En tiedä kirjoitanko vähän ohi aiheen,mutta haluan tuoda mielipiteeni esille ja tuonkin sen.
Kyllähän se on yleinen totuus,että MM-kisat on heikompitasoinen turnaus kuin Olympialaiset. Se on kuitenkin sellainen totuus,että harva haluaa sen tunnustaa,vaikka kaikki sen sisimmässään tietää.
Moni jääkiekkoa seuraava suomalainen yrittää aina keväisin keksiä päteviä syitä miksi nämä mm-kisat olivatkaan kovatasoiset kisat ja olympialaisten veroiset. Sitten on tämä toinen osapuoli, mm-kisoja suorastaan vihaavat ihmiset,jotka haukkuvat mm-kisojen tasoa.
Minä kuulun tähän sakkiin, joka joskus epätoivoisesti yrittää näille haukkujille puolustella mm-kisoja.
Mieleen muistuu kuvia viime vuosien mm-kisoista. Viime vuonna Jaromir Jagr piti omaa toimistoaan kaukalon laidassa, Tomas Vokoun torjui ilmiömäisesti, Nash ja Thornton oli ilmiömäinen kaksikko ja Marian Hossa taiteili Marian Gaborikin kanssa. No okei,viime vuonna oli NHL-lakko,se kai selittänee kisojen kovatasoisuuden?
Mutta kisoissa on nähty kovatasoisia pelaajia,vaikka NHL:kin on pelattu. Ja kisat ovat olleet kovatasoiset. Näissä kisoissa nähdään yleensä myös tulevaisuuden nimiä, jotka saavat pelata mm-kisoissa,"suurempien" tähtien pelatessa vielä NHL-play offeja.
Mikä olisikaan sopivin kohokohta koko kaudelle kuin jokavuotiset mm-kisat? Antero Mertaranta selostamalla nostaa lähes koko Suomen lätkähurmokseen, taitoa riittää kentällä ja koviakin tilanteita. Ei nämä vedä vertoja silti olympialaislle mutta ei loppujen lopuksi paljon häviä.
World Cup on asia erikseen. Kyseenalaistan tämän turnauksen kovatasoisuuden.
Selittyy sillä,että nämä NHL-miehet,jotka World Cupiin osallistuvat ovat olleet harjoittelematta pitkään aikaan, eli siis pelaavat puolikuntoisina. Ja yllättäen esimerkiksi Jaromir Jagr kritisoi viime vuonna World Cupia ja tunnusti,että ei kiinnosta. Mutta MM-kisat kiinnostivat, niin se vain menee...
Mutta kumpi on kovatasoisempi pelaaja;NHL-tähti puolikuntoisena vai SM-liigan pistepörssin ykkönen?
Niin, ja siitä Leijonien toiseksi arvokkaimmasta saavutuksesta kautta aikojen:
Tuolloin Leijonilla oli kasassa ehkä jopa kaikkien aikojen kovin joukkue mitä heillä on koskaan kasassa ollut. Ei ehkä nimilistana,mutta joukkueena. Muilla mailla ei tuolloin ollut kovimpia joukkueita kasassa, mutta Suomi ansaitsi voittonsa ja tuolla hurmoksella olisi saattanut kaatua vieläkin kovempikin joukkue tuona vuonna. Ei ne nimet aina ratkaise. Maailmanmestaruus on aina maailmanmestaruus.
Niin ja se kovatasoisin saavutus Suomelta jääkiekossa on edelleen Naganon olympiapronssi.
