#16 Murray
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Vaikka IFK:n olisi joka kausi pyrittävä taistelemaan mestaruudesta, niin KJ:n alottaessa kylmä fakta oli se, että paskasta ei saa tehtyä konvehtia - ainakaan yhdessä kaudessa.
Ensimmäinen kausi meni tutustuessa organisaatioon, kaupunkiin, pelaajiin, kaikkeen.. Joukkue oli aivan väärin kasattu Jalosen nuotteihin. Mestarivalmentaja tuli ja moni odotti vähän turhankin innoissaan, että IFK olisi myös samantien mestari. Ei se näin mene. Noh, tuskin se tavoite kuitenkaan oli säälipleijareissa ja että sieltä kautta lähdettäisiin samantien lauluun, mutta realistisesti ajateltuna jälkikäteen - ei sitä puolivälieräpaikkaa parempaa olisi voinut juuri odottaa.
Toinen kausi oli jo sitten ainakin omalta kohdalta "nyt pitää tulla jo tuloksiakin". KJ sai kasata jengiään haluamallaan tavalla ja pelaajisto alkoi näyttämään hänen tyyppiseltään. Odotukset olivat korkealla runkosarjan jälkeen (oltiin myös julkistettu KJ:n yhden vuoden jatkosopimus, johon olin tyytyväinen). Kotietu, hmv-HPK vastassa, 2-4 tauluun ja kesälomille. Tässä vaiheessa itsellä alkoi mennä mitta täyteen. Ei KJ tähän tietenkään yksin syyllinen ollut, mutta valmentajien taisto meni 100-0 Rautakorvelle. Johtajuus ja kokemus uupui joukkueesta.
Kolmas kausi. Viimeinen kausi. Tulosten kausi. Suurimmalla osalla olin vähän kaksijakoiset fiilikset. Peltonen tuli - tietysti jokainen oli innoissaan. Riksman tuli - selkä? pääkoppa? voittava maalivahti? Siinä oli monia kysymysmerkkejä, mutta itse olin innoissani tästä hankinnasta. KJ:lla ei hirveästi faneja ollut kauteen lähettäessä, mutta monilla runkosarjan aikana varmasti usko nousi jälleen vahvemmaksi ja vahvemmaksi hyvän runkosarjapelaamisen aikana. Pleijareissa tuli vastaan Jokerit ja alkuun näytti, että pahin mahdollinen skenaario on jälleen tapahtumassa - Erkka pyyhkii Nokkaa mielin määrin. Kelkka kääntyikin toistepäin. IFK tuli rinnalle ja lopulta meni ohi jatkaen välierävaiheeseen. Lukkosarja on sitten taas ollut yhtä näytöstä. KJ vei tässä sarjassa valmentajien taiston vähintään 150-0. Uramalla ei ollut mitään palaa.
Vielä ei ole mitään voitettu, mutta 12 vuoteen KJ on ensimmäinen valmentaja joka vie IFK:n edes finaaleihin on helvetin iso juttu. Nostan hattua, että myös KJ on ottanut jatkuvasti opikseen. Pystyy reagoimaan otteluiden sisällä, pystyy herättämään joukkueen. Tällä kaudella IFK on täysin poikkeuksellisesti noussut monesti maalin-pari tappioasemista rinnalle ja ohi. Tästä paljon krediittiä Jalosen suuntaan.
Nyt kun johdatat joukkomme vielä aina mestariksi asti, olet minun ja varmasti suurimman osan fanin sankari. Edelliskausien jäätymiset ovat sen jälkeen anteeksi annettu. Ainakin minun puolesta.
Ensimmäinen kausi meni tutustuessa organisaatioon, kaupunkiin, pelaajiin, kaikkeen.. Joukkue oli aivan väärin kasattu Jalosen nuotteihin. Mestarivalmentaja tuli ja moni odotti vähän turhankin innoissaan, että IFK olisi myös samantien mestari. Ei se näin mene. Noh, tuskin se tavoite kuitenkaan oli säälipleijareissa ja että sieltä kautta lähdettäisiin samantien lauluun, mutta realistisesti ajateltuna jälkikäteen - ei sitä puolivälieräpaikkaa parempaa olisi voinut juuri odottaa.
Toinen kausi oli jo sitten ainakin omalta kohdalta "nyt pitää tulla jo tuloksiakin". KJ sai kasata jengiään haluamallaan tavalla ja pelaajisto alkoi näyttämään hänen tyyppiseltään. Odotukset olivat korkealla runkosarjan jälkeen (oltiin myös julkistettu KJ:n yhden vuoden jatkosopimus, johon olin tyytyväinen). Kotietu, hmv-HPK vastassa, 2-4 tauluun ja kesälomille. Tässä vaiheessa itsellä alkoi mennä mitta täyteen. Ei KJ tähän tietenkään yksin syyllinen ollut, mutta valmentajien taisto meni 100-0 Rautakorvelle. Johtajuus ja kokemus uupui joukkueesta.
Kolmas kausi. Viimeinen kausi. Tulosten kausi. Suurimmalla osalla olin vähän kaksijakoiset fiilikset. Peltonen tuli - tietysti jokainen oli innoissaan. Riksman tuli - selkä? pääkoppa? voittava maalivahti? Siinä oli monia kysymysmerkkejä, mutta itse olin innoissani tästä hankinnasta. KJ:lla ei hirveästi faneja ollut kauteen lähettäessä, mutta monilla runkosarjan aikana varmasti usko nousi jälleen vahvemmaksi ja vahvemmaksi hyvän runkosarjapelaamisen aikana. Pleijareissa tuli vastaan Jokerit ja alkuun näytti, että pahin mahdollinen skenaario on jälleen tapahtumassa - Erkka pyyhkii Nokkaa mielin määrin. Kelkka kääntyikin toistepäin. IFK tuli rinnalle ja lopulta meni ohi jatkaen välierävaiheeseen. Lukkosarja on sitten taas ollut yhtä näytöstä. KJ vei tässä sarjassa valmentajien taiston vähintään 150-0. Uramalla ei ollut mitään palaa.
Vielä ei ole mitään voitettu, mutta 12 vuoteen KJ on ensimmäinen valmentaja joka vie IFK:n edes finaaleihin on helvetin iso juttu. Nostan hattua, että myös KJ on ottanut jatkuvasti opikseen. Pystyy reagoimaan otteluiden sisällä, pystyy herättämään joukkueen. Tällä kaudella IFK on täysin poikkeuksellisesti noussut monesti maalin-pari tappioasemista rinnalle ja ohi. Tästä paljon krediittiä Jalosen suuntaan.
Nyt kun johdatat joukkomme vielä aina mestariksi asti, olet minun ja varmasti suurimman osan fanin sankari. Edelliskausien jäätymiset ovat sen jälkeen anteeksi annettu. Ainakin minun puolesta.