Käytitkö todella eilisillan siihen linkittämäni tutkimuskatsauksen lukemiseen?
Lastenpsykiatri Tytti Solantaus kirjoitti:
Noin neljäsosa nuorista kertoi, että heillä oli nuoruudessa seksuaalista kiinnostusta - fantasioita ja ihastumisia - myös samaa sukupuolta kohtaan. Tässä ei ollut eroja kasvutaustan eli äidin seksuaalisen orientaation ja parinvalinnan mukaan. Kuitenkin lesboäitien nuoret olivat toimineet tunteittensa mukaisesti useammin kuin heteroäitien lapset, eli heillä oli enemmän homoseksuaalisia kokemuksia kuin heteroäitien nuorilla. Kun aikaa kului ja nuoret aikuiset hakeutuivat parisuhteisiin, ei parinvalinnassa ollut eroja hetero- ja lesboäitien aikuisten lasten välillä.
Näyttääkin siltä, että homoseksuaaliset fantasiat ja ihastumiset ovat nuoruusiässä tavallisia riippumatta perhetaustasta. Tämä on tuttua ja tukee aikaisempia käsityksiä seksuaalisesta kehityksestä. Homoseksuaalisia kokeiluja sitä vastoin on enemmän homoseksuaalisissa perheissä kasvaneilla. Tämän voidaan ajatella johtuvan siitä, että näille nuorille omien fantasioiden ja ihastuksen mukainen toiminta oli sosiaalisesti hyväksytympää kuin heteroperheiden lapsille. Homoseksuaaliset kokeilut eivät kuitenkaan näytä johtavan homoseksuaalisuuteen. Seksuaalinen parinvalinta ja indentifioituminen heteroksi, homoksi tai lesboksi ei puolestaan näytä riippuvan perhetaustasta.
Ainakin noita omia alleviivauksia seuraten näyttää siltä, että Kisapuisto luki tarkkaan kirjoituksen. Tässähän ollaan sellaisella "ei yksi kerta homoksi tee"-alueella...
Tuossa aiemmin kritisoin tuota tutkimustulosta luotettavana lähteenä, kyseessä oli siis suomalaisen lastenpsykiatrin yhteenveto jenkkitutkimuksista. Suurin epäkohta sen lisäksi, että tämänkin kirjoituksen lähteenä on huom. hyvin pienen aikavälin tutkimukset huom. jenkeistä. Toinen epäkohta on siinä, että tänä suvaitsevaisuuden aikakautena lastenpsykiatrin on aika vaikea alleviivata tätä tutkimusta noiden omien alleviivauksien tapaisesti, eli nitä epäkohtia mitä homoperheiden kasvatuksessa voi olla ei voi korostaa, koska se on helvetin epämuodikasta ja jopa törkeää tuosta asemasta.
Eli kirjoituksessa on aika paljon omaa tulkintaa ja epäjohdonmukaisuuksia:
"Valituista perheistä 60 % suostui tutkimukseen. Näin ollen lesboperheissä ei tapahtunut valikoitumista,
mutta on mahdollista, että heteroperheet, joilla oli vaikeuksia, jäivät pois tutkimuksesta."
-Niin, valituista perheistä ja "on mahdollista"
"Greenin ja hänen työryhmänsä tutkimuksessa (Green et al., 1986) tarkasteltiin 56 lesbo- ja 48 heteroäidin lapsen leluja, leikkejä, pelejä ja mieliohjelmia televisiosta. Ryhmien välillä ei löytynyt eroja.
Hoefferin tutkimuksessa (1981) sitä vastoin lasten lelut olivat lesboperheissä vähemmän sukupuolisidonnaisia kuin heteroperheissä. Ylipäätänsä tiedetään, että äidit valitsevat lapsilleen vähemmän sukupuolistereotyyppisiä leluja kuin isät, joten erot lesbo- ja heteroperheiden välillä voivat selittyä isien valinnoilla. Erot ovat kaiken kaikkiaan hyvin pienet."
-Eli lesboperheissä valitaan sukupuolineutraalimpia leluja tunnetusti ja erot voidaan selittää isän valinnoilla. Kuitenkin on syytä huomauttaa, että erot on hyvin pienet.
"Homoseksuaalisista isistä ja heidän lapsistaan on hyvin vähän tutkimusta verrattuna lesbotutkimukseen.
Homoisien perheet ovat myös olleet niin harvinaisia näihin päiviin asti, että tutkimusaineistoa on ollut vaikea kerätä. Homoseksuaaliset miehet ovat kuitenkin heräämässä mahdollisuuteen saada omia lapsia. Syntyneistä homo- ja lesboparien perheyhteisöistä ei ole vielä tutkimustietoa."
-Ehkäpä tämä homoisyys on se kaikista kipein asia, mitä miehet eivät voi hyväksyä sitten millään. Tästä seuraavassa kappaleessa pohdittiin, että taustalla olisi huoli siitä että homoisät käyttää seksuaalisesti poikia hyväkseen. Sille ei ole kuitenkaan perusteita, eikä pitäisikään. Ja on kyllä muuten kohtuullisen posketon väite ihan asiaa vastustavankin näkökulmasta.
No siis, toistan nyt itseäni siinä mielessä että mielestäni ei ole edelleenkään riittävästi tietoa siitä kuinka homoseksuaaliset vanhemmat vaikuttavat pitkällä aikavälillä lapsen kehitykseen. Enkä tarkoita tällä sukupuolista suuntautumista, vaan niitä "perinteisiä" miehen ja naisen malleja, nehän tosin muuttuvat ja murtuvat koko ajan.
Siitä pääsenkin siihen pointtiini: vielä ei ole se aika, että lainsäädännöllisesti voidaan antaa adoptio-oikeus homo ja lesbopareille. Tähän ei lueta niitä poikkeuksia, missä perheen yhdistämisen/lapsen edun turvaamiseksi adoptio on tarpeellinen.
Puhutaan adoptiosta suomen sisällä, eli omien vanhempien kyvyttömyydestä hoitaa omaa lastaan. On sitten kyse kyvyttömyydestä muuten vain tai kuolemantapauksista ym. Siihen adoptiotehtävään heteroparit menee minun kirjoissani homo- ja lesboparejen edelle. Perustan näkemykseni siihen, että jo rikkinäisen ja vaarassa olevan kehityksen korjaamiseksi pitää varmistaa, ettei elinympäristössä ole mitään puutteita roolimalleissa.
Puhutaan adoptiosta suomen rajojen ulkopuolelta ja muista kulttuureista. Ajatus siitä, että vielä tiukemmasta uskonnollisesta kulttuurista tuleva lapsi adoptoidaan vieraan kulttuurin lisäksi sen kulttuurin sisällä olevaan gay-kulttuuriin (vielä kun voidaan gay-kulttuuurista puhua) on aika mahdoton ajatus. Vähän kuin joulukinkun syöttäminen muslimilapselle. Eli se ei ole eettisesti oikein.
Kriisialueilta adoptoitavaan lapseen pätee samat rikkinäisyyden ja vaarantumisen säännöt kuin yllä.
Eli missään vaiheessa minä en viittaa homojen ja lesbojen kyvyttömyyteen vanhempina. Siis puhutaan ihmisinä, nämä varmasti pystyvät siihen ja kasvattavat heteroperheitä tietoisemmin valintoja tehden lapsiaan sen paineen alla missä he elävät. Voin kuvitella, että sitä ajattelua "meidän liisan on pärjättävä, ettei tarhan tädit ajattele että "liisa on sellainen kun vanhemmat ovat lesboja"".
Eipä se helppoa sekään ole.
Vertaan tässä asiassa kahteen suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon arkiseen muotoon: Naisten asemaan suomessa ja monikulttuurisuuteen suomessa.
Homoseksuaalisuudella on suomessa aika lyhyt historia, 1981 homoseksuaalisuus on poistettu siis sairauksien joukosta. Tälläkin perusteella on aika hyvin ymmärrettävissä se, ettei varsinkaan vanhemmalla ikäpolvella ole sitä hyväksymisen kykyä mitä nuoremmilla.
Verrataanpa naisten asemaan. Suomi on edistyksellisesti antanut äänioikeuden naisille ensimmäisenä euroopassa 1906. No se tasa-arvon merkkinä, mutta silti meillä on merkkejä epätasa-arvosta suomessa sukupuolikiintiöinä, palkkauksessa, tehtäviin valinnassa ja oikeasti niissä arjen rooleissa.
Tai verrataanpa monikulttuurisuuteen suomessa. Jos venäjään ja ruotsiin ei katsota, joihin meillä on se oma pitkä historia hyvässä ja huonossa sekä omat siihen liittyvät asetelmat. Ja puhutaan siitä missä vaiheessa suomen etninen kartta on alkanut muuttua toden teolla, minä pääsen 1970-luvulle siinä ja homma menee koko ajan isommaksi ja isommaksi. Meillä on ollut jatkuva maahanmuuttokseskustelu siitä lähtien kun skinit ja somalit ovat myllyttäneet Kontulassa ja Joensuussa.
Tässä sitä ollaan todella suvaitsevaisella maahanmuuttopolitiikalla ja syrjimisen vastaisella lailla, mutta silti suomi on karkeasti kahtia jaettu mamu-suhtautumisen kanssa.
Eli onko se nyt oikeasti joku ihme, ettei muu yhteiskunta ole valmis vielä ottamaan homopareja avosylin vastaan? On kyse sitten käsi kädessä kävelemisestä tai lastenvaunujen työntämisestä?
Millä sitä suhtautumista sitten muutetaan? Lainsäädännöllä vuonna 2011 tai lähivuosina?
Ei vaan sillä, että yhteiskunta kasvaa ja homoseksuaalisuus arkistuu. Sitten kun ei enää hihitellä kun nähdään homot kaupassa käsi kädessä niin voidaan miettiä että ollaanko valmiita. Siihen mennessä meillä on kyllä homoperheissä kasvaneita lapsia läpi yhteiskuntaluokkien ja kaikissa ikäluokissas, niin voidaan suomessa tehdä ihan oma tutkimus ja sellaisella otteella ettei tarvitsisi säikkyä sitä jos siellä jotain puutteita on. Koska kritiikki voi viedä eteenpäin asioita jos siihen reagoidaan asiallisesti.
On sitten kyse hetero- tai homovanhemmista.