Viestin lähetti vlad
Jos viestistäni sai sen käsityksen, että pidän Stalinia jollain muotoa puhtoisena toimiinsa, niin tämä ei ollut viestini tarkoitus....
...olisi hyvä jos joku "puolueeton" taho, (miksei vaikkapa ulkomaalainen taho), suorittaisi perusteelliset laskelmat Karjalan palauttamisen eduista ja haitoista, ottaen huomioon mahdolliset oletettavissa olevat tekijät. Vai, onko meidän Jatkoajassa otettava tämä(kin) tehtävä hoitaaksemme?
Mielenkiintoista sikäli huomata, että yhä edelleen Karjala-kysymyksessä on vain neuvostopropagandan "pilaamia" vastustajia, sekä todellisia kirkasotsaisia isänmaanystäviä. Eikö palautukseen kriittisesti suhtautuva voi olla muutakin kuin "suomettumisen uhri"? (Edellistä kappaletta ei ole kohdistettu kehenkään yksilönä täällä, kyseessä on vain ilmoille laskettu ajatus).
vlad#16.
Sehän mukava, että olisit Jatkoajassa valmis ottamaan Karjalan laskelmien tekemisen hommaksi! ProKarelia on sen kerran tehnyt. Kun Jatkoaika sen tekee, niin on jo kaksi selvitystä. Toki oli niitä aikaisempiakin, vaikka ei yhtä laajoja. Joten sitten sen ulkopuolisen tekemän pitäisikin olla jo aika kattava. Mutta miltäs kv-konsulttitoimistolta kysyt, kun taisivat vähän kaikki kastua Enroneissa ym. hommissa.
Suomettumisen osalta meidän ajatukset eivät lyö ihan yhteen. Sinä puhut neuvostopropagandan uhrista lainausmerkeissä. Mutta minä kylläkin tarkoitan viimeisen kymmenen vuoden ajalta ihan kotikutoista systeemiä. Eli porukka on pitänyt itse itseään sensuurin alla ja suomettanut itse itseään.
Minulla on sellainen käsitys (ja oma kokemus), että reilut 10 vuotta sitten NL:n hajotessa sieltä tulevat vaatimukset aluksi loppuivat. Tuli ilmeisesti sellainen odottava tila, jossa katseltiin, mitä toisella puolella tapahtui. Luultavasti venäläiset odottivat, että suomalaiset nyt ryhdistäytyvät ja lopettavat venäläisvaikutuksen. Ja että vaativat Karjalan takaisin ja ehkä vähän muutakin.
Tästä on esimerkkeinä Jeltsinin puheissa. Jopa Derjabin, suuri Suomen syöjä muuttui ystäväksi ja lausui jopa Karjalasta myönteistä. Duumassa odotettiin palautusvaatimusta. Muitakin tapauksia oli.
Mitä tapahtui? Ei mitään. Tuli valtatyhjiö. Mielestäni yleisesti ottaen venäläiset olivat nopeampia hoksaamaan tämän valtatyhjiön ja alkoivat muutaman vuoden kuluessa taas kerimään valtaa itselleen. Se kävi helposti, koska merkittävä osa suomalaisista virkamiehistä ja poliitikoista edelleen oli suomettumisen vanki.
Luulen, että vaaditaan vähintään sukupolven vaihdos päättävissä elimissä, ennen kuin tilanne olennaisesti muuttuu. Tai sitten joku todella vahva tapahtuma, joka radikaalisti herättää ihmiset.
Joku voi vielä sanoa, että satuilen ja keksin. Mutta miettikääs, mitä eduskunnassa tapahtuisi, jos vaikka edustaja Karjalainen paukauttaisi pöntöstä, että Karjala on palautettava ja tässä perusteet. Silloin oli hänen kuningastiensä poikki. Puoluetoverit kaikkoaisivat, täysi saarto tulisi eteen. Entä jos edustaja Karjalainen sanoisi, että USA on tuomittava Irak-hyökkäysaikomuksista ja eristettävä? Edustaja saisi moitteet ja soh-soh -puhuttelut, mutta siinä kaikki.
Jos Jatkoajassa on lähes kylmiltään 25 % Karjalan palautuksen kannattajia, niin uskotteko, ettei eduskunnassa ole yhtään? Saman suhteen mukaan siellä olisi nyt 50 edustajaa asian kannalla. Eikä taida lukumäärä aivan pieleen mennäkään.
Jos 50 edustajaa pitää asiaa tärkeänä, miksi kukaan ei sano mitään? Miksi kukaan ei esitä edes asian tutkimista? Miksi kukaan ei kysy hallitukselta, mitä se aikoo tehdä niin perinpohjaisen vääryyden korjaamiseksi, mikä 420.000 karjalaiselle - ja samalla välillisesti lukemattomille muille suomalaisille - tehtiin?
Suomessa on noin 200 sanomalehdeksi kutsuttavaa. Eivätkö kaikkein edistyksellisimmät (ei poliittinen termi) lehdet kuitenkin ottaisi ajaakseen Karjalan asiaa, jos se olisi vapaa aihe? Tai ainakin ryhtyisi todella selvittämään sitä?
Joten, valitettavasti, emme ole vielä päässeet kotikutoisesta suomettumisesta - itse asiassa se on silloin suomettamista - eroon. Toivottavasti pian päästään.