieltä ei löydy sivuja näiden kahden taktiikan tappamiseen. Maallikkona jälleen ajattelen, että näiden kahden taktiikan murtamisen pitäisi olla kohtuullisen yksinkertaista.

1) kova päätykarvaus murretaan lyhyillä syötöillä. Kiekottomien pelaajien pitää olla riittävän lähellä ja tarjota paineistetulle kiekolliselle pelaajalle vähintään kaksi syöttömahdollisuutta. Syöttöjen tulee olla lyhyitä ja helppoja - useimmiten toinen syöttösuunta on oman maalin taakse ja toinen laitaan. Missään nimessä ei saisi ajatellakaan paineistettuna mitään pitkää poikittaissyöttöä oman maalin editse. Eikö tämän pitäisi olla suoraan pelikirjasta? Kiekollisen pakin pitää tietää mitä hän tekee. Hänen pitää pystyä heittämään vaikka sokkosyöttö sinne, missä pelikirjan mukaan se oma kaveri on tai ainakin pitäisi olla. Kiekottoman pakin pitää antaa se syöttömahdollisuus kiekolliselle. (Keskus-) hyökkääjän pitää antaa vielä se toinen syöttömahdollisuus. Tätähän se yhteispeli on: ykkönen (kiekollinen) tietää mitä tekee, kakkonen (kiekoton) tietää mitä pitää tarjota, kolmonen (kiekoton) tietää mihin mennä jne.

2) keskialueen trappi murretaan kahdella tavalla: 1) polkemalla tai 2) syöttämällä. Parashan on näiden kombinaatio. Keskialueen trappia vastaan pelatessa kiekollisella puolustajalla on aikaa nousta oman maalin takaa ja hakea vaihtoehtoja. Palataan Vladimir Jursinovin aikaan: "Jalat, jalat, uhkaa ensin itse, parempi ensin itse"! Petteri Nummelin taitaa olla paras esimerkki tästä. Petuhan lähti aina oman maalin takaa tikkaamaan pää pystyssä hakien pitkää pystysyöttöä. Jos pienikin paikka tuli, se passi lähti tarkasti ja kovaa suoraan sinne vastustajan linjan taakse vauhdissa olevalle laitahyökkääjälle. Jos syöttötilaa ei tullut, Petu nousi itse kiekon kanssa. Jossain vaiheessa vastustaja joutuu ottamaan ylösnousijan kiinni, jolloin jonnekin muualle syntyy tilaa => syöttö sinne. *KLAP-KLAP* ja tullaan keskialueen trapin ohi kiekollisena hyökkäysalueelle syöttelemällä. Tätähän Oulun Kärpät tekee tällä hetkellä - tai ainakin teki Palloseuraa vastaan marraskuussa.

Eikö tämä ole pelikirjasta tai sen ohuudesta kiinni? Nykyisin tuntuu siltä, että TPS:n pakki ei nouse kiekollisena edes omalle siniviivalle saakka. Kiekollisena tullaan ehkä b-pisteiden yläkaarelle saakka, jolloin se tipautetaan takaa oman maalin edestä kaartavalle keskushyökkääjälle, joka sitten saa puskea siihen vastustajan mailaviidakkoon keskialueella. Mikä sen kiekottomaksi jääneen puolustajan tehtävä on tässä hyökkäysmallissa? Tavallaan hänhän jää siihen keskelle vain merimerkiksi, jonka kiekollinen keskushyökkääjä joutuu kiertämään ennen syöksymistä vastustajan mailaviidakkoon.

TPS:llä ei ole organisaationa yhtä yhtenäistä pelitapaa - TPS-juniorien pelejä en juuri nykyään näe, joten en osaa arvioida väitteen totuusarvoa. Tämäkin kaipaisi kuitenkin perustelut, millä tavalla juniorit ja edustus pelaavat eri kiekkoa?
Jos pelitapa olisi yhtenäinen C-junnuista edustukseen (eikö näin hehkutettu jossain tilaisuudessa?), niin eikö pelaajapolun pitäisi olla huomattavasti nykyistä helpompi? Eihän siinä tapauksessa junnun pitäisi jäädä jälkeen missään muussa kuin fysiikassa. Mitä vähemmän fysiikkaa tietty suorite tarvitsee, sitä helpommin junnun pitäisi tekemään vastaava suorite. Esimerkkinä vaikkapa ylivoiman pyörittäminen. Sehän ei vaadi samalla tavalla fysiikkaa kuin vaikkapa maalineduspaini. Eikö siinä tapauksessa 17-vuotiaan Juuso Pärssisen pitäisi pystyä pyörittämään TPS:n ykkösylivoimaa yhtä hyvin kuin 37-vuotiaan Ilari Filppulan? Tämä on tietysti kärjistetty esimerkki, mutta idea tullee selväksi.

Jos pelitapa C-junnuista edustukseen on samanlainen, niin eikö A-junnujen matseissa ykkösketjun laidassa maaleja iskenyt hyökkääjä pitäisi nostaa edustukseen vastaavaan pelipaikkaan eikä mihinkään nelosketjun laitaan? Pelitapahan junnulla pitäisi olla jo hallussa, jos/kun hän on sitä samaa pelitapaa treenannut viimeiset viisi vuotta 15-vuotiaasta C-junnusta lähtien.

Kaskisen pelikirja ei ole suurseuramainen ja valmentaja x voittaa taktisilla valinnoillaan TPS:n - Keskeinen kysymys taas miksi, miten tämä väite perustellaan?
Todennäköisesti tämä väite liittyy kevään 2018 puolivälieräsarjaan SaiPa:a vastaan. Pelaajamateriaaliltaan selkeästi huonompi SaiPa pisti TPS:n yllättävän piukoille. Kunnia tästä kuuluu SaiPa:n päävalmentajalle Tero Lehterälle, joka taktisella osaamisellaan vei TPS:n Kalle Kaskista kuin mätää kukkoa. Lopulta TPS selvisi jatkoon laadukkaamman pelaajamateriaalin turvin. Välierissä tuli vastaan vielä Lehterääkin taktisempi velho - Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorpi - sekä pelaajamateriaaliltaan vähintään TPS:n veroinen joukkue, niin lopputulos olikin 0-4. TPS:n voitto Tapparasta olisi ollut suurempi vääryys kuin SaiPa:n voitto TPS:sta.

Pelaaja N.N syötti edellisessä ottelussa vastustajalle oman maalin eteen - Yksilöiden henkilökohtaisten virheiden esiin nostaminen ei ole pelitapakritiikkiä. Toki tästä aiheesta voidaan keskustella, jos väitteen esittäjä perustelee miksi Kaskisen pelitapa altistaa esiin nostetun kaltaisille virheille? Samalla on syytä arvioida, onko Kaskisen kyseisellä pelitapavalinnalla myös positiivisia seurauksia.
Tämähän on ilmeisesti lähtenyt siitä Brandon Gormleyn karmaisevasta virheestä... missä ottelussa se olikaan?

Sen 30 vuoden ajan mitä mä olen Palloseuran otteita seurannut, niin mä en ole koskaan aiemmin huomannut käytettävän näin paljon poikittaisia avaussyöttöjä oman maalin editse. Mä voin tästä vain tehdä päätelmän, että nämä vaaralliset syötöt kuuluvat Kalle Kaskisen pelikirjaan. Puolustajille opetetaan, että on ihan pelikirjan mukaista laittaa poikittaissyöttö omalla alueella oman maalin editse. Mietitäänpä tuota Gormleyn tilannetta siten, että Hannu Jortikka olisi seissyt TPS:n penkin takana. Mitä veikkaatte? Olisiko Brandon-poika saanut tutustua hyvinkin lähietäisyydeltä Jortsun kitapurjeisiin?

Entä saavutetaanko näillä oman alueen poikittaissyötöillä jotain positiivisia seurauksia? Tähän mä en osaa vastata! Yleissääntönä ajattelisin, että omalla alueella syöttösuunnat tulisi olla aina ylöspäin. Poikittaissyöttö omalla alueella on aina riski. Onko se sitten tarpeetonta riskinottoa? Saavutetaanko tällä riskillä jotain, joka ei ole mulle vielä selvinnyt? En tiedä!
 

Pressiboxi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Palloseura
Mun mielestä tämän hetkinen ongelma ei varsinaisesti ole pelitavallinen, vaan se että vastustaja liikkuu paremmin. Haluan uskoa että kyseessä on kuntopiikin tavoittelemista keväälle ja nyt vähän niin kuin pelaillaan pitkän sarjan tylsiä pelejä pois ja koitetaan raapia tarpeeksi pisteitä, että ollaan kuitenkin keväällä hyvissä asemissa.

Haasteena tässä on, että liike sakkasi myös viime kaudella erinomaisen alun jälkeen samalla tavalla eikä ollut pleijareissakaan kunnossa. Saa nähdä mikä tilanne tällä kaudella lopulta on.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Eikö tämä ole pelikirjasta tai sen ohuudesta kiinni? Nykyisin tuntuu siltä, että TPS:n pakki ei nouse kiekollisena edes omalle siniviivalle saakka. Kiekollisena tullaan ehkä b-pisteiden yläkaarelle saakka, jolloin se tipautetaan takaa oman maalin edestä kaartavalle keskushyökkääjälle, joka sitten saa puskea siihen vastustajan mailaviidakkoon keskialueella. Mikä sen kiekottomaksi jääneen puolustajan tehtävä on tässä hyökkäysmallissa? Tavallaan hänhän jää siihen keskelle vain merimerkiksi, jonka kiekollinen keskushyökkääjä joutuu kiertämään ennen syöksymistä vastustajan mailaviidakkoon.

Nämä kiekolla tai ilman, nousevat pakit ovat myös pelaajamateriaalista kiinni. Nyt ehkä materiaali ei tue tätä. Toisilla pakeilla on vain pelisilmää, luisteluvoimaa ja yksinkertaisesti taitoa sijoittua hyökkäyksiin mukaan melko matalalla riskillä suhteessa niin, ettei omissa kolise. En tiedä oliko Numppakaan jotenkin ihan paras esimerkki, usein nimittäin heilahti omissakin, vaikka Petu paljon sai aikaan. Meillä kiekollisista pakeista Eronen ja Ekestål-Jonsson voisivat parhaiten sopia näihin nousuihin, mutta hekin ovat ennemmin perusnäppäriä kiekon melko staattisella tavalla kanssa verraten muuhun massaan, eivät niinkään Bobby Orr - tyyppisiä eteenpäin liikkuvia dynaamisia torpedoja.

Joku Kris Russell ja Kevin Shattenkirk yhdessä Sweattin kanssa ovat hyviä esimerkkejä hyökkäyksiä (kiekolla tai ilman) tukevista pakeista, mutta heidän tasonsa olikin rapakon takana. Mun mielestä on erittäin hyvä, että joku Piskula tai Forre jää sinne alemmas omalle reservaatilleen ja se raja mihin em. herrat saisivat nousta ovat se vastustajan b-pisteiden yläkaaret ihan max. Sen verran hapuilevaa on kuitenkin kyseisten veljien kroonisempi kiekonkäsittely kuitenkin saati nopea pelinluku. Jos pelivauhtia pudotettaisiin neljäsosaan, niin Bono olisi näissä tukemisissa täysin itsevaltias vaan nytkin Bono dominoi kiekolla lähinnä sinisellä yv:llä.
 

Mr.Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS respektit: HIFK ja Ässät
- - - nykyään aika monella jengillä on lupa syöttää oman maalin eteen ja aika usein tähän jopa pyritään - - -
Se Gormleyn syöttö oli hassi, mutta pisteet vastustajalle joka syötön myös haistoi. Gormley virheensä varmasti ymmärtää ilman huutamistakin.
Aivan kuten sanoin - Kaskisen aikakaudella poikittaissyöttöjen viljely omalla puolustusalueella on pistänyt silmääni. Sitä en tiennyt, että nykyään muutkin jengit pyrkivät pelaamaan tällä tavalla. Kyseessä lienee siis enemmänkin koko jääkiekon muutos eikä niinkään yksittäisen valmentajan (tässä tapauksessa Kalle Kaskinen) pelikirjan mun silmiini outo sivu.

Yksittäistä pelaajaa mä en missään nimessä halua suolata yksittäisestä virheestä. Yritin enemmänkin sanoa sitä, että Hannu Jortikan joukkueissa tuollaiset riskisyötöt oman maalin editse olivat ehdottomasti pannassa. Hannu-setä olisi huutanut Brandon-pojalle siitä syystä, että nyt nähtyjen syöttöjen viljely ei missään nimessä kuulunut millään tasolla Jortikan pelifilosofiaan. Huutoa ei siis olisi tullut yksittäisestä virheestä, vaan sitä olisi tullut myös virheettömän syötön jälkeen. Poikittaissyöttöjä ei vain kuulu jaella oman maalin editse!

Uskon sinuun - jääkiekossa on tapahtunut muutos!
Tänään tulee varmasti ainakin sivusilmällä vilkuiltua myös Kärppä-pakkien avauksia omalla alueella.

Nämä kiekolla tai ilman, nousevat pakit ovat myös pelaajamateriaalista kiinni. Nyt ehkä materiaali ei tue tätä. Toisilla pakeilla on vain pelisilmää, luisteluvoimaa ja yksinkertaisesti taitoa sijoittua hyökkäyksiin mukaan melko matalalla riskillä suhteessa niin, ettei omissa kolise. En tiedä oliko Numppakaan jotenkin ihan paras esimerkki, usein nimittäin heilahti omissakin - - -

Mun mielestä on erittäin hyvä, että joku Piskula tai Forre jää sinne alemmas omalle reservaatilleen ja se raja mihin em. herrat saisivat nousta ovat se vastustajan b-pisteiden yläkaaret ihan max.
Nyt ymmärsit hieman väärin!

Lainaamassasi kohdassa kiinnitin huomiota vain pakin kiekon ylöstuontiin omalta alueelta - en hyökkäysten tukemisesta vastustajan sinisellä. Olen useamman kerran tällä ja viime kaudella kiinnittänyt huomiota TPS:n hitaisiin (?) lähtöihin omalta alueelta. Sanon suoraan: en tiedä oikeita termejä puhutaanko nyt viivelähdöistä vai mistä! Tarkoitan siis sitä, kun pakki lähtee nousemaan oman maalin takaa ilman painetta. Tämä tarkoittaa useimmiten sitä, että vastustaja ottaa vastaan viidellä miehellä siniviivojen välissä.

Useimmiten TPS-puolustaja nousee kiekollisena vain ja ainoastaan oman alueen b-pisteiden yläkaarelle saakka, josta tiputtaa takaa kaartavalle keskushyökkääjälle. Keskushyökkääjän tehtävänä on sitten puskea siihen vastustajan mailaviidakkoon tai yrittää syöttää laitahyökkääjille, jotka yleensä ovat tarkasti vartioituina. Usein näissä kiekon tiputuksissa käy vielä niin, että joko huonon jään, huolimattoman tiputuksen tai heikon syötön vastaanoton johdosta joudutaan perumaan hyökkäykseenlähtö ja kelaamaan vauhtia uudelleen. Siinä on kolme sähläävää miestä: kiekkoa ylöstuova pakki, keskushyökkääjä sekä tietysti toinen tasapainottava pakki. Laitahyökkääjät hiihtelevät tällä hetkellä siellä keskellä vastustajan mailaviidakkoa. Ajoitukset menevät luonnollisesti täysin pieleen.

Meillä on kuitenkin sellaisia kohtuullisen kiekkovarmoja sekä luisteluvoimaisia pakkeja: jo mainitsemasi Ekeståhl-Jonsson sekä Eronen, Kaskinen, varauksin myös Gormley, jotka pystyvät uhkaamaan myös itse. Sitä keskialueen trappia vastaan pitää koko ajan uhata terävää pystysyöttöä. Jos siinä mailaviidakossa joidenkin vastustajien etäisyydet kasvavat hiemankin liian isoiksi, laitahyökkääjän pitää tunnistaa tilanne ja tehdä itsensä pelattavaksi siihen taskuun. Samalla tietysti kiekkoa ylöstuovalta pakilta pitää lähteä se napakka pystysyöttö samaiseen taskuun. Joskus nämä menevät pitkiksi, mutta tärkeintä on se, että vastustaja pidetään tällä tavalla koko ajan hereillä. Nukahda kerran siinä keskialueen trapissa, niin pystysyöttö napsahtaa saman tien vapaaksi päässeelle laiturille.

Vastaavasti jos vastustajan pakka pysyy niin tiiviinä, että taskuja ei synny, sehän tarkoittaa vain sitä, että kiekollisella puolustajalla on tilaa nousta - uhata itse. Puhutaan edelleen omasta kenttäpuoliskosta. Pakki pääsee nousemaan kiekollisena oman siniviivan ja punaviivan väliin. Viimeistään tässä vaiheessa jonkun vastustajan on reagoitava ylösnousuun. Se tarkoittaa sitä, että keskushyökkääjälle tulee tässä vaiheessa se tasku siinä jossain punaviivan paikkeilla. Oli kyseessä minkälainen sumppupuolustus tahansa, niin johonkin se reikä tulee aina. Jos sitä reikää ei tule, se tarkoittaa vapaata kaistaa vähintään punaviivalle saakka, josta kiekon voi heittää maalia kohti, päätyyn tai ristikulmaan. Vauhdissa olevat laitahyökkääjät ovat jo valmiina menossa päätykiekoon, kun vastustajan pakit ovat vielä takaperin luistelussa. Hybridipitkää hyödyntäen pakin ei tarvitse nousta edes punaisen yli ennen päätyynheittoa. Tärkeintä on se, että laitahyökkääjä (-t) ehtii kiekolle ennen vastustajan puolustajia. Tässä kaikessa on kyse ajoituksesta ja siitä, että koko ajan pitää olla päällä se pakin antaman pystysyötön uhka.

Tällä hetkellähän TPS:n hitaat ylösnousut pystyy lukemaan kilometrin päähän jo ennen kuin ne tapahtuvat. Pakki lähtee oman maalin takaa ilman tarkoitustakaan hakea pystysyöttöä. Samalla sentteri (useimmiten Filppula tai Palve) kaartaa oman maalin edestä, ottaa pakin tipauttaman kiekon ja tulee keskialueelle. Palve yrittää puskea siitä yksin läpi useimmiten jonkinlaisessa poikittaisliikkeessä hyökkäyssuuntaan nähden vasemmalta oikealle, Filppula hakee no-look -passeja useimmiten oikeaan laitaan. TPS:n hyökkäyksiinlähdöistä puuttuu tällä hetkellä kokonaan puolustajien pitkien, puhkovien pystysyöttöjen uhka. En tarkoita, että niitä pitäisi koko ajan viljellä, mutta vastustaja on pidettävä varpaillaan myös näiden varalta.

Tätä tässä ehkä ollaan haettu, kun sanotaan TPS:n hyökkäyspelin olevan vailla mielikuvitusta ja variaatioita?
 
Viimeksi muokattu:

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
@Mr.Fox

Niin totta, puhuimme vähän eri asioista. Mä lähinnä mietin pakkien tukemista hyökkäyksiin ja sä noita syöttövariaatioita. Nyt mulle tulee mieleen, että pitäisiköhän Tepsin tiivistää etäisyyksiä hyökkäyksessä, jotta saataisiin lyhytsyöttöpeliä, seinäsyöttöjä tai sellaista tilan tekemistä niillä hienoilla nykysloganeilla. Trappia pystyisi paljon sillä hämäämään, jos joku laituri koukkaisi syvän kaarroksen ja tulisi ikään kuin Palvetta, Filppulaa, Karvosta, you name it ja tässä tulisi nopea seinä/käyttösyöttö, josta em. voisivat jatkaa terävällä rytminvaihdoksella vastustajan kenttäpuoliskolle. Venäjän ja Slovakiankin maajoukkue käytti näitä kultaisen sukupolven aikaan, mutta yksilötaito oli toki heillä jo mallia par excellence, joka jo luo variaatioita kymmenittäin enemmän. Futiksessa seinäsyötöillä tehdään tilaa ja edetään parhaimmillaan todella nopeasti, miksei lätkässäkin.

Mäkin kuulun muuten siihen ikäpolveen, jolle oman maalin edestä lähetetyt syötöt tai edes aikomukset olivat ehdoton no no. Pelasin kuitenkin kilpamielessä täysi-ikäisyyteen saakka ja joka jeesuksen vuosi tämä oli pannassa. Usein tuota ei vastustajat edes haisteltiin. Siksi muakin Gormleyn se passi Ilvestä vastaan otti silmiim tosi pahasti ja sitä ennenkin ja sen jälkeen tehdyt avaukset ristiin. Kai se on tätä pelivallankumousta.
 

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Jokainen varmasti ymmärtää, että edellämainittu väite on täysin epätosi. Epäilen enemmänkin, että väitteellä tarkoitetaan Kaskisen pelikirjan ohuutta. Jos vastustaja pelaa tietyllä tavalla, niin TPS:n käyttämä pelitapa näkyy selkeästi asiasta mitään ymmärtämättömällekin. Toisaalta jos vastustaja osaa pelata tietyllä tavalla TPS:n käyttämän pelitavan pois, työkalupakista ei löydykään variaatioita tehdä asioita toisella tavalla. Sama ihmettely jatkuu oikeastaan kahden seuraavankin väitteen kohdalla.

Indikaatio siis on että Tepsillä vähän niinkuin loppuu keinot "jos vastustaja pelaa tietyllä tavalla". TPS:llä on kuitenkin jatkoaikamatsit mukaanlukien 20 voittoa. Heitän vastakysymyksen - miten paljon varianssia tuohon "tietyllä tavalla" pelaamiseen voi yhdistää jotta tämä vähän negatiiviselta yleistämiseltä kalskahtava luonnehdinta pitäisi paikkaansa? Montako kertaa Tepsi on pelannut tietyllä tavalla oikein?

Tarkoitan vaan sitä että tässä keskustelussa haetaan taas tikun nokkaan asiaa kritiikki edellä, kun oikeastaan olisi tavallaan hedelmällistä miettiä mitkä pelitavalliset asiat ovat olleet selkänojana niissä peleissä kun voittoja on tullut. Minä näen, että työkalupakista löytyy variaatioita, on lähestulkoon pakko löytyä, mikäli on sarjan kakkosena kun sarjaa on pelattu puolet. Vai pitääkö tässä oikeasti jatkaa tätä vääntöä siitä hypoteesista että yksilöt voittaa pelejä Tepsille, mutta pelitapa häviää. Miksi keskustelua pitää käydä vain ja ainoastaan tämän väittämän ja oletuksen pohjalta, kun se on kaiken lisäksi epätosi?

Tässä käsitellään oikeastaan jo kahta asiaa: 1) kuinka päästään hyökkäysalueelle ja 2) mitä tehdään, kun ollaan hyökkäysalueella. Otan ykköskohtaan kiinni seuraavassa kohdassa.

Mun silmiini on pistänyt eräs asia. Kun TPS pääsee kiekon kanssa hyökkäysalueelle, niin mitä siellä tehdään? Aika useinhan TPS tulee vastustajan sinisen yli kahdella tavalla: 1) joko yksilötaidolla kuljettamalla (esim. Oula Palve) tai 2) heittämällä päätykiekko ja voittamalla kulmapaini. Kuinka usein TPS tulee keskialueen yli ja vastustajan alueelle syöttelemällä? Loppujen lopuksi se on yllättävän harvoin, kun TPS:n suorat hyökkäykset päättyvät laukauksiin maalia kohti. Yhtenä esimerkkinä pitäisi 17.11.2018 pelattua KÄR-TPS -matsia. Televisiosta katsottuna tuntui siltä, että Kärppien hyökkäykset vyöryivät syöttelemällä keskialueen yli ja hyökkäykset päättyivät aina laukaukseen. Tätä pers'tuntumaa tukevat ottelun laukaisutilastotkin: KÄR 52 - TPS 35.

Minä en näe että yksilötaidolla "aika usein" mennään alueelle. Välillä toki. Pitäisin oikeastaan enemmän oikeana väitteenä että TPS itse asiassa pääsee hyökkäyssinisen yli suorahyökkäyksillä joissa kuljettaminen ja yksilötaito on vain osa kokonaisuutta, tai sitten tuolla päätypeli edellä-taktiikalla. Mikä sekin on näköjään täällä usean mielestä perseestä, mutta kuitenkin se on toimiva tapa saada aikaiseksi hyökkäysalueen painetta.

Maallikkonäkemyksenä sanoisin, että TPS:n hyökkäyspeli perustuu hyvin pitkälti yksilötaitoon ja/tai kulmissa sekä laitojen läheisyydessä pyörimiseen, jolloin varsinaista maalintekouhkaa ei synny. Eikö tämä (hyökkäyspelin peruskivi) tule kuitenkin suoraan valmentajan pelikirjasta? Painotetaanko Kalle Kaskisen pelikirjassa sitä, että hyökkäys tulisi aina päättää laukaukseen? Tuon KÄR-matsin jälkeen TPS on pelannut neljä vierasottelua. Mielestäni nämä vahvistavat maallikkonäkemystäni.

17.11.2018 KÄR-TPS 3-2 - laukaukset KÄR 52 - TPS 35 - Veini Vehviläinen 18/20
01.12.2018 LUK-TPS 5-2 - laukaukset LUK 46 - TPS 44 - Lassi Lehtinen 21/23
08.12.2018 KOK-TPS 5-2 - laukaukset KOK 52 - TPS 36 - Juha Järvenpää 9/11
14.12.2018 HPK-TPS 4-5 - laukaukset HPK 52 - TPS 31 - Emil Larmi 11/15 + 1TM
18.12.2018 SAI-TPS 0-2 - laukaukset SAI 44 - TPS 25 - Frans Tuohimaa 16/18

Viiden vierasmatsin otannalla TPS on hävinnyt laukaisutilastot lukemin 171-246 ja maalinteon 11-17.
Mistä tämä sitten kertoo vai kertooko yhtään mistään?

Tämä on mielenkiintoinen, ja aika yllättäväkin tapa katsoa asiaa. Periaatteessa samaa mieltä siitä että pelillisesti ei olla oltu parhaassa terässä viime matseissa. Siitäkin periaatteessa samaa mieltä että laukaisutilastot saattavat kertoa jostain. Paradoksaalisesti eivät ne välttämättä kerro kuitenkaan juuri mitään. Vaikka laukaisutilastoja on hävitty, on samalla niitä otteluita voitettukin. Niissä otteluketjuissa Tepsin otteet ovat kelvanneet Jatkoajan kirjoittelijoille pääosin.

Yhtä kaikki, kummastelen trendiä jossa karrikoidusti joka toinen vuosi laukaisutilastot kertovat jollekin jotain, ja joka toinen vuosi on ihan sama onko Tepsi hallinnut mitäkin tilastoja kun ollaan silti niin paskoja ja kaikki on paskaa. Viime vuosina todella useasti laukaisutilastot ovat painaneet täällä ihan marginaalisesti, ja nyt ne ovatkin yhtäkkiä relevantti indikaattori joukkueen tavasta pelata?

Ehkä eniten kallistun sille kannalle että pelkät laukaustilastot eivät kerro kaikkea. Esimerkiksi Kärpät-vierasottelussa TPS oli pitkään parempi joukkue kentällä kokonaisvaltaisesti. Tätä monet oululaiskannattajatkin ovat tuumineet jälkeenpäin. Samoin SaiPa-ottelussa.

Noin muuten allekirjoittaisin osittain tuon että kulmissa tapahtuu TPS:n matseissa hyökkäyspäässä. Näkisin että TPS:n hyökkäyspeli perustuu hyökkäysalueen laajamittaiseen hallintaan jossa varioivasti kiekkoa pelataan päätykamppailuiden kautta, välillä viivan kautta ja kuten TPS omassa päässä, monet liigajengit miehittävät keskustan aika tukkoon jolloin ei oikein mikään joukkue ilman kunnon rymistelyä maalin eteen tonteille pääse. TPS:n tulisi ehdottomasti parantaa tätä osa-aluetta pelistään, sillä ilman mustelmia ei niitä irtopaloja sisään laiteta. On kuitenkin myös virheellistä todeta ettei "TPS ikinä mene sinne sota-alueelle", sillä kyllä sekin on riparimaaleja tällä kaudella tehnyt siinä missä muutkin. Olen aivan sataprosenttisen varma tästä.

Toteaisin vielä että "kulmissa pyöriminen" ei lähtökohtaisesti tarkoita mitään. Viime keväänä SaiPaa vastaan tappioasemassa ei ketään haitannut että päätypelin kautta löydettiin kolmannessa erässä viiteen viimeiseen minuuttiin usea maalitilanne, ja kahdessa niistä tehtiin maalit. Ihan vain esimerkkinä. Tälläkin kaudella maaleja on tehty päätypelin kautta, tästäkin olen sataprosenttisen varma.

Minkä joukkueen pelaaminen ei perustu yksilötaitoon? TPS ei ole mikään hyökkäyspelaamisen (tai minkään muunkaan osa-alueen pelaamisen) villi länsi, kuten vaikka Suikkasen Tepsi oli keväällä 2010, jolloin muistaakseni Vahalahtikin totesi että ei hänelle kukaan ole kertonut miten siellä kuuluisi pelata. Aivan varmasti TPS:llä on aihioita joita harjoitellaan ja joista haetaan toisteisia asioita ihan ottelutilanteita varten. Silti, aivan varmasti myös yksilötaidolla on osansa TPS:n pelaamisessa, kuten sillä on vaikkapa Kärppien tai Tapparankin pelaamisessa. Yksilötaidon merkitystä ylikorostetaan täällä laajasti, mutta tietenkin on ihan totta että se merkitsee jääkiekossa paljon.

Mun maallikkonäkemykseni mukaan TPS:n hyökkäyspelin pystyy tappamaan kahdella tavalla: 1) ajamalla kovaa kiinni päätyyn saakka kahdella pelaajalla tai 2) miehittämällä keskialue tukkoon. Palatakseni siihen Kaskisen pelikirjan ohuuteen tuntuu jotenkin siltä, että sieltä ei löydy sivuja näiden kahden taktiikan tappamiseen. Maallikkona jälleen ajattelen, että näiden kahden taktiikan murtamisen pitäisi olla kohtuullisen yksinkertaista.

1) kova päätykarvaus murretaan lyhyillä syötöillä. Kiekottomien pelaajien pitää olla riittävän lähellä ja tarjota paineistetulle kiekolliselle pelaajalle vähintään kaksi syöttömahdollisuutta. Syöttöjen tulee olla lyhyitä ja helppoja - useimmiten toinen syöttösuunta on oman maalin taakse ja toinen laitaan. Missään nimessä ei saisi ajatellakaan paineistettuna mitään pitkää poikittaissyöttöä oman maalin editse. Eikö tämän pitäisi olla suoraan pelikirjasta? Kiekollisen pakin pitää tietää mitä hän tekee. Hänen pitää pystyä heittämään vaikka sokkosyöttö sinne, missä pelikirjan mukaan se oma kaveri on tai ainakin pitäisi olla. Kiekottoman pakin pitää antaa se syöttömahdollisuus kiekolliselle. (Keskus-) hyökkääjän pitää antaa vielä se toinen syöttömahdollisuus. Tätähän se yhteispeli on: ykkönen (kiekollinen) tietää mitä tekee, kakkonen (kiekoton) tietää mitä pitää tarjota, kolmonen (kiekoton) tietää mihin mennä jne.

Kyllä oman maalin edustan kautta kuuluu hakea kiekollisena peliä mikäli muut kanavat on tukossa. Ei poikittaissyöttöä, mutta peliä. Gormleyn suoritus oli koominen, ja oli jotain näiden kahden vaihtoehdon välistä. Minäkin maallikkona ymmärrän sen että tuosta kuitenkin kuuluu hakea peliä ja tuki pitää saada siihen maalin eteen jotta karvauksen vaikutusta voi neutralisoida. Ehkä 80-luvulla näitä ei koskaan ei haettu, mutta nykypäivän kiekollisessa pelaamisessa jossa kiekosta luopumista ja norsukiekkoja kuuluukin kaihtaa, se on ihan olennainen osa omista lähtemistä. Pelirohkeus on tärkeää, se on tärkeää TPS:ssä, ja se on tärkeää monessa muussakin joukkueessa. Eikä TPS ylikorostuneesti sitä edustaa pitkin pelaa.

Gormleyn virhe on osoitus siitä että virheitä luonnollisesti sattuu, ja oli muuten aivan helvetin typerä valinta pelaajalta tuo kyseinen syöttö, sillä nyt sitä oman maalin edessä olevaa peliä ei ollut edes olemassa!

Boldattuun - olen tismalleen samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä että TPS toisinaan onnistuu tässä. Toisinaan ei onnistuta. Ja hei, aika monella muullakin on ainakin kertaalleen ottelussa PAHP aivan sekaisin. Ei siihen paljon muuta vaadita kuin että yksi syöttö ketjussa osuu huonosti, joko liian eteen tai liian taakse. Siinä ei enää pelikirjalla, eli sillä mitä yritetään, ole väliä. Ellei yritetä jotain ihan älytöntä, mitä en näe pääsääntöisesti ongelmaksi Turun Palloseurassa.

2) keskialueen trappi murretaan kahdella tavalla: 1) polkemalla tai 2) syöttämällä. Parashan on näiden kombinaatio. Keskialueen trappia vastaan pelatessa kiekollisella puolustajalla on aikaa nousta oman maalin takaa ja hakea vaihtoehtoja. Palataan Vladimir Jursinovin aikaan: "Jalat, jalat, uhkaa ensin itse, parempi ensin itse"! Petteri Nummelin taitaa olla paras esimerkki tästä. Petuhan lähti aina oman maalin takaa tikkaamaan pää pystyssä hakien pitkää pystysyöttöä. Jos pienikin paikka tuli, se passi lähti tarkasti ja kovaa suoraan sinne vastustajan linjan taakse vauhdissa olevalle laitahyökkääjälle. Jos syöttötilaa ei tullut, Petu nousi itse kiekon kanssa. Jossain vaiheessa vastustaja joutuu ottamaan ylösnousijan kiinni, jolloin jonnekin muualle syntyy tilaa => syöttö sinne. *KLAP-KLAP* ja tullaan keskialueen trapin ohi kiekollisena hyökkäysalueelle syöttelemällä. Tätähän Oulun Kärpät tekee tällä hetkellä - tai ainakin teki Palloseuraa vastaan marraskuussa.

Tämä on yksi skenaario lukuisten muiden joukosta. Ihan hyvä esimerkki, eikä lainkaan väärä, mutta kattaa keskialueen träpin puhkomisen ideologiasta nano-osan. Nummelinin kaltaista avaustaitoa ei kyllä kauheasti ole tämän päivän Tepsissä.

Miten muut näkee tämän osa-alueen TPS:n pelaamisesta? En osaa nähdä juuri tässä tekemisessä kovin suurta problematiikkaa.

Eikö tämä ole pelikirjasta tai sen ohuudesta kiinni? Nykyisin tuntuu siltä, että TPS:n pakki ei nouse kiekollisena edes omalle siniviivalle saakka. Kiekollisena tullaan ehkä b-pisteiden yläkaarelle saakka, jolloin se tipautetaan takaa oman maalin edestä kaartavalle keskushyökkääjälle, joka sitten saa puskea siihen vastustajan mailaviidakkoon keskialueella. Mikä sen kiekottomaksi jääneen puolustajan tehtävä on tässä hyökkäysmallissa? Tavallaan hänhän jää siihen keskelle vain merimerkiksi, jonka kiekollinen keskushyökkääjä joutuu kiertämään ennen syöksymistä vastustajan mailaviidakkoon.

Vähän samaa ajatusta tämä itsessäni herättää kuin yllä. Haluaisin tietää, esimerkiksi jonkin todistekappaleen kautta, että onko tämä aito ongelma TPS:n pelaamisessa. Pystyisitkö kartoittamaan näitä kyseisiä tilanteita esim. tämän illan tai huomisillan ottelussa jollain seurannalla? Ja suhteuttaa niitä niihin valittuihin kiekollisiin peleihin joilla päästään sutjakkaasti keskialueen yli.


Jos pelitapa olisi yhtenäinen C-junnuista edustukseen (eikö näin hehkutettu jossain tilaisuudessa?), niin eikö pelaajapolun pitäisi olla huomattavasti nykyistä helpompi? Eihän siinä tapauksessa junnun pitäisi jäädä jälkeen missään muussa kuin fysiikassa. Mitä vähemmän fysiikkaa tietty suorite tarvitsee, sitä helpommin junnun pitäisi tekemään vastaava suorite. Esimerkkinä vaikkapa ylivoiman pyörittäminen. Sehän ei vaadi samalla tavalla fysiikkaa kuin vaikkapa maalineduspaini. Eikö siinä tapauksessa 17-vuotiaan Juuso Pärssisen pitäisi pystyä pyörittämään TPS:n ykkösylivoimaa yhtä hyvin kuin 37-vuotiaan Ilari Filppulan? Tämä on tietysti kärjistetty esimerkki, mutta idea tullee selväksi.

Jos pelitapa C-junnuista edustukseen on samanlainen, niin eikö A-junnujen matseissa ykkösketjun laidassa maaleja iskenyt hyökkääjä pitäisi nostaa edustukseen vastaavaan pelipaikkaan eikä mihinkään nelosketjun laitaan? Pelitapahan junnulla pitäisi olla jo hallussa, jos/kun hän on sitä samaa pelitapaa treenannut viimeiset viisi vuotta 15-vuotiaasta C-junnusta lähtien.

Tätä pohdintaa en ymmärrä. Etkö itse näe että on aika ylimalkaista pohdintaa. Onko esimerkkejä jostain toisesta organisaatiosta joissa nämä skenaariot on näytetty toteen jotenkin kuvaamillasi tavoin?

Todennäköisesti tämä väite liittyy kevään 2018 puolivälieräsarjaan SaiPa:a vastaan. Pelaajamateriaaliltaan selkeästi huonompi SaiPa pisti TPS:n yllättävän piukoille. Kunnia tästä kuuluu SaiPa:n päävalmentajalle Tero Lehterälle, joka taktisella osaamisellaan vei TPS:n Kalle Kaskista kuin mätää kukkoa. Lopulta TPS selvisi jatkoon laadukkaamman pelaajamateriaalin turvin. Välierissä tuli vastaan vielä Lehterääkin taktisempi velho - Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorpi - sekä pelaajamateriaaliltaan vähintään TPS:n veroinen joukkue, niin lopputulos olikin 0-4. TPS:n voitto Tapparasta olisi ollut suurempi vääryys kuin SaiPa:n voitto TPS:sta.

Se väite on silti epätosi, sillä Lehterä ei vienyt Kaskista kuin mätää kukkoa. Tämä aihe on käsitelty jo. Näet siis että TPS olisi ilman valmentajaa kävellyt SaiPaa vastaan 4-2 jatkoon? Olkoonkin, jos se on tilanne jota haet, mutta siinäkään tapauksessa ei kyllä vaikkapa sitä kadulta raijattua denso-Jormaa ole Tero Lehterä vienyt kuin mätää kukkoa. Ymmärtäisin väitteen jos voitot olisivat menneet 4-2 SaiPalle. Lisäksi tuota sarjaa voitaisiin peli peliltä käydä läpi vaikka huomenna, erillisessä viestissä. Tuon väitteen humoristisuus tulee tuolla tavoin oikein hyvin esille.

Enempää en nyt ehtinyt, sorit.

@aurajoki käy tykkäilemässä viesteistä jotka sopivat omaan agendaansa mutta nyt taisi tulla ymmärrys vastaan omalta osaltaan? Toki pidän positiivisena että viimeistään nyt alkaa se oman käsityksen rajallisuus hahmottua herralle itselleenkin. Kalevan kommenttiosio seuraava?
 

Mr.Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS respektit: HIFK ja Ässät
Se väite on silti epätosi, sillä Lehterä ei vienyt Kaskista kuin mätää kukkoa. Tämä aihe on käsitelty jo. Näet siis että TPS olisi ilman valmentajaa kävellyt SaiPaa vastaan 4-2 jatkoon? Olkoonkin, jos se on tilanne jota haet, mutta siinäkään tapauksessa ei kyllä vaikkapa sitä kadulta raijattua denso-Jormaa ole Tero Lehterä vienyt kuin mätää kukkoa. Ymmärtäisin väitteen jos voitot olisivat menneet 4-2 SaiPalle. Lisäksi tuota sarjaa voitaisiin peli peliltä käydä läpi vaikka huomenna, erillisessä viestissä. Tuon väitteen humoristisuus tulee tuolla tavoin oikein hyvin esille.
Lähinnä vain yritin ymmärtää väitettä "Kaskisen pelikirja ei ole suurseuramainen".

Todennäköisesti kyseinen väite on saanut alkunsa juuri tuosta kevään 2018 SAI-puolivälieräsarjasta. Tosiasiahan on se, että materiaaliltaan selkeästi heikompi SaiPa laittoi TPS:n yllättävän piukoille kyseisessä sarjassa. Pari pomppua jatkoajoilla toiseen suuntaan, niin SaiPa olisi vienyt sarjan 4-2. Samaten oliko se ensimmäinen Lappeenrannan Havaijikiekko-matsi, joka ratkesi vasta viimeisellä minuutilla? Mun mielestäni se on valmennuksen hyvyyttä, jos pelaajamateriaaliltaan selkeästi heikompi joukkue on lähellä viedä paras seitsemästä -pudotuspelisarjan.

TPS-SAI -puolivälieräsarja keväältä 2018 muistutti hieman parista muustakin sarjasta:
HPK-TPS -puolivälieräsarja keväältä 2003 ja ÄSS-SPO -karsintasarja keväältä 2009.

Altavastaaja voittaa vähämaalisia pelejä, mutta pitkässä sarjassa lopulta materiaaliero ratkaisee. Jukka Koivu vei nuorta Jukka Jalosta, Juhani Tamminen vei Alpo Suhosta, Tero Lehterä vei Kalle Kaskista... tämä on vain mun näkemykseni näistä sarjoista.

Enempää ei nyt ehdi - hallille!
 

khufu

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Peliitat
Hyvää keskustelua ja ansiokkaita kommentteja monelta nimimerkiltä yllä. Heitän tähän muutaman oman kommentin pikaisesti ennen peliä, etäfanina ei tarvitse hallisiirtymääkään tänä iltana tehdä.

Hyökkäyksiinlähdöt ja sentteripeli on tosiaan muuttunut pelin evoluution myötä, ja itsekin muistan omalta junioriuralta parinkymmenen vuoden takaa, että syvällä omissa ensimmäinen syöttö oli aina kohti laitaa. Pelaajista on kuitenkin viime vuosikymmeninä tullut huimasti paljon parempia ja suoritusvarmempia kiekolla, karvauspeli on muuttunut paljon organisoidummaksi ja toisaalta hallittuja riskejä on alettu ymmärtää paremmin. Väittäisin, että tuo ensimmäinen syöttö keskelle on silti aika eurooppalainen ilmiö, Pohjois-Amerikassa tila myös keskellä on vähissä ja perinteet kunniassa. Toki oma otos NHL-kiekosta ei ole suuren suuri.

Kaskisen pelikirjaan tuo ensimmäinen syöttö keskelle oman maalin eteen kuitenkin vahvasti kuuluu. Minusta tämä on nykyaikainen ja TPS:n materiaali huomioiden oikea lähestymistapa. Ymmärrän silti hyvin, että kaikki tästä eivät välttämättä tykkää, ja tässä pelillisessä valinnassa on riskinsä. Etenkin keväällä keskittymisen kiekollisessa tekemisessä pitää olla kunnossa, ja koko viisikon tarjota kiekolliselle tarvittava tuki.

Toinen paljon väitetty ja paljon puhuttu TPS:n pelillinen ongelma on sitten hyökkäyksiinlähdöt ja keskialueen ylitys vastustajan trappiä vastaan. Sikäli olen tästä hiukan Mr. Foxin mainioiden aiempien tekstien kanssa eri mieltä, että minusta pitkät syötöt eivät ole lääke tähän. Pitkät syötöt toimivat nykykiekossa lähinnä kiekonriiston jälkeen vastustajan epäorganisoitua viisikkoa vastaan. Träppiä vastaan pitäisi minusta pelata vieläkin tiiviimmin niin, että koko viisikolla tehdään haku tarpeeksi alhaalta, ja tullaan kiihtyvällä vauhdilla vauhtieron ja lyhyiden syöttöjen turvin vastustajan keskialueen sumpusta läpi. Näin siis teoriassa, käytännössä tämä on haastavaa huippujoukkueillekin, ja vaatii myös rutkasti yksilötaitoa. Avainsana on minusta kuitenkin tuo vauhtiero.

Jos lähden TPS:n pelaamisesta kritiikin kohteita hakemaan, niin saattaisin minäkin ensimmäisenä alkaa puhua avauspelaamisesta. Minusta paikoin tuskaisen alkutalven aikana tässä on ollut kehitettävää. Mielestäni paikoin TPS:n kärkiketjujen sentterit kuljettavat liikaa kiekkoa, vaikka syöttämällä viisikon vauhti voitaisiin paremmin säilyttää sekä päästä keskialueen yli ja suorilla hyökkäyksillä kohti maalia. Joku Palve saattaa toki myös kuljettaa suhteellisen hyvällä prosentilla kiekkoja hyökkäysalueelle, mutta nämä hyökkäykset päättyvät kuitenkin useimmiten kulmiin. Minusta Kaskisen pitäisi siis saada kärkiketjujen tähtisentterit pelaamaan hiukan nöyremmin ja laittamaan etenkin hyökkäyksiinlähdöissä aiemmin kiekkoa liikkeelle. Esim. Palveen pelaaminen on minusta tässä suhteessa mennyt kauden aikana huonompaan suuntana. Ja toisaalta taas vaikka edellisessä Saipa-ottelussa TPS:n kokoonpano oli repaleinen, niin pelitavan osalta hyökkäyksiinlähdöt olivat minusta selvästi viime viikkojen yleistasoa parempia. Kiekko ja miehet liikkuivat, ja TPS sai enemmän lyhyisiin syöttöihin perustuvia keskialueen yli vauhdiltaan kiihtyviä suoria hyökkäyksiä (etenkin pelin ensimmäisellä puolikkaalla).

Mutta nyt kiekko tippuu jäähän, palataan aiheeseen myöhemmin.
 

kiekko-ollie

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tänään nähtiin huippumodernin kiekon Kärppien Mannerin pelikirja Turussa haavoitettua ja loukkaantumisista kärsivää kotijoukkue Palloseuraa vastaan. Niinhän siinä kävi että moderni Kärppäkiekko vei taas pelikirjatonta -ja sivutonta Kaskisen kirjaa miten tahtoi. Ainoastaan Oskari Siikin individual effort ratkaisi pelin ja näin kolme pistettä Turkuun. Miten pitkään Turun fanipojat jaksaa katsoa tätä poukkoilua ja sooloilua Turun pääsarjakiekossa? Onko kaikki vaan tyytyväisiä ja "eteenpäin on menty" vai tunnustetaanko tosiasiat että "jotain tarttis tehrä?"
Mielenkiintoista kertakaikkiaan.
 

Oddmanrush

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun joukot,Leijonat,Colorado, NyR.
Miten muut näkee tämän osa-alueen TPS:n pelaamisesta? En osaa nähdä juuri tässä tekemisessä kovin suurta problematiikkaa

Mulle kanssa tämä on toimiva tapa. Tämä on useimmiten viivelähtö. Kaskisen TPS kääntää myös omanpään laita ja kulmaväännöistä noppaviitosen keskimmäiselle niin usein, että kyseessä on sovittu ja harjoiteltu juttu. (kuten muissakin joukkueissa näkee paljon)
@khufu mainitsi ettei NHLssä tätä tapahdu. Yksi syy on että viivelähdöt ovat siellä vähissä. Näitä jättö jättöjä tulee sitten erikoistilanteissa hieman enemmän.

Petun syötöt oli tosiaan napakoita, maagisia eikä sinne päin. Tämän päivän pakistossa e-j on sinne päin öljylanne joka on pystyvin komeisiin avaussyöttöihin, mutta hänellä tulee myös välillä jopa hazardeja. Tänään esimerkiksi samassa vaihdossa ennen upeaa öljylannemaalisyöttöään heitti rystyllä avaussyötön oman siniviivan keskelle. Kiekko onneksi kerkesi keskiviivan puolelle.

Kaskisen omanpään lähdöt @Mr.Fox - nimimerkin kuvaamalla tavalla turvaa sen, että kiekollisen pelaajan alle jää se viimeinen turva jos kiekolla pelaava mokaa.kuskaajan/kiekollisen vastuu kasvaa tehdessä seuraavaa siirtoaan/liikettään jos alin pakki/pakit vaihtaa tässä kohtaa. Kiekko on saatava syvälle.

Kun vastustaja valuu syvemmälle voi jättää vielä sille alimmalle joka sitten täytyy pelata turvaan ja usein se tarkoittaa syvälle eli kulmiin. Se on yksi toimivaksi tavaksi havaittu yksinkertainen tapa päästä hyökkäyspäätyyn ja oikeilla ajoituksilla/työllä on tuloskin tuottavaa. Tänään tuloksena Virtasen ketjun komea työnnäyte.

Palatakseni maalineteen /b pisteiden väliin tapahtuvalle syötölle oli se No- No omaan junnuaikaani. Kun palasin 20v jälkeen pk seudulla junnujen pariin ja pian valmennukseen, niin tuo keskustaan syöttö tuli nopeasti mukaan pelikirjan sivulle siirryttyään täysmittaiselle kentälle ja sitä harjoiteltiin jonkin verrankin. Junnuilla tuo korostui kun sieltä tuli hyvä luistelija sena/laituri ja kuskasi coast to coast ja kädet kattoon. Kiekollisella (yleensä) pakilla on päätösvastuu kummalta puolelta lähdetään, mutta vaikuttaahan se miten ollaan pelattavissa. No se junnukiekosta, mutta kyllä siellä usein naurattaa miten siellä pätee samat lainalaisuudet kuin aikuisten pelissä.

Tänäänkin jäällä oli taistelu ja peli-ilmeeltään hyvä tps.onneksi kallionkin kunniaksi. Näillä näkymin loukkaantumiset ja kilpailutilanne piristi tepsiä ainakin nämä pari peliä ollut pirteää.

Pajuniemelle olisin maalin suonut, Pärssinen taas hyvää tekemistä eikä nöyristele. Yv oli ok vaikkei maalia, suoraviivaista. Av tuotti maalin, kiekko ohitti karvosen blokkaajana hävityn aloituksen jälkeen. Myös 5 vs 5 pelissä karvosen kenttä pääsi ainakin kerran kunnon rumpuun omassa päässä.Hyökkäyspäässä Karvonen vei maajoukkuepakki Hakanpään kahville, mutta toinen leijona Vehviläinen kuittasi.

Telian datan mukaan lukan piiska (137.2km/h)oli tässä pelissä kovempi kuin Heikkisen vaikka hänkin pääsi yvllä kokeilemaan.myös Eronen on ilmottautunut taas kunnolla kenttävahvuuteen.

Kiitos TPS.
 

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
En tiedä mitä mieltä muut ovat, mutta ainakin minusta tätä ketjua ja koko osiota piristää tämä tänään täällä käyty keskustelu. Arvostan.

Kärpät-ottelu oli mielenkiintoinen. Molemmilla joukkueilla pelikirjan ja sen toteutuksen ansiosta hyviä elementtejä ja suoritteita, ja molemmilla myös selkeästi sovittuja asioita meni ajoittain pieleen. Olisin erityisen kiinnostunut muutaman viime sivuilla esiintyneen nimimerkin mietteistä koskien näitä asioita. Ilman sarvia ja hampaita, paitsi aurajoen osalta.
 

Mr.Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS respektit: HIFK ja Ässät
Hallilta palattu - kyydillä, mutta harvinaisesti olisin itsekin ajokunnossa.

Vähän samaa ajatusta tämä itsessäni herättää kuin yllä. Haluaisin tietää, esimerkiksi jonkin todistekappaleen kautta, että onko tämä aito ongelma TPS:n pelaamisessa. Pystyisitkö kartoittamaan näitä kyseisiä tilanteita esim. tämän illan tai huomisillan ottelussa jollain seurannalla? Ja suhteuttaa niitä niihin valittuihin kiekollisiin peleihin joilla päästään sutjakkaasti keskialueen yli.
Yritin jonkin verran seurata eroja TPS:n ja Kärppien avaamispelaamisessa ja keskialueen ylittämisessä. Sanon suoraan, että mun kompetenssini ei riitä mihinkään syvääluotaavaan analyysiin. Mun on pakko heitellä vain kommentteja siitä, kuinka itse näen tilanteet.

Ensinnäkin mun mielestäni TPS:n keskialueen ylitys oli TPS-KÄR -matsissa (20.12.2018) huomattavasti parempaa kuin aiemmin syksyllä. Tavallaan mä en haluaisi sanoa tätä, mutta muutamat kirjoittajat ovat jo aiemmin asiasta maininneet. Toimiiko TPS:n keskialueen ylitys nyt paremmin ja kollektiivisemmin, kun rosterista puuttuu Oy Kuljetusliike Palve Ab sekä No-Look-Pass-Filppula Ltd.? Todella, todella usein TPS:n vasen laitahyökkääjä pääsi Kärppien oikeata puolustajaa vastaan 1vs1-tilanteeseen ja välillä valmiiksi olevan vauhtieron turvin osittain ohikin. Vielä ei potku/ajoitus ihan riittänyt siihen, että pakki oltaisiin saatu kierrettyä ja ajettua suoraan maalille. Maalin taakse kyllä päästiin selkeästi etulyöntiasemassa pakkiin nähden. Näistä tulikin useampia hyviä pyörityksiä, kun oikea laitahyökkääjä tai keskushyökkääjä tuli maalin toiselta kulmalta maalin taakse tukemaan. Mä tykkäsin ehdottomasti TPS:n tämänpäiväisestä avauspelaamisesta.

Mä seurasin jonkin verran Kärppien avaamispelaamista - mitään pelaajia on turha kysellä. Kiinnitin huomiota erityisesti siihen, kuinka Kärppä-pakit pistivät pitkän avaussyötön aivan keskelle (käytännössä lähes keskialoituspisteen kautta) hyökkääjän lapaan, joka on selkä TPS:n maaliin päin - so. kasvot avaavaa pakkia/tulevaa syöttöä kohden. Hyökkääjä antoi saman tien ykköskosketuksella noin metrin-kahden syötön toisen hyökkääjän lapaan, joka on vauhdilla tulossa toiseen suuntaan hyökkäyssinisen yli TPS-pakkien välistä. Lieneekö tässä sitten kyse eräänlaisesta seinäsyötöstä? Todella hieno kuvio, selkeästi harjoiteltu variaatio, joka toimi varsinkin ensimmäisessä erässä. Kahdessa jälkimmäisessä erässä en nähnyt enää niin paljoa vastaavaa kuviota. En tiedä löysikö Kalle Kaskinen sitten lääkkeet tätä kuviota vastaan vai miksi kuvion käyttö hiipui. Joka tapauksessa mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä enemmän Kärpät alkoi puskea yksityisyrittäjinä keskialueen läpi. Tämän TPS onnistui tukahduttamaan lähes täysin.

Jos mahdollista, niin kannattaa katsoa matsin ensimmäinen erä. Siinä on useampiakin esimerkkejä tästä Kärppien avauspelaamisesta. Vastaavasti TPS:n puolelta en nähnyt kertaakaan edes vastaavaa hakua. Ehkä tämä on juuri näin maallikkona selitetty "petumainen nousu ja napakka passi"? Ensimmäisessä erässähän muutenkin Kärpät teki kentällä lähes mitä tahtoi. Jostain toisesta ketjusta luin, että siellä on ilmeisesti Jonne Virtanen ensimmäisellä erätauolla huutanut vittusaatanaa naama punaisena, joten ei nämä mun havaintoni aivan metsässä taida olla.

EDIT: ensimmäinen erä 07:45-07:55
Esimerkki siitä kuinka Kärpät pelaa viivelähdöllä kymmenessä sekunnissa kiekon oman maalin takaa Henrik Haukelandin räpylään.
Kivihalme-Hakanpää-Lindsten-Ikonen - ja aloitus hyökkäysalueelle
Koska viimeksi TPS:lta on nähty vastaavanlaisia hyökkäyksiä?

EDIT2: ensimmäinen erä 13:35-13:40
Tässä kohtaa Kärpät yritti oikean laidan kautta pitkää syöttöä, mikä ei mennyt 100% suunnitelmien mukaisesti. Hyökkäysalueelle kuitenkin päästiin.

EDIT3: jaa, eipä noita KÄR-avauksia näyttänyt ensimmäisessä erässä sen enempää olevan, joten kyllä niitä taitaa sitten olla vielä lisääkin kahdessa jälkimmäisessä erässä. Tämä on kuitenkin juuri se uhka, jonka puutteesta aiemmissa viesteissäni Palloseuraa moitin. Olisinko sitten kiinnittänyt tähän samaan huomioita jo ensimmäisessä KÄR-matsissa? Mun mielestäni TPS:n puolelta näitä ei pahemmin viljellä eikä edes anneta sitä uhkaa. Tämä on ehkä juuri se osa-alue TPS:n avauspelaamisessa, johon toivoisin lisäystä. Voiko tämä olla sellainen sivu, jota Kalle Kaskisen pelikirjassa ei ole?

Sitä vastoin ensimmäisessä erässä TPS:n puolelta tuli lukuisia tilanteita, joissa paineistettu pakki heittää kiekon sentterille omien b-pisteiden väliin. Selostajakin (Jani Alkio?) kiinnittää huomiota näihin: "rohkea syöttö keskelle", "nyt ajaa Karvonen itsensä pahaan paikkaan" jne. Ymmärrän toki, että noissa tilanteissa ei pakinkaan kannata lähteä hakemaan mitään pitkää avausta. Ne kuuluvat vain ja ainoastaan hitaisiin viivelähtöihin yhtenä uhkana. Ensimmäisen 20min aikana Kärpät tosiaan puhkoi hyvin ryhmittäytyneen TPS-puolustuksen kahdesti näillä pystysyötöillä. Vastaavasti näkyikö kertaakaan Kärppä-pakin avausta omien b-pisteiden väliin paineistetulle sentterille? Mun mielestäni ei, mutta voin olla väärässäkin. Aika nöyrästi Kärppä-pakit heittelivät kiekkoa lasin kautta tai norsukiekkoina keskialueelle, jos tilaa ja aikaa ei ollut.
 
Viimeksi muokattu:

Slaigard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mottipäisillä pelaavat
Katselin itsekin peliä kieroilla pelikirjalaseilla. Erinomainen peli TPS:ltä, jossa oli todella paljon hyvää, mutta laitetaan nyt jotain omia kriittisempiä mietteitä, koska vastus oli kovin ja opetus arvokas.

Katsoin Mr. Foxin kanssa varmaan samaa asiaa. Omaan silmään Kärppien hitaissa lähdöissä joukkue pyrki pakottamaan pelin aluksi täysin heidän vauhtiinsa. Ensin peli lähes pysäytetään omalla alueella, jonka jälkeen vaihdetaan kiekollisen puolta kunnes vastustaja on ryhmittynyt puolustukseen ja karvauksesta on luovuttu. Ajoitus vaikutti tärkeältä, koska ainakin Tepsiä vastaan ajoituksella haettiin aluepuolustavan palloseuran ryhmitystä kiekolliselle laidalle. Laituri ja sentteri kiihdyttävät ripeästi lähes täyteen vauhtiin ja leikkaavat kulmassa ristiin, jonka jälkeen pakki avaa joko vastustajan siniselle jo aiemmin hiipineelle toiselle laiturille pelin painottomalle puolelle (tässä on se ajoituksen merkitys ja ristiinjuoksu), käyttää sentterin ja alhaalta nousseen laiturin tandemia yli keskialueen tai pakki jatkaa jalalla itse (selvästi harvemmin). Varsinkin tuo ylin laituri tekee sen, että vastustaja joutuu levittämään oman puolustavan viisikkonsa koko kentän mitalle, näin omista lähteville jää keskialueella enemmän tilaa. Mielestäni myös Tappara käyttää tätä erinomaisesti. Jos kiekko pelataan laiturille pitkälle pystyyn, on tämän tehtävä jakaa peliä vauhdilla keskialueen yli nousevalle sentterille ja/tai toisen puolen laiturille. Näissä oli myös läpiajon uhka monta kertaa läsnä. Näin hyökkäyksessä on salamannopeasti kolmen kaistan uhka. Puolustava joukkue joutuu kääntymään keskialueen puolustuksesta oman alueen puolustukseen ja kohti omaa päätä, jolloin kentän hahmotus menee hetkeksi sekaisin. Nopeajalkaiset kiekkovarmat kärppäläiset pystyivät juuri viivan tuntumassa vielä hakemaan apuja taustasta ja vaihtamaan rytmitystä laidan lähellä, kun TPS vielä haki asemiaan ja joutui usein punnertamaan 1 vs 1 tilanteita hieman epäedullisessa asennossa. Mieluusti näkisin näitä samoja kerroksellisia elementtejä Palloseuran keskialueen ylityksissä.

Palloseuran syvältä lähdöissä, jotka nyttemmin on jo lähes aina melko nopeita, koko viisikko on tunnollisesti pelin alla ja lyhytsyötöillä ja jalalla pyritään murtamaan keskialueen puolustus koko kolmikon oman alueen rynnäköllä. Tämän selvä heikkous on, että onnistuminen vaatii monta onnistunutta syöttöä ja lähitukea kiihtymisen ollessa vielä kesken. Palloseuran pelinrakentaminen vaatii paljon henkilökohtaista taitoa. Vapaan lavan hakeminen on vaarassa tyssätä puolustajan/kiekollisen hyökkääjän punaiselta virittämään päätykiekkoon. Kaipaisin TPSn lähtöihin vähän enemmän juonikkuutta kerrostamalla kiekottomien pelaajien liikettä. Kärppien toteutuksella peli vaikutti huomattavasti tehokkaammalta maalipaikkojen tuottamisen näkökulmasta - paikoille päästiin nopeammin ja edullisemmassa tilanteessa suhteessa vastustajaan. Päätykiekot eivät mielestäni juuri tästä syystä usein Tepsillä toimi, vaan jäävät useimmiten yhden pelaajan pistoiksi vailla ketjun tuottamaa painetta, koska syöttöä odottaneista kavereista muutama on vielä jarruttelemassa sinisen päällä odottelun jäljiltä. Tepsin tapa puolustaa puolustusaluetta ja antaa kulmiin tilaa tekee vielä sen, että lähtöt on usein kuvatunkaltaisia, jossa viisikko punnertaa ihan alhaalta asti. Tämä mielestäni ruokkii Filppulan, Palveen ja Kakon virtuositeettia, joka ei välttämättä palvele hyökkäyksen tehokkuutta, vaan saattaa liekittää taipumusta kiekkolliseen näpertelyyn. Näkisin, että kiekko saisi tehdä vähän enemmän töitä ennen hyökkäysaluetta, eikä keskialueen ylitys tulisi olla kenenkään henkilökohtaisen taidon varassa tai vastuulla. Tänään mielestäni pelattiin hyvin suoraviivaista ja selkeää hyökkäyspeliä, jossa pelaajat pääsivät loistamaan omilla vahvuuksillaan nimenomaan tiedostaen omat heikkoudet - ekstroja ei yritetty. Tuntui, että Budish, Pajuniemi, Björkstrand ja Palmu olivat kaikki kauden parhaassa terässä samassa pelissä.
 

khufu

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Peliitat
Täytyy sanoa, että itsellä eilen vähän tunne vei ja pelitaktinen analyysi etenkin Kärppien osalta jäi tekemättä. Jos suinkin aikaa löytyy, niin täytyy tutustua noihin Mr. Foxin yllä listaamiin nostoihin. Tuo kerroksittaiseksi kuvattu Kärppien hidas lähtö kiinnostaa erityisesti.

TPS jatkoi minusta siitä mihin Lappeenrannassa jäi, ja pelitaktisesti otteet ovat olleet edellisissä peleissä mainioita.

Muutama yksittäinen havainto Kärppien pelistä jäi käteen. TPS pyrki ottelun alussa paineistamaan kovaa ja ylhäältä, ja pelin puolen puolustaja pinchasi usein sisään. Näissä tilanteissa Kärpät käänsi pariin kertaan aika hienosti hyökkäyssuuntaan jalkapallostakin tutun palautuksen ja pystysyötön tyhjään tilaan kautta. Eli pelin puolen laituri tuli kiekkoa vastaan, ja sen sijaan että olisi pyrkinyt pelaamaan kiekon pois alueelta TPS:n pakki niskassaan palauttikin takaisin pelin puolen puolustajalle. Tämä heitti ykkösellä jonkinlaisen norsupallon ylös samalle kenttäpuoliskolle pinchanneen TPS-puolustajan taakse tyhjään tilaan. Samaan aikaan Kärppien sentteri ja toinen laituri olivat jo täydessä vauhdissa oman sinisen tasolla menossa ylös. Tuo vastaan tulo ja palautus puolustajalle oli minusta tosiaan enemmänkin jalkapallosta tuttu perustaktiikka (futiksessa zippi parin pelaajan yli helpompi toteuttaa), mutta Kärpät pariin otteeseen toteutti tämän eilen aika hienosti. Tuloksena oli muutama puolittainen 2vs1 tilanne.

Niissä tilanteissa missä Kärpät pääsi pelaamaan pitkiä päätypelejä, niin TPS:n purkujen jälkeen Kärppien pelinopeus oli kyllä aivan liigan huippuluokkaa. TPS-purkujen jälkeen Kärpät käänsi peliä salamannopeasti takaisin hyökkäyspäätyyn, ja siellä oli hyökkäyksen kärkenä kuka tahansa kentällä olleesta viisikosta pelipaikasta välittämättä. Tämähän on yksi nerokas paikka antaa puolustajille vapauksia ja hyökätä syvälle vaikka neljällä, kun väsynyt vastustajan viisikko ei muodosta kovin kummoista hyökkäysuhkaa. Tässä mielessä kyllä pakko antaa tunnustusta myös TPS:lle, tiiviin ja nöyrän viisikkopuolustamisen ansiosta näistäkin tilanteista selvittiin jopa ihmeellisen hyvin.

Mitä tulee tuohon puolustusalueella omaan keskustaan pelaamiseen, niin TPS tosiaan jatkoi edelleen samoilla taktisilla valinnoilla. Minusta tämän valinnan kannalta on tärkeää, että sentterillä on riittävä kiekollinen taito ja käsitys ympärillä tapahtuvista asioista, sekä täydellinen keskittyminen pelissä. Sikäli kun sentteri aistii painetta, niin kiekko pitäisi mieluusti yhdellä kosketuksella jatkaa keskustan kautta laitaan. Kärpät paineisti ajoittain näissä eilen kovaa, ja mm. Björkstrandille tilanne oli melko uusi eikä pelaajan omat vahvuudet välttämättä tue tuota tekemistä. Hän oli siis muutamaan otteeseen väärässä paikassa (liian kaukana/ylhäällä) eikä tuntunut ihan hahmottavan missä laituritkaan menevät. Suhteessa käytettävissä olevaan tilaan ja aikaan kiekollinen näppäryys ei myöskään aina riittänyt. Toisaalta myöskään Karvonen ei eilen aina ihan hahmottanut kenttää kiekon saadessaan, mikä mm. Mr. Foxin esiin nostamassa tilanteessa johti kiekonmenetykseen oman siniviivan alla. Tuossa tilanteessa Karvosen olisi pitänyt jatkaa kiekko ykkösellä joko laiturille, jommalle kummalle puolustajalle tai ulos alueesta. Olisi siis jo ennen kiekon saamista pitänyt hahmottaa, että väli on ahdas, ja kiekosta on pakko luopua.

Mm. Jonne on minusta vajavaisista kiekollisista taidoista huolimatta sisäistänyt Kaskisen pelitaktiset valinnat tämän osalta aika hyvin. Virtanen pelaa näissä paljon ykkösellä kiekkoa eteenpäin laiturille tai takaisin puolustukseen (toki onnistumisprosentti ei ole ihan 100, mutta tekee ainakin oikeita asioita). Myös Pärssinen tuntuu ostaneen valmennuksen ohjeet tässä asiassa, ja kiekollinen taitokin riittää.

Palveen ja Filppulan taitotasoilla halutun kaltainen peli kiekkoa alhaalta haettaessa varmasti onnistuu, mutta tässä Kaskisella on haasteena saada virtuoosit pelaamaan hieman nöyremmin. Ymmärrän, että mm. Palveen kanssa tämä voi olla haastavaa. Takavuosien jortikkamainen huutaminen ei vaan nykypelaajiin ja joukkueisiin enää uppoa, joten jotenkin viesti pitäisi ns. hyvän kautta saada pelaajille läpi. Toisaalta ymmärrän myös Palvetta, joka sopivasti itsekkäänä huippupelaajana haluaa ratkaista pelejä, näyttää ja mennä urallaan eteenpäin. Pitäisi vaan ymmärtää, että joskus sopiva maltti ja nöyryys johtaa lopulta kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen, ja hiukan nöyremmän pelaamisen kautta Palvekin pääsisi enemmän loistamaan vastustajan maalin läheisyydessä missä on parhaimmillaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös