Paras asia koko suomalaiselle kiekkokeskustelulle on se, että Westerlund on käytännössä näyttänyt -aivan konkreettisesti - mikä arvo ns. Meidän Pelillä on suomalaiselle kiekkoilulle. Ei yhtään mikään sinänsä, Meidän Peli ei ole totuus vaan ainoastaan tiettyjen jääkiekon omistamiseen pyrkivien dissitenttien luoma illuusio. Kyseisen illuusion mukaan on yksi ainoa oikea tapa pelata voittavaa jääkiekkoa, on yksi ainoa oikea kiekkotraditio, yksi ainoa totuus kiekosta ja se on tietysti tämä Summasen nimeämä Meidän Peli.
Westerlundin näyttö, viisi voittoa ja yksi lottohäviö, riittää minulle aivan mainiosti. Jälleen kerran voimme todeta sen, että jääkiekkomatsin voittamiseen tarvitaan huippuvalmentaja, joka ymmärtää peliä ja osaa modernin kiekon lainalaisuudet. Lopusta huolehtivat pelaajat, jos joukkueessa pelaa lauma puukäsiä, on aivan sama, mitä pelia pelataan, hävitään kumminkin. Toisaalta, mestaruudenkin voi voittaa hyvin monella tavalla, jos pelaajamateriaali on kyllin hyvää ja joukkue pelaa kurinalaista joukkuepeliä.
Westerlund teki omalla panoksellaan lopun sellaisesta amatöörikeskustelusta, jossa pyritään luomaan kuva, jonka mukaan kiekosta pitää ajatella vain yhdellä tavalla. Pelitavan nyansseihin liittyvä keskustelu on ja pysyy ammattivalmentajien asiana: heillä on varmasti yhtä ja toista mielipidettä kunkin pelitavan sisällä tapahtuvista asioista. Mutta näiden mielipiteiden kohottaminen jonkinlaisiksi totuuksiksi, joilla leimataan epäilijät ja väitetään, että vain niiden asioiden uskominen tekee uskottavaksi lätkäjätkäksi on silkkaa pötyä.
Loppujen lopuksi, pelaajien suoritusten ja vahvuuksien analysointi antaa kiekkokeskustelulle huomattavasti enemmän mielekkyyttä kuin pelitapojen: sillä kukaan ei nykyään varmasti ole jättänyt huomaamatta tiettyjen yleisten lainalaisuuksien merkitystä pelien voittamisessa. Toivon, että pelitavan munkkilatinan sijaan JA:ssakin palataan vanhaan tuttuun, mutta hyväksi havaittuun käytäntöön: analysoimaan pelaajia, ketjukoostumuksia ja näiden yhdistelmiä. Pelitapakeskustelu on kuollut, eläköön aidon kiekkokeskustelun paluu!