Kanadan junioriliigat: Viihdetarjonta 2007-2008

[HardCore Hooligan]

Gensin riveistään pudottama 1988-syntynyt Kody Musselman siirtyi waiverseissa Bramptonin vahvuuteen ja hyvä pitää yleisen ilmeen sekä tason kannalta tämäkin terävimmän kärjen takana operoiva kaveri mukana kuvioissa.

Perjantain päivänsankari Yovanic ei ollut ilmoitettuna lähtölistalla lauantaina ja perjantain juhlahumussa Baldwin pääsi kävelemään oikeallaan yli, mutta tuskin hallissa oli ketään tulevista tapahtumista tiedotonta Yovanicin tullessa ensimmäistä kertaa kehään kyseisessä matsissa ja tätä palkitsevaa ennalta-arvattavuutta kiekkoshow parhaimmillaan on. Kärvistellään katsomossa ja odotetaan levottomina sitä tilattua huipennusta, joten sitten taivaiden auettua pientä palkintoa jokaiselle katsomossa ja vastavuoroisesti kunniaa viihteestä niille joille se kuuluu.
Spitsin kokoonpano on mallillaan ja jääkiekkojoukkueesta voidaan puhua Greenopin, Baldwinin sekä Youngin myötä, mutta aivan ei liikuta 1998-1999 Spitsin tasolla mielestäni ja tämä mieleen tuosta O:n katsauksesta sekä Tony Curtalen esiin nostamisesta. Mike Hanson, Andy Burnham, Joey Sewell, Mark Ridout sekä loistava ei vaihtoa ilman tapahtumia pelaajatyyppi Tim Sinasac loistavan rakenteen, peluutuksen sekä roolituksen tunnusmerkkeinä ja väriä hyvällä ilmeellä oli tarjolla todella liukuhihnalta kulminoituen Kugelin koko kentän haltuunottamiseen.
Curtale tästä sitten NAHL:n Texas Tornadosin penkin taakse, jossa mainetta tuli tasaiseen tahtiin pönkitettyä ja ajankohtaisena poimintana Tornadosin Nickerson otti 2002-2003 matsiin aina mukavat 10-peliä, mutta kuumaverinen vanhankoulun koutsi pisti paremmaksi auktoriteettinsa turvaten ottamalla samasta matsissa 13-peliä kieltoa itselleen.

Sonne vastaan Hunt ja alan taiteen sääntöjen mukaisesti suoraan aloituksesta kamojen poiston kautta asiaan. Tyylikkäällä square offilla hitaimmatkin mukaan, oikeaoppisesti keskiympyrässä ensimmäinen kosketus ja laadukasta juttelua oikeilla sekä vasureilla.

 

[HardCore Hooligan]

Bramptonin uusi naama Kody Musselman painoi heti lähdön tililleen ja peli tähän oli helppo koska vastassa Sarnia ja innokas pyörähtelijä Didiomete on yleensä helppo houkutella tanssin pyörteisiin. Pelimiehen sisääntulo ja heti selväksi, että ilmettä ja halukkuutta jätkältä löytyy.
Esillä ollut Spitsin Baldwin jatkaa todella vahvaa kauttaan ja taas pari merkintää keräilykansioon nyt Owen Soundin Josh Dominguesin kanssa. Toisessa lähdössä Baldwin avasi pelin hivenen yllättäen vasemmallaan, mutta se jälkeen jutteli Dominguesin jäihin oikeallaan ja vahvaa rupeamaa kyllä kaveri tekee.
Tarjolla myös Gens vastaan London matsi ja Jarram painaa kautta eteenpäin lähdöittä ylämäkeen. Kiekkokulttuurillisena helmenä tämä ottelu toisissa olosuhteissa olisi voinut tarjota lähtöbongareille vedon Jarramin sekä "Shinerin" välillä ja sillä kokemuksella olisi ollut alan piireissä kiistatonta arvoa.

Lännessä myös Giantsin Hunt asetti itsensä lähtötelineisiin ja merkintä yhdessä Spokanen 1988-syntyneen Curtis Kelnerin kanssa. Takana järisyttävän nerokas lähtö toisen avointen lähtöjen erikoismiehen Sonnen kanssa ja hieno pelaaja Hunt kertakaikkiaan.

Kelownan McEwan kuitenkin perussoturien ykköstykki ja kaveri veli Josh siis myös Rocketsin leirillä näyttäytymässä kauden alla. 1989-syntynyt Joey McEwan taas nyt OPJHL:n kuvioissa mukana ja viimeksi taistelu Newmarket Hurricanesin Soson kanssa, jolla uskottavuutta nyt 99-minuuttia ja pistepörssin kärjessä kaveri myös painaa. Saattaa se sama kaveri vetää Soson kamoilla, joka Jarramin paita päällään painoi kolme iltaan ja todetusti keskittymällä puhtaasti pelaamiseen 100-minuutia raja olisi Sosolla jo rikki.
Seguinin McEwan ottanut lähdön tähän kauteen myös toisen uskottavuuslistan kärkipään nimen Stouffvillen yli-ikäisen Corey Fultonin kanssa ja Fultonilla Sosoon verratuna muuten tilastot uskottavammassa kunnossa. St. Michaels Buzzersin Rory Smith taas jäänyt harmaaksi ja tilillä yksi poimittu lähtö rupeamaan, mutta luotto soturiin on kova ja lähtörintamalla kiikareiden räjäyttelyä vielä luvassa.

 

[HardCore Hooligan]

Viikon alkuun myös pelivihjeet ja toki linjanmukaisesti jääkiekolle pyhitettyyn päivään lauantaille illan mukaisia sankareita taas kerran. Yovanicille isoa mahdollisuutta lauantaina 27.10 ja vastassa Whalersilla hyvin joukkuetasolla esiintynyt Niagara, joten Yovanic lienee lähtölistalla mahdollisesti kuumaan iltaan ja Fletcher nimi kortissa tukee kulttisuosiota 10-vuoden kuluttua mukavasti.
Varmempana poimintana kuitenkin perjantai sekä sieltä esiin Kingston vastaan Peterborough. Petesin yli-ikäinen tasonmittari Davey ja Kingstonin 1989-syntynyt Peter Stevens kävivät treenimatseissa kuuman sodan keskenään ja latausta siltä pohjalta jätkien välillä saattaa reippaasti olla laadukkaaseen yksi vastaan yksi viihdetarjontaan, mutta ei sinne kehään pidä nimikirjoituksia mennä pyytämäänkään vaan polttamaan ne viimeisetkin sillat yleisön taputtaessa villisti rytmiä tässä rituaalissa.

Ehkä viimeisen kerran ilmaista mainosta Tipsin Englishille ja keskiviikkona lähtölistalla ollessaan Bladesin Klotz on samassa laatikossa, joten magneetin voimasta huolimatta raivolla sinne punaviivalle parinvalintaan ja ehkä molemmat kousit ovat hereillä heittäen toisena ikuisella pelin sisäisellä kaavalla valinneet ensimmäiseen aloitukseen puhisemaan höyryt itsestään keskiympyrässä ulos.
Keskiviikkona lännessä myös viikon varma ja Giantsin Hunt sekä Rocketsin McEwan saavat taas yhden mahdollisuuden hakea toisensa alan ystävät hurmaavaan tanssiin. Ehkä tässäkin jaossa koutsit ovat heräillä ja hakevat sykettä heti alkuun tappeluille kirjoitetussa raossa, joten molemmin puolin soturit ensimmäiseen pudotukseen ja jätkät hoitavat kyllä osuutensa siitä eteenpäin.
Lauantaille pitää saada väriä sekä rähinää, joten jatkaisivatko Regina sekä lähtölistaltaan heikentynyt Prince Albert keskinäisten muistojensa verestämistä kunnon kiekkoshown pystyyn pistäen ja Mike Gauthier olkoon se suuri pääosanesittäjä tässä näytelmässä.

1991-syntynyt Josh McEwan muuten nyt KIJHL:ssä Fernie Ghostridersin paidassa vetämässä tätä sesonkia maaliin ja pari lähtöä kauteen tilillä. Mainittu OPJHL:n Joey McEwan taas viime kaudella Columbia Valley Rockiesin paidasssa näissä Jr.B:n ympyröissä ja James taas nähty KIJHL:ssä Castlegar Rebelsin vahvuudessa.

 

[HardCore Hooligan]

Portlandin Tayler Jordan oli myös sunnuntaina sivussa ja Frazer McLaren taas poimi lähdön tililleen Chilliwackin Matt McCuen kanssa, joten vahva viikonlopun rupeama kaverilla ja iso palanen McLaren lännen palapelissä. Kassian, Boogaard, Lucic, Stoesz sekä Lynch ulkona, joten käsikirjoittajilla töitä järjestäessään viihdettä lännen näyttämöille ja jätkille isoja rooleja tarjolla näyteltäväksi liigan sisällä.
Portland sekä Seattle nappasivat sakot brawlistaan ja hyvää viihdettä tarjolla katsojia kunnioittaen. Kurtis Mucha tienasi vielä henkilökohtaisesti kolme peliä tultuaan penkiltä mukaan maalivahtien taistoon ja iltaan iso lähtö sekä hässäkkä, joten hyvin rakennettu tapahtuma kyllä.

KIJHL:ssä 1991-syntynyt Golden Rocketsin Zachary Baba on vetänyt tilastollisesti loistavaa kiekkoa ja neljä viime matsin saldot ovat 20, 27, 15 sekä 15-minuuuttia, joten askissa kuin tulessa ja uskottavuustilastossa pelimiehen luvut 109-minuuttia 11-matsissa. Kärjessä kuitenkin polkee edelleen Spokane Bravesin Bret Chisholm 119-minuutilla ja toisena energiansa olennaiseen kaukalossa keskittänyt Princeton Possen Cody Sutherland 118-minuutilla 9-matsissa.

Jr.A:n SIJHL:ssä kärki painaa kautta eteenpäin myös kovaan tahtiin ja Dryden Ice Dogsin Keelan Cook vetää ryhmää 108-minuutilla 8-pelissä ja perässä tulee Thunder Bay Bearcatsin Blake Carr 103-minuutilla. Viikonlopun peleissään molemmat pihalle asiaankuuluvasti major sekä game paketilla ja tästä hommassa pohjimmiltaan on kyse.

BCHL:ssä Langley Chiefsin Jessie Tresierra jatkaa ykköspaikalla 78-minuutilla 17-väännössä ja kaverilla tilillään kauteen mairitteleva kuuden pelin tappeluputki, joka varmasti jo aika koukuttava ja kunnia kartalla niille joille se kiistatta kuuluu.

 

[HardCore Hooligan]

Kiitos Kingstonin pääsen leikkimään hiekkalaatikollani ja joukkue on näyttänyt ovea koutsi Bruce Cassidylle, joten ainakin toistaiseksi itse pitkänlinjan O:n koutsi Larry Mavety aitioon vastuulliseksi ja jos menneisyyden pöly yskittää se on vain lajille hyväksi. Uudet tuulet sivuun ja vanhat puhaltamaan myrskyn lailla.
Denver Spurs kantoi aikanaan nimeä "Graveyard Group" ja Mavety oli joukkueen kasvot pelaajana vanhassa tapahtumarikkaassa WHL:ssä, joka menee tuohon maukkaaseen rautaliigamyyttin ja Mavety osaltaan vanhankoulun alasarjojen legendoja siellä omalla tasollaan Brophyn, Madiganin sekä "the Rockin" takana.

Portland Winter Hawks jää lännessä valitettavasti kyllä isossa kuvassa rajan toisella puolella olevien joukkueiden varjoon ja ryhmä kuitenkin pitkään jo mukana lännen kartalla. 1983 Memorial Cup legendaarisella aikaansa ja lännen rähinäperinnettä hyvin kuvaavalla porukalla, jossa mukana John Kordic, Brian Curran, Kelly Hubbard, Cam Neely sekä Jim Playfair ja tämän 1982-1983 joukkueen kuvaa kyllä kehtaa pitää kiekkoihminen toimistonsa seinällä. Jim Playfair tieysti Larryn nuorempi veli ja vanhempi painos urallaan myös WCHL:n Portlandin kautta kulki ison liigan 1980-luvun alkupuolen yhdeksi vakuuttavimmaksi ottelijaksi.
Winter Hawks isäntänä Memorial Cupin voittajaksi siis 1983 ja WHL:n ykköspaikan joukkueena silloin nappasi Lethbridge Broncos. Portland otti mestaruuden nimiinsä 1982 ja tuolla 1981-1982 kaudella myös vakuuttavaa kiekkonimeä listoilla muutaman edellämainitun lisäksi Jimmy Kornin Maple Leafsin treeneissä tulokkaana kohdannneen Gary Nylundin, Doug Saundersin sekä yhden korkeimmalla jalustalla nimenä istuvan 80-luvun junnupuolen rähinäilmeen kulmakiven Randy Turnbullin toimesta.
Puhtaasti tappelijanakin kivikovan kaukalosoturin maineessa läpi uransa ollut Turnbull maistoi WHL:ssä Bladesin Kocurin oikeaa eräänä iltana ja seuraavana päivänä matkan varrella myöhemminkin kovia kokenut käsi oli tulehtunut pahasti, mutta nopealla reagoinilla asiaan sillä iskettiin vielä tunnetusti monet iskut ja Kocur jatkoi matkaansa kiekkokartalla. Perry Turnbull serkkunsa tavoin veti myös Portlandissa ja potku tälläkin vanhemmalla painoksella riitti kunnon ison liigan uraan, mutta ei ehkä täysin odotusten mukaiseen isossa kuvassa ja vuoden vanhempana laskisin tämän Turnbullin potentiaalisiin kypärättömiin.
1979 varaustilaisuudessa toisena lähtenyt Perry Turnbull kunniakkaasti serkkunsa tavoin "loose cannon" terävimmillään, joka aina kiistaton vahvuus tässä pelissä ja pelaajatyyppinä parhaimmillaan täynnä tunnetta, lautausta ja sähköä. Tuohon rakoon ehkä kuitenkin helppona jälkiviisautena Boris Fistric ( 46 Detroit) tai AHL:n all-time top ten Bennett Wolf (52 Pittsburg) sisään ja iso ääni käytetty todella puhuttelevasti. Bluesin paidassa Turnbullilta isossa liigassa vahvin panos kiekkohistoriaan 80-luvun alkupuolella ja ei nyt kuitenkaan suurimpia 1980-luvun mittapuun saappaita täytä värikkyysarvonsa suhteen, mutta tappelijana mallikkaasti aikansa ison liigan perusosaston nimiä ja myös ehdottomasti ajan henkeen osasi hyvällä ilmeellä olla tilanteen mukaan tai sen auetessa "cheap". Turnbull mieleen ponnahtaen Kornin tavoin Winnibegin training campilla 1985 kohtasi tulokas Peter Taglianettin ja 1970-luvun suuruuden "King Kong" Korabin kanssa tunnettua kuumaa sotaa oikeutetusti kovamaineisen Korabin uran loppuvuosina, mutta omaan mieleen ensimmäisenä tutustumisen nuorena aloittanut veto Minnesotan Ron Friestin kanssa.

 

[HardCore Hooligan]

Wolves vei Kingstonia ja Mavety aloitti näin tappiolla. Mainittu "Graveyard Group" taustainen GM Mavety kuitenkin katsellut OHL:ssä penkin takaa jo aikanaan Marty McSorleyn, Craig Coxen sekä Troy Crowderin alkutaivalta kartalla ja koutsannut vaikkapa "Wild" Bill LaForgea vastaan, joilloin mitä tahansa saattoi tapahtua ja pelin punainen lanka oli aivan käden ulottuvilla.

O:n uutisrintamasta London kauppasi aina paikallaan olevien enemmän tai vähemmän härskien ajojen erikoismiehen Nathan Martinen Guelphiin ja hyvä kovaotteinen kaveri tuomaan kipinää ja sähköä tapahtumiin heidän listoilleen.

Lännestä taas lähes biitin vääräänkurkkuun heittävänä poimintana Prince Albert kauppasi yli-ikäisen Mike Gauthierin Kamloops Blazersiin ja Kassianin tyhjäksi jättämät saappaat odottavat täällä täyttäjäänsä, mutta Raidersin listoilta pois kauden avauksesta Vann, Palazzo sekä nyt Gauthier ja hämmentävää nappuloiden siirtelyä joihin mitätön näkemykseni ei yllä.
Yön kierroksella terävimmän kärkipään ottelijoista Bladesin Klotz sekä Portlandin McLaren samassa kaukalossa, mutta asetelmia luotaavaa tanssia ei tanssittu tätä vesi kielellä janonneiden bongareiden harmiksi ja sanoisin Seattlen Benn Olson heittäneen kauden alkuun tällä rintamalla sen nälkäisimmän ja vakuuttavimman panoksen.

 

[HardCore Hooligan]

OHL:ssä Erie taas hyvällä ilmeellä kehässä ja yli-ikäinen Ronny Rogers mukavasti pariin otteeseen tanssilattialla. Viime kaudella järisyttävä veto kovan Craig Cesconin kanssa ja Rogers teki lähdöstä altavastaajana villin viihdearvoltaan korkeatasoisen taistelun, joten tämä esitys sekä rohkeus avoimeen vetoon ikuisesti mielessä kaverista puhuttaessa ja kruununa kauteen Adam Zamecin näyttävä tuhoaminen oikealla.
Nyt Kitchenerin kanssa Zamec palaili takaisin vaisuhkossa ympäripyöreässä ja matsin loppuun toinen veto Rangersin myös kahden lähdön Mike Masciolin kanssa Erien päästellessä vähän höyryjä ulos 7-0 tappiolla ja tilanteesta Erien Zack Torguatolle palkintoja poikiva matsin lopun instigator.

Muuten kierroksella taas hakemista osumatarkkuuden kanssa ja karvaita pettymyksiä, mutta lännessä pienenä lohtuna 0.03 rako täytettiin kahden lähdön illan vetäneen Oil Kingsin 1989-syntyneen itseään mukavasti esiin nostavan Brett Breitkreutzin sekä Tigersin Shayne Brownin toimesta

Aina aktiivisen Ronnie Friest fan clubin paikallisjaoston kosiskeluksi kaveri oikeutetusti esiin ja kartalla Friest eteenpäin OHA:n Spitsin kautta. Matkan varrella Sonmorin Minnesotaan aina uskottavuutta tuova koukkaus aidon gooniliigan EHL:n värikkäissä kehissä lajin historian merkittävimpien kiekkohuligaanien sekä huippuunsa jalostettujen sekopäiden varmasti koulivassa seurassa.
Unohdettu aktiivinen soturi isoa liigaa myöden ja uiskenteli mallikkaasti omalla tasollaan isojen kalojen lammessa, mutta pound for pound hyväntason sähäkkä iskijä molemmilla käsillä ja kolikon toisella puolella pääsi toki vaikkapa Paul Holmgren kerran pistämään postia sisään laatikkoon mukavasti.
Ehkä merkittävimpänä henkilökohtaisena panoksena pelille yritti aikanaan iskeä bench clearing brawlin lämmittelyksi Steve Larmerin pään läpi jäästä ( toki aito helmetless Al Secord heitti tapahtuman loppuhuipennukseksi vasemman käden sucker punchin ”Mandy” Mandichiin ja tältä osin oltiin kyseiseen iltaan tasoissa) ja tällä varasti ehdottomasti paikan allekirjoittaneen sydämestä. Kuitenkin kauden 1982-1983 jälkeen selkäleikkaukseen ja ura oli valitettavasti turhan nopeasti siinä, mutta viimeisellä tuomiolla käteen lähtö lähes joka toisessa ison liigan matsissa ja EHL:stä kortissa vaikkapa myös mielestäni AHL:n all-time top ten leiman nyrkkeihinsä ansaitseva Val James.

 

[HardCore Hooligan]

Dan Mandich 1977-1978 myös Windsorin listoilla OHA:ssa ja sieltä yliopistopolkua pitkin Sonmorin Minnesotaan. Ehdottomasti ensimmäisen luokan "hugger" ja mielenkiintoisesti kyllä monesti lähdöt muuttuivat tulisiksi vasta tuomareiden tultua väliin, mutta loukkaantumiset söivät tämäkin kaverin uraa pahasti ja pelikuntonsa puolesta toinen luistin haudassa kävi vielä poimimassa muutamat lähdöt pois 1985-1986.
Ohio Staten riveissä tunnetussa tarinassa isossa roolissa aikanaan penkit tyhjentäneessä hässäkässä 1980-1981 Northern Michiganin kanssa ja kiekkokulttuurillisena merkkipaaluna Mandich onnistui tapahtumien kulussa murtamaan vastapuolen koutsin Rick Comelyn sormen tämän ottaessa penkiltä osaa tapahtumiin. "Mandy" osa valitettavan vähälle huomiolle jäänyttä Sonmorin Minnesotaa tai sitten minä vain sokeasti lämpenen Sonmorin panokselle kiekkohistoriaan, mutta Mandichille täältä likaisuudesta pisteet ja halailusta miinukset.

Tietysti Spits voi heittää tuolta viitatulta kaudelta pöytään omanaan O:n vastineen lännen Boris Fistricille, Ted Olsonille, Brent Gogolille, Kim Clacksonille ja muille 1970-luvun suuruuksille. Vaikka Brian Gustafson S.S Marienkin paitaa kehässä tapahtumia ja hämmenystä aiheuttaessaan kantoi Windsor Spitfires oli viimeinen pysäkki ennen kaljaliiga puristusta ja todellinen gooniliigojen ykköstähti kyseessä.
EHL 1979-1981 sekä työnjatkaja ACHL 1981-1987 kaljaliigakulttuurin ja gooniliigamyytin todellisina ilmentyminä kartalla ja luovuus kunniaan. Aika rankkaa materiaalia saa viihdyttäjä heittää näyttämöllä ettei sitä olisi jo näissä liigoissa hyväksytetty ikuisiksi ajoiksi osaksi jääkiekkoa.

Spits iso osa Ontarion kiekkoilua ja pelaajistossa Don Cherryn kautta tarjontaa Jeff Kugeliin.

 

[HardCore Hooligan]

Petesin Soryal oli kehässä ja merkkautti lähdön Bramptoniin siirtyneen Kody Musselmanin kanssa paluunsa kunniaksi. Ei mitään asetelmia horjuttavaa, mutta hyvää roolin ottamista Musselmanilta ja on osoittanut aikaisemminkin lähtevänsä myös isoihin lähtöihin mukaan.
Petesillä yli-ikäisten Soryalin sekä Daveyn kautta kaksi kiistatonta TOP-10 korin ottellijaa ryhmässään, joten laadukasta lähtölistaa tarjolla Petesin vetäessä. 4.11 vastassa Niagara ja ei muuta kuin kiikarit kaulassa bongalemaan isojen kalojen Soryalin sekä Fletcherin mahdollista tasonmittausta.

Spitsin Greenop edelleen sivussa ja yön kierrosella Niagaraa vastaan vedettiin karkeaksi pettymykseksi lähdöittä matsi läpi, joten Baldwin otti huilipäivän tähän rakoon ja veikkaanpa, että täälläkin alan ystävät kiikarit kaulassaan metsästivät kokemuksia sekä aina arvokkaita livebongauksia.

Troy Crowder siis Bellevillen paidassa Mavetyn alaisuudessa O:ssa 1987-1988 ja jos maalailtaisiin jo vähän vaikeammin kartoitettavaa katsausta 20-vuoden taakse pikaisesti taitaisi Crowder mennä TOP-3 koriin primekaudellaan, mutta melkeinpä Bobby Babcock ykköspaikalla tuohon sesonkiin tällä tuntumalla ja seuraavalla sitten ehkä primekautaan puskenut Petesin Tie Domi. Cornwallin Babcock tietysti mukana yli-ikäisenä myös 1988-1989 sekoittamassa asetelmia ja aika lähellä mielestäni myös tuota mainostettua AHL:n all-time top ten leimaa, mutta jos ei suoraan itsestäänselvyytenä Wolfin sekä Jamesin perässä sisään ovista ainakin nyrkeillään sitä paukuttelee vakavasti.

Kamploosiin kaupattu Gauthier avannee ensi yönä uusissa maisemissa ja ilmoitteleeko asiaankuuluvasti heti läsnäolostaan lienee ajankohtainen kysymys. Vastassa iltaan Rockets ja totutusti James McEwan lähtee mielellään mukaan, joten tämän ei pitäisi olla ongelma.

 

[HardCore Hooligan]

Spitsin Greenop sai lopulta viisi matsia nimiinsä matsin lopun lähdöstään Guelph Michael Caruson kanssa ja Windsorille myös sakot Greenopin sekä Baldwinin roolin ottamisesta matsin lopussa. Greenop näin lähtölistalla pelattavissa yön väännössä Kitchenerin kanssa ja varmasti helpolla poimitun loman jälkeen täynnä virtaa kiitos liigan, joten haistellen kova Mashinter Greenopille illan isossa lähdössä ja Baldwinille tulinen toe-to-toe rykäisy oikeilla aktiivisesti esiintyneen 1990-syntyneen Mike Masciolin kanssa.
Mascioli tekee vahvaa nousua O:n kartalle tappeluosastolla ja melko hyvänoloista korttia rakentaa tasollaan, joten kaveria esiin massasta ansaitusti ja viime kauteen 88-minuuttia 12-pelissä Jr.B:n Mid-Westernin Kitchener Dutchmenin paidassa.

Tietysti lämmittelyn kautta loppuhuipennukseen tarinassa ja Sonmor sekä "Big Bopper" lienevät kiekkotarustossa ikuisesti sidottuja toisiinsa, mutta käsittääkseni myös muissa merkeissä nykyisellään ja ammattilaiskiekkoilun vaarat ovat vaihtuneet molemmilla yhteiseen raamatunlueskeluun.
Jack "Big Bopper" Carlson ei päässyt parhaassa ottelukunnossaan oikeastaan koskaan vetämään NHL:ssä ja jatkuvat vammat sekä erityisesti ongelmat selän kanssa pitivät huolen tästä. WHA:ssa taas loistossaan lasiensa takana tai ilman lasejaan ja toki kaverin prime on pitkälti myyttisen kiekkotaruston sekä aina sopivasti värittyneiden aikalaiskertomusten varassa, mutta WHA:n historian kiistattomasta TOP-3 tasosta liigan olemasssaolon kuninkuuteen lienee todenmukainen pelivaraa sekä varauloskäyntejä jättävä linjaus.
Moniosainen näytelmä Fotiun kanssa bench clearing brawlin aikana Minnesota Fighting Saintsin sekä Fotiun New England Whalers välillä 1974-1975 nousee yhdeksi suuurimmaksi yksittäiseksi sodaksi pelin historiassa. Fightin Saintsin organisaatiossa koutsina sekä GM:n ruudussa vaikuttanut Sonmor ehdottomasti suurin Carlsonin puolestapuhuja aina nykypäivään ja Don Cherryn vastaava tuettava kovuusmarkkinoilla tunnetusti John Wensink, mutta molemmat varmasti yhtä oikeassa oman hevosensa suhteen ja Sonmorin mielestä Carlsonin ohi kartalla painaa vain John Ferguson.
Carlson missasi selkäleikkauksen jälkeen koko rupeaman 1979-1980 ja prime ottelijana oli takana, mutta heitti kyllä ajoittain tämänkin jälkeen hyviä esityksiä tanssilattialla maineestaan kiinnipitäen ja toki raskaampiakin kohtaamisia kuten vaikka tapaaminen Paul Mulveyn kanssa. Veti molemmilla käsillä ja terävimmillään otteissa isossa liigassakin tuollaista verenhimoista tappamista, jota hyvin aistittavissa puolin jos toisin tulisessa sodassa kovan Glen Cochranen kanssa eräänä kuumana iltana ja tämä taas Cochranen sykähdyttävää primeaikaa kartalla. Playoffeissa 1981-1982 sesongin päätteeksi Sonmor julkisesti heitti hämmennyksenä sarjan alla lähettävänsä Carlsonin hoitamaan Chicagon Denis Savardin sarjasta ulos ja tunteet kuumenivatkin sitten ehkä pahiten katsomossa sarjan kolmannessa sodassa, mutta Carlsonilta todella hyvä veto Chicagon Dave Hutchisonia vastaan avausmatsissa ja homma kyllä puhutteli kauttaaltaan aika eri tavalla tuolloin kuin nykyisin.
Matkan varrella toinen operaatio selkään ja Bluesin paidassa tavallinen kuolevainen rivitappelija tasoltaan siihen rakoon, mutta esim. vanhan joukkuekaverin Paul Holmgrenin kanssa laadukas lähtö muistoksi jälkipolville. Lopulta jo pieni irtiotto raskaasta ammattilaiskiekosta kiertue-elämineen, mutta kehät houkuttelivat taistelijaa ja vielä vetämään muutamat pelit tutussa Minnesota North Starsin paidassa 1986-1987. Tuohon muistojen verestämiseen mahtui myös alan piireissä aina puhuttanut kohtaaminen Detroitin kanssa ja hyvin lähellä mielenkiintoinen lähtö suuruuteensa nousevan Probertin kanssa tilanteesta, josta vihreää valoa hehkunut "Big Bopper" boksiin ja Probert penkille.

Taas taustalla päähahmona Glen Sonmor ja toivottavasti on tullut miehen kädenjälki sekä panos pelin historiaan vähän tutummaksi edes jollekin kauttani.

 

[HardCore Hooligan]

Gensin Jarram avasi viimein kautensa ja ehkä voinemme toistaiseksi taas hyvällä omallatunnolla puhua "Tough Guy" Jarramista, mutta kolmen kaapin illat muille ja kamoja jäähän. Vastassa tässä lähdössä Wolvesin Marco Maggio ja Wolvesilta myös aktiivisesti OPJHL:stä tulonsa jälkeen kehässä esiintynyt Stevan Manojlovic poimi myös merkinnän tähän iltaan. Sudbury avannut joukkuetasolla hyvällä ilmeellä ja vaikka tuollainen selkeä iso kala puuttuu riveistä.
Spitsin Greenop oli linjassa ja mukana lähtölistalla, mutta osumatarkkuuteni tuntuu olevan pahasti kadoksissa ja puolustukseksi Rangersilta viimeksi mainostettu Mike Mascioli sivussa.
Petesin Kenzie Sheppard taas poimi liigalta perusmukavan 5-matsia lepotauon kyynerpääajostaan Bramptonia vastaan ja ei muuta kuin uutta tulemaan paluun jälkeen.

Lännessä 1990-syntynyt Portlandin Tayler Jordan oli taas mukana ja heti taskuun lähtö Tri-Cityn 1989-syntyneen potentiaalia tappeluosastolla omaavan Mitch McColmin kanssa. Giantsin 1989-syntynyt uusi naama Justin Palazzo poimi ensimmäisen merkinnän uudessa paidassa ja parin lähdön illassa hänellä vastassa Moose Jawn yli-ikäinen Terrance Delaronde.
Isot nimet Klotz sekä vahvasti esiintynyt Seattlen yli-ikäinen Olson eivät keskiympyrään eksyneet, mutta korvikkeeksi tätä kokemusta metsästäneille bongareille pari lähtöä ja Bladesin tulokas Kevin Phil avasi tilinsä tässä liigassa runkosarjaan.

Kohden lauantai-illan sankaritekoja ja väriä pitää olla.

 

[HardCore Hooligan]

Andy Self on palannut O:n kuvioihin ja yli-ikäisenä kiintiöpaikalle Bellevillen paitaan. Potentiaalinen TOP-10 tason ottelija kokemuksellaan tähän kauteen ja viime kaudella loistava lähtö yhdessä Fletcherin kanssa alan taiteen sääntöjen mukaisesti tuollaisena vetona, joka muistettaneen 10-vuoden kuluttuakin ja kaiken kaikkiaan hyvä lisä "Selfer" pelattavaksi listoille.
Niagaran Fletcher kaivoi taas lähdön ja vastassa Plymouthin Sladok. Yovanic ei kokoonpanossa ja todetusti ilman lähtölistapaikkaa on vaikea merkintää poimia, mutta ei edelleenkään toki mahdotonta ja pelimies voi luottaa kiistattomaan kiekkototuuteen, että kaikki on jo mainutuissa EHL/ACHL-karkeleoissa hyväksytetytty ikuisiksi ajoiksi osaksi peliä.
Lauantai-illan kunniaksi pari mielenkiintoista lähtöä Mississaugan sekä Saginawin väännössä ja kyseiseen matsiin aina mainitsemisen arvoisesti merkintä 1990-syntyneelle Zak Rinaldolle ja vastakkaisesta kulmasta tuleen Spiritin Kain Allicock. Kingstonin James Marsdenin yli Rinaldo käveli aikaisemmin oikeallaan ja todetusti loistavasti härskiotteinen kaveri, jolla värikkyyspotentiaalia on reippaasti vahvuutena juuri tähän lajiin ja näille jätkille juuri nämä lauantai-iltojen matsit on tehty liigassa kuin liigassa Mikki-Hiirien putoillessa kyydistä. Myös 1989-syntynyt Neuber otti merkinnän samanikäisen Jason McDonoughin kanssa tähän iltaan ja Neuber tappelee todella hyvää rupeamaa kasaan 2007-2008.

Lännessä Rocketsin McEwan kaivoi itsensä maanpinnalle hiljaisuuden jälkeen ja otti lähdön TOP-10 tasolla ottelevan Moose Jawn Ryley Granthamin kanssa yhdessä lauantai-illan mielenkiintoisimmassa parissa lännessä. Terävimmän kärkipään iskijöistä Seattlen Olson oli taas tulessa ja vastassa kahden lähdön urakassa Spokanen Ryan Letts sekä Justin Falk, joten aktiivinen ilme ja lievää etua tarjoaisin vedosta McLarenin kanssa jokin aikaa sitten melko harmaassa isojen nimien tasonmittauksessa.
Bladesin lupaava Philp, joka tärkeä palanen lännen tulevaisuutta varmasti ja kenties mahdollinen iso kala aikanaan. Seattlen Steve Chaffinia vastaan mainitussa vedossa hyvännäköistä tappelemista tältä tappeluosaston tulokkaalta ja myös 1991-syntyneen Chaffinin päänahka mukaan kyseisen illan taistelusta muistoksi palkintokaappiin, mutta rimaa korkeammalle jatkossa ja kovalla asenteella lisää lähtöjä tilille.

 

[HardCore Hooligan]

Kim Clackson tuli nostettua itsestäänselvyytenä esiin lännen yhtenä 1970-luvun huippuunsa hioutuneena sekopäänä ja jotenkin tämäkin kaveri on ammattilaisuransa suhteen aikojen saatossa painunut isossa kuvassa vääryydellä unholaan. WCHL:n muinaisissa kehissä isoa roolia bench clearing brawlien kirkkaana päätähtenä ja koko paketin kattavaa sekoilua kulminoituen erityisesti pahamaineisen Victoria Cougarsin aikaan yhden valmennusosaston legendan Patty Ginnelin alaisuudessa.
Aikaisemminkin toki ansaitusti esillä ollut Pat Ginnell myös omanlaisensa merkkipaalu kiekkohistoriassa junnupuolella lännessä ja 1980-1981 heilui itse mukana tapahtumissa bench clearing brawlin aikana Medicine Hatin koutsina ottaen lopulta yhteen illan linjatuomarin kanssa, joten mukavat 36-peliä kiitokseksi tästä kiekkohistoriaan jääneestä illasta ja Clackson varmasti Ginnelille yksi niitä värikkäimpiä shakkinappuloita uran varrella.
Tämäkin aikansa soturi piirsi laadukkaan jäljen WHA:n sekä NHL:n historiaan, mutta ei niinkään suoranaisesti suurena yksi yhtä vastaan ottelijana (vahva asema kartalla kuitenkin erityisesti 1977-1978 ja 1978-1979 Jetsin kausilta ja merkittävänä yksityiskohtana muutamaan otteeseen ei Jetsin kokoonpanossa Sonmorin Birmingham Bullsin luodessa goonikulttuurin virstanpylväitä ) vaan enemmänkin villinä kivikovana taistelijana kuumien kiekkoiltojen huumassa.
Tietysti tanssilattiallakin omat päänahkansa poimi ja erityisesti WHA:n puolella ottanee epäilyksettä oman paikansa liigan all-time top ten listoilla. Isosta liigasta oman ensimmäisenä tutustumisena putoaminen Al Secordin vasuriin ja tunnetussa tarinassa tästä lähdöstä Clackson odotti Secordin vetävän oikealla. Clackson itse myös vasuri ja jutteli kyllä muutamaan otteeseen varsin mukavasti tällä kädellään. Erityisesti tämän aikakauden (1975-1985) tappelut itselleni niitä, joissa lähes jokaisella yksittäisellä vedolla jotain itseisarvoa ja tuollaista nostalgista nostetta takanaan.
NHL:ssä kuitenkin pari todella suurta iltaa pääosassa ja muistetuimpana asiointi Gretzkyn kanssa, joka aikauden henkeen johti penkkien tyhjentymiseen ja Clacksonin moniosaiseen näytelmään Semenkon kanssa. Myyttinen taistelu Fotiun sekä Carlsonin linjaan bench clearing brawlin sykkeessä ja isot pelaajat nousevat esiin isoissa tapahtumissa.
Kovan ilmeen sotaan myös 1979-1980 Bruinsin kanssa, johon kytkettävissä paljon nostetta taustalle ja kiistatta häikäilemätön Clackson oli jumper, cheap sekä dirty aina tilanteen mukaan. Pelaajatyyppinä loistava esimerkki gooniaikakauden tuotoksesta kartalle, joka aurasi tietä oikeaoppisen härskeillä sekä keinoja kaihtamattomilla otteillaan poliiseille pyöreästi 70-luvulta 80-luvulle siiryttäessä ja jätti näin kädenjälkensä tähän jatkumoon pelin historiassa.

Kiekkoviisautena itse "Big Bopper" sanoi kovinta Carlsonia tiedusteltaessa, että Jeff on kovin ja samaa mieltä asiasta kysyttäessä oli myös samoissa laatikoissa tahkonnut Clackson. Puhtaana WHA myyttinä taas pölyttyneistä arkistoista ja verentahrimista värittyneistä kiekkotarustoista, kun Jetsin Clackson otti legendaarisen Bob Gassoffin päänahan tämän iskettyä keihäällä Bobby Hullia WHA vs. NHL exhibition matsissa ennen Gassoffin valitettavaa poistumista näyttämöiltä tai myös Winnibegissa tapahtunut Bilodeaun tuhoaminen pitkien standing ovationien arvoisesti viitatussa Bulls sodassa.

 

[HardCore Hooligan]

Viikko taas paketissa ja O:ssa Bramptonin 1988-syntynyt Musselman teki loistavan paluun kuvioihin ja kruunuksi nyt kaksi lähtöä Spitsin kovan Greenopin kanssa. Ensimmäisessä vedossa oikeaoppisesti suoraan aloituksesta, homma käyntiin keskiympyrässä ja tältä osin puhtaat paperit sotureille, mutta pipot päässä ja samoin myös illan toisessa keskinäisessä. Viikolla Soryalin kanssa toki pipot pois ja kauttaaltaan pelimiehen paluu maisemiin Gensin pudotuksen jälkeen.
Wolves oli kehässä ja pari lähdön ilta joukkueelle Guelphin kanssa, joten hyvällä ilmeellä joukkuetasolla pusketaan kautta eteenpäin. Aktiivisesti esiintynyt Wolvesin 1989-syntynyt Marco Maggio taas pyörähtelemässä tanssilattialla, joten keräilykansioon Anthony Nigron nimi ja kauden mittaan saattaa uhkailla kovaa 20-merkintää.
Mississaugan Rinaldo myös lähdössä mukana viikon päätteeksi ja vastakkaisesta kulmasta tuleen Sarnian 1988-syntynyt Brett Oliphant, joten arpaonni kohdallaan ja hyvännäköinen tulinen veto jätkiltä tähän rakoon.
Helmenä kuitenkin Matt Correnten aina kiekkopiireissä ansaittua kunnioitusta herättävä match penalty ja syynä isku ulkopuolisena Saginawin Adam Comrieen tuomarin pidellessä tätä otteesaan ja Comrielle myös perusmukava Checking to the Head major sekä game tilanteesta. Totutusti Niagaran Foreman ui heti mukaan postinkantajana ja Correnteen voi todetusti omalla osastollaan myös luottaa härskiotteisena kaverina, mutta voi myös heittää erään aina asiassa kuin asiassa suut hiljentävän peruspuolustuksen ilmoille: Brophy teki sen jo 1960-luvulla ja Fistric 1970-luvulla!

Lännessä Portlandin Scott Gabriel jatkaa hyvää kauttaa ja taas nimi esiin lähdöllä Spokanen 1989-syntyneen Cody Espositon kanssa. Tulokas Aaron McGill painoi myös lähdön Michael Reddingtonin kanssa tähän peliin ja takana juuri virtaa tuonut pari matsin lepo ajosta Saskatoonia vastaan.
Seattlen Olson ei tällä kertaa merkintää itselleen kaivanut ja juuri Spokane väännön pari kohtaamista jäivät aika mitäänsanomattomiksi, mutta ei toisaalta mitään asetelmia horjuttavaa myöskään.

 

[HardCore Hooligan]

Viikon pelivihjeet kuuluvat maanantaihin kuin lähdöt jääkiekkoon. Länteen iso lähtö tilaukseen perjantaiksi ja tulessa silloin Portland sekä Medicine Hat, joten kupongille terävimmän kärkipään McLaren ja Bendfeld. Kiistattomasti liigan TOP-5 materiaaliin kuuluva Tigersin Bendfeld jatkaa tästä näyttöjen antamista sunnuntaina ja vastakkaisesta kulmasta keskiympyrään Bladesin Klotz.
O:n puolella sunnuntaina vuorossa jo mainostettu tasonmittaus Fletcherin sekä Soryalin välillä, jota lähtöbongareiden mielenkiinto suuntautunee tähän peliin ja kiikarit valmiiksi kuntoon. Vedossa Musselmanin kanssa Soryal näytti polvivammansa jälkeen olevan hyvässä ottelukunnossa ja iskut lähtivät terävästi sekä käsi vaihtui totutun mallikkaasti. Fletcher lämmittelee tähän isoon tilaukseen perjantaina hyvää rupeamaa tappelevan Mississauga St. Michaels Majorsin Neuberin kanssa ja hyvin tasainen puristus jätkiltä viimeksi todella korkeatasoisessa lähdössä. Ison tanssin takana huomioarvon suhteen pyörähtelevät myös Rinaldo sekä Niagaran Chris DeSousa, joten laadukas paketti luvassa ja valitettavasti ennustukseni menneen pahasti metsään.

Junnupuolelta juuri osuva viittaus tuo, että Fistric teki sen jo 70-luvulla ja kaiken maailman kohut mitättömyyksistä tai äärimmäisen poikkeuksellisesta käytöksestä sikseen. Kattavampana kuitenkin mielestäni isossa kuvassa, että Brophy loi raameja kiekolle aikanaan ja sitten Steve Durbano patentoi asioita sekä puhuttelevia tempauksia nimiinsä 70-luvulla.

Myytinmurtaja osiossa taas mitään Durbanon maineesta pois viemättä voisi pureutua päänavaajana viitattuun Jetsin sekä Bullsin taisteluun WHA:ssa kaudella 1977-1978. Hullin peruukki (hiuslisäke) lähti taruston mukaan katsomoon ja kypärä ilmestyi päähän monesta lähteestä varmistetusti monen paikallaolijan muistiin piirtyen, mutta Durbano on kantanut tästä kiekkomyytistä itseoikeudella kunniaa vuosikausia ja monet kiekkokirjoittajat läpi maailman tukevat kyseistä tarinaa kiistattomana kiekkototuutena nykypäivänäkin. Tämä hämmentänyt HCH:ta jo pitkään, koska olen omaksunut toisenlaisen totuuden asiasta ja toki puolestani Durbano yhtä hyvin saa edelleenkin olla se joka Hullin peruukin katsomoon heitti.
Dave "Killer" Hanson on kuitenkin itse sanonut olleensa se valittu, joka Hullin peruukin katsomoon viskasi ( tai ainakin repi päästä pois tappelun yhteydessä lopun ollessa sopivaa kiekkomaustetta tarinaan) ja samoin asian muistavat illan päätuomari Bill Friday sekä Bullsin valmentaja Glen Sonmor. Hansonin mukaan tämä tapahtui ehdottomasti playoff-matsissa (14.4.1978) ja juuri Winnibegissa asia muistettiin Hansonin myöhemmin siellä pelaajana vieraillessa mukavan lämpimällä vastaanotolla.

Tältä osin totuus päivänvalossa ja kunnia siirretty "Killer" Hansonille, jonka Sonmor otti vielä myöhemmin NHL:n North Starsiin sotilaakseen 1979-1980.

Vahvana elää kuitenkin aikalaiskertomuksissa käsitys, että kyseessä oli runkosarjanmatsi ja nimenomaan puhuttaessa siitä missä Hull veti lopulta kypärä päässään. Hämmenystä lisätäkseni myös esim. Minnesota Fighting Saintsin riveissä WHA:ssa painanut väriläiskä Gord Gallant on ominut kuuluisan tapahtuman omiin nimiinsa ja saattaa tosin viitata aivan erilliseen tapahtumaan kuin mainittu "Killer" Hansonin tunnustama muutaman nimetyn todistajan vahvistama merkkipaalu kiekkohistoriassa, jossa siis Hullin peruukki olisi myös ollut isossa roolissa Gallantin panoksesta ja tämän version pohjalta kyseinen peruukki näytteli pääroolia WHA:n kuumissa illoissa ainakin kahdesti (ellei peräti kolmesti).

Tämä tutkimuslinja kuitenkin eksyttää totuudenmetsästäjää pahasti ja jääköön tältä osin epäolennaisena omaan arvoonsa.

Durbanon myyttiin liittyen taas monet tuntuvat sijoittavan sen bench clearing brawlin sisältäneeseen iltaan 12.3.1978 ja silloin Durbano jyräsi aitiosta kentällä tapahtumissa mukana pyörineen Hullin, joten penkit tyhjäksi tällä vauhdikkaalla rykäisyllä ja Durbano taas kerran isossa roolissa taipaleellaan.
Varmistamattomaksi kysymysmerkiksi viime kädessä jäänee kävikö Hullin peruukki koskaan katsomossa tai pistikö joku väitetysti sitä jäässä luistimillaan tyylikkäästi uuteen uskoon ja eräs esitetty vaihtoehtoinen juonikulku vie tapahtumia siihen suuntaan, että juuri Durbano ampui sen mailallaan tyhjään maaliin kyseisen bench clearing brawlin huipennukseksi ja itse asiassa tämä kuulostaisi kiekkomakuuni nerokkaalta vaihtoehdolta. Omana äkillisenä suonenvetona taas Durbano vippasi sen tapahtumien lomassa keihäällään aitioon Bullsin kakkosena olleelle rautaliigojen legendalle Brophylle ja tämä söi sen illan brawlia samalla katsellen.
"Glen's Goons" otti kyllä Hullin Jetsin kanssa bench clearing tapahtuman myös 27.11.1977 tuona 1977-1978 kautena, joten tapahtumarikkaana aikana voivat tapahtumat olla ajan saattossa sekoittuneet sopivasti toisiinsa.

Näistä sodista juuri Jetsin Clackson sivussa ja läsnäolollaan olisi saattanut muuttaa iltojen juonikuvioita merkittävästi. Toivottavasti ei ollut ihan itsestäänselvyyttä kaikille tämä tarinointi ja toisaalta ehdottomasti tuomittavaa kaikki sellainen panostus pelin historiassa, joka on edistänyt kypärien yleistymistä ja hyväksyntää.

 

[HardCore Hooligan]

OPJHL:ssä Soso painaa edelleen kärjessä ja tilillä 115-minuuttia uskottavuutta, mutta muutama mielenkiintoinen lähtö on aikakirjoihin tallennetttu. Georgetownin O:n sekä Q:n kehistä tuttu yli-ikäinen Paul Yovanic otti lähdön Burlingtonin 1989-syntyneen Michael Folkesin kanssa, joka Folkesille kauden kolmas veto runkosarjaan ja ihan perusmukava tahti näihin kaukaloihin.
St. Michaelsin viime kauteen 254-minuuttia taistelut yli-ikäinen Rory Smith palasi kartalle ja taskuun merkintä Pickering Panthersin OHL:stä tutun Kevin Hudesin kanssa, joten putki tästä päälle ja noste takana lähtöjä vain tulee ja tulee. 1989-syntynyt Hudes teki yllättävän vahvan sisääntulon Jr.A:n kehiin ja lähdöt kahdessa ensimmäisessä Buzzersia vastaan. Hyväntason ottelija Smith taas puolestaan todetusti junior league fighterin mallityyppi ja vetää hyvin molemmilla käsillään, joten eiköhän sieltä myös muutama ison panoksen tanssi kauden edetessä kaiveta liigan kuninkuudesta 2007-2008.
Gensin paidassa taas O:n matseja kirjauttanut Murray Free on ollut mukavasti esillä ja Markhamin 1988-syntynyt kaveri esiintyi 10-game misconductin hässäkässä Vaughan Vipersia vastaan 26.10. Tästä seuraavana panoksena näyttämöllä lähtö uusinnassa Vaughanin yli-ikäisen Frank Ritaccan kanssa, joten ollut hyvällä asenteella tapahtumissa mukana.

Prince Albertissa WHL:ssä rupeaman avannut ja nyt MJHL:n Winnipeg South Bluesia edustava 1989-syntynyt Cody Vann tekee myös pelimiehen sisääntuloa Manitobaan. "Vanner" on vetänyt maisemissa nyt kolme matsia ja ottanut vakuuttavat kolme lähtöä, joten todetusti putkessa lähtöjä vain kasaantuu tilille ja apina selässä lähdöt uivat kauaksi poimijasta. Toivottavasti palailee vielä major junior kehiin ja todella potentiaalinen junnukehien ottelija kyseessä.
MJHL:n kärjessä taas painaa Beausejourin James Beebe-Brand 147-minuutilla 18-matsissa ja haastava tahti herättää kyllä luottamusta.

Lännessä Rocketsin Luke Schenn on saanut kahden matsin pikkupalkinnon ajostaan Kamploosia vastaan ja tahti olisi muodostumassa tuollaiseksi ei kuukautta ilman kieltoa, joten parannettavaa ilmeessä vielä tältä osin on ja lopullisena unelmana tuo korkein mahdollinen taso ei vaihtoa ilman kieltoa.

 

[HardCore Hooligan]

OPJHL:n tilanteesta vielä Paul Yovanic on mukava nähdä lähtöjen poiminnassa ja samat sanat Kevin Hudesin kohdalla, jonka ilme tässä mielessä otti O:ssa aika alamäen Plymouthin Leo Jennerin tuhottua hänet suoraan aloituksesta kahdella isolla oikealla viime rupeaman alkupuolella.
OPJHL:n ohjelma ei suosi lähtöjenpoimijoita tai niiden bongaajia sillä samat porukat tahkoavat toisiaan vastaan, joten esim. St. Michaelsin Rory Smith ei runkosarjaan pääse mittailemaan Newmarketin Soson tai mainitun Georgetownin Yovanicin päivän ottelukuntoa.
1989-syntynyt Whalersin Jenner taas on haudannut itsensä maan alle ja painaa kautta eteenpäin lähdöittä apina niskassaan, mutta todella kova potentiaali jätkällä hallussa ottelijana ja varustettu mielestäni isojen lähtöjen oikealla tämä unohduksiin painunut kaveri.

Lännessä yli-ikäiset Rocketsin McEwan sekä Kamloopsin Gauthier siirsivät lähtöään vain eteenpäin ja ottivat sen nyt, joten hyvä pari listalla arvottu vastakkain ja todella arvokas livebongauskokemus. Regina Pats ja Swift Current Broncos taas heittivat tarjolle kuuman matsin ja Patsin 1991-syntynyt tulokas Garrett Mitchell taas mukana kolmanteen erään sijoitetussa hssäkässä ja hyvää sisääntuloa kyllä tekee maisemiin.Vielä viime kaudella Prince Albertissa vetänyt Patsin Josh Elder myös majorin sekä gamen arvoisesti tilanteessa mukana ja paljon Raiders on kovantason ottelijoita eteenpäin listoiltaan lähettänyt.

OHL:n viikon kohokohdista unohtui ehkä tärkein, että 4.11 Londonin Shine saa palata tuleen mahtipontisen 20-pelin tuomionsa jälkeen ja paljon "Shiner" on ilmaisesta uskottavuudesta keihään heiluttelijana velkaa liigalle napattuaan 20-matsia kakkosen arvoisesta peruskoputtelusta. Antanee kuitenkin bongareille bongattavaa totutulla ilmeellään ja ehkä liigallekin jotakin takaisin korvatakseen nuo helpolla syliin pudonneet 20-peliä, mutta Guelphin lähtölistalta ehkä 1989-syntynyt Matt Kennedy tai samanikäinen vaisuhkosti avannut ykköskortti Leigh Salters tarjolle iltaan ja ei helpoin peli lähtöjen metsästämiselle. Knightsin Cody Smith myös edelleen sivussa ja isoja palasia pois O:n palapelistä kauden alkutaipaleelta.
Henkilökohtainen palvottu kiekkosankarini Bobby Schmautz kutsui keihästään mainitusti nimellä "the great equalizer" ja aika harva kaveri on häijymmällä peli-ilmeellä pelannut ison liigan kehissä. Tämän sai tuntea esim. pikaisena poimintana John Van Boxmeer aikanaan mailan jutellessa vaikkapa Larry "the Rock" Zeidelin mailatyöskentelyä kunnioittaen, mutta Schmautzin vanhankoulun naputtelulla olisi Shinen tuomioon suhteutettuna tullut mainitusti kieltoa kunniakkaasti joka vaihdossa ja pisteet toki kartalla siitäkin, että oli kiistatta Cherryn miehiä ja Fred Creightonin tultua sisään Schmautz lähtikin sitten toisiin maisemiin.

Perinteisen Ontarion kiekkokeitaan Jr.B:n Golden Horseshoen kärjessä painaa Thorold Blackhawksin 1988-syntynyt Drew McAvoy 90-minuutilla 16-pelissä, mutta jäi ulkopuoliseksi Blackhawksin kuumasta kolmannesta erästä Niagara Falls Canucksin kanssa muutama kierros sitten ja kirjoihin 198-minuuttia yhteen erään. Tarjonnassa myös maalivahtien lähtö, joten varmasti hyvää viihdettä ja menneisyyden kunniakkaat haamut heräilivät hetkeksi henkiin.

 

[HardCore Hooligan]

Keppihevoseni tuella ketjun ulkopuolelle ja kotoisiin teemoihin. Bobby Schmautz varmasti ison liigan kuuluisin "Dr. Hook" ja ansaitusti omi vahvuuksillaan itselleen tuon arvokkaan lempinimen kiekkokartalla osaa jälkipolvista varmasti todenmukaisuudellaan hämmentäen. Toki oli edeltäjiä ja merkittäviä tienraivaajia (toki vakavia kilpailijoita myös aikalaisissa) NHL:ssä oli, mutta kyllä "Dr. Hook" yhditetään nimenomaan Schmautziin taidetta ymmärtävissä piireissä ja häneen ketju oikeaoppisimmillaan mielestäni päättyy vaikka esim. kiistaton mailataituri Wayne Cashman lopetteli vasta 1982-1983 kauteen.
Vanhoista myyttisistä "iron league"-sarjoista EHL (1953-1973) ja WHL (1952-1974) löytyy paljon alan osaamista ja täällä ehkä alan taide kukki kauneimmassa loistossaan, joissa mailapelaaminen kiinteä osa kulttuuria ja sankaritarinoita syntyi runsaasti. Edesmenneen WHL:n Portland Buckaroosin paidassa Connie "Mad Dog" Madiganin pelille raameja luoneiden suurtekojen vanavedessä veti Bobbyn vanhempi veli Cliff Schmautz. Tämä Schmautz myös tunnettu mailataituri myös tavoittelemassani mielessä ja myyttisessä kiekkotarustossa useampi stick-fight tilillä Buckaroosin aikana, joten veressä oli ja nuorempi veli kuitenkin teki itsestään keihäällään kuuluisamman.
Bobby aloitteli ammattilaisuraansa myös WHL:n Los Angeles Blades riveissä ja samaan aikaan siellä johtotähtenä yksi suurista Howie Young, joka kaivamassa itseään pinnalle monessa mielessä ja todellinen "Hockey God" kyseessä ammattilaiskiekkoa symboloiden . "Dr Hook" Schmautz haisteltuaan rautaliigojen parhaimmillaan brutaalia kiekkoilmettä isoon liigaan päätyen lopulta Don Cherryn yhdeksi lemmikiksi ja tietysti jo viime rupeaman rähinäketjussa tuli kaverin uraa pengottua, mutta Tim "Dr. Hook" McCracken roolin vetäneen Paul D'Amaton mukaan hahmossa 1/3 osa Schmautzia ja sanoisin värittäen sen olevan itse asiassa aika yksi yhteen.

1970-luvulla kukkineen "Goonismin" näen kantaneen pidemmällä kiekkokartalla suurissa valoissa ja Link Gaetz kiistatta kovana yksi yhtä vastaan ottelija, mutta myös goonitermin kannalta ennen kaikkea häikäilemättömänä, arvaamattomana, likaisena goonikultturin viimeisenä sanansaattaja vei sen ison liigan ympyröissä mittareillani hautaan 1991-1992. Gaetzkin tosin hatarasti näkemykseni mukaan vailla tuota olennaista sidonnaisuutta aikaan ja alkuperäiseen kulttuuriin.
Eri ajanjaksojen muutosta tosin kuvaa hyvin Schmautzin kommentti Orrin sekä Gretzkyn eroista pelaajina: "one was protected, the other was targeted, that's all you need to know". Nämä mallit kuitenkin sitä linjaa molemmat, joten minä kiekkoni nautin tähän aikaan sitoutuneena kiekkokäsitykseni suhteen ja oikeaoppisimmillaan kehityskulkua mukaillen ensin targeted sekä sitten protected.

 

[HardCore Hooligan]

Ennakkoon osallistuvilta nimiltään tasokas McEwan vastaan Gauthier veto jäi lyhyeksi, mutta kaikenlaisia lähtöjä vastaan tulee ja seuraavalla kerralla parempi tuuri. Lännen uutisrintamasta taas Bladesin Kevin Philp painoi maalin Kootenayn verkkoon ja uskottavuuden puolesta kaverin onneksi lähtö ennen ensimmäistä major junior kaappia tilille. Lännessä alkurupeaman aktiivisimmin on painanut yllätys yllätys Giantsin Hunt ja koossa 7-merkintää tähän sesonkiin.

Niagaran Match Penaltyn postin Adam Comrien laatikkoon pistämisestä napannut Matt Corrente on toistaiseksi sivussa, mutta jättipotilta lupaavasti haisee ja yli 20-matsin niin joku työni jatkaja hehkuttaa sitä kyynel silmäkulmassa 10-vuoden kuluttua.
Parin matsin pikkupalkintoja ovat O:ssa napanneet Guelphin Taylor Beck, Saginawin Kain Allicock sekä Mississaugan Cameron Gaunce. 1990-syntyneet tulokkaat Allicock ja Gaunce ottivat lähdön 27.10 pikku nujakassa, joka otti kipinänsä Spiritin T.J. Brodien kolattua maalivahdin ja Allicock rakentaa tässä vaiheessa kyllä hyvää tulokaskorttia. Kaveri pudotti oikeallaan Q:n kehistä tulleen Petesin yli-ikäisen Kenzie Sheppard keskiympyrässä ja todella iso päänahka oikeaoppisesti suoraan aloituksesta otetusta buckets off lähdössä.

Ontariossa Georgian Bay Jr.C kärjessä painaa Penetang Kingsin 1988-syntynyt 78-minuutilla 13-matsissa ja viimeksi lähtö 25.10 Schombergin 1989-syntyneen Evan Brownin kanssa. Myös Jr.C:n Great Lakesin kärjessä taas vedetaan porukkaa kovalla vauhdilla ja Wheatley Sharksin John Montague on taistellut 113-minuuttia 10-matsissa, joten varmasti keskittynyt askissa olennaiseen ja asenne ollut kehässä kunnossa.
Portaikossa alaspäin mentäessä Ontarion Jr.D:n SOJHL nälkäisin minuuttienpoimija on ollut Hagersvillen 1988-syntynyt Braden Williams 68-minuutilla 11-matsissa ja viimeksi 27.10 lähtö Tavistockin 1989-syntyneen Josh O`Learyn kanssa, joten taitaa jätkiä hämmentää huomatessaan mahdollisesti saaneensa nimensä esiin ja aika kaukana nämä SOJHL:n kehät OHL:stä.

Kiekkomyyteistä tuli mieleen erästä nauhaa tuossa tutkaillessa aina aika ajoin esiin nouseva hävisikö Bill Stewart koskaan tappelua isossa liigassa ja aina piireissä uskottavuutta tuova nosto tämä pähkinä kiekkotappeluista puhuttaessa. Toisaalta tilanteessa kuin tilanteessa kiusallisen hiljaisuuden vallitessa käyttökelpoinen vaihtoehto keskustelun elvyttämiseksi ja kaiken kaikkiaan hiljainen tarvittaessa kovantason iskijä Stewart aikanaan.
Stewart otti 1970-luvun suuruuden Dan Maloneyn arvokkaan päänahan tunnetusti tulokkaana ja toki Maloneyn terävin prime jo ohi tämän taistelun tapahtuessa, mutta jo tällä näytöllä olisi saanut puolestani laittaa vaikka koko Barrien joukkueen bussin tavaratilaan ja tuo Cotsin mestaruuteen johtanut rupeama 1999-2000 omanlaisensa keitos hämmentävine "Brampton Boys" kuvioineen.

 

[HardCore Hooligan]

OHL:ssä Spitsin Baldwin poimi taas lähdön Sarnian Brett Oliphantin kanssa ja suoraan aloituksesti oikeaoppisesti matkaan kypärien poiston kautta perinteitä kunnioittaen. "Some you win, Some you lose" ajattelu osui nyt Baldwiniin ja iso kala Niagaran Fletcher koki saman arjen karun realismin Whalers matsissa Sladokin kanssa. Plymouth ja Niagara eivät enää runkosarjaan kohtaa ja olisi saattanut olla aika reippaasti sähköä jätkien välillä tässä näytelmässä. Tuleepa tämän johdosta sopivasti nälkäinen sekä pahasti ärsytetty Fletcher kehään viikonlopun matseissa ja tänään vastassa Mississauga (Neuber) sekä sunnuntaina Petes (Soryal).
Ehdottomasti mainitsemisarvoisena myös Petesin 1991-syntyneen Zack Kassianin panos tämän ottaessa korttiinsa yli-ikäisen Londonin Koverkon nimen. Kassian suoraan aloituksesta lähteneessä buckets off vedossa tuhosi Barrien samanikäisen Kyle Clifford vasurillaan aikaisemmin ja pitää seurata kehitystä suurennuslasilla.

Stewartin esiin nostamisella mentiin jo vähän arvokkaan tavaran arkulle mielestäni ja kansan sivistystyön palkintoa odotellessa pengotaan sitä vähän tarkemmin.

"Don't you ever say anything bad about Don Cherry" heitti taruston mukaan kypärätön rivisotilas "Motor City Smitty" ja pakko rikkoa vähän yhtä harvaa läpi aikakausien pätevää koodia. Nuorena näin vedon kivikovan Larry Playfairin sekä Leafsin tulokkaan Paul Higginsin välillä ja Cherry ( toki Playfairin asemaan suhteutettuna osittain oikeutetusti) teki Higginsistä lähes puhtaan vastaantulijan tasoltaan lähdön kuluessa ja nostatti kovin Playfairin vaarallisuutta. Higgings näin jäi itselleni vääryydellä pimentoon vuosikausiksi ja vasta myöhemmin avartui tuo kaverin maine yhtenä OHL:n tuotanon suurimmista helmistä.
Tälläkin taistelijalla tosin nuo yksi yhtä vastaan lähdöt hautautuvat väkisin taustalle ja Higgins nousee kyllä kunniakkaasti esiin kovatasoisessa NHL:n all-time top ten sekopäisimmät koskaan liigassa kattauksessa hyvällä sijoituksella. Isoa roolia brawlien käynnistäjänä ja pääosanesittäjänä 25-matsin taipaleella isossa liigassa ja maineeltaan täydellinen "loose cannon" myös omien keskuudessa. Ainakin nuoruudessaan ongelmiin johdattaen piti valot sammuksissa myös poistuessaan halleista ja arvostettava mainittu 25-matsin värikäs sankaritarina isossa liigassa käteen, joten toivottavasti peli pysyy ikuisesti lämpimänä kotipaikkana näille tämän linjan kavereilla ja kaverilla uskomattoman kova pelikielto tahti isossa liigassa pelimäärään nähden.
Mursi mailallaan Darryl Sutterin nenän ilman häivähdystäkään sitä, että joku saisi päähänsä epäillä vahingoksi ja samaan iltaan Bob McGill antoi keihäänsä heilua kohteena Bill Gardner. Vahva ilme Maple Leafsilla iltaan ja tästä hyppy kohden bench clearing brawlia, jonka Higgins pisti käyntiin tyylikkäästi kolaamalla Red Wingsin Stan Weirin ja Colin Campbell välittömästi sisään yli laidan. Eipä kummempaan tässä hässäkässä, mutta tapahtumien kulussa Jimmy Korn ajautui tapansa tai kenties jopa pakkomielteensä mukaisesti Wingsin vaihtoaitioon ja otti siellä yhteen Dwight Fosterin kanssa.
Itse asiassa peli ei kovin lämmin koti ollut lopuksi ja Higgins katosi kuvasta turhan pikaisesti, mutta ainoassa playoff-matsissaan sai kiistatonta lämpöä osakseen ja parhaat palkitaan näin. Jimmy Korn neljännestä 1982-1983 ensimmäisen kierroksen matsista North Starsia vastaan sivuun ja Higgins sisään korvaajaksi. Minnesotan Willi Plett oli totuttuun linjaansa terrorisoinut kaukalossa ja ajan henkeen kuuma sarja käynnissä kaikin puolin. Otteillaan nopeasti kulttisuosioon Torontossa ampaissut Higgins askiin ja yleisö pelaajan arvon tunnistaen ylös seisomaan sekä kaiken pelin todellisesta luonteesta kertovat "Higgins, Higgins" huudot kaikuvat hallissa kaverin liukuessa aloitukseen Plettin viereen. Sonmor (vähän siis kritiikkiä tänne suuntaan myös) ottaa kypärättömän Plettin penkille ja homma kuivui tältä osin kokoon, mutta isot pelaajat eivät koskaan unohdu ja kesti runkosarjaan viisi matsia pidempään mitä "Wild" Bill LaForge penkin takana.

Peli on kuitenkin tarjonnut suuria hetkiä, jolloin viihdearvon korkealla pitäneet Korn sekä Higgins ovat olleet samaan rakoon askissa samassa paidassa ja silloin on kyllä katsojia kunnioittaen laatikossa voinut tapahtua aivan mitä tahansa.

 

[HardCore Hooligan]

Kyllä tuo kiekkokello on osaltani pysähtynyt, kun viimeksi tarkistin tuohon 1994-1995 lockoutin tienoille ja eipä ole tullut vedettyä käyntiin ison liigan osalta siitä. Vanhakantaisen ajattelun sekä päivittämätömän näkökulman riivaamana elän raportoimistani lähdöistä, mutta eiköhän tästä pelistä ja sen historiasta jokainen ne omat itseään puhuttelevat aikakautensa ja ilmiönsä löydä.

Terminogisena poimintana kartalta vaikka Dave Schultz vastaan Bobby Schmautz yhteenotot kaudelta 1974-1975 kuulostavat osanottajien puolesta lähes keksityiltä hahmoilta näin nykypäivän valossa ja kauttaaltaan suuresti mairittelee näitä kyseisiä pelaajatyyppejä tai viitattua aikaa pelin historiassa.

Ehkä tuon mainittuun kelloon liittyvän tietoisen haluttomuuden puolesta osin olen ajautunut junnukiekon suurkuluttajaksi piinaavan tappelunälkäni suhteen ja toki ensimmäiset kipinät tuolla 1980 ja 1990-luvun vaihteessa tähänkin kulttuuriin, mutta ehkä tietyiltä osin ilmeeltään ja ilmapiiriltään puhuttelee vahvasti tälläistä pahasti 1970 ja 1980-luvun etiketittömään jääkiekkoon hurahtanutta höyrypäätä.

Tosin pitää jättää nämä aikamatkailut vähemmälle ja keskittyä kovalla asenteella kohdalleni langenneeseen jaloon tehtävään. Kanadan junioriliigat: Viihdetarjonta 2007-2008.

 

[HardCore Hooligan]

Taitaa olla onnenpäivä ja Niagara vastaan Mississauga matsissa pareina lähtölistalta tilatut Fletcher sekä Neuber ja DeSousa sekä Rinaldo. Loistava viiden lähdön ilta tarjolle ja homma käyntiin jo aikaan 0.01, joten aikaa ei tuhlattu turhuuksiin ja illan sähköinen ilme heti selville. Fletcherille tarjotaan taas tappiota tästä isosta lähdöstä, mutta asiaan pitää palata taas savun laskeuduttua ja näin ollessa vaikeita aikoja kaverilla tappelurintamalla.
Fletcher ja Sladok osa 1 muutama kierros sitten oli loistavaa junnukiekko viihdettä ja oppikirja oli todellakin sisäistetty tässä vedossa. Sinisen aloituksesta ja hallissa ei ketään joka ei tietäisi mitä tulee tapahtumaan kiekon pudotessa. Sentterit eivät turhaan yritä kaivaa aloitusta ja kiekko saa muodon vuoksi pudota jäähän jokaisen jo odotellessa vesi kielessä huipennusta. Taistelijoilta rauhallisesti kamat pois ja tyylikäs liukuminen keskiympyrään aivan kuten on kirjoitettu ja tätä kaavaa vastaan pelimiehen ei pidä sotia. Tämänkaltaiset lähdöt ovat niitä joiden vuoksi kannattaa olla lähtöbongari ja ei mitään sattuman varaan viihdearvon suhteen.
Sladok importiksi tämän suhteen sisäistänyt hyvin kulttuurin ja nostanut kieltämättä myös tasoaan hankitun kokemuksen kautta. TOP-10 statusta voi alkaa hyvällä omallatunnolla tarjoamaan kaverille ja tuntuu heittelevän aina muutamia ylimääräisiä mahdollisuuden auetessa, mutta synnitön heittäköön ensimmäisen kiven ja minun kädestäni se ei ainakaan lähde.

Erien sekä Kitchenerin matsissa yli-ikäinen Ronny Rogers sekä Rangersin 1990-syntynyt Mike Mascioli ottivat taas keskinäisen ja hyvin Masciolini pitää itseään pinnalla aidon soturin tavoin. Gensin kanssa juuri kortiin 1988-syntynyt perusosaston kova James DeLory ja isokoinen DeLory poimi siitä mukaansa myös aina vakuuttavan match penaltyn lyötyään kypärällä ensin DeLorya ajellutta Masciolinia, mutta tästä kädestä se kivi ei lähde ja laatuviihteeltä kaikin puolin kuulostaa pelin oikeaan henkeen.

Guelphin 1989-syntynyt Matt Kennedy otti lähdön Didiometen kanssa ja todetusti "Deeds" lähtee mielellään mukaan vaikka ei edellisessä ollut innostunut Spitsin Harry Youngin haasteluun. En tiedä oliko lämmittelyä London matsiin sunnuntaina, mutta listalla ollessaan eiköhän "Shiner" tee oikeaoppisesti läsnäolonsa selville jo alkulämmössä ammattijätkän tavoin.

Lännessä isot kalat McLaren sekä Tigersin Bendfeld eivät reviirisotaa iltaan ottaneet ja tyhjä olo muistoksi käteen paikalle saapuneille bongareille, mutta kohden lauantain sankaritekoja ja kyllä pelin historiasta löytyy mistä ammentaa, jos oma luovuus tai luonne viihdyttäjänä loppuu kesken.

 

[HardCore Hooligan]

London Knights aloitti rupeaman kuudella tappiolla ja korjasi tilanteen sitten seitsemällä voitolla, mutta tärkeää tämä on Londonin saamiseksi Hunterin kiistatoman arvon aitona "brawlerina" tunnustaen playoffeihin ja siitä ehkä jopa Kitchenerin isännöimään 2008 Memorial Cupiin. Knights ei ole ollut ilmeeltään tasollaan ja uskon kuitenkin parempaan huomiseen, kun Shine ensin sisään poimimaan lähtöjä ja aikaanaan riveihin Cody Smith tuomaan leveyttä sekä tukea taustalle.
Alkukartoituksessa lupasin heittää oman mitättömän pankokseni kunnioittaakseni "Shinerin" paluuta ja ymmärtääkseni aika etulinjassa tässä asian suhteen mennään. Astuu esiin, ottaa erän, voittaa tai häviää ja tekee kaiken iltaan sopiva pilke silmäkulmassa. Tässä kaikki tarpeellinen ja hieno pelaaja kyseessä.
28.12 seuraavaksi London vastaan Windsor ja Greenop sekä Baldwin ovat alkulämmössä illasta toiseen ilmoitelleen läsnäolostaan punaviivalla, joten tähän punaviivan roolin ottamiseen, pullisteluun sekä provosointiin erikoistuneen Shinen kanssa hyvää kiekkoteatteri tarjolla ja Cody Smithin ollessa linjassa keskiympyrässä punaviivan tuntumassa venyttelee nivusiaan ainakin neljä soturia.

Rangers siis isäntänä tänä vuonna ja tämän puolesta hyvä asia tuo Mike Masciolin aktiivinen ilme kehässä ja tästä kaverista saataneen tulevaisuuttakin silmälläpitäen innokas lähtöjenpoimija O:n kuvioihin. Gensin James DeLory nappasi 3-matsin huilin tuosta Masciolin lyömisestä tämän omalla pipolla ja onhan näitäkin kartalla nähty.

Mississauga St. Michaels Majorsin Neuber käveli isossa lähdössä oikeallaan Fletcherin yli ja 1989-syntynyt Neuber jatkaa vahvan kauden tappelemista, joten pikku hiljaa alkaa ottamaan näillä otteilla TOP-5 korin leimaa nyrkkeihinsä ja sunnuntaina vastassa Plymouth .

 

[Animal]

Kyllä pitää suuresti pettyneenä ihmetellä, että HCH ei ole raporteissaan raapaissut edes pintaa viime tiistain MJAHL -taistelusta Halifax Wolverinesin ja Summerside Western Capitalsin välillä. Raportti olisi sopinut HCH:n ilmeeseen kuin Dave Brownin poikittainen Tomas Sandströmin naamaan...

Video:
http://www.youtube.com/watch?v=lkyR9TAYgjk

Pöytäkirja+muuta:
http://www.mjahl.com/gamesheet.php?ID=105
http://www.dropyourgloves.com/Fights/GameEvents.aspx?Game=141209#FightReview98453

... ja tottakai myös pelikieltoja jaettiin:

http://www.mjahl.com/news/item.php?ID=804

 

[HardCore Hooligan]

Tuollaista tietoista aluejakoa kartalla ja itselleni etäiset sekä vähemmän kiinnostavat QMJHL, MJAHL sekä Quebec AAA (QJAAAHL) kieltämättä jääneet pois terävimmästä kartoituksesta 2007-2008. Toisaalta DYG kun listaa nykyisellään Jr.A:n tapahtumia olen yrittänyt hakea leipäni muilla keinoin ja vielä tilaa hengittää kartalla on käsittääkseni ollut, mutta tärkeimpänä Brownin molempien poikittaisten puhuttelevuutta ei käy kiistäminen ja todellisia kiekkotaideteoksia.

Spitsin kaksikko Greenop sekä Baldwin poimivat taas lähdöt mieheen ja vastassa Owen Soundin 1989-syntynyt Lane MacDermid sekä 1988-syntynyt Wayne Simmonds. GM Warren Rychel sekä koutsi Bob Boughner ovat kasanneet rakenteellisesti hyvän ryhmän ja ilme on illasta toiseen kohdallaan, mutta Greenop sekä Baldwin tuntuvat säännöllisesti liikkuvan kauppahuhuissa ja aika näyttää tapahtuuko tällä rintamalla jotakin.
Toinen loistavalla ilmeellä kehässä joukkuetasolle esiintynyt Wolves otti taas pari merkintää jätkilleen ja toinen näistä samaan rakoon tulleista 1989-syntyneelle Gerome Giudicelle, joka ensimmäinen lähtö runkosarjaan kaverille ja paljon käyttämätöntä potentiaalia lähtörintamalla varastossa. Wolvesin tasaisesta rintamasta aktiivisin on ollut myös 1989-syntynyt Marco Maggio 4-merkinnällä ja tunnetusti innokas hyvän ilmeen jätkä kyseessä, mutta mainitusti iso kala puuttuu ja kausi on tosin pitkä.

Blades tarjosi Calgary Hitmenin kanssa mukavan neljän lähdön illan, jossa aina iso huomioarvo niskassa vetävä Klotz otti lähdön yli-ikäisen Ryan Gillenin kanssa ja Hitmenin tulokas Ian Schultz taas palasi pinnalle pienen syvyyksissä uiskentelun jälkeen ja otti merkinnän iltaan.
Seattlen yli-ikäinen Benn Olson ei merkintää kaivanut itselleen, mutta 1990-syntynyt Sena Acolatse kävi mielenkiintoisen taistelun Tri-Cityn 1989-syntyneen Travis Gormanin kanssa tähän peliin ja toisaalla isoista nimistä Potlandin McLaren kohtasi Lethbridge Hurricanesin perusosaston Luke Wiensin. Yli-ikäinen Wiens on esiintynyt tanssilattialla ihan kelvokkaasti parissa vedossaan ja iso nimi tästä taistelusta mukaan korttiin.