Karjala-turnaus 10-13.11.2005 Helsinki

[psychodad]

Ruotsi menestyi Suomea paremmin Salt Lake Cityssä, jos välierien ulkopuolelle jääneiden joukkueiden sijoituksille jotain merkitystä halutaan antaa.

Ruotsi putosi Valko-Venäjälle, suomi hävisi tiukan taistelun kultamitalistia vastaan 3-2. Sen suhteen Suomi oli siis parempi, mutta toki sijoituksissa saattoi olla sijan huonompi. Pääasia on kuitenkin se, että kun kaikki parhaat ovat olleet mukana, Suomi on pääsääntöisesti ollut Ruotsia parempi. Ja sitten taas EHT:llä suomi voitti, oliko se nyt 6 kertaa putkeen, ja kyse on kuitenkin "liigasta" jollain muotoa. Eli suomen euroopassa pelaavat pelaajat osoittivat selkeää euroopan herruutta. Vaikkei tuolle nyt painoarvoa annetakaan.

 

[psychodad]

Ainakaan siitä yhdestä ennen kautta pelatusta harjoitusturnauksesta ei kannata tulla puhumaan minään ihmeellisenä juttuna. Oli tietysti ihan kiva, että jenkit kaatuivat. Karjalaturnauksenkin voitto olisi hieno asia, mutten siitäkään jaksaisi innostua kovin isoihin bileisiin. MM-kultaa tai jopa Olympiahopeaa voisi vähän juhlistaakin. Tämä varmaan riittää tähän ketjuun turnauksien arvostuksesta :)

Kiekkoilijoille tuo world cupin kakkostila on suomen kaikkien aikojen saavutus. Sinä taas rinnastaisit sen Karjala cupin voittoon. Jos mielipide on tuo, enpä usko että tästä keskustelusta voi millään muotoa tulla kovin hedelmällistä, lähtökohdat ovat niin helvetin etäällä toisistaan.

 

[ranger]

Pääasia on kuitenkin se, että kun kaikki parhaat ovat olleet mukana, Suomi on pääsääntöisesti ollut Ruotsia parempi.

En tarkoittanut tätä kiistääkään, jos tarkasteluun halutaan ottaa "kaikki parhaat" -turnaukset sitten 1996 World Cupin. Suomelta löytyy finaalipaikka ja pronssi, Ruotsi ei ole ollut kertaakaan edes neljän sakissa. Eiköhän tästä huolimatta ole melkoista saivartelua väittää, että Suomi menestyi Salt Lakessa Ruotsia paremmin.


Ruotsin nälkä lieneekin Torinossa hirmuinen. Jos maalivahtipeli loksahtaa, finaali- ja jopa kultamitaliainesta. Kun katsoo suomalaisten virettä NHL:ssä, terveenä pysyessään "kaikkien aikojen joukkueen" taitaa taas kerran saada Suomikin, eli fantastiset kisat edessä. Kuten sanottua, henkilökohtainen luottoni Leijonien valmennusjohtoon on vain pahasti alamaissa.



Ranger

 

[zoz]

Jatkoaika nähtävästi uutisoi, että Tomek Valtonen on otettu mukaan loukkaantuneen Laakkosen tilalle. Toivottavasti Tomek pysyy ehjänä.

Joku Tomek, huhhu. Mitä se siellä kisoissa tekee? Hyvöstä ym. ois voinut ottaa kyllä tilalle.

 

[Sakallio]

Olli Malmivaara paikkaamaan Söderholmia.

Semmonen valinta sitten. Valinta piti varmasti tehdä nopeasti ja Malmivaara oli tarjolla. Olisihan tuo valinta voinut osua johonkin toiseenkin pelaajaan.

 

[PJ]

Kiekkoilijoille tuo world cupin kakkostila on suomen kaikkien aikojen saavutus. Sinä taas rinnastaisit sen Karjala cupin voittoon. Jos mielipide on tuo, enpä usko että tästä keskustelusta voi millään muotoa tulla kovin hedelmällistä, lähtökohdat ovat niin helvetin etäällä toisistaan.

Tämä keskustelu ei tosiaan ole menossa mihinkään, kun kirjoittelet vähän mistä aiheesta sattuu ja hyppelehdit sinne tänne. Sitä ei myöskään paljon helpota, että esität totena asioita, jotka eivät yksinkertaisesti ole totta. Kiekkoilijoille (olettaen että tämä tarkottaa suomalaisia jääkiekon pelaajia lisenssillä tai vaikkapa ilman) ei WC kakkostila ole Suomen kaikkien aikojen suoritus. MM-kulta 1995 on ylivoimaisesti suomalaisen jääkiekkoilun kirkkain saavutus.

MM-kulta oli toistaiseksi ainutkertainen voitto. Ei ihan heti tule mieleen montaa muuta juttua, minkä Suomi olisi voittanut. Jos miettii suomalaisten juhlimista MM-kullan ja WC hopean jälkeen, niin ei tarvitse paljon epäillä kumpi oli kovempi juttu. Muistatko vielä MM-juhlat? Eipä näkynyt mitään WC juhlia viime syksynä, tuskin olisi WC voitonkaan jälkeen päästy lähellekään. Tämä asenne muuten pätee moneen muuhunkin suomalaiseen kiekkoilijaan.

Jos joku nyt jaksaa aiheesta oikeasti edes kinata, niin sille voisi laittaa oman ketjun. Älä vain tuputa uskomuksiasi faktoina. Jokainen saa mun puolesta kyllä arvostaa ihan mitä huvittaa parhaana saavutuksena. Jos se on sulle harkkaturnausmenetys niin olkoon vaan. Lukkofanina sä tiedät miten kova juttu vaikka pitsiturnausvoitto on :)

Rangerin kirjoitti asiaa tuosta MM-kisojen joukkueiden kokoamisesta ja miten vähän sieltä puuttuu huippuja. Se on hyvin paikkansa pitävä juttu, jonka kiihkoilijat yleensä jaksavat ohittaa. Poissaolevat voisivat myös olla loukkaantuneena, niillä pelataan jotka tulevat paikalle.

Karjaturnauksen voittoa odotan innolla, se olisi suomalaiselle kiekkoilijalle todella suuri voitto. Nimittäin ehkä se palauttaisi vähän uskoa nykyiseen vastuuvalmentajaan, jos sitä enää mikään voi palauttaa. :)

 

[Pioneer]

Semmonen valinta sitten. Valinta piti varmasti tehdä nopeasti ja Malmivaara oli tarjolla. Olisihan tuo valinta voinut osua johonkin toiseenkin pelaajaan.

Ehdottomasti. SaiPan kannalta olisi ollut erittäin suotavaa, ettei Malmivaaraa oltaisi raahattu tähän jämäturneeseen mukaan. Joukkueen peli oli tauon alla niin sekaisin, että Malmivaaran kaltainen profiilipelaaja olisi takuulla ollut tärkeä lenkki harjoituksissa pelin kuntoon saamiseksi.

Toivottavasti Malmi pysyy kunnossa eikä pelaa/harjoittele itseään väsyksiin.

 

[Raymond Pearl]

Ranger puhui tuossa aiemmin todellakin asiaa MM-kisojen kohonneesta profiilista. Suomessa kisat kokivat suuren arvostuksen nousun vuoden 1995 mestaruuden myötä, mutta vasta oikeastaan NHL-pelaajien mukaantulo olympiakisoihin on ollut se tekijä, joka Pohjois-Amerikassa nosti pelaajien osallistumismotivaatiota. MM-kisathan nähdään eräänlaisena näytön paikkana olympiakisoihin ja World Cupiin.

Kieltäytymiset huomioiden MM-kisat eivät kuitenkaan ole vieläkään aivan huippuunsa arvostettu turnaus varsinkaan jenkkien ja kanadalaisten sekä vähenevässä määrin eurooppalaistenkaan pelaajien keskuudessa. Jos mahdollinen MM-voitto olisi pelaajan uran huipentuma, miksi hän usein jää kotiin puhtaasti perhesyistä?

World Cupin rinnastaminen johonkin harjoitusturnaukseen ja MM-kisojen nostaminen tässä yhteydessä jalustalle on kovin ristiriidassa sen faktan kanssa, että toiseen turnaukseen valitaan pelaajat, joita halutaan ja toiseen ne, joita sattuu kiinnostamaan ja joita sattuu kyseisenä ajankohtana olemaan vapaana. Vastaavanlaisella kapealla näkökulmalla voisi siis väittää MM-kisojen olevan säälimittelö NHL:n pudotuspeleistä pudonneille pelaajille.

Karjalaturnauksen arvostus on osaltani todella vähäinen. Nähdyistä pelaajistahan tuskin kahta enempää nähdään Torinossa tai edes Riikassa.

 

[aurinkolahna]

Itseäni ihmetyttää monia suomalaisia vaivaava ominaispiirre eli ollaan tyytyväisiä kakkossijaan. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että voittamisen kulttuuria ei löydy. Varsinkin cup-muotoisissa turnauksessa, jossa pelataan kannun voittamisesta, Suomi on varmaan ainoa maa, jossa juhlitaan kannun häviämistä eli kakkossijaa.

Eli: Itse arvostan MM-kisavoiton '95 paljon korkeammalle kuin viime kauden World Cup -tappion. Olkoon sitten "pilipaliturnaus", kuten jotkut väittävät, mutta kyseessä on kuitenkin arvoturnausvoitto.

 

[Joukkuepelaaja]

Turnauksien arvostusta voi tarkastella ainakin kahdesta eri lähtökohdasta
1. pelaajien 2. katsojien.

Pelaajien lähtökohdista tarkasteltaessa arvostusta,
Maajoukkueeseen pyrkivät pelaajat sekä vähän maaotteluita pelanneet arvostavat jo näitä Euro turnauksia.
Paikkansa vakiinnuttaneet taasen ja pääsääntöisesti Euroopaasa pelaavat MM-kisoja.
NHL pelaajat taasen World Cupia ja Olympialaisia.

Katsojien kannalta arvostukset saattavat olla vaikeammin määriteltävissä, mutta ei kai sillä niin suurta merkitystä ollekkaan, kunhan vaan näkee vaudikasta ,tilanne rikasta,taitavaa jne jääkiekkoa.

Voittaa näistä minkä tahansa, niin varmasti on se joukkue arvostuksen ansainnut. 1 tila voitetaan 2 tila saadaan

 

[psychodad]

Tämä keskustelu ei tosiaan ole menossa mihinkään, kun kirjoittelet vähän mistä aiheesta sattuu ja hyppelehdit sinne tänne. Sitä ei myöskään paljon helpota, että esität totena asioita, jotka eivät yksinkertaisesti ole totta. Kiekkoilijoille (olettaen että tämä tarkottaa suomalaisia jääkiekon pelaajia lisenssillä tai vaikkapa ilman) ei WC kakkostila ole Suomen kaikkien aikojen suoritus. MM-kulta 1995 on ylivoimaisesti suomalaisen jääkiekkoilun kirkkain saavutus.

Sinä varmasti olet tehnyt tutkimuksen ja kysynyt kaikilta, että mikäs se nyt sinun, kiekkoilija X mielestä on se suomen suurin saavutus jääkiekossa? Olihan iltalehdessä aikoinaan joku kysely, mutta sen vastaajakunta ja alkuperäinen kysymyksen asettelu jäi vähän kyseenalaiseksi. Aika harva niistä World cupin pelaajista käytti kuitenkin tuota lanseeraamaasi ajatusta "mitätön harjoitusturnaus". Voit toki valaista meitä tässäkin asiassa, ja kertoa kelle kaikille pelaajille tuo oli toisarvoinen harjoitusturnaus.

MM-kulta oli toistaiseksi ainutkertainen voitto. Ei ihan heti tule mieleen montaa muuta juttua, minkä Suomi olisi voittanut. Jos miettii suomalaisten juhlimista MM-kullan ja WC hopean jälkeen, niin ei tarvitse paljon epäillä kumpi oli kovempi juttu. Muistatko vielä MM-juhlat? Eipä näkynyt mitään WC juhlia viime syksynä, tuskin olisi WC voitonkaan jälkeen päästy lähellekään. Tämä asenne muuten pätee moneen muuhunkin suomalaiseen kiekkoilijaan.

Minä puhun jääkiekon suurkuluttajan näkökulmasta, en sen karjalalippis päässä kännissä suihkulähteeseen kaatuvan satunnaisfanin näkökulmasta. Varmasti tietämättömämmälle kansanosalle tuo -95 MM oli se kaikkein kovin juttu, mutta jääkiekkoa laajasti seuraavalle toki vain toisarvoinen "parhaiden euroopassa pelaavien ja tasokkaimpien NHL häviäjien" turnaus. Se oli hienoa aikaa, ja juhlin itsekin innokkaasti. Tunnetasolla varmasti suurin voitto, mutta lajisuorituksena kalpenee kevyesti sekä Naganon pronssille (oliko sekin harjoitusturnaus?) että World cupin kakkostilalle. Kyllä minä enemmän juhlin vaikka Janne Ahosen voittoa olympialaisissa, kuin Jussi Hautamäen voittoa continental cupin osakilpailussa, vaikka onhan tuo continental cup hienon kuuloinen kansainvälinen nimi...

Jos joku nyt jaksaa aiheesta oikeasti edes kinata, niin sille voisi laittaa oman ketjun. Älä vain tuputa uskomuksiasi faktoina. Jokainen saa mun puolesta kyllä arvostaa ihan mitä huvittaa parhaana saavutuksena. Jos se on sulle harkkaturnausmenetys niin olkoon vaan. Lukkofanina sä tiedät miten kova juttu vaikka pitsiturnausvoitto on :)

Aiheesta on muistaakseni jo ollutkin ketju, ja siinä ketjussa taidettiin myös äänestää sitä parasta suoritusta. Se on minulle faktaa, että nuo superturnaukset ovat kansainvälisellä tasolla paljon kovempia mittareita kuin nuo -90 luvun MM-turnaukset, tai kansainvälisen jääkiekkoliiton kevätkilpailut. Miksi niitä nyt haluaa kukakin kutsua. Ei sillä ettenkö itsekin jännittäisi ja juhlisi myös MM-kisoja, hienoa kiekkoa sielläkin pelataan, ja voittaminen tuntuu todella hyvältä.

Pitsiturnauksen voitolla taas ei ole paskan vertaa merkitystä minulle. Sinänsä aika huono heitto, mutta odotinkin jotain noin "onnistunutta" vertausta.

Karjaturnauksen voittoa odotan innolla, se olisi suomalaiselle kiekkoilijalle todella suuri voitto. Nimittäin ehkä se palauttaisi vähän uskoa nykyiseen vastuuvalmentajaan, jos sitä enää mikään voi palauttaa. :)

En yhtään epäile että odotat karjalaturnauksen voittoa. Joillekin sekin on jonkin sortin mittari. Minun uskoni vastuuvalmentajaan palautuu sitten jos Torinossa ollaan mitalipeleissä. MM-kisoissakin olisi ihan kiva menestyä, mutta se on toissijaista.

 

[psychodad]

Eli: Itse arvostan MM-kisavoiton '95 paljon korkeammalle kuin viime kauden World Cup -tappion. Olkoon sitten "pilipaliturnaus", kuten jotkut väittävät, mutta kyseessä on kuitenkin arvoturnausvoitto.

Selvennän miksi World cupin kakkostila on parempi kuin -95 MM. Suomi voitti world cupissa 2 joukkuetta jotka ovat huomattavasti, siis valovuoden parempia jengejä kuin yksikään MM-95 kisoihin osallistuneista. Suomi pelasi tasan joukkueen kanssa joka on sitten 2 valovuotta edellä niitä MM-95 joukkueita.

Ja hävisi maalilla finaalissa maalle, jonka neljänneksi paras maajoukkue tällä hetkellä on parempi kuin MM-95 jengit.


Pikkuisen kärjistettynä, mutta ymmärtänet pointin?

 

[Taze]

MM-kulta 1995 on ylivoimaisesti suomalaisen jääkiekkoilun kirkkain saavutus.

Noissa kisoissahan ei ollut edes NHL miehiä mukana. Miten se voisi olla esim. Naganon pronssia tai World Cupin hopeaa kovempi suoritus, kun "kaikki" maailman parhaat pelaajat puuttuivat?

 

[krobbe]

Noissa kisoissahan ei ollut edes NHL miehiä mukana. Miten se voisi olla esim. Naganon pronssia tai World Cupin hopeaa kovempi suoritus, kun "kaikki" maailman parhaat pelaajat puuttuivat?

No mutta eikös ne puuttunut joka joukkueesta?

 

[Europoli]

MM-kisat ovat MM-kisat nimellisesti. Jokainen tietää, että Olympialaiset ja World cup ovat olleet ne joissa "veri punnitaan" ihan todella. Niissä on parhaat jätkät mukana.

Totta kyllä. Mutta jos Suomi säännöllisesti menestyisi MM-kisoissa, niin nimitettäisiinkö näissä keskusteluissa MM-kisoja pilipaliturnauksiksi koskaanikinämilloinkaan? Tuskin...

 

[vilperi]

Yllättävä valinta tuo Tomek Valtosen valinta korvaamaan Janne Laakkonen. Valtonen on kuitenkin sen verran heikosti aloittanut kauden,että vähän ihmetyttää? Eikö parempaa olisi löytynyt?

Nyt olisi voitu kokeilla vaikkapa koko HIFK:n ykköstä maajoukkueessa, tai tätä Hannes Hyvöstä...mutta Tomek Valtonen?

 

[Zengur]

Totta kyllä. Mutta jos Suomi säännöllisesti menestyisi MM-kisoissa, niin nimitettäisiinkö näissä keskusteluissa MM-kisoja pilipaliturnauksiksi koskaanikinämilloinkaan? Tuskin...

Et ole seurannut keskustelua täällä tarpeeksi kun kirjoitetaan maajoukkueesta, ETENKIN jos Suomi pärjäisi joka vuosi niin täällä dumattaisiin MM-kisoja tuhansin viestein.

Ei olisi muuta vaihtoehtoa, koska jos Olympialaisissa ja WC:ssa tulisi kuitenkin käkättimeen välierissä tai viimeistään finaaleissa koko ajan (niinkuin tuleekin) mutta MM-skaboja voitettaisiin, ei Suomen täysin onnetonta kansainvälistä tasoa, surkeita pelaajia jotka eivät osaa tehdä maaleja oikeasti missään ja paskoja valmentajia voisi puhtaasti mollata jos MM-skaboja arvostettaisiin edes vähän. Monethan eivät kyllä arvosta nytkään, mutta menestys ei lisäisi arvostusta vaan saisi vaan natisijat entistä vakuuttunemmaksi siitä kuin turha leikkiturnaus MM-kisat ovatkaan.

 

[psychodad]

No mutta eikös ne puuttunut joka joukkueesta?

Sehän se pointti olikin. Kellään ei ollut huippuja mukana. Onko se sitten mittari maiden paremmuudesta jääkiekossa?

Jos keihäänheiton MM-finaalista puuttuisivat Pitkämäki, Makarov, Thorkildsen, Rags, Värnik, Zelezny, Parviainen ja 20 seuraavaa maailmanlistalta, kyllä sitäkin kisaa MM-kisaksi kutsuttaisiin, ja voittajaa tituleerattaisiin maailmanmestariksi mutta se 72 metrin voittotulos ja kilpailijoiden nimettömyys tuskin tekisi siitä mitään ihan ikimuistoista tapahtumaa.

Toki joku voisi suomenlippu päässään sukeltaa suihkulähteeseen ja vielä vanhana kertoisi Koski-Vähälän 72 metrin uroteosta lapsenlapsille.

 

[vilperi]

En tiedä kirjoitanko vähän ohi aiheen,mutta haluan tuoda mielipiteeni esille ja tuonkin sen.

Kyllähän se on yleinen totuus,että MM-kisat on heikompitasoinen turnaus kuin Olympialaiset. Se on kuitenkin sellainen totuus,että harva haluaa sen tunnustaa,vaikka kaikki sen sisimmässään tietää.
Moni jääkiekkoa seuraava suomalainen yrittää aina keväisin keksiä päteviä syitä miksi nämä mm-kisat olivatkaan kovatasoiset kisat ja olympialaisten veroiset. Sitten on tämä toinen osapuoli, mm-kisoja suorastaan vihaavat ihmiset,jotka haukkuvat mm-kisojen tasoa.
Minä kuulun tähän sakkiin, joka joskus epätoivoisesti yrittää näille haukkujille puolustella mm-kisoja.
Mieleen muistuu kuvia viime vuosien mm-kisoista. Viime vuonna Jaromir Jagr piti omaa toimistoaan kaukalon laidassa, Tomas Vokoun torjui ilmiömäisesti, Nash ja Thornton oli ilmiömäinen kaksikko ja Marian Hossa taiteili Marian Gaborikin kanssa. No okei,viime vuonna oli NHL-lakko,se kai selittänee kisojen kovatasoisuuden?
Mutta kisoissa on nähty kovatasoisia pelaajia,vaikka NHL:kin on pelattu. Ja kisat ovat olleet kovatasoiset. Näissä kisoissa nähdään yleensä myös tulevaisuuden nimiä, jotka saavat pelata mm-kisoissa,"suurempien" tähtien pelatessa vielä NHL-play offeja.
Mikä olisikaan sopivin kohokohta koko kaudelle kuin jokavuotiset mm-kisat? Antero Mertaranta selostamalla nostaa lähes koko Suomen lätkähurmokseen, taitoa riittää kentällä ja koviakin tilanteita. Ei nämä vedä vertoja silti olympialaislle mutta ei loppujen lopuksi paljon häviä.
World Cup on asia erikseen. Kyseenalaistan tämän turnauksen kovatasoisuuden.
Selittyy sillä,että nämä NHL-miehet,jotka World Cupiin osallistuvat ovat olleet harjoittelematta pitkään aikaan, eli siis pelaavat puolikuntoisina. Ja yllättäen esimerkiksi Jaromir Jagr kritisoi viime vuonna World Cupia ja tunnusti,että ei kiinnosta. Mutta MM-kisat kiinnostivat, niin se vain menee...
Mutta kumpi on kovatasoisempi pelaaja;NHL-tähti puolikuntoisena vai SM-liigan pistepörssin ykkönen?
Niin, ja siitä Leijonien toiseksi arvokkaimmasta saavutuksesta kautta aikojen:
Tuolloin Leijonilla oli kasassa ehkä jopa kaikkien aikojen kovin joukkue mitä heillä on koskaan kasassa ollut. Ei ehkä nimilistana,mutta joukkueena. Muilla mailla ei tuolloin ollut kovimpia joukkueita kasassa, mutta Suomi ansaitsi voittonsa ja tuolla hurmoksella olisi saattanut kaatua vieläkin kovempikin joukkue tuona vuonna. Ei ne nimet aina ratkaise. Maailmanmestaruus on aina maailmanmestaruus.

Niin ja se kovatasoisin saavutus Suomelta jääkiekossa on edelleen Naganon olympiapronssi.

 

[Zengur]

En tiedä kirjoitanko vähän ohi aiheen,mutta haluan tuoda mielipiteeni esille ja tuonkin sen.

Kyllähän se on yleinen totuus,että MM-kisat on heikompitasoinen turnaus kuin Olympialaiset. Se on kuitenkin sellainen totuus,että harva haluaa sen tunnustaa,vaikka kaikki sen sisimmässään tietää.

Vaikka olenkin parissa viestissäni ehkä hieman ihmetellyt ja arvostellut useiden meidän Suomalaisten tapaa nähdä maajoukkueemme negatiivisessa valossa kaikin mahdollisin puolin, olen tietenkin samaa mieltä. Olympialaiset ja World Cupit (jälkimmäinen siis minulle ainakin) ovat ne todellinen mittari siitä kenellä on kovin pakka kehissa lyhyessä turnauksessa, MM-kisat eivät ole usein ähelläkään sitä tasoa mitä näiltä muilsta kisoilta voi odottaa. European Hockey Tour on nyt lähinnä valmennusryhmän valmistautumista ja joidenkin pelaajien suoritusten tarkkailua, jotka ehkä pääsevät sitten pelaamaan skaboissa. Minusta EHT tosin kuormittaa maajoukkueen vakiokaluston pelaajia liikaa etenkin kun pelit on semmoisia puoliturhia, mut se siitä.

Silti MM-kisoissa tai vaikka EHT:ssa saa toivoa menestystä, ja jos sitä tulee iloita siitä. Kaikki me tiedämme että MM-kisat eivät ole Olympics tai muuta, eikä kukaan varmaan edes uskottele sitä itselleen. Minusta silti saisi myös tuntea lätkäfanina hyvää fiilistä siitä jos MM-kisoissa pärjätään hyvin tai kauden varrella Suomi onnistu muita kovia maita vastaan, sen sijaan että heti vähätellään sitä mahd paljon ja haukutaan nekin suoritukset yhdentekevinä. Kannatan Suomen maajoukkuetta ja toivon sille mahdollisimman paljon voittoja, tiedä vaikka se voittamisen kulttuuri mistä aina puhutaan tulisi pikkuhiljaa esiin useammin.

 

[X-Hearted]

Olin taas tyhmä ja tartuin...

...en oikein lämpene nuista sun (yleensä lehdistä suoraan kopioiduille) kommenteillesi.

Hohhoijaa edelleen. Perustele syytöksesi - ja kunnolla - sillä alkaa jo suoraan sanottuna vituttamaan nämä yleiset hihhulit, joilla ei itsellään ole mitään muuta sanottavaa kuin aukoa päätänsä palstalla. Opettele Sinäkin seuraamaan lätkää, jotta voisit kirjoitella JA:han jotain älyllistä - omia tuntemuksia. Samoja mitä minäkin.

Sory OT.

 

[Maple Leaf]

Kiekkoilijoille tuo world cupin kakkostila on suomen kaikkien aikojen saavutus.

Näkökulmakysymys: kanukit eivät tuntuneet pitävän finaalin voittamista oikeastaan minään, koska eivät saaneet lyödä siinä Yhdysvaltoja.

The Globe And Mail 15.11.2004: "The celebration wasn't as wild as when they won gold at 2002 Olympics nor as meaningful to most of the Canadian players, but Team Canada added the one prize that was missing from its trophy case. (---) But as the odd-looking, vase-like trophy was being carried in celebration around the rink, there didn't appear to be the same enthusiasm among the players as after winning the Olympics or the Stanley Cup."

Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö World Cupin kakkostila olisi suomalaisittain hieno saavutus. Meidän olisi ehkä kuitenkin syytä kaikessa itsekeskeisyydessämme huomata, ettei Suomen kakkostilaa pidetä esimerkiksi Kanadassa suuressakaan arvossa, vaan pikemminkin vahinkona. Vaikka Jatkoajassakin on kirjoittajia, jotka väittävät Suomen pelityylin olleen World Cupissa "vallankumouksellista" ja niin edelleen, nähtiin Kanadassa olennainen. Esimerkiksi Toronto Sun: "Finland plays conservative game. Some might call it downright boring." Ottelun alla valmentaja Paul Maurice analysoi televisiossa videonäytteiden avulla Suomen pelityylin, eikä hän todellakaan käyttänyt termejä "Pentagon" tai muuta mieletöntä, vaan käytti koko ajan termiä "trap".

Olin itse ACC:ssa World Cupin finaalissa, ja paikallisten suhtautuminen Suomen selviytymiseen sinne saakka ei heijastanut ihailua "Suomen kaikkien aikojen parhaaseen suoritukseen", vaan lähinnä hämmennystä siitä, ettei vastassa olekaan Yhdysvallat. Edelleenkään tämä ei merkitse Suomen maajoukkueen suorituksen surkeutta, mutta kertoo siitä, ettei Suomen ulkopuolella Leijonien finaalipaikkaa nähty johdonmukaisen ja määrätietoisen pelaamisen (ja pelityylin) seurauksena, vaan sattumuksena, jonkalaisia nyt vain joskus eteen tulee (vrt. tämän viestin alussa lainattu The Globe And Mailin artikkeli).

World Cupin finaaliin päästiin yhdellä fantastisella ottelulla (siis Yhdysvaltain lyömisellä). En halua väheksyä sitä laisinkaan - harvoinpa Suomi niin tärkeitä otteluita voittaa - mutta pidän edelleen sekä a) pelillisesti b) tuloksellisesti että c) fiiliksellisesti Suomen kaikkien aikojen parhaana lätkäsaavutuksena Naganon pronssia. Tiedän myös monien suomalaiskiekkoilijoiden jakavan kanssani tämän mielipiteen, mutta sehän ei merkitse sinänsä mitään: kullekin pelaajalle (kuten myös fanille) hänen oma, henkilökohtainen tunteensa on aito ja oikea.

 

[Lapanen]

Jaha, Summasen kiusaamiksi joutuneiden terapia-ryhmä on näköjään ulottanut istuntotuolinsa tähänkin ketjuun. No, sieltähän sitä apua on haettava, mistä sitä voisi olla saatavilla. Nauttikaa siis antimista, älkääkä antako Karjala-turnauskeskustelun suotta häiritä.

Venäjä-peli herätti sivuunkirjoittaneessa lievää toivonkipinää. Viime vuoden vastaavasta turnauksesta lähtien maajoukkueen otteet ovat olleet lievästi sanottuna tahdottoman, aneemisen ja ajatuksettoman näköisiä. Yhtymäkohdat tämän kauden alun Jokereihin ovat olleet ilmeisiä.

Venäjä-pelissä kuitenkin noustiin kahden maalin tappioasemasta. Olkoonkin että maalit tulivat miten tulivat. Hyvä tuuri ja kiekon pomppiminenkin täytyy kuitenkin ansaita.

Kyllähän Suomi oli Venäjää jäljessä lähes kaikessa. Nyt kuitenkin ainakin selkeästi yritettiin. Westerlundin aikana joukkueessa oli ensimmäisen kerran nähtävissä jonkinlaista tahtotilaa ja voittamisen halua. Ehkäpä Erkka oppii pikkuhiljaa kommunikoimaan pelaajien kanssa kannustavalla ja motivoivalla tavalla. Onhan hän kuitenkin tavallaan noviisivalmentaja, ensimmäistä kertaa yksin päävastuussa noin isosta projektista.

Turha touhua nyt on Aravirran tai Summasen aikoihin verrata. Pääasia kuitenkin, että suunta on oikea. Nykyisissä olosuhteissa täytyy positiiviset fiilikset repiä sieltä mistä niitä on saatavissa.

Viikonlopun aikana sitten selviää, oliko kyse vahingosta ja sattumasta, vai onko Suomen valmennusryhmä oikeasti mennyt vuodessa eteenpäin.

 

[psychodad]

Olin itse ACC:ssa World Cupin finaalissa, ja paikallisten suhtautuminen Suomen selviytymiseen sinne saakka ei heijastanut ihailua "Suomen kaikkien aikojen parhaaseen suoritukseen", vaan lähinnä hämmennystä siitä, ettei vastassa olekaan Yhdysvallat.

No minua ei sitten taas ollenkaan paina se, etteivät paikalliset juntit tienneet miten suomi tiensä selvitti jatkoon, eivätkä tienneet vastustajaa ennalta. P-amerikka on P-amerikka, vaikka Kanada kärsiikin eteläistä naapuriaan vähemmän tietätämättömyydestä ja sulkeutuneisuudesta.

Kanadalainen jääkiekkofani ei keskimäärin noteeraa minkään muun maan joukkueen suorituksia miksikään, koska "meidän kolmosjoukkuekin olisi voittanut sen". Siellä ylimielisyys on huipussaan, tosin ihan aiheestakin.

Itsekin seuraan aika paljon kansainvälisiä jääkiekon keskustelufoorumeita. Ainakin tuon jääkiekosta enemmän kiinnostuneen kansanosan parissa suomen hieno menestys noteerattiin varsin mukavasti. Ei se varmasti heille mikään iso asia ole että finaalissa oli suomi. Ei suomalainenkaan innostu Kanadan voittamisesta yhtä paljon kuin Ruotsin voittamisesta, vaikka Kanada on jääkiekon ykkönen ja ruotsi ei sinne päinkään.

Mieluummin minäkin näen liigafinaalissa lukon voittavan ässät kuin kärpät.

Se ei tarkoita ettenkö pitäisi kärppiä ihan helvetisti ässiä parempana joukkueena. Toista on vain kivampi lyödä kuin toista.

Itse asiassa HFboardsilla useat kanadalaiset olivat sitä mieltä, että pitävät suomalaisesta kiekkoilusta niin paljon, että jos kanada ei voittaisi, sen mestaruuden häviäisi mielellään juuri suomelle. Eihän tuollaisesta asetelmasta voikaan odottaa, että tulisi jonkinlainen suunnaton purkautuva voitonriemu, kun on voitettu se "miellyttävä joukkue". Joukkue jolle häviäminenkään ei olisi ollut yhtä kirvelevää kuin Yhdysvalloille häviäminen.

 

[Rosenrot]

turnausten tärkeys

Ketjun nimi "karjala-turnaus"?
joo, onhan nää eht-turnaukset vähän niin ja näin. Kivahan niitä on lätkäihmisenä tv:stä töllötellä ja nauttia samalla muutama ruskea jaffa, mutta tosiasiahan on että kyseisellä/sillä turnauksilla ei ole mitään merkitystä. Ei tässä ratkaista maailmanmestaruutta, euroopan "mestaruus", nojoo.. Kuten sanoin kivahan noita on pällistellä.
Mutta, kolikon kääntöpuoli.. Janne Laakkonen, Toni Söderholm.. Viime vuonna Timo Pärssinen.. okei, loukkaantumisia tapahtuu lätkässä, sen toki tiedän, mutta tuskin on edellämainittujen seuravalmentajat iloisia kun kaveri menee pelaa jotain merkityksetöntä turnausta, loukkaantuu, ja tapaus Laakkonen, ennusteiden mukaan vasta ensi vuonna jäälle.
Onko se sen arvoista kysyn vaan. Laakkonen on ifk:lle tärkeä pelaaja, kävi kääntymässä yhden pelin, ja pam...

Kun se olisikin vain yksi.. vrt. viime vuosi, Pärssinen.. Tai sitten on jollai fortunalla jotain ifk:ta vastaan kun aina tuntuu sattuvan ja tapahtuvan... =)

Nyt puuttuisi vain et Hauhtonen ja Tony loukkaisi vielä itsensä pelissä ruotsia vastaan ni se on sitten taas siinä...