Jos kritiikkiä antaa niin on hyvä aloittaa siitä, että asiat on opiskeltu. Summasen linkittäminen Meidän peliin ei ole osoitus siitä. Työrauha-asiassa olet yksinkertaisesti väärässä, joukkueen ja varsinkin pelitavan rakentaminen on pitkä prosessi joka vasta huipentuu Sotshissa. Siksi alku oli erityisen tärkeä, sillä voitettiin puolelle paitsi yleisö niin myös kovimmat populistit, sekä pelaajat.
Ja itselläsikö asiat ovat 100% aina hallussa ja opeteltu ulkoa? Westerlund on EHT-voitoillaan ostanut työrauhan lähinnä kaltaisiltasi kitisijöiltä ja yhden totuuden miehiltä.
Kyllä viivelähtö on aina viivelähtö. Eivätkä ne ole "nopean pelintekemisen" mikään vastakohta. Mitä edes tarkoittaa "nopea pelintekeminen"?
Pelinrakentelu, jossa kiekkoa hierotaan oman maalin takana pakki-pakki syötöillä ei ole nopeaa pelintekemistä. Nopeaa pelintekemistä on avauspelaaminen, jossa kärkikarvaus ja keskialue ylitetään nopeasti ja organisoidusti saaden aikaan suoria maalitilanteita tai kulmapelejä omassa hyökkäyspäässsä. Pekka Virran Ässät esim. alkukaudesta yritti "liika nopeaa pelintekemistä" kun puolustajat paineen alla hädissään roiskivat kiekkoa avaus-syötöillä kärkikarvaaille tai ajoivat itse kiekollisena näiden syliin, kenttätasapaino ja viisikkojen etäisyydet olivat pahoin hakusessa.
Heh, kannattaisi tosiaan opiskella sitä Jalosenkin pelikirjaa ennen kuin heittelee tämänkaltaisia kukkasia kuten "tarkoituksenmukainen viivelähtöpelaaminen".
Jalonen valmentaa nykyään SKA:ta ja KHL-liigan suhteen minulla ei ole juurikaan mielenkiintoa, joten eipä Jalosen pelikirjalla tällä hetkellä suurta merkitystä itselleni ole, tulihan tuota pelitapaa jo Leijonissa nähtyä, aika aikaansa kutakin.
Erkan ongelma oli jo Jokeri-aikana se ettei hän sittenkään osannut valmentaa Meidän peliä täydellisesti, Jalonen taas osaa. Siinä on Westerlundin haaste. Olen pomminvarma ettei hän ala tuolta tieltä lipsua, vaan allekirjoittaa saman näkemyksen pelistä kuin mm. Jukka Jalonen.
Jalonen ei ole onnistunut "meidän pelinsä" kanssa kuin tasan yhdessä turnauksessa 2011, josta hänelle kaikki se kunnia mikä kuuluu. Westerlundin näkökanta valmentamiseen on laaja-alaisempi, eikä hän hirtä itseään kiinni mihinkään asiaan, kuten Jukka teki avauspelaamisensa lähtöjen kanssa. Erkka on valmennuksellisella puolella kärkipään ihmisiä Suomessa lajiin katsomatta jo siviilityönsäkin tiimoilta. Hän ei hirttäydy kiinni mihinkään pelillisiin asioihin, vaan on valmis ja avoin kehittämään ja kokeilemaan uutta, josta meidä peli on vain yksi pelitapa, ei siinä jääkiekkoa uudestaan keksitty! Hänen ei tarvitse yrittää todistaa kenellekään, että pärjää kädettömälläkin materiaalilla moottoritiellä.
Erkan pelitapa mukamas antaa vapauksia, Jalosen pelikirjahan niitä vasta antoikin, joka tilanteessa 3-4 ratkaisuvaihtoehtoa jonka pelaaja sai ITSE päättää. Jos ajatellaan, että Westerlund peluuttaisi nopeaa pystysuuntaa niin vaihtoehtojen (ja vapauksien) määrä romahtaa siinä pelitavassa. Tuo nyt maailman helpoin asia todeta.
Höpö, höpö.. Jalosen meidän pelissä käytettiin orjallisesti viiveellisiä pelinavauksia silloinkin, kun olisi ollut järkevää painaa peli nopeasti vastustajan päähän. Tähän moni NHL-pelaajista Jalosen maajoukkueessa suivaantui.
Ja kuten sanottua, tämä on samaa prosessia koko ajan. Westerlund mainitsi myös ettei ollut tyytyväinen pelilliseen kehitykseen turnauksessa, mikä sekin kertoo juuri siitä, että pelitapaa jalostetaan koko ajan.
Tottakai peliä yritetään kehittää ja juonia pelaajistonkin kesken paremmaksi koko ajan. Muista kuitenkin, että lopullinen olympiamiehistö kokoontuu vain hieman ennen avauspeliä yhteen, joten aikaa ei juurikaan sillä joukkueella pelin hiomiseen jää, vaan Suomen peli joko kehittyy tai sitten ei lopullisiin uomiinsa vasta olympiaturnauksen aikana. Tietyt rajat ja sapluunan Erkka, Late & co pelaajille toki antaa, mutta pelillisiä vapauksia Westerlund antaa jokatapauksessa enemmän pelaajilleen, kuin Jalonen. Paljonhan tulee tietenkin riippumaan joukueen lopullisesta pelaajarungosta, miten Erkka sen kasaa ja roolittaa.
Suomi EI voita Kanadaa tai USA:ta pelaamalla pohjois-amerikkalaista jääkiekkoa isossa kaukalossa, eikä se voita liioin Venäjää näiden omilla aseilla eli yksilötaidolla. Siksi meillä on oltava maailman paras pelikirja, joka on riittävän hyvin räätälöity juuri suomalaisille pelaajille. Esimerkiksi Venäjää vastaan on sulaa hulluutta lähteä maalintekokilpailuun, järkevämpää on pitää tähtipelaajat irti kiekosta, ja se onnistuu parhaiten pitämällä sitä itse mahdollisimman paljon.
Ei näitä huippujoukkueita pelkästään pakittelemalla ja peruuttelemallakaan voiteta, vaan omalla tiiviillä pelirohkealla viisikkopelillä, mikä ei ylipelaa itseään tilanteista ulos, mutta ei myöskään jää vavisten peloissaan paineen alle tuleen makaamaan. Tarvittaessa sitten pidetään sitä kiekkoa pelaajiston rahkeiden riittäessä ruotsalaisittain "styrspelillä" tai sitten roiskitaan paineen alta pois purkukiekoilla. Lähtökohtana kuitenkin, että omaakin organisoitua hyökkäyspeliä pystytään toteuttamaan.
Ja kyllä se pelaajamateriaali valitettavasti paljon ratkaisee tänäkin vuonna, niin kuin se aina tekee.
Ratkaisee, mutta ilman joukkueen sitoutuneisuutta ja riittävää pelitapaa nimillä voi pyyhkiä persettä, kuten esim. Venäjän kohdalla on nähty lukemattomia kertoja, heidän kohdallaan melkein sääntö, kuin poikkeus.. Yksistään huippuvireinen maalivahti voi viedä joukkueensa pitkälle.
Erilaista pelitapaa kuin missä? Muuten sinulta meni minun pointtini ohi.
Erilaista pelitapaa ylipäätään Westerlundin Leijonissa verrattuna Jalosen aikakauteen.
Niin tiesi, eli "huijaa" pelaajat puolelleen ja se on ihan hyvä tapa. Kerrotko miten Erkan hyökkäyspelin organisoinnin onnistuminen on erityisesti näkynyt?
"Huijaus" tapahtuu pelkästään sinun pienessä mielessäsi, niin kovasti kun salaa mielessäsi toivot näkeväsi Sotshissa tuota Jaloslaista epäjääkiekkoa.
Erkan hyökkäyspelin organisoiminen on näkynyt tulostaululla maalien muodossa. Kuudesta pelistä viisi voittoa ja yksi jatkoaikahäviö...Tshekin turnauksesa vieläpä suvereeneilla maalieroilla huippumaista. Jalosen aikana nämä EHT-turnauspelit olivat yleensä kovin vähämaalisia Suomen osalta..
Muistat varmaan miten Torinon aikaan puhuttiin kuinka pelaajille lähetettiin videopelikirjat joista he itse opiskelivat pelitavan, eli heille annettiin vastuu ja harjoituksissa ketjut sopivat pelaamista keskenään eli "päättivät" miten pelataan, tosin raamithan oli jo annettu :). Nerokasta.
Torinossa Suomen NHL-tähdet olivat parhaassa iässään, joukkue täydellisesti roolitettu, joukkueella oli Erkan ansiosta toimiva pelitapa. Se turnaus olisi pitänyt voittaa, mutta eipä voitettu..
Hyvin on propaganda sinuun uponnut. Lue vaikka se teksti niin saatat ymmärtää mitä mm. Sihvonen asiasta pohti.
Sihvosen yleensä kovin provosoivat tekstit eivät liiemmin itseäni saa vakuuttumaan hänen kulloisistakin tarkoitusperistään. Mies kyllä osaa kirjoittaa asiallisesti ja asiaakin halutessaan. Huono puoli hänessä ja hänen kaltaisesti jääkiekosta ajattelevissa, kuten sinussakin on, että te ette yleensä anna tilaa muille vaihtoehtohdoille ja tulkinnoille, vaan pitäydytte yhdessä totuudessa. Raflaavilla ja provokatiivisilla otsikoilla Sihvosen kohdalla ei liene muuta päämäärää, kuin aviisien myynti.
Niin se on vähän näennäistä kiekkokontrollijääkiekkoa. Pitäisi päättää selvästi kummalla tyylillä halutaan mennä. Minusta Suomi ei hyödy yhdestäkään alivoimaisesta hyökkäyksestä, etenkään niitä Sotshin pakistoja ja keskialueita vastaan.
Niin jos minusta asia olisi kiinni, Suomen tulee ylittää keskialue nopeasti peliä kääntäen. Viemällä kiekko nopeilla laitureilla hyökkäysalueelle, joko suoriin maalintekotilanteisiin tai kulmapeleihin, joilla yrittää hajottaa vastustajan puolustus. Suomella ei mielestäni etenkään nykyisessä pakistossa tahdo löytyä sellaisia pelaajia, jotka pystyvät maailman huippuhyökkääjien paineen alla toteuttamaan kiekkokontrollia.